myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kirjastotäti Etelä-Suomesta kirjoittelee omaksi ja toivottavasti vähän muidenkin iloksi. Asustelen maalla ja perheeseeni kuuluu mies ja lapsia kotona ja maailmalla. Tavoittelen ekologista ja humaania elämänasennetta. Elämääni iloa tuovat luonto, mökkeily, puutarhanhoito, käsityöt, kirjat ja keittiössä puuhastelu. Pidän tanssimisesta ja käyn mielelläni teatterissa ja konserteissa. Minussa asuu myös pieni karavaanari. Omat haasteensa päiviini tuo fibromyalgia sekä liuta muita sairauksia. Blogistani löydät juttua ja kuvia minulle läheisistä asioista sekä kaikenlaista pohdintaa maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Puikoilta tipahtaneita

Kukkiva rapunpieli ja keltaisia lehtiä. Syksy on tosiasia kun kohta on lokakuu, mutta kukinta jatkuu ja kertoo, että kesästä ei ole kovin pitkää aikaa. 

Syksy on ollut niin kaunis ja lämmin, että vapaa-ajat olen lähinnä juossut pitkin metsiä. Ei juuri ole sadepäiviä ollut joten neulominen on jäänyt vähiin. Ilokseni olen ollut niin hyvässä kunnossa että olen voinut harrastaa liikuntaa aika aktiivisesti. Metsässä rämpiminen on hyvää hyötyliikuntaa, sen lisäksi olen ulkoiluttanut sauvoja nyt kun ei ole koiria ulkoilutettavana. Tunti viikossa bailatinoa ja tunti zumbaa. Lihaskuntoa pitäisi lisätä, en ole kuntosali-ihmisiä joten olen yrittänyt ihan kotona tehdä vatsa- ja selkäliikkeitä mutta turhan harvoin. Pitää yrittää tsempata tässä kohtaa. Nyt on pikku flunssa kiusana, mutta kovin paljoa se ei ole liikkumista rajoittanut. 

Tässä eilisen saalis:
 Metsässä on nyt kovin kuivaa, kanttarellit ovat kuivakoita (mutta jaksavatpahan sitten imeä reilummin voita pannulta ;) ), suppiksista on vasta etujoukot paikalla. Nuo sienet löysin erään supan pohjalta, missä oli vähän kosteutta enemmän. 

No on sitä jotain kuitenkin tullut neulottuakin. Kuplasukat Seitsemän Veljestä Polkkaa ja kuplat valkoisella.
 Joulunväriset tossut Isoveli-langasta. Oikeastaan nämä ovat varrettomat sukat kantapäineen kaikkineen.
 Valkoiset lapaset Nallea.
 Tämä sukka-lapassetti Nalle Kukkaketoa, varret muurahaisenpolku-neuletta.
Ilmeisesti ihan mukava ilma tänäänkin tulossa. Suunnitelmissa ehkäpä pientä pihatyötä. Entäs sinulla? Mukavaa sunnuntaipäivää kuitenkin!

perjantai 23. syyskuuta 2016

Nyhtökauraa ja kanttarelleja

Joko nyhtökaura on sinulle tuttu? Ihan mainio lihan korvike ja proteiinin lähde meille, jotka emme syystä tai toisesta voi tai halua lihaa käyttää. Nyhtökauran saatavuus on vielä huonohko, vähän joutuu saalistamaan että sitä saa. Itse olen kysellyt kauppiailta, milloin nyhtistä on tulossa ja olen ollut tikkana paikalla ko päivän aamupäivällä. Tänäänkin tärppäsi, ja päätin kokeilla miten nyhtiksen ja kanttarellien liitto toimisi. Ja hyvin toimi. Nyhtökauraa on saatavana miedosti maustettuna ja naturellina versiona. Itse nyhtishän ei maistu millekään joten mausteita ja/tai jotain voimakkaan makuista ruoka-ainetta kannattaa käyttää rinnalla. 
Nyhtökauraa ja kanttarelleja

Aineet:
1 pkt (250 g)maustamatonta nyhtökauraa
200 g esikäsiteltyjä kanttarelleja (tai esim. suppiksia, mustia torvisieniä)
1 sipuli
1 kasvisliemikuutio
2 prk ruokakermaa 
suolaa, valkopippuria

Tee näin:
Silppua sipuli ja kuullota pannulla, lisää esikäsitellyt sienet ja ruskista  niin että saavat vähän väriä. Lisää pannulle loraus vettä ja kasvisliemikuutio, sekoita ja anna veden haihtua. Lisää ruokakerma ja anna muhia kymmenisen minuuttia. Mausta mielesi mukaan. Itse laitoin vain suolaa ja valkopippuria koska halusin että kanttarellien hieno maku tulee esille. Koristele tuoreilla yrteillä.
Tarjoa lisäksi keitettyä riisiä tai perunoita.
Hyvää oli, kannattaa saalistaa sekä nyhtökauraa että kanttarelleja!

