Sydämiä

Heippa pitkästä aikaa! Hiukan on ollut teknisiä ongelmia, vanha - siis ihan aataminaikuinen - läppärini väsähti ihan totaalisesti ja perin tyttären vanhan läppärin, kun hän taas tarvitsi opiskeluja varten uuden. Aikansa kesti tämä vaihtoprojekti, mutta nytpä näpyttelen tosi onnellisena tätä  uutta armastani. Kuvien siirto ja käsittely vaativat nekin hiukan opettelua tällaiselta epänörtiltä, joka on kauhuissaan kaikesta muutoksesta. Mutta nyt näyttäisi homma pelittävän - toivottavasti!

Päätin, että joulu on nyt ohitse, kun maaliskuuta eletään, ja joulukranssi sai lähtöpassit ulko-ovesta. Tämän käpysydämen tein viime kesänä poikani ja miniäni hääjuhlaan, ja juhlien jälkeen se jo olikin tovin ulko-ovessa. Vähän se oli kärsinyt ja käpyjä irtoillut, joten hieman sitä fiksailin ennenkuin se päätyi takaisin oveen. Helminauhaa ympärille ja muutama tuohitähti. Jostain - en yhtään muista mistä - oli askartelukaappiini ilmestynyt pieni  pussi bling-bling -koristeisia käpyjä, ja niitä sitten kuumaliimailin aukkokohtiin. 

Onpas muuten aina jotenkin hirmu vaikeaa saada koristetta suoraan oveen, aina se on kenollaan johonkin suuntaan. Nyt kun sen siihen virittelin niin saa olla paikallaan niin kauan kun pysyy kuosissa.

Häihin askastelin myös tällaisia suodatinpussiruususydämiä:

Niitä meillä keikkuu nyt vähän joka paikassa,kun eihän niitä raaski poiskaan heittää.

Olen ollut monta viikkoa viikkoa selkäni vuoksi  sairaslomalla. En muista olenko muistanut selkää täällä valitella, jos jotakuta kiinnostaa siitä lukea niin kipupäivitys löytyy Sairaankaunis-sivustolta Hämärä hiljaisuus -blogistani. Tässä linkki.

 Selkäasiaa sen verran, että tänään palailin töihin ja kyllähän hiukan tuntemuksia selässä on. Yritän nyt kovasti pärjätä 50-prosenttisella työajalla nykyisessä työssäni. Huippuhyvä uutinen on se, että sain osa-aikaisuudelle vuoden jatkoajan!

Kirjoneuleet eivät koskaan ole olleet minun juttuni, mutta joskus sitä on poikettava epämukavuusalueelleen, ja sairaslomalla on muutamat kirjoneulesukat syntyneet. Sydämiä niissäkin, kuinkas muuten. Hiukan olen jo ajatellut tulevan joulun pehmeitä paketteja näitä väsätessäni, mutta voipa olla että näille tulee käyttöä aikaisemminkin. 

Tällaiset ovat nyt tekeillä, olen yhdistänyt eri kuvioita ja Anelmaisistakin ottanut vähän vaikutteita:

 Teristä aion tehdä ihan yksiväriset harmaat, se mielestäni rauhoittaa sukan ilmettä. Mutta onpas tylsä tehdä kirjoneuleen jälkeen pelkkää harmaata, voipi olla että teriin ihan pienenpieni kuvio tulee...saas nähdä.

Tässä vähän hurjempaa kuviota:

Luurankomallin löysin Lumi Karmitsan mahtavasta neulekirjasta "Villit vanttuut, vallattomat villasukat". Siellä on malli joulusukkiin, jossa luurangot hiippailevat tonttulakit päässä. Pään muotoon en ole tyytyväinen, tuli lattapäinen luuranko kun tonttulakin riisui pois, mutta päätin,että nyt ei saa rimaa laittaa liian korkealle. Taitaapa arvon luurangoilta puuttua yksi kaulanikamakin. 

Kuvioneuleesta sitten innostuin sen verran paljon, että kun selkä alkoi osoittaa paranemisen merkkejä, sainkin lähteä hakemaan kortisonipiikkiä olkapäähäni. Jotenkin olkapää jännittyy tosi paljon varsinkin kolmen värin kanssa taiteillessa, ja kiertäjäkalvosinvaiva aktivoitui. Onneksi kortisoni puree siihen tosi hyvin, ja parissa päivässä olkapää tuli oireettomaksi. Kunhan nyt taas muistaisi ettei innostuisi liikaa...eihän se kortisonikaan hyvää tee luille, kun tuohon olkapäähän sitä on jouduttu pistämään monta monituista kertaa. Mutta kiertäjäkalvosinkipu on niin kaikennielevää ja estää käden käyttämisen, että aina olen päätynyt lääkäriin piikkiä rukoilemaan, kun tiedän siitä avun saavani. Teinpä sitten välityönä Olga-sukat raitalangasta. 

Nytpä taidan pistää dvd: n pyörimään ja ryhtyä sitä tylsää harmaata sukan terää neulomaan. Mukavaa iltaa sullekin!