Hae tästä blogista

Tietoja minusta

Oma kuva
Elämäniloa ja maailmantuskaa. Valosta varjoon - ja takaisin. Tervetuloa matkalle mukaan!

tiistai 26. joulukuuta 2017

Joulun kuvia

Näin tapaninpäivänä alkaa tuntua siltä, että joulu on ohi. Vietimme sitä mieheni, vanhemman poikani, tyttäremme ja hänen poikaystävänsä kanssa. Nuorempi poikani vietti joulua vaimonsa kanssa revontulia ihaillen Lapissa. Eteläänkin saimme vallkoisen joulun. Meillä lämpiää ulkosauna aina kun kotona aattoa vietämme. 

Sytyttelemme myös paljon ulkotulia ja kynttilöitä, ja tänä jouluna sää salli nuorison tehdä lumilyhdynkin portinpieleen. 

Ja sitten tietysti syötiin, pitkään ja hartaasti. 
 Meillä on muovikuusi, mutta tämä havuastelma on tehty pihan pihtakuusesta, toiveena saada vähän kuusen tuoksua kotiin. 
Tänä jouluna oli tarkoitus jättää lahjojen ostaminen vähemmälle, mutta ihan lahjaton joulu ei kuitenkaan ollut. Minä tietysti jakelen näitä itsetehtyjä, nyt vaan kuva ei millään suostu kääntymään oikein päin, joten olkoon sitten nurinniskoin. 
Tämän joulun uutuutena tein näitä "älypuhelinlapasia", eipä sitten sormet jäädy kun kuvailee tai näprää puhelinta pakkasessa. Meneeköhän kaikki äly puhelimeen vai lapasiin?
Tänä jouluna moni neuloja on tehnyt näitä mökkisukkia.
Pitihän minunkin sellaiset tehdä, Suomi 100 -väreissä. Nämä lähtivät jo joulukuun alussa eräälle synttärisankarille. Olivat helpommat tehdä kuin luulisi, kun kuvio toistuu samanlaisena joka puikolla. 

Olen hiukan miettinyt blogitaukoa, tuntuu nimittäin siltä että toistan itseäni. Samat kuvat tulee laitettua facebookiin, instagramiin ja tänne blogiin. Mutta en tiedä, taidan olla koukussa Henkireikiini. Ehkä kirjoittelen silloin kun siltä tuntuu, vaikka vaan omaksi ilokseni.

Leppoisaa tapaninpäivän iltaa ja hyvää loppuvuotta!

perjantai 22. joulukuuta 2017

Hyvää joulua

Minä olen hälinä ja iloinen vilske sinulle, häliseväinen ystäväni.
Minä avaan ja suljen ovia, sytytän ja sammutan valoja, 
juoksen edestakaisin, käyn kauppaa (moraalisten murheeksi),
ostan ja myyn, annan ja saan.
Leivon piparkakkuja, siivoan, postitan, käärin paketteja.
Minä olen sinun hyvä osasi, ilon kupliva viini
sinulle, joka juokset hämärässä kohden valaistua ovea.

Sinulle, hiljainen, minä olen hiljaisuus itse.
Kuusen havina ohi kulkiessa
ulkona metsässä, sisällä talossa. 
Vanha koraali, jonka vaietessa
näkymä syvenee, saa uuden kuullon.

Lassi Nummi: Joulukonsertto

Ihanaa joulua ja kiitos lukijoilleni!

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Viikko jouluun

Huomenta! 

Viikko jouluun, millä mielellä? Täytyy myöntää, että itse hiukan kauhistuin tuossa jokin aika sitten kun katsoin kalenteria. Viikonlopulle ei mitään ohjelmaa, entäs seuraava viikonloppu? Kappas, joulu! Äkkiä on taas aika hurahtanut. Joulu on hyvä syy leipoa, ja pipareita ja hunajamanteleita olen jo tehnytkin. Pullaa on pakastimessa ja ekat tortutkin jo syöty.

Nämä tähdet on tehty herrasväenleipien ohjeilla, välissä on lemon curdia. Kuorrutin ne tomusokerikuorrutuksella ja ripottelin vähän blingiä päälle. 


