myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kirjastotäti Etelä-Suomesta kirjoittelee omaksi ja toivottavasti vähän muidenkin iloksi. Asustelen maalla ja perheeseeni kuuluu mies ja lapsia kotona ja maailmalla. Tavoittelen ekologista ja humaania elämänasennetta. Elämääni iloa tuovat luonto, mökkeily, puutarhanhoito, käsityöt, kirjat ja keittiössä puuhastelu. Pidän tanssimisesta ja käyn mielelläni teatterissa ja konserteissa. Minussa asuu myös pieni karavaanari. Omat haasteensa päiviini tuo fibromyalgia sekä liuta muita sairauksia. Blogistani löydät juttua ja kuvia minulle läheisistä asioista sekä kaikenlaista pohdintaa maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Kortteilua ja lapastelua

Tuulinen lokakuinen viikonloppu. Mitäs olette puuhastelleet? Pihatöitä ei tuolla tuulessa oikein ole kiva tehdä. Lenkillä olen itse käynyt, sauvoja (ja miestäni) ulkoiluttanut nyt kuin ei ole koiraakaan. 

Eilen innostuin pitkästä aikaa kortteilemaan kun askartelukaapista löytyi jostain alekopasta ostamiani 3D-aihioita. Joulukorttiaika alkaisi olla käsillä, mutta näistä tuli nyt enemmän onnittelukortteja. 

Kylläpäs muuten tuli huonoja kuvia salamalla, värit ovat luonnossa ihan jotain muuta.

Nämä olivat varsin helppoja tehdä, kun kuviot oli valmiiksi irroiteltu aihioista. Jäi vaan päällekkäin näpräämisen ilo. En tiedä riittäisikö pinna enää leikellä noita piperryksiä paperista, joskus on tullut sitäkin tehtyä. Yleensä räätälöin kortin juuri sille kenelle se on menossa, mutta hyvä on olla muutama kortti myös pöytälaatikossa nopeita tilanteita varten. Saas nähdä tuleeko joulukortteja tänä vuonna väännettyä. Löysin viime joululta säästyneitä tosi kivoja Minna Immosen kortteja, joita ehkä tänä vuonna lähettelen. Toisaalta, itse tehty joulutervehdys on niin kiva antaa ja saada....saapas nähdä vieläkö inspiroidun ennen joulua. Yhtään joulukorttimallia ei nyt kyllä ole mielessä. 

Neulepuolella olen nyt keskittynyt lapasiin, niistä kun tuntuu aina jossain vaiheessa talvea olevan krooninen pula. Lapasia olisi kiva ja nopea tehdä, mutta se peukalo...on maailman tylsintä alkaa peukaloa värkkäämään, kun työ muuten olisi valmis. No, muutama pari on tullut valmiiksi jopa peukalon kanssa. Osan olette ehkä jo nähneetkin täällä, mutta esittelenpä vielä koko joukon kertaalleen.
Tyttärelle tein lapaset heti käyttöön, lankana vaihteeksi muuta kuin Novitaa. Tämä Drops Karisma on 100 % villaa ja näistä tulikin mukavan pehmeät ja lämpimät. Vilusormelle ei saa olla "reikiä" kämmenosassa, joten tein vaan varteen hiukan tuota valepalmikkotyyppistä kuviota. 
Nämä lapaset on tehty ikiaikaisista Nalle-langoista, joita kerran löysin kirppikseltä. Silloin Novita oli vielä Rondo, eikä näitä värejäkään taida enää mistään löytyä. Varteen taas vähän valepalmikkoa ja tuohon ranteen kohdalle pitsikukkaraita. Muuten ovat ihan peruslapaset. 

"Poikain" lapaset miesten kokoa, lankana Isoveli. Viime talvena tein itselleni Isostaveljestä lapaset, ja ihanan lämpimät niistä tulikin! Nämä tein puikoilla nro 4, 9 silmukkaa puikolla. 
Valkoiset lapaset Nallea. Luulin, että lanka riittäisi vielä viiden lehden tossuihin, mutta kuinkas kävi: 
Harmittavasti lanka sitten kuitenkin loppui ihan loppusuoralla. No, täytyypä ostaa kerä tätä lisää, uskon että sille tulee muutakin käyttöä.

Sellaista tällä kertaa. Tsemppiä syyspimeille!

maanantai 10. lokakuuta 2016

Mökkeilijän syysmietteitä

Mukavaa maanantai-iltaa sinne ruudun toiselle puolelle! Millään en oikein oivalla, että tänään on todellakin maanantai, kun olin lauantaina töissä ja tänään vapaalla. Ja tänään vasta tultiin mökiltä kotiin. Että mitäkö siellä mökillä näin syksysellä puuhastellaan? Voin taata että puuhaa riittää vaikka vuoden ympäri. 

Meillä ei puhutakaan kesämökistä vaan pelkästään mökistä. Tai useimmiten Lehmiksestä. Tämän lempinimen antoi Leena-ystäväni, kun Lehmäjärven rannalla aloimme mökkeillä. Joskus aikanaan vannoin, että jos meillä joskus mökki on, niin mitään pihahommia siellä ei sitten tehdä. Mutta kuinkas sitten kävikään. Lehmiksellä on Piha. Mökkiä ostaessa piha oli aika rempallaan, mutta hiljalleen olemme siitä raivanneet ihan kauniin mökkipihan. Ja työlään. Nurmikon ajoa riittää. Inhoan lehtipuhaltimella häiriköintiä, mutta kun en pysty haravoimaan käsi- ja olkapäävaivojen vuoksi, niin puhallin on oiva apu. Neljä tuntia puhalsin lehtiä eilen. 
Sen siitä saa kun haluaa rantakoivikossa asustella. Moni varmaan mieltää mökkeilyn saunomiseksi, uimiseksi, grillaamiseksi ja laiturilla istuskeluksi. Sitäkin se on, mutta myös paljon muuta. Mieheni kanssa pidämme puuhastelusta, ja aika pian mökille tultua vedetään työhanskat käteen. Minä kupsuttelen pihalla (ja nautin siitä ihan valtavasti), ja nyt syksyn tullen vaeltelen lähimetsissä. Joskus tulee saalista, joskus ei. Tänään tuli. 

