myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kirjastotäti Etelä-Suomesta kirjoittelee omaksi ja toivottavasti vähän muidenkin iloksi. Asustelen maalla ja perheeseeni kuuluu mies ja lapsia kotona ja maailmalla. Tavoittelen ekologista ja humaania elämänasennetta. Elämääni iloa tuovat luonto, mökkeily, puutarhanhoito, käsityöt, kirjat ja keittiössä puuhastelu. Pidän tanssimisesta ja käyn mielelläni teatterissa ja konserteissa. Minussa asuu myös pieni karavaanari. Omat haasteensa päiviini tuo fibromyalgia sekä liuta muita sairauksia. Blogistani löydät juttua ja kuvia minulle läheisistä asioista sekä kaikenlaista pohdintaa maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Juhannuksen ihanuutta

Moikka! Ihana juhannus on vietetty mökillä ystävien ja rakkaiden kesken. En muista että näin ihanaa juhannusilmaa olisi ollut koko mökkeilymme historiassa. Lämpimällä juhannussäällä on toki aina lieveilmiönsä ja monille tuli surullinen juhannus. 

Pääsimme ensimmäistä kertaa kokeilemaan lohen loimutusta kesäkeittiössä.
Timppa loimutteli näitä hiljaisella tulella niin, että kättä pystyy pitämään lohen ja tulen välissä. Jos kättä polttaa, on liian kuuma. Näin loimuttaen aikaa kuluu puolestatoista kahteen tuntia. Välillä fileitä valeltiin suolavedellä. Ihan täydellistä herkkua uusien perunoiden, sienimuhennoksen ja salaatin kanssa! Vielä kun vieraamme toivat ihania palanpainikkeita:
Korissa on sitruunabasilikaa, tilliä ja ruohosipulia ja asuntovaunussa mainiota punaviiniä! Ulkona tarkeni istua pitkälle iltaan, välillä tietysti saunottiin ja uitiin.

Lupasin näyttää teille miltä mökin alakerrassa nykyään näyttää, joten tässä pari kuvaa. 
Olkkari. Lempipaikkani on tuossa korituolissa lukemassa tai neulomassa. Lämpimällä säällä toki terassilla. 

Ruokailutila. Pöydän ääreen mahtuu kahdeksan ihmistä, ja pöydän saa tästä vielä jatkettua. Ruokailutilasta oikealle on pikkuruinen mutta toimiva keittiö. Se ei oikein ikinä ole siinä kunnossa että tekisi mieli kuvata. Kaappitilaa on rajoitetusti joten tasot ja hyllyt pursuavat tavaraa. 


Kotiin oli ihana tulla kun pionit olivat puhjenneet kukkaan. Nyt ovat kyllä jo vähän toisennäköisiä kun on välillä satanutkin. Nämä pionit ovat olleet paikallaan 18 vuotta ja kukinta palkitsee. Siirtämisestä eivät pidä vaan lakkaavat kukkimasta pariksi vuodeksi. Kaikki kukat ovat valkoisia tai hennon vaaleanpunertavia, ja pidän niistä valtavasti. 

Onpa tullut taas hiukan neulottuakin. Pitsisukat kukkaraidalla seiskaveikasta:
Sekä viiden lehden tossut kesäisen vihreästä Nallesta:
Se on kuulkaas joululahjoja alettava jo vääntämään :)

Mitäs vielä? Viimeinen lomaviikko on menossa, toiset vasta lomiaan aloittelevat. Ei oikeastaan harmita yhtään mennä töihin, kun teen tuota osa-aikaista niin jää ihan rutkasti vapaa-aikaakin. Loma huipentuu ensi viikonloppuna iloisiin juhliin perhepiirissä! Sitä odotellessa...




sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Kivoja mökkipuuhia

No se siitä blogitauosta sitten, en malttanut olla kertomatta teille mitä kivaa ollaan mökillä puuhasteltu. Sääthän olivat suotuisia kaikenlaisille sisähommille, ja mukava niitäkin saada tehdyksi. Tässä kuvassa kuitenkin mieheni siskon tuoma ihana rhodo "Helsingin yliopisto", joka kukkii ihan tikahtuakseen. Kotikotona "Pohjolan tytär" ei tänä vuonna  kukkinut, olisi pitänyt kai paremmin suojata se kevätauringolta.
Tuohon saunan seinustallekin on kasvanut ihan kiitettävästi vihreää, se oli aika karun näköinen tumma seinä vielä muutama vuosi sitten. 

Mennäänpä sitten vessajuttuihin:
Ikävä kyllä ei ole näyttää teille "ennen" -kuvaa, kun ei tuota puuceetä ole tullut juurikaan kuvattua sisäpuolelta. Se oli kuitenkin aiemmin käsittelemätöntä panelia ja raakalautaa. Tältä se näyttää kun sai vähän maalia pintaansa.
Kelpaa tuolla nyt istuskella. 