Paahdettuja hunajamanteleita olen jo monena jouluna pakannut pussukoihin ja antanut pikkulahjoiksi. Kotiin jäävät pitää visusti pistää pois näkyvistä, ettei tule kaikkia syötyä etukäteen. Manteleita on helppo tehdä ja Lidlistä löytyy irtomyynnissä kuorellisia manteleita.  Tässä linkki ohjeeseen.

Aroniahyytelöpurkit ovat myös saaneet jouluisen asun.

Kovin paljoa ei lahjoja hankita, bonuslastenlapsille ja kummilapselle jotain kuitenkin, ja neuleiltahan ei kukaan voi välttyä. Nekin vähät on jo hankittu, ja Finnmarilla käyty "joulukukkia" ostamassa. Vähän vielä pitää paketoida.

Ruoanlaittoakin on jo hyvin suunniteltu. Tiistaina minulla on vapaapäivä ja ajattelimme käydä silloin ostamassa ruokia. Keskiviikon jälkeen olen vapaalla, joten voin kääräistä hihani ja alkaa ruoanlaittopuuhiin. Lanttu- ja porkkanalaatikkoa ostinkin eilen jo myyjäisistä. Suunnitelmissa on imellytetty perunalaatikko, jonka onnistuminen on aina herrassaan. Ja uutena ajattelin kokeilla bataatti-punajuuri-aurajuustolaatikkoa. Toinen mitä en ole ennen kokeillut on porkkala, eli porkkanoista tehty "graavilohi". Eilen metsästin nestemäistä savuaromia sitä varten ja löysinkin! Oikeaakin kalaa toki joulupöytään tulee ja kinkkua ei voi ohittaa, vaikka en itse sitä syökään.

Varmaan muistatte kun esittelin teille Patinasta ostettuja "uusia" huonekaluja. Isännän mekanismituoli on niin mukava, että olin hiukan kade, ja kun sellainen Patinan nettisivuilla näkyi, iskimme kiinni. Tuolilla hintaa 30 euroa ja kun taas osuimme puolen hinnan päiville, hintaa jäi 15 euroa!

Tuoli on uudenveroinen muuten, mutta siinä on sähköinen mekanismi joka vaatii uuden muuntajan, ja johdonkin olivat onnistuneet Patinassa katkaisemaan tuolia siirrellessä. Jalkarahi kuitenkin toimii oikein hyvin jaloilla liikuttamalla, ja mielestäni tuoli on ihan täydellinen näinkin. Voipi olla, että jos muuntaja jostain löytyy niin Timppa tuon minulle kuntoon laittaa. Yksi vika tuolissa on: en pysy millään hereillä siinä. Tässä on ihana lukea ja katsella tietokoneelta ohjelmia. Parina iltana on ollut ohjelmassa The Joulukalenteri -maraton. Ehdoton lemppariohjelmani, jota katselen monta jaksoa peräkkäin kun alkuun pääsen!
Kukallinen nalle napitti minua silmiin kirpparilla. Kun hintaa oli yksi euro, niin nalle kainalossa tulin kirppikseltä pois. Nyt on ollut muuten hyvä hetki metsästää askartelumateriaalia ensi jouluksi, kun kirppikset pursuavat joulukamaa. Ja joulun jälkeen pitää olla tarjoushaukkana, kun kauppojen jouluaskartelutavaraa myydään muutamalla eurolla. Muuten en niin alennusmyynneistä välitä, kun shoppailen lähinnä kirpputoreilla. 

Ensi viikolla siis ruoanlaittoa ja siivousta. Ja lapsia kotiin maailmalta! Liikaa ei kannata hössätä parin päivän takia, vaan poimia joulusta ja sen valmisteluista niitä itselleen mieluisia asioita. 

Yksi juttu vielä. Ajattelin laittaa Sairaankaunis-blogini tauolle, ehkäpä jopa kokonaan jäihin. Lähdin sinne bloggaajaksi intoa täynnä, mutta homma ei siellä oikein toimi. Blogeja on mielestäni siellä ihan liikaa, ja vain muutamaa niistä päivitetään ja luulen että niitä ei juuri kukaan luekaan. Joten jatkossa joudutte ehkä lukemaan täältä myös sairastamiseen liittyviä juttuja. Toivottavasti kuitenkin vähemmän. 

Hyvää adventtisunnuntaita ja ihanaa joulun odotusta!

