myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kirjastotäti Etelä-Suomesta kirjoittelee omaksi ja toivottavasti vähän muidenkin iloksi. Asustelen maalla ja perheeseeni kuuluu mies ja lapsia kotona ja maailmalla. Tavoittelen ekologista ja humaania elämänasennetta. Elämääni iloa tuovat luonto, mökkeily, puutarhanhoito, käsityöt, kirjat ja keittiössä puuhastelu. Pidän tanssimisesta ja käyn mielelläni teatterissa ja konserteissa. Minussa asuu myös pieni karavaanari. Omat haasteensa päiviini tuo fibromyalgia sekä liuta muita sairauksia. Blogistani löydät juttua ja kuvia minulle läheisistä asioista sekä kaikenlaista pohdintaa maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Vähän villimpi puutarha

Kultarannan säntillisten kukkapenkkien vastapainoksi ajattelin näyttää teille, miltä meidän pihalla näyttää tänään. Kun kasvit eivät välttämättä kasva siellä missä pitäisi mutta rehottavat kyllä ihan muualla. Tämän ruosteisen rumankauniin lyhdyn on valloittanut alppikärhö, jonka hankin muutama vuosi sitten. Sitä on näköjään vaikea saada kuolemaan.
Viime vuoden hankintoja ovat akileija ja särkynytsydän. Nekin ovat ottaneet kodikseen juuri sen paikan mihin ne olen istuttanut. Muuten tämä takapihan kukkapenkki ei oikein tähän aikaan vuodesta näytä miltään.
Loppukesästä koko pergola on viinirypäleköynnösten valtaama. Satoakin niistä ollaan saatu, viime vuonna viiniksi asti.  Pidän lumihiutaleesta kesäkukkana, se on helppo ja kiitollinen. Raparperinlehtiä väsäsin betonista muutama vuosi sitten. 
Vanhassa hiekkalaatikossa kasvaa perunaa. Kun kotiuduimme lomareissulta, uskokaa tai älkää, siellä kasvoi myös tomaatteja. Hiekkalaakikon multa, tai oikeammin turve on tuotu läheiseltä puutarhalta, missä siinä on kasvanut tomaatteja, ja ne ovat kai siementäneet. Hassua sikäli, että viime vuonna perunat kasvoivat samassa mullassa, mutta tomaatteja ei siinä näkynyt, ne ovat siis parin vuoden takaisista siemenistä kasvaneet. Ehkä ne intoutuivat, kun laitoimme harson perunoiden päälle jouduttamaan kasvamista. Luulivat kai olevansa kasvihuoneessa. 
Pelastin muutaman tomaatintaimen tuohon kasvatuslaatikkoon etualalle, ajattelin ihan huvikseni katsoa mitä niistä tulee vai tuleeko mitään. Takana olevat tomaatit ostin taimina kirppikseltä, ja ne ovat tosi vahvoja ja hienoja. Laatikon reunassa kasvaa ruohosipuli. Salaatin, tillin ja persiljan olen kasvattanut kaupan ruukuista, ja varsinkin salaatti viihtyy hyvin.

Karhunvatukka herättää perheessämme ristiriitaisia tunteita. Mieheni Tiimppa vihaa sitä, minä taas pidän siitä kovasti. Timppa ei tykkää koukkumaisista piikeistä, jotka vainoavat ruohonleikkaajaa. Minä taas rakastan mustia herkkupaloja. Timppa on heivannut vatut pois alkuperäiseltä kasvupaikaltaan, jolloin ne päättivät kasvattaa uudet versot tänne ruusupuskaan. Olen rukoillut armoa vatuille ja luvannut leikata ruohon  niiden ympäriltä vaikka kynsisaksilla, jos ne saavat elää. 
Mielestäni tällainen sitkeys oikeuttaa kasvamaan juuri tässä. ja eilen riehuin trimmerin kanssa ja sain nurmikon leikattua vatun ympäriltä ilman isompia vammoja.


Tämä vaaleanpunainen juhannusruusun näköinen kaunotar on kasvanut villinä vanhan saunan seinustalla iät ja ajat. Kun saunaa kunnostettiin, teimme ruusulle ikioman penkin, missä se onkin viihtynyt ja palkitsee pian meidät mahtavalla kukinnalla, se on nimittäin täynnä nuppuja. 

Mutta tyytyykö se kasvamaan tässä? No ei, vaan se on päättänyt muuttaa naapurin aidan heisiangervosta ruusuaidaksi.
Sieltä se kurkistelee vaaleanpunaisilla kukillaan. Ruusu on niin sitkeä, että se on yrittänyt kasvaa jopa saunan sisälle lattianraoista. 
Vanhan fillarin tarakalle laitoin tänä kesänä samettiruusuja. 
Japanin ruusukvitteni oli aika ränsistyneen näköinen, joten leikkasimme sen alkukesästä lähes maan tasalle. Siitähän se riehaantui leviämään pitkin nurmikkoa. Hiekkakäytäville on yritetty istuttaa nurmikkoa, koska käytävät olivat vaikeita hoitaa, kasvoivat rikkaruohoa ja niiden reunuspuut olivat ruohonleikkurin tiellä. Mutta nurmikko mokoma ei taas ota millään kasvaakseen. 
Etupihan kolmion muotoinen kukkapenkki rehottaa ihan liikaakin. reunustoilla on kuunliljoja, heinäseipäitä pitkin kiipeää humalaa. Keskellä on kultapiisku, joka loistaa keltaisena sitten kun muut kukat ovat jo kukkineet. Reunustoilla kasvaa myös kevätesikkoa sun muuta kevätkukkaa, jotka sitten kesän koittaessa hautautuvat muiden kukkien taakse. 

Pionit ovat nyt saaneet olla paikallaan 18 vuotta, ja palkitsevat upealla kukinnalla. 
Nuppuja on valtavasti. Nämä vanhan pihan pionit ovat kaikki valkoisia ja hennon vaaleanpunaiseen vivahtavia. Lempikukkiani!

Viime kesänä ostin daalioita ruukkuun ja onnistuin talvettamaan juurakot vaatehuoneessa! Nyt ne alkavat hiljalleen availla nuppujaan. Onnistumisen iloa!
 Tämä keltainen kivikkokasvi on oikea murheenkryyni. Toin pienen alun aikanaan hautausmaan ojanpenkalta pyöräntarakalla, ja nyt se kasvaa kaikkialla missä ei pitäisi, kuten talon kivikkoreunustoilla. Sitä vastaan on täysin turha ja toivoton taistella, joten ei auta muu kuin antaa rehottaa. Pitää varmaan vielä pieni alku mökillekin niin saa murheenkryynin sinnekin.
Kaksi postausta per päivä, kiitos jos jaksoit lukea! Tämä tahti tuskin tulee jatkumaan :)

2 kommenttia:

  1. Oi Maija, kun Sinulla on ihanan näköistä ja nuo vaaleanpunaiset ruusut, niitä voisi katsella vaikka kuinka pitkään ☺
    Ihanaa alkanutta viikkoa Sinulle ~♥~

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tykkään niistä tosi paljon itsekin, varsinkin kun tiedän että ne ovat kasvaneet tällä pihalla aikojen alusta asti :)

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!