Kiitos kaikille osanotoista, ne ovat lämmittäneet mieltämme tässä koiraikävässä. Ja ihanaa kun kukaan ei ole sanonut, että "sehän oli vaan koira". Koiran ottaessaan on tiedostettava, että se päivä tulee kun sille on jätettävä hyvästit. Jokainen koiraihminen, joka näitä menetyksiä on kokenut tietää, miten raskasta se on. Olimme Timpan kanssa pari päivää mökille, ja siellä suru ja ikävä iskivät päälle sellaisella voimalla, että suunnittelimme jo kotiinlähdön aikaistamista. Ikinä ennen ei olla oltu siellä ilman yhtäkään koiraa, ja koko ajan katse etsi pientä viipottajaa pihamaalta. Ronja kun vaati jatkuvaa valvontaa tuon karkailemistaipumuksen vuoksi. Ehkä seuraava kerta on helpompi. Kun torstai-iltana menimme saunasta uimaan, järven pintaan kuvastui sateenkaari. Ehkäpä saimme terveisiä sateenkaarisillalta.
Jotain kivaakin on viikon aikana tapahtunut, eli meillä on pitkästä aikaa vähän sisustettu. Timpan Hilkka-siskolla on muuttotouhut meneillään, ja Hilkan sohva muutti meille, kun ei uuteen asuntoon mahdu. Olkkarin vanha nahkakalusto oli aika huonossa hapessa ja lähti kierrätykseen. Varmaan siitä vielä jollekin on iloa. Ennen-kuvaa en tullut ottaneeksi, mutta tältä näyttää olkkari nyt:
Vanha, pyökinvärinen, ovaalinmuotoinen pöytä ei natsannut sohvan kanssa sitten mitenkään. Tietysti, kun olin yksin kotona, sain kuningasajatuksen vaihtaa ylä- ja alakerran sohvapöytien paikkaa keskenään. Tämä pöytä on siis parikymmentä vuotta vanha, mutta näytti ihan uudelta, kun se pääsi alakertaan. Luku sinänsä oli saada se kapeita portaita alas yksinäni, kapine nimittäin painaa aikalailla ja oli ihan hyvät mahdollisuudet rikkoa nuo lasitasotkin. Hauskinta oli, kun pöytä juuttui porrastasanteelle, minä olin sen yläpuolella enkä päässyt mihinkään. Hetken jo mietin, että pitääkö lähteä yläkerran ikkunoista huhuilemaan apujoukkoja paikalle, mutta pientä akrobatiaa toteuttaen pääsin kiipeämään pöydän ja porraskaiteen yli, ja viltin kanssa hivuttamaan pöydän alakertaan.
Lopussa kiitos seisoo! Värikkäät tyynyt ovat kirppislöytö, ja nyt tekisi mieleni uusia verhotkin räväkämmän värisiksi, vaikkapa turkooseiksi. Olohuoneesta tuli nyt tosi avara, perheen mielestä ehkä liiankin, mutta minä pidän järjestelystä kovasti. Olohuone oli ennen aika tukkoinen kun siellä oli 3-istuttava sohva ja kaksi muhkeaa nojatuolia. Mukavia ne olivat kyllä, mutta nyt on ikäänkuin helpompi hengittää kun on tilaa ja avaruutta.
Huomattavasti helpompi nakki oli roudata alakerran pöytä yläkertaan. Ja sekin mielestäni sopi ihan mukavasti yläkerran tv-aulaan.
Mökiltä tullessa alkoi hurja pakkaaminen, sillä huomenna nostan kytkintä ja lähden ajelemaan kohti Oulua. Kuntoutusviikko on edessä, ja mukava jälleennäkeminen kuntoutuskamujen kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!