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Jouluista arkea

Otsikosta huolimatta ihanaa sunnuntaita. Minä täällä yksin käpsehdin, sekin on joskus ihan mukavaa. Kohta alan leipoa herrasväenleipiä erään ihanan ihmisen synttäreille, ja varmaan pikku kauppareissukin kuuluu päivän ohjelmaan. 

Lähes kaikki jouluvalot on kaivettu esiin tätä pimeää aikaa valaisemaan. Viime yönä on satanut pieni lumikerros, maisema näyttää heti ihan erilaiselta. Tällaista olen viime aikoina puuhastellut:

Pari neuletyötä on valmistunut.
 Sukista piti tulla JonSukat, mutta alkuperäisestä mallista on vaan tuo kuvio-osuus. Nilkkaan keksin tehdä kukkaraidan ja terän teinkin sitten yksivärisenä.
Aroniamehut pakastimesta on keitetty hyytelöksi. Koristelen purkit jouluisiksi ennenkuin annan ne pikkulahjoiksi. 
Meillä ei juurikaan syödä valmisruokia, puolivalmisteita käytän kyllä arkea helpottamaan. Kukapa ei pizzasta pitäisi, varsinkin itsetehdystä. Lahdessa on Fazerin tehtaanmyymälä, josta bongasin raakapakastettuja pizzapohjia, 10 kpl:n pussi maksoi neljä euroa. Niitä voi sitten sulatella tarpeen mukaan, lähtivät vielä nousemaankin kun olivat sulaneet. 
Eikun sitten kaulimaan lätyiksi, täytteet päälle ja uuniin. 
Ei tuosta nyt ihan samannäköinen tullut kuin pizzeriassa, mutta hyvältä maistui. 

Kinuskikissan blogista löysin ohjeen, jota oli pakko testata, nimittäin pähkinä-suklaabrownie. 

Hunnutin brownien tomusokerilla ja koristelin karpaloilla. Mielestäni näyttää aika jouluiselta! Kermavaahto sopisi myös hyvin. Ohjeen mukaan brownieta paistetaan 20-30 minuuttia. Itse paistoin 25 minuuttia ja totesin että 20 olisi riittänyt niin brownie olisi jäänyt mehevämmäksi. Mutta hyvää oli näinkin. Jos haluat kokeilla, ohje löytyy täältä.

Mutta nyt pikkuleipiä leipomaan, nautipa sinäkin sunnuntaipäivästä!









lauantai 25. marraskuuta 2017

Blogimietteitä

En tiedä ärsyttääkö teitä lukijoita koskaan meidän bloggaajien jutut ja tekemiset. Vaikuttaako siltä, että me koko ajan puuhastelemme jotain ja esittelemme sitten aikaansaannoksiamme blogissa. Luin juuri artikkelin eräästä tunnetusta sisustusbloggaajasta, jolla oli paljon lukijoita ja yhteistyökumppaneitakiin oli tullut. Kuvat olivat kauniita, koti ihana. Mutta tämä henkilö masentui ja hänellä todettiin lopulta kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hän kertoo artikkelissa, ettei jaksanut nousta sängystä, vaikka lapset söivät lusikalla sokeria suoraan pussista. Blogin piti kuitenkin näyttää täydelliseltä ja postauksia piti tulla tiuhaan tahtiin jo yhteistyökumppaneidenkin vuoksi, eli blogi myös tuotti rahaa. 

Itse en ole ikinä tähän pyrkinyt, enkä pystyisikään. Ehkä tämä blogi kuitenkin antaa liian silotellun kuvan elämästäni. Kirjoitan kolmea blogia, ja tämän Henkireikiä-blogin olen yrittänyt pitää positiivisena ja jakaa asioita, jotka ehkä inspiroivat jotakuta muutakin. Kuvia voi rajata ja käsitellä, eikä bloggaajankaan keittiössä aina kaikki mene kuin Strömsössä. Sen koin juuri äsken aroniahyytelöä keitellessäni, kun purkki lipesi ja hyytelöt levisivät seinille ja lattialle, ja alkoivat tietenkin heti hyytyä siihen paikkaan. Pitääpä alkaa kuvata noitakin hetkiä. 

Teen paljon käsilläni ja nautin siitä, ja yhtä paljon kuin haluan jakaa kuvia tuotoksista kanssanne, laitan niitä itselleni muistiin tänne blogiin. Voi sitten myöhemmin palata niihin ja inspiroitua itsekin. Neuleista kun suurin osa menee lahjaksi, ja ruoat ja leivonnaiset syödään, niin onhan se mukava jäädä joku dokumentti. 

