myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Äiti ja vaimo, henkinen hippi, viherpiipertäjä, mökkihöperö, lukutoukka, lankahörhö, kipuilija, metsässäkulkija, ilon ja valon etsijä

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Toinen retkipäivä

Hei taas täältä aurinkoisesta Torreviejasta! Yhtään pilvistä päivää ei ole viikkoon mahtunut, ja myös illat tuntuvat lämpenevät koko ajan. Ensi viikolle on helteitä luvassa, joten hyvä että tuli nähtävyyksiä katseltua tällä viikolla. Luulen että flunssakin on menossa ohi, yskittää vielä kovasti mutta kuume on onneksi ohi.



Meillä oli auto vuokralla vielä toisen päivän eli torstain. Olin aika puolikuntoinen tuolloin mutta sitkeästi kuljin mukana, sillä matkoista muistaa yleensä juurikin ne vaikuttavat paikat joita on nähty.Ihan ekaksi etsimme rautakaupan ja kävimme ostamassa rikkoutuneen wc-pytyn osan. Olen aika ylpeä kun homma hoitui espanjaksi. Tai no, käsimerkkien, tankeroenglannin ja valokuvien avulla. Täällä ei hirveästi englantia puhuta, joten  käsillä joutuu puhumaan aika paljon. 

Halusimme käydä Torreviejan vaaleanpunaisen suolajärven rannalla. 

Vesi ei rannalta katsoen näyttänyt kovin pinkiltä, mutta lentokoneesta käsin sen erotti selvästi vaaleanpunaisena. Hyvällä tuurilla täällä voi nähdä flamingoja. Nyt niitä ei näkynyt, joskin auton ikkunasta niitä näkyi paljonkin suola-altailla. Flamingot ovat tähän aikaan vuodesta valkoisia mutta muuttuvat kesän edetessä vaaleanpunaisiksi. Johtuu ilmeisesti jostakin mitä ne syövät. 
Kansojen puisto Torreviejassa on pikku paratiisi, jossa kävimme kävelemässä ja ihastelemassa lintuja ja kilpikonnia. Puistossa on saari, joka on Euroopan muotoinen. Siihen on merkitty valtioiden rajat. Kullakin valtiolla on oma lipputankonsa. Suomalaiset asukkaat muistelevat, että kun lipputangot pystytettiin, Suomen ja Ruotsin liput olivat vaihtaneet paikkaa. Oli kuulemma aika työ, että ne saatiin kohdalleen. Nyt asia näkyi olevan kunnossa.
 Puistossa on myös upea sienen muotoinen suihkulähde sekä hieno leikkipuisto lapsille. Meidän mielestämme ehkä hauskinta olivat linnut, jotka olivat varsin kesyjä ja seurallisia. Ilmeisesti tottuneet saamaan tuliaisia kävijöiltä. Kukkoja ja kanoja oli paljon. Pari riikinkukkopariskuntaa sekä ankkoja ja sorsia.Jotkut linnut olivat niin kummallisen näköisiä että niitä emme edes tunnistaneet.
Nämä sorsat olivat kovia juttelemaan.

Kananpoika

Riikinkukko, hanhi ja kana

Puiston jälkeen nuoripari halusi vielä shoppailemaan, joten veimme heidät Zeniaan ja jatkoimme matkaa kohti Alicantea ja Santa Barbaran linnaa. Linna sijaitsee 166 metriä meren pinnan yläpuolella Benacantil-vuoren huipulla. Huipulle pääsee autolla, kävellen tai hissillä. Kiipeäminen jalan olisi ollut melkoinen urheilusuoritus, johon en puolikuumeisena halunnut ryhtyä, joten hurautimme autolla perille. 

Linnan alueella on vanhan kirkon rauniot, iso vallihauta ja kanuunat, joilla muinoin suojeltiin kaupunkia. Löytyy myös vartiotorni ja tyrmiä. Ennenkaikkea maisemien takia kannattaa huipulla vierailla. 



Söimme vielä linnan ravintolassa pizzat lokkien seurassa. Isoja lokkeja nimittäin riitti, rinteessä oli monta hautovaa emoa ja  poikasiakin nähtiin. Ne päivystivät ravintolan terassin kaiteella valmiina syöksymään kimppuun, jos asiakkailta jäi jotain lautaselle. Eikä niiden tarvinnut turhaan päivystää, sillä heti kun olimme lähteneet, tarjoilija heitti pizzanjämät lokeille. Ekologista jätteenkäsittelyä.
Ehdimme vielä palauttaa vuokra-auton illalla. Kadulle sitä ei olisi voinut jättää, sillä seuraavana aamuna meidän rauhallinen "kotikatumme" näytti tältä:
Torreviejan perjantaimarkkinat! Jo kuuden aikaan alkoi kadulta kuulua kojujen pystytyksen ääniä. Myyjiä oli valtavasti, yksi kadunpätkä oli pyhitetty ruoalle ja loput olivat sitten kaikkea mitä ihminen voi tarvita. Luulimme, että markkinat kestävät iltaan asti, mutta kauppiaat alkoivatkin kerätä tavaroita pois jo siesta-ajan koittaessa, joten meille tuli kiire päästä rahoistamme eroon. Kesävaatevarasto kasvoi kivasti.

Markkinoiden jälkeen kadut olivat lohduttoman näköiset, roskaa täynnä. Sitten paikalle ilmestyi vähäosaisia, jotka keräsivät talteen kaiken syötäväksi kelpaavan. Pian alkoi valtava siivousoperaatio, roskat ajettiin kasaan pyöräkuormaajalla ja vietiin pois, lakaisukoneet ilmestyivät siistimään paikat ja se kadunosuus, millä oli ruokakojut pestiin. Pian näytti siltä, kuin koko markkinoita ei olisi ikinä ollutkaan.
 Me ostimme lounaaksi grillatun broilerin ja grillissä kypsytettyjä perunoita, söimme asunnolla ja kaaduimme lopen uupuneina päiväunille. Sitten vähän aurinkoa parvekkeella ja illaksi kaupungille - kuinkas muuten kuin syömään. Perjantai-iltana tivoli oli auki ja paljon ihmisiä oli liikkeellä. Söimme kuun valossa meren rannalla. 
Henkilön Maija Järvi kuva.
Kuu on tuo ylimmäinen valo.
Kiertelimme vielä tivolissa katselemassa pienten ja vähän isompienkin hauskanpitoa ja ostimme kojusta churroja jälkiruoaksi. 

Täksi päiväksi ei ole suunnitelmia, ehkä vaan auringosta nauttimista. Nuoripari lentää huomisaamuna aikaisin kotimaahan ja me jäämme vielä viikoksi nauttimaan lomasta. Kuulumisiin!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!