Tähän kylttihässäkkään sain idean joskus jollain lomareissulla, ja nyt tuli aika toteuttaa se. 
Eli kun mökille löytää niin enää ei pääse eksymään :) Tekstit olisi tietysti voinut tehdä jollain sabluunalla, mutta nämä ovat nyt tällaiset kotitekoisen näköiset. 
Olen hiljalleen raivannut vatukkoa ja pöheikköä mökin takana. Lähtötilanne on ollut suunnilleen tämän näköinen:
Sateen välillä kävin taas pöpelikön kimppuun. Tässä on selvästi ammoisina aikoina ollut puutarha, jota olen hiljalleen kaivellut esiin. Pöheikön keskeltä löytyi kaunis, sammaloitunut kivi ja sen juurelta lähes tikahtunut ruusuangervo.
Olen istuttanut rinteeseen kuunliljoja ja vuorenkilpiä. Saniaiset olen jättänyt alkuperäisille paikoilleen.
Olen tehnyt tätä projektia pala kerrallaan, tämä osio on toissa kesältä, ihan vasemman puoleisin reuna on sitä juuri raivattua ja istutettua.

Nämä vuorenkilvet ovat tässä jo useamman vuoden kasvaneet, ja niistä riittää jo jaettavaksi.
Tätä kohtaa ei juurikaan tarvitse enää edes kitkeä. Toiveena olisi, että koko rinne olisi joskus näin vehreä. Mutta haluan tehdä hommaa hiljalleen ja iloita kasvusta joka vuosi. 

Mieheni Timpan projekti, kesäkeittiömme, on jo niin hyvässä mallissa, että pääsimme tekemään tänne ensimmäiset tulet:
Ekat makkaratkin täällä on jo paistettu, ja kuoharin puutteessa korkattu bisset :) eiköhän niiden kuohareidenkin aika vielä tule.

Eilen oli kovin sateinen ja tuulinen päivä. Suunnittelin mökin yläkerran imurointia, mutta ihan näin kevyellä siivouksella en päässyt. Innostuimme vaihtamaan sänkyjen - tai siis patjojen - paikkaa ja siihen menikin sitten tuntitolkulla aikaa. Samantien piti tietysti imuroida ja tampata kaikki irtonainen. Osalle patjoista on tehty runko kuormalavoista, ja niitä piti vähän purkaa ennekuin saimme ne siirrettyä. Ja vähän sahailla yhden sängyn jalkoja, että saimme sen tasoihin toisen runkopatjan kanssa. Näin ollen yläkerrassa on nyt kaksi "parisänkyä" , yksi molemmin puolin portaita. Ja toisella puolella telkkarinurkka. Alakerrassakin on telkkari, mutta se on välillä myös kotona keittiötelkkarina. Ja onpa sattunut sellainenkin katastrofi, että ennen lätkän finaaliottelua alakerran telkkarin muuntaja otti ja kärähti. Silloin olisi ollut kotiinlähtö edessä ilman yläkerran tv:tä. Minähän en urheilua seuraa mutta isäntä sitten senkin edestä. 

Olipa pitkä johdanto tälle rymsteeraukselle. Tietenkään en taaskaan älynnyt ottaa ennen-kuvia. Mutta tässä kuvia lopputuloksesta.
Tässä kuvassa "vierashuone" tai "nuorisotila", miten milloinkin (kesäaikaan kyllä vierailijat yöpyvät mieluiten saunakamarissa, missä on hyvät sängyt ja oma rauha). Meidän makuuhuoneemme oli ennen täällä, mutta minua on alkanut hieman ahdistaa tuo matala tila, vaikka sängyt eivät ihan seinän vieressä olleetkaan. Oven takana on pieni tuuletusparveke.
Tässä on tv-nurkka sohvineen. Verhon takana pidetään ylimääräisiä vuodevaatteita sun muuta tarpeellista. 
Tässä on nyt sitten meidän vakiasukkaiden petipaikka:
 Sängyn pää on ilmavasti tuossa porraskaiteen vieressä, joten henki ikäänkuin kulkee paremmin. Ongelmana tässä on, että alakerrasta kuuluu äänet hyvin tähän suuntaan. Tai se ainoa ääni, mikä sieltä yleensä öiseen aikaan kuuluu eli Ronjan kuorsaus. Uskomatonta, miten pienestä koirasta voi lähteä sellainen ääni. Tämäkin ongelma ratkeaa varmaan niin, että Ronjan koria vähän siirretään. Yläkertaan Ronja ei tule, kun ei osaa kulkea portaissa. Tämän oven takana on iso parveke, josta on myös kulku terassille. 