Elämäni toisesta puolesta, nykyään ihan liian pinnalla olevasta sairastelusta voit lukea Sairaankaunis-blogistani Hämärä hiljaisuus. Olen huomannut, että pääsee helpommalla, kun on avoin näistäkin asioista. Sairaankaunis-blogissa olen haavoittuvimmillani, mutta sen kirjoittaminen on myös hyvin terapeuttista. Mitään säälipisteitä en sillä halua kerätä, vaan toivon, että joku sieltä saisi ehkä myös vertaistukea. Kolmas blogini Lukulampun valossa on kirjablogi, johon kirjoitan ainoastaan lukemistani kirjoista. Kirjoitin aiemmin käsin lukupäiväkirjaa, ja heräsi ajatus, että miksei lukupäiväkirja voisi olla netissä, jos vaikka joku saisi kirjavinkkejä sieltä. 

Voi ehkä näyttää siltä, että jaan elämäni koko maailman kanssa. Mutta on minulla ihan yksityinenkin elämä, enkä jaa läheisteni enkä perheeni asioita blogissa. Bloggaaminen tuo minulle iloa, siitä on tullut rakas harrastus. Kirjoittamisesta olen aina pitänyt, ja helpointa on kirjoittaa itselleen läheisistä ja tärkeistä asioista. Jos joku muu saa iloa näistä tarinoista, olen onnellinen.


sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Viikon varrelta

Jokos jouluttaa? Vesisade ei oikein jouluista fiilistä tuo, mutta antaa hyvän syyn viritellä näitä valoja sisään ja ulos. Itse en ole viikonloppuna pistänyt nenääni ulos kuin yhden kauppareissun verran. Koirien kanssa piti ulkoilla joka säällä, ja se oli ihan hyvä juttu. Mutta nyt kun ei ole pakko, niin ei tuo ilma oikein houkuta lenkille. 

Perjantaina pikkujouluiltiin työporukan kanssa ja olikin hirmu kivaa. Harmi kun ei tullut kuvia otettua. Juhlat pidettiin pääkirjastolla ja somistaja oli pistänyt parastaan, kirjasto oli muuttunut jouluiseksi satumaaksi. Meitä hemmoteltiin ihanalla jouluaterialla ja kakkukahveilla. Lauluduo kävi esittämässä meille muutamia joululauluja ja sitten tietysti tanssittiin. Kirjasto on naisvaltainen työpaikka eikä siellä tanssilattialla paljon miehiä näkynyt, mutta naisporukalla otettiin kyllä ilo irti.

Verothan tästä ilosta joutui tietenkin maksamaan, ja täytyy myöntää eilen oli vähän pääkin pipi. Mutta myös fibrokivut ovat jyllänneet ihan kunnolla ja senkään vuoksi ei ole tehnyt mieli tuonne vesisateeseen nokkaansa pistää. Kirjoneule edelleen houkuttaa ja tällaista olen nyt viikonloppuna neulonut.

JonSukkaa piti tuleman ja varren teinkin sillä mallilla, mutta sitten innostuinkin tekemään kukkaraidan nilkkaan. Terän päätinkin tehdä sitten yksiväriseksi, vaikka oikeassa JonSukassa se on raidallinen. Tuli jotenkin rauhallisempi näin. 

Edellisessä päivityksessä kerroin huonekalujen vaihto-operaatiosta, ja yläkerta jäi mielestäni jotain kaipaamaan. Kirppiskierroshan sitä piti sitten taas tehdä, ja löysinkin tyynyjä ja Tokmannilta nappasin sitten vielä tuollaisen pinkin maton.
Tyynyistä tykkään erityisesti. Ne ovat merkkiä "Kangastus", minulle uusi tuttavuus mutta netistä löysin tällaisen tiedon: Kangastus on suomalainen tekstiilialan yritys, joka arvostaa paikallista ja kotimaista käsityötä ja kaunista designia. Kangastuksen omat painokuosit ovat lähinnä kotimaisten suunnittelijoiden käsialaa ja valmistuotteet pirkanmaalaisten käsityötaitajien valmistamia. Kangastuksen tuotteita myyvät sisustusliikkeet, kangaskaupat ja tavaratalot ympäri Suomea. Tutustuin enemmänkin Kangastus-tuotteisiin netissä, ja kuosit ihastuttivat!