Hyvää viikonloppua!


sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Okei, on se sitten syksy

Kai se on kesäihmisen annettava periksi syksylle. Kurkiaurat ja hanhiparvet lentelivät viikonloppuna mökin ilmatilassa. Hurjan kaunis tämä syyskuu on kyllä ollut. Toivottavasti jatkossakin. 


Kaikenlaisia luontoääniä vielä kuuluu. Eilen illalla istuskelin pitkään saunan terassilla salaperäistä vihellystä kuunnellen. Timppa sen selvitti sitten varpuspöllöksi. Aamulla palokärki rummutteli rantakoivussa.

Jotain ihan merkillistäkin tapahtui. Eilen kävelin metsäpolkua suppiksia saalistaen, kun ihan läheltäni nousi äänettömästi lentoon iso lintu. Aluksi luulin sitä kurjeksi, väritys ja siipien malli oli samanlainen. Lintu kuitenkin veti kaulansa ikäänkuin "hartioiden väliin" lennossa eikä lentänyt kaula pitkällä kuten kurki. Se laskeutui järven toiselle rannalle ja oli siellä liikkumatta, pitkä valkoinen kaula vaan näkyi. 

Jo viikko sitten Timppa hätkähti saunan terassilla istuessamme isoa siivekästä. Oli jo pimeää joten tarkkaa havaintoa emme päässeet tekemään. Minä en koko lintua edes havainnut, niin äänettömästi se liiteli. Tunnistimme linnun harmaahaikaraksi. Sen erottaa kurjesta juuri tuo lentoasento, missä kaula ei ole pitkänä kuten kurjella. Olipa se sykähdyttävä näky!

Tänä aamuna bongasimme taas haikaran, ja hipsimme pitkin pöpelikköjä kiikarin kanssa sitä tiirailemassa. Mutta mutta...niitäpä olikin kaksi! Timppa sai jopa tabletilla jonkilaisen lentokuvan haikaroista, kun korppi ryökäleemme niitä hätisteli. Ovatkohan muuttomatkalla poikenneet syömään ja lepäämään Lehmikselle? Toivottavasti viipyvät pitkään. 

Kesäkeittiömme on saanut maalia pintaansa ja bambukaihtimet ikkunoihin. 
Ympäristö näyttää vielä aika lailla työmaalta, mutta eiköhän sekin siitä siitiydy. Oma lukunsa oli sitten tuon Högfors-puuhellaan raahaaminen kesäkeittiöön ja hivuttaminen harkkojen päälle. Naapureita ei ole joten heitä ei voinut pyytää nostoavuksi.
Siellä se nyt kuitenkin todistettavasti on, älkää kysykö miten se on sinne saatu. Kaikki työsuojelumääräykset eivät ehkä täyttyneet. 

Illalla piti vähän istuskella tulilla. 

Oman onnensa nojassa mökkeillessä on hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta olisi mukavaa, jos olisi samanhenkisiä naapureita lähellä. Lehmiksen rannallahan ei ole muita mökkejä kuin meidän, eikä sinne mökkejä tulekaan sillä ainoa rakennuspaikka on meidän mökkitonttimme. Toisaalta naapurithan voisivat olla vesijetillä kaahaavia känniörveltäjiä. Aina voi kutsua samanhenkisiä ystäviä kylään mökille, joskin olemme tulleet tosi laiskoiksi kutsumaan vieraita. Laitetaanpa tähän tällainen kollektiivinen kutsu: sopii tulla kyläilemään ystävät! Lapset kumppaneineen kyllä käyvät mökillä, meidän kanssamme ja keskenään. Nyt alkaa olla syksy niin pitkällä, että meidänkin mökkireissut harvenevat. Ympäri vuoden kuitenkin Lehmiksellä poikkeilemme, eli mökkiä ei oikeastaan sen kummemmin talviteloille laiteta.