Olen kai joskus esitellyt teille muitakin mökkitiloja, mutta ehkäpä väläytän niitä teille uudestaan lähiaikoina. Aina jotain muutoksia tulee ja uusia lukijoita. Nyt on kuitenkin yläkerrassa siistiä ja uusi järjestys, joten sitten vaan odotellaan juhannusta tulevaksi!


tiistai 14. kesäkuuta 2016

Matka jatkuu


Kultarannan jälkeen vierailimme vielä Louhisaaren kartanossa. Siellä meillä ei ollut opastusta, vaan katselimme paikkoja omin päin. Kovin paljoa ei rahkeita ollut enää jäljellä, joten jatkoimme matkaa Taivassaloon, jossa yövyimme Mussalon SFC-alueella. Kesämyrsky pauhasi täydellä voimalla, ja kuvatkin jäivät ottamatta. 

Seuraavana päivänä kohteenamme oli Turun linna, jossa oli taas ohjelmassa opastettu kierros. Todella mielenkiintoista oli kulkea Juhana Herttuan, Kaarina Hannuntyttären ja Katariina Jagellonican jalanjäljissä. Noita tarinoita on tullut luettua historiallisista romaaneista, oli kiehtovaa nähdä tarinoiden puitteet hyvän oppaan esittelemänä. Itsenäisesti kiertelimme vielä renessanssilinnan puolella. Nämä kuvat ovat linnan kirkkosalista.


Monen tunnin linnassa ravaamisen jälkeen olimmekin aika poikki ja valmiita siirtymään seuraavaan yöpymiskohteeseemme, joka oli SFC Valasranta Säkylän lähellä. Valasrannastakaan ei tullut kameralla otettua kuvaa, muutaman hyvän kuvan sain Pyhäjärvestä tabletilla. Aivan leirintäalueen vieressä on Valasrannan tanssilava, jossa järjestetään suosittuja tanssileirejä, silloin on kuulemma leirintäaluekin ihan täynnä. 
Ronja viihtyi yksiössään auton pöydän alla

Nyt olimme jo aika täynnä kulttuuriähkyä ja historian havinaa, joten päätimme nauttia ihan vaan lomasta ja maisemista. Matkasimme Porin Reposaareen Siikaranta Campingiin, missä saimme ihanan autopaikan kallioiselta merenrannalta. 





Pidin Siikarannasta kovasti. Alueen sisääntuloon oli panostettu kauniilla kesäkukkaistutuksilla. Muutenkin viihtyisyyden eteen oli tehty töitä, ja palvelu oli ystävällistä. Kuvat kertokoot:



Kotiin ajelimme Tampereen kautta, ja kävimme esikoispoikaani moikkaamassa. Tarkoitus oli poiketa myös Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa Sastamalassa. Kirkkoa saimme ihailla kuitenkin vain ulkoapäin, sillä se oli vihkimisten takia suljettu yleisöltä lauantaisin. Olen itse siellä käynyt aikaisemmin, ja olisin halunnut Timpallekin näyttää Osmo Rauhalan ja Kuutti Lavosen kirkkomaalaukset, mutta toisen kerran sitten.

Reissu on reissattu, mutta loma jatkuu. Varmaan ihmettelette, miksi käsityörintamalla on ollut hiljaista. Puuhastellut olen paljonkin, mutta enemmän sellaisia juttuja mitä en voi täällä julkaista - ainakaan vielä. 

Loma jatkuu meillä vielä heinäkuulle asti. En mitään varsinaista blogitaukoa aloita, mutta voipi olla että kirjoittelen täällä vähän vähemmän nyt lomaviikkoina. Toivottelen teille kaikille lukijoilleni aurinkoisia kesäkuun päiviä!

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Vähän villimpi puutarha

Kultarannan säntillisten kukkapenkkien vastapainoksi ajattelin näyttää teille, miltä meidän pihalla näyttää tänään. Kun kasvit eivät välttämättä kasva siellä missä pitäisi mutta rehottavat kyllä ihan muualla. Tämän ruosteisen rumankauniin lyhdyn on valloittanut alppikärhö, jonka hankin muutama vuosi sitten. Sitä on näköjään vaikea saada kuolemaan.
Viime vuoden hankintoja ovat akileija ja särkynytsydän. Nekin ovat ottaneet kodikseen juuri sen paikan mihin ne olen istuttanut. Muuten tämä takapihan kukkapenkki ei oikein tähän aikaan vuodesta näytä miltään.
Loppukesästä koko pergola on viinirypäleköynnösten valtaama. Satoakin niistä ollaan saatu, viime vuonna viiniksi asti.  Pidän lumihiutaleesta kesäkukkana, se on helppo ja kiitollinen. Raparperinlehtiä väsäsin betonista muutama vuosi sitten. 
Vanhassa hiekkalaatikossa kasvaa perunaa. Kun kotiuduimme lomareissulta, uskokaa tai älkää, siellä kasvoi myös tomaatteja. Hiekkalaakikon multa, tai oikeammin turve on tuotu läheiseltä puutarhalta, missä siinä on kasvanut tomaatteja, ja ne ovat kai siementäneet. Hassua sikäli, että viime vuonna perunat kasvoivat samassa mullassa, mutta tomaatteja ei siinä näkynyt, ne ovat siis parin vuoden takaisista siemenistä kasvaneet. Ehkä ne intoutuivat, kun laitoimme harson perunoiden päälle jouduttamaan kasvamista. Luulivat kai olevansa kasvihuoneessa. 
Pelastin muutaman tomaatintaimen tuohon kasvatuslaatikkoon etualalle, ajattelin ihan huvikseni katsoa mitä niistä tulee vai tuleeko mitään. Takana olevat tomaatit ostin taimina kirppikseltä, ja ne ovat tosi vahvoja ja hienoja. Laatikon reunassa kasvaa ruohosipuli. Salaatin, tillin ja persiljan olen kasvattanut kaupan ruukuista, ja varsinkin salaatti viihtyy hyvin.