Yläkerrassa on myös kaksi tällaista tuolia, jotka siskoni on ostanut ensimmäiseen omaan asuntoonsa. Olen ne joskus parikymmentä vuotta sitten verhoillut uudestaan, eikä tuo vihreä kangas enää miellytä. Mutta nämä Kangastukset natsaisivat näihinkin hyvin:
Mielessä on ollut myös virkata näihin jotkut peitot päälle. Saapas nähdä. Tuoleista en halua luopua, kun niillä on tunnearvoa ja ovat ihan hyvät istuakin. 

Tuo mekanismituoli on muuten niin ihana istua, että haluaisin sellaisen lukutuoliksi työhuoneeseenikin. Huomenna meillä on isännän kanssa molemmilla vapaapäivä, ja luulenpa että teemme pikku retken Patinaan...

Mukavaa alkavaa viikkoa!

maanantai 13. marraskuuta 2017

Rymsteerausta

Meidän yläkertaan on ollut pitkään etsinnässä uudet huonekalut, kun edelliset (22 vuotta vanhat) olivat tulleet tiensä päähän, kankaatkin jo repeilivät. "Uusia" on etsitty lähinnä eri kierrätystahoista, kun meille on aina kelvannut käytetyt eikä olla valmiita maksamaan itseämme kipeiksi sisustusjutuista. Lauantaina lähdimme sitten viemään haudoille isänpäiväkynttilöitä ja tällaiset jäkäläkranssit, mitkä väsäsin mökillä, kun lumet sulivat ja jäkälää pääsi keräämään.
Samalla reissulla huomasimme, että kierrätyskeskus Patinassa Lahdessa oli joulunavaus, glögiä ja kahvia tarjolla ja kaikki huonekalut 50 % alennuksella jo ennestäänkin edullisista hinnoista. Pääsimme koluamaan varastonkin ja sieltä löytyikin harmaa kulmasohva ja isännälle mekanisminojatuoli. Hinnat eivät päätä huimanneet, sohva 70 e ja tuoli 75. Tänään sitten lähtivät yläkerran kalusteet vaihtareiksi ja sohva ja tuoli tulivat paluukuormassa. Mutta mutta...sohva olikin sisään kannettuna paljon isompi kuin siellä varastohallissa näytti, ja totesimme että se on ihan liian iso yläkertaan.

Minä olin jo salaa yön pimeydessä ajatellut, että oikeastaan olisi kiva, kun alakerrassa olisi enemmän istumapaikkoja, kun on enemmän porukkaa paikalla. Ja kuinka ollakaan, sohva mahtui juuri täydellisesti tänne olohuoneen nurkkaan.
Kuvassa sohva ei näytä kovin isolta, mutta siihen kyllä mahtuu kuusikin henkeä istumaan. Ja pari mukavasti pötköttämään, leveäkin se on vaikka tilapäiseksi nukkumapaikaksi, kun selkänojan tyynyt ottaa pois.

Pidin kyllä kovasti alakerran aikaisemmasta divaanisohvasta, mutta se päätyikin sitten yläkertaan nojatuolin kaveriksi.
Sikälikin hyvä homma, että tästä sohvasta saa levitettyä ihan kunnon vuodesohvan, joka varmasti tulee hyötykäyttöön kun nuorisoa on yökylässä muutama kymmenen, kuten joskus on...tuolikin taipuu makuuasentoon joten luulenpa, että isäntä siinä nukkuu monet makoisat päiväunet. Yläkerta on nyt vähän tumma yleisilmeeltään, mutta ajattelin lähiaikoina lähteä metsästämään (luultavasti kirppareilta) värikkäitä tyynyjä, niin tulee vähän pirteämpää ilmettä. Musta on kyllä siitä hyvä väri, että ilmettä on helppo muuttaa juuri tekstiileillä.

Olihan homma mutta lopputulos kyllä miellyttää. Ja tulihan siinä vähän joulusiivoustakin tehtyä, kun tamppasin kaikki sohvatyynyt ja olihan sitä pölyä sohvien taakse kertynyt ihan kunnolla...