Mieheni tykkää nikkaroida (tai oletan niin kun hän sitä jatkuvasti tekee).Nyt on työn alla ollut pihakeittiö, josta olettekin täällä kuvia nähneet. Grillailtu siellä onkin jo moneen kertaan, mutta valmis se ei ihan ole. Puuhellalle pitää viritellä oma piippu. Maalaushommaan olen minäkin osallistunut. Kaikenlaista kunnostushommaa riittää, ja tietenkin polttopuiden tekoa. 

Meillä ympärivuotista mökin käyttöä helpottaa se, että vesi tulee ja menee. Onpa meillä sellainenkin ylellisyys kuin kylppäri ja sisä-wc, vaikka aika paljon kompostorivessaa käytämmekin ainakin kesäaikaan. Olin pitkään sitä mieltä, että en halua mökille pesukonetta, mutta tänä kesänä sellainen kuitenkin käytettynä ostettiin. Ja on se helpottanut kovasti, kun lakanat ja pyyhkeet voi pestä mökillä ja jättää vaikka kuivumaan parvekkeelle seuraavaan käyntiin saakka. 
Käytämme mökillä pelkästään näitä pesupähkinöitä. Ne ovat ekologisia ja riittävän tehokkaita mökkikäyttöön. Tosi likaiset työvaatteet ym tuon kotiin pesuun. 

Mökkikeittiötä en ole teille kai koskaan esitellyt. Esittelykunnossa se ei olekaan ikinä, se kun on maailman pienin ja yleensä tasot ja hyllyt pursuavat astioita ja ruokatavaroita. Kuvasinpa sen nyt kuitenkin, ja tältä se näyttää:
Se on siis hyvin pieni ja vähän pimeäkin vaikka ikkunakin on mutta siitä ei kovin paljon valoa tule kun se on tuonne tummalle terassille päin. Lamppuja tuonne on sitten viritetty, ja vaikka keittiö on maailman pienin, teen mielelläni siellä ruokaa. Kesällä tietenkin ruoanlaitto siirtyy pitkälti ulos, mutta on mukavaa kun on uunikin missä voi ruokaa laittaa. Eilen siellä paistui sieni-juustolasage Valion ohjeella.
Mieleni on tehnyt pitkään lasagnea, mutta kun liha on ei-ei niin olin aivan onnessani kun löysin tämän ohjeen. Lasagnesta tuli mahtavan hyvää, ohjeen löydät täältä, jos haluat kokeilla. Tein lasagnen suppiksista ja kanttarelleista ja laitoin kastikkeen sekaan myös aurajuuston jämät. Varmaan hyvä lasagne tulisi nyhtökaurasta tai härkiksestäkin, mutta kun noita sieniä nyt on saalistettu niin teinpä tällaista. 

Kaappitila on keittiössä kortilla, ja ruokailutilan nurkassa onkin kulmakaappi, jossa on osa astioista. Keittiön pulella on lisäksi avohyllyjä, jotka sattuneesta syystä rajasin kuvasta pois ;) joskus alkuun ajattelimme, että puhkaisemme seinän yläosan tuonne ruokailutilan puolelle, mutta nuo avohyllyt ovat tuikitarpeelliset. Ja kun tasot ja hyllyt useimmiten vyöryvät tavaraa, ei haittaa yhtään vaikka keittiö on tuolla vähän piilossa. Kaikki toimii, ja se on tärkeintä. 

Päivän ihanin hetki on se, kun puuhastelun jälkeen lämpiää sauna. Niin kauan kun Lehmis on sula, sinne pulahdellaan saunasta. Ja avanto tehdään kevättalvella heti, kun jää on sen verran ohentunut, että siihen jääsaha pystyy. Saunakin on pieni ja vanha, mutta hyvät löylyt siellä tulee. Saunomisen välillä on mukava istuskella terassilla ja katsella järvelle. Kiikari on aina valmiina lintujen bongailua varten. Tähän aikaan vuodesta bongailtavaa ei kyllä juurikaan ole. Eilen istuin pitkään saunan jälkeen terassilla huopaan kääriytyneenä ja katselin puolikasta kuuta. 
 
Kun valosaastetta ei ole, on mukava katsella myös tähtiä. Revontuliakin on tänä syksynä näkynyt. 

On aina mukavaa saada mökille vieraita. Turhan harvoin tulee vaan vieraita kutsuttua, ja kesä menee niin äkkiä kun kaikilla on omat reissunsa ja juhlansa. Ja kyllähän tuolla korvessa vähän erakoituu ja tulee laiskaksi vieraita kutsumaan. Mökki on lastemme ja heidän kumppaneidensa vapaasti käytettävissä, olemme me vanhat varikset sitten paikalla tai emme. Sääntönä on, että kukin mökkeilijä siistii paikat kuntoon seuraaville tulijoille. Tänä vuonna on ensimmäistä kertaa pidetty mökkipäiväkirjaa, johon kaikki kävijät kirjoittavat terveisensä. Samalla vähän pidetään kirjaa mökin käyttöasteesta. Tätä perinnettä varmaan jatketaan. Mukava on lueskella, mihin aikaan on nähty ensimmäistä kertaa vakiovieraamme kaakkurit ja mökkitien kurjet. Niitä odotellessa - mukavaa viikkoa!