Hae tästä blogista

Tietoja minusta

Oma kuva
Elämäniloa ja maailmantuskaa. Valosta varjoon - ja takaisin. Tervetuloa matkalle mukaan!

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Joulupäivän mietteitä





Niin se joulu alkaa taas olla paremmalla puolella. Meillä oli todellinen perhejoulu, kaikki lapset plus miniä plus yksi kissa olivat meillä joulunvietossa. Iloa ja hälyä riitti, nyt on talo hiljentynyt kun osa perheestä käy töissä joulunakin ja muillakin on omia menojaan. Kohta olen yksin talossa ilman sitä kissaakaan. Minua yksinolo ei haittaa yhtään, päinvastoin. Vaikka on ihanaa kun talossa on elämää, kaipaan vastapainoksi rauhaa ja omaa aikaa. 

Tontut olivat olleet ahkerina tänä jouluna, varsinkin miniä oli nähnyt valtavasti vaivaa kun oli tehnyt lähes kaikki joululahjat itse. Paketeista paljastui itsetehtyjä herkkuja ja hemmottelutuotteita. Kiitos kaikille meitä muistaneille, ihania lahjoja saimme. Kaikissa saamissani lahjoissa tuntui olevan ajatus, että lahjan antaja oli ajatellut juuri minua ja meitä. Paketitkin olivat niin kauniita, että niitä oli sääli avata. Kaikki kierrätettävä pakkausmateriaali säästettiin, mutta tulihan sitä roskaakin. Erityisen tarkkoja olimme, ettei kissa päässyt syömään lahjanaruja, jolloin jouluun olisi voinut tulla ikävä käänne. 
Minultahan tunnetusti kaikki saavat lahjaksi sukkia, tossuja tai lapasia, halusivat tai eivät. Neuleita en tee sarjatyönä, vaan ajattelen neuloessani juuri sitä henkilöä, joka lahjan saa. Nyt kun kaikki ovat lahjansa saaneet, voin laittaa kuvat esille. 









Pianosukat tein tietenkin musiikkia harrastavalle tyttärelleni. 

Ehdinpä vielä tekemään itsellenikin joululahjan:
Paahdettuja hunajamanteleita tein taas monta satsia, ja osa niistä päätyi purkkeihinkin pikkulahjoiksi.
 Niitähän voi tehdä ympäri vuoden, ohjetta täällä.

Tänä jouluna on herännyt ajatus ihan yksinkertaisesta mökkijoulusta. Loimulohta ja nuotioperunoita pihakeittiössä. Uunipuuroa. Sauna ja avanto. Ehkä jonakin jouluna. Yhden elämäni parhaista jouluista olen viettänyt Lanzarotella. Aatonaattona paistattelimme päivää uima-altaalla ja jouluaaton illallisen söimme ravintolan terassilla aivan meren ääressä. Lapset olivat pieniä, ja jokainen sai valita ruokalistalta mitä halusi. Voisin hyvin ottaa etelän joulun tavaksi, kun nämä kotimaan joulut alkavat olla säiltään aika kurjia. 

Mutta nyt aion viettää illan nojatuolissa joulukuusen lempeässä valossa kirja ja konvehtirasia seuranani. Ihanaa joulupäivän iltaa sinullekin!












perjantai 23. joulukuuta 2016

Meidän joulu



Nyt on se hetki
ruokaa on tarpeeksi (liikaa)
on kyllin siistiä (loput roskat voi lakaista maton alle)
ulkona pimeys
ja jäinen maa (verhot ikkunan eteen).

Ympärillä iloinen nauru (kylläpä niistä lähteekin ääntä)
koristellaan kuusi (muovinen, helpointa)
sytytellään kynttilöitä.
Ovikello soi, halataan
pieni haikeus, enää ei ole ovikellon haukkujia.
Kahvia vai glögiä
no suklaata nyt kuitenkin.

Laitan puuroon salaa monta mantelia
ainakin yksi on jokaisen saatava
(mantelipuuroa riisillä, mies toteaa).
Keittiössä tuoksuu
pian katetaan pöytä rakkaudella
hetken kaikki on täydellistä.

Kissakin tuli jouluvieraaksi
tällä ilolla jaksaa pitkälle arkeen. 


Kiitos sinulle lukijani, joka kuljet matkassani. Olkoon joulusi sinun näköisesi, juuri sellainen kuin toivot. Riehakas tai rauhallinen, harras tai iloinen. Tai kaikkea näitä. 

Hyvää joulua!

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Jouluillen





Joulukuista huomenta! Joko sinulla on joulutouhut kuumimmillaan? Lunta ja pakkasta on täällä Hämeessäkin, joten joulutunnelma ei ainakaan siitä ole kiinni. 

Yritän aina todistella itselleni ja muille, etten ole ollenkaan jouluihminen. Olen kuitenkin oppinut valitsemaan joulunvietosta ne rusinat pullasta, ja tekemään joulun odotuksesta itseni näköisen. Ja taitaa minunkin sisälläni asutella joku pieni jouluihminen, joka pimeän ajan tullen nostaa päätään ja haluaa virittää joulun tunnelmaa itselleen ja muille. 

Olen ollut tänä syksynä aika uupunut ja jopa sairauslomalla uupumuksen vuoksi. Sitten kun vielä selkä jysähti oikein kunnolla jumiin, niin joulutunnelma oli aika kaukainen juttu. Nyt olen hiljalleen toipumassa, mutta olosuhteiden pakosta tässä kotosalla viettänyt paljon aikaa, niin olen hiljalleen viritellyt valoja ja koristeita, että kotona olisi mukavampi olla. Liikuntaharrastukset ovat nyt katkolla, mutta kirjojen ja käsitöiden parissa olen saanut mukavasti ajan kulumaan.

Syksyn mittaan on valmistakin tullut, ja kohta pääsen tekemään pehmeitä paketteja!
Tavaralahjoja en juurikaan ostele ja vältän kaupoissa kiertelyä näin joulun aikaan parhaani mukaan. Yksi poikkeus on Finnmarin tehtaanmyymälä, jonka tunnelmaa on ihana haistella joulun aikoihin. Sieltä löytyy myös kivoja "joulukukkasia", jotka eivät pakkasta pelästy.
Kaikki ruoka-asiat ovat vielä mietinnässä. On ihanaa saada lapsia yhteisen pöydän ääreen. Tänä jouluna porukka tulee vaihtelemaan, kun työt kutsuvat yhtä sun toista. Meitä ruokarajoitteisiakin on jokunen, ja kinkunsyöjät ovat vähissä. Jonkunlainen kinkku luultavasti paistetaan. Joululaatikotkin ovat mietinnässä, luultavasti ne tehdään valmiista soseista tai sitten joku ammatti-ihminen saa tehdä ne meille. 

Tunnelmallista joulun odostusta!