Isänpäivää vietimme eilen mukavassa seurassa, kun vaari sai lapsenlapset kylään ja hienoja itsetehtyjä lahjoja. Minäkin askartelin kortin, ja ostin lasisen laulukirjan iltojen lämmikkeeksi.
Joulukortitkin on jo tehtynä, ja vähän muutakin mukavaa mutta niitäpä ei vielä täällä esitellä ;) puikkoja pitää kyllä vielä heilutella ennen joulua. Ja tietysti juhlia vähän pikkujouluja!

Sellaista tänään, mukavaa alkanutta viikkoa sullekin!

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Ensilumien aikaan

Hei ja hyvää sunnuntai-iltapäivää! Ensilumi satoi sitten tänne Etelä-Suomeenkin. Mitä mieltä lumesta, jippii vai yäk? Itse kallistun tuonne yäk-linjalle, talvi ei ole minun juttuni ei sitten ollenkaan. Tämä valkeus taitaa olla kuitenkin ohimenevää, toisille se on hyvä juttu ja toisille huono. Fibroihmiset ja muut kipuilijat tuskin ovat riemuissaan tästä räntä-loska-kelistä, itselleni tämä on ainakin särkyjen kannalta pahin mahdollinen ilma. Onneksi on Lehmis, ja sinne hurautinkin tiukan koulutustäyteisen alkuviikon jälkeen. 






Ajoin mökille sulan maan aikaan. Kovasti saattaa maisema muuttua vuorokaudessa, lunta tuli varmaan 15 senttiä. Isäntä tuli perässä torstaina ja pääsi heti lumitöihin. Ihan oma tunnelmansa on saunoa ja pulahdella veteen lumien aikaan. Avantoa ei sentään tarvinnut vielä tehdä. Hetken helpotuksen tuo sauna ja uinti tuo kipuihin, kun vaan muistaa viimeiseksi pulahtaa veteen jäähdyttelemään nivelet. 

Jotenkin innostuin nyt hurjasti kransseista, ja kotioveen väsäsin tällaisen muratista, humalasta ja aronian marjoista:
Tarkoitus oli pistää kunnon joulukranssipaja pystyyn Lehmikselle, kun tuota materiaalia oli omissa nurkissa ihan mukavasti. Lumi vaan vähän sekoitti suunnitelmia, mutta en sitten antanut periksi vaan rämmin lumessa keräämässä kuusenoksia ja puolukanvarpuja.
Kranssipohjat tein sanomalehdestä pyörittelemällä maalarinteippiä apuna käyttäen. Jälkeenpäin ajatellen olisi ollut hyvä tehdä vähän pienempiä pohjia, sillä tuota materiaalia kului ihan hurjat määrät ja kransseista tuli vähän turhankin isoja. Materiaalihan oli kuitenkin lähes ilmaista, koristekäpyjä löysin Tokmannilta 1 e/pussi, ja nauhoja omista varastoista. Rautalankaa jouduin vähän ostamaan. Mutta hommaa näissä oli, kädet olivat haavoilla ja neulasilla tikatut homman jälkeen ja selkäkin huusi hoosiannaa. Sotkuakin tuli, mutta aivan ihanaa hommaa kuitenkin!



Olisin halunnut tehdä vielä muutaman jäkäläseppeleen pyhäinpäiväksi haudoille, mutta lumen alta en alkanut jäkälää kaivaa. Ehkä sitten jouluksi, jos ja kun lumet tässä välillä sulavat. 

Kranssien lisäksi sain juuri valmiiksi toisetkin Jäämeren velho -sukat tämän ihanan kirjan ohjeella:
Sukkalanka on Novitan Nallea, ja oma hommansa näissä on värkätä ohuehkosta langasta. Mutta pidän mallista kovasti. Nämä menevät pukinkonttiin. Kukkia ei alkuperäisessä mallissa ole, ja teräosista olen jättänyt kirjoneuleen pois. Mielestäni näin sukista tulee rauhallisemmat ja teräosa on ohuempi ja mukavampi kengässä. 

Nyt olen tehtaillut kirjoneulepolvisukkia sen verran monet, että päätin pistää hetkeksi aivot narikkaat ja tehdä yhdet viiden lehden tossut välityönä. Taidankin mennä takan viereen niitä neulomaan ja polttamaan kynttilöitä illan hämärtyessä. 

Mukavaa alkavaa viikkoa!