Oma viehätyksensä on tuossa rauhassa ja hiljaisuudessa. Lehmiksen ympärillä on hyvät marjapaikat ja sieniäkin löytyy. Minä niitä saalistan intohimoisesti. Olen aina ollut luontoihminen, mutta Lehmiksen myötä vieläkin enemmän. Siellä on mukava bongailla kaikenlaisia ihmeellisyyksiä, kuten nyt nuo haikarat. Yritämme elää sovussa ympäröivän luonnon kanssa, liikaa metelöimättä ja häriköimättä. Toki työn ääniä väkisinkin kuuluu, kun rakennetaan ja remontoidaan ja ruohonleikkurikin kesäaikaan metelöi. 

Hiljaista hyvästien jättämistähän tämä syksy aina on. Haikeus pyrkii väkisinkin rintaan. Mutta onhan näissä syksyn pimenevissä illoissa oma taikansa.

lauantai 10. syyskuuta 2016

Mascarpone-puolukkapiirakka

Käsi ylös kellä on pakastin ääriään myöten täynnä! Huudan heti hep. Ja silti, puolukoita piti kerätä. Kun niitä oli siellä (mökillä) paaaaljon. Ja ne on niin ihania. Ja ainahan ne johonkin mahtuu - ehkä. No millainen loppu on ahneella?!?
10 litraa huitaisi hetkessä poimurilla. Olen myös kehittänyt hyvän puhdistamistaktiikan, johon käytän uunipeltiä ja hiustenkuivaajaa. Ämpärillinen puhdistuu vauhdilla tuolla systeemillä. Suosittelen kokeilemaan, jos tuskailet puhdistamisen kanssa. 

Se mahduttaminen olikin sitten toinen juttu. Survoin marjat blenderissä ja pakastin minigrip-pusseihin. Ja kirjaimellisesti runttasin pakastimeen. Mahtuivat, juu. Marjat olivat nyt tässä mutta sieniä on metsät väärällään...no sieninyssäkät nyt aina johonkin pakastimen koloseen mahtuvat, eikös vaan? Syksyiseen metsään on päästävä, on siellä niin ihanaa. 

Eipä ne kaikki puolukat sinne pakastimeen muuten ehtineet. Teinpä piirakan jos toisenkin. Mascarpone-puolukkapiirakan ohjeen löysin "Liian hyvää" -blogista, tässä linkki ohjeeseen. Ajattelin, että noilla aineilla ei kovin pahaa voi tulla. Enkä pettynyt. Toimisi varmaan mustikankin kanssa, mascarpone ja mustikka ovat myöskin loistava makupari. Pohjaan tuli vähän ruisjauhoja, jotka ovatkin puolukan kanssa oiva yhdistelmä. Ruispuolukkapuuro oli lapsuuden herkku.
Oho, siitähän on jo palanen haukattu...

Makoisaa viikonlopun jatkoa!

tiistai 6. syyskuuta 2016

Näyttääkö syksyltä?

Joko sinun mielestäsi näyttää syksyltä? Keltaisia lehtiä on toki vähän jo nurmikolle ilmestynyt, mutta itse olen sitä mieltä että on vielä täysi kesä ja kotipihalla kaikki parhaimmillaan.








Jännityksellä odotan vaan, että ehtivätkö tomaatit kypsyä ennen pakkasia. Osan raakileista olen ottanut sisälle kypsymään, ja punertuvat kyllä vauhdikkaasti. Yrttejä pitäisi kai kuivata tai pakastaa. 

Tällä hetkellä olen sairaslomalla, keuhkopöpö nosti taas päätään ja olen antibioottikuurilla. Nyt jo toipumaan päin. Sairastumisestani olen kirjoittanut Sairaankaunis-sivustolla blogissani Hämärä hiljaisuus, siellä muutenkin olen enemmän avautunut näistä terveys/sairausasioista. Tämä blogi on omistettu kivoille ja kauniille asioille. Tässä linkki Sairaankaunis-sivustolle. 

Herukoista on runsas sato korjattu. Pensaat olivat kasvaneet suurensuuriksi ja niistä oli vaikea kerätä marjoja. Marjoja tuli myös aivan liikaa, joten tänä vuonna puskille kävi näin:
Kaksi mustaa ja yksi punainen pensas jätettiin, muut Timppa katkoi juuresta ja kaivoi osan juurakoistakin pois. Nämä ovat niin sinnikästä lajiketta että alkavat vuorenvarmasti työntää ensi keväänä uutta versoa. Mutta nuorennus oli tarpeen, ja mehua meillä on pakastimessa ainakin parin vuoden tarpeiksi, joten ei huolta. 

Olkoonpa sitten loppukesä tai alkusyksy, aurinkoa sinulle toivottelen!