Karhunvatukka herättää perheessämme ristiriitaisia tunteita. Mieheni Tiimppa vihaa sitä, minä taas pidän siitä kovasti. Timppa ei tykkää koukkumaisista piikeistä, jotka vainoavat ruohonleikkaajaa. Minä taas rakastan mustia herkkupaloja. Timppa on heivannut vatut pois alkuperäiseltä kasvupaikaltaan, jolloin ne päättivät kasvattaa uudet versot tänne ruusupuskaan. Olen rukoillut armoa vatuille ja luvannut leikata ruohon  niiden ympäriltä vaikka kynsisaksilla, jos ne saavat elää. 
Mielestäni tällainen sitkeys oikeuttaa kasvamaan juuri tässä. ja eilen riehuin trimmerin kanssa ja sain nurmikon leikattua vatun ympäriltä ilman isompia vammoja.


Tämä vaaleanpunainen juhannusruusun näköinen kaunotar on kasvanut villinä vanhan saunan seinustalla iät ja ajat. Kun saunaa kunnostettiin, teimme ruusulle ikioman penkin, missä se onkin viihtynyt ja palkitsee pian meidät mahtavalla kukinnalla, se on nimittäin täynnä nuppuja. 

Mutta tyytyykö se kasvamaan tässä? No ei, vaan se on päättänyt muuttaa naapurin aidan heisiangervosta ruusuaidaksi.
Sieltä se kurkistelee vaaleanpunaisilla kukillaan. Ruusu on niin sitkeä, että se on yrittänyt kasvaa jopa saunan sisälle lattianraoista. 
Vanhan fillarin tarakalle laitoin tänä kesänä samettiruusuja. 
Japanin ruusukvitteni oli aika ränsistyneen näköinen, joten leikkasimme sen alkukesästä lähes maan tasalle. Siitähän se riehaantui leviämään pitkin nurmikkoa. Hiekkakäytäville on yritetty istuttaa nurmikkoa, koska käytävät olivat vaikeita hoitaa, kasvoivat rikkaruohoa ja niiden reunuspuut olivat ruohonleikkurin tiellä. Mutta nurmikko mokoma ei taas ota millään kasvaakseen. 
Etupihan kolmion muotoinen kukkapenkki rehottaa ihan liikaakin. reunustoilla on kuunliljoja, heinäseipäitä pitkin kiipeää humalaa. Keskellä on kultapiisku, joka loistaa keltaisena sitten kun muut kukat ovat jo kukkineet. Reunustoilla kasvaa myös kevätesikkoa sun muuta kevätkukkaa, jotka sitten kesän koittaessa hautautuvat muiden kukkien taakse. 

Pionit ovat nyt saaneet olla paikallaan 18 vuotta, ja palkitsevat upealla kukinnalla. 
Nuppuja on valtavasti. Nämä vanhan pihan pionit ovat kaikki valkoisia ja hennon vaaleanpunaiseen vivahtavia. Lempikukkiani!

Viime kesänä ostin daalioita ruukkuun ja onnistuin talvettamaan juurakot vaatehuoneessa! Nyt ne alkavat hiljalleen availla nuppujaan. Onnistumisen iloa!
 Tämä keltainen kivikkokasvi on oikea murheenkryyni. Toin pienen alun aikanaan hautausmaan ojanpenkalta pyöräntarakalla, ja nyt se kasvaa kaikkialla missä ei pitäisi, kuten talon kivikkoreunustoilla. Sitä vastaan on täysin turha ja toivoton taistella, joten ei auta muu kuin antaa rehottaa. Pitää varmaan vielä pieni alku mökillekin niin saa murheenkryynin sinnekin.
Kaksi postausta per päivä, kiitos jos jaksoit lukea! Tämä tahti tuskin tulee jatkumaan :)