Kivoja mökkipuuhia

No se siitä blogitauosta sitten, en malttanut olla kertomatta teille mitä kivaa ollaan mökillä puuhasteltu. Sääthän olivat suotuisia kaikenlaisille sisähommille, ja mukava niitäkin saada tehdyksi. Tässä kuvassa kuitenkin mieheni siskon tuoma ihana rhodo "Helsingin yliopisto", joka kukkii ihan tikahtuakseen. Kotikotona "Pohjolan tytär" ei tänä vuonna  kukkinut, olisi pitänyt kai paremmin suojata se kevätauringolta.

Tuohon saunan seinustallekin on kasvanut ihan kiitettävästi vihreää, se oli aika karun näköinen tumma seinä vielä muutama vuosi sitten. 

Mennäänpä sitten vessajuttuihin:

Ikävä kyllä ei ole näyttää teille "ennen" -kuvaa, kun ei tuota puuceetä ole tullut juurikaan kuvattua sisäpuolelta. Se oli kuitenkin aiemmin käsittelemätöntä panelia ja raakalautaa. Tältä se näyttää kun sai vähän maalia pintaansa.

Kelpaa tuolla nyt istuskella. 

Tähän kylttihässäkkään sain idean joskus jollain lomareissulla, ja nyt tuli aika toteuttaa se. 

Eli kun mökille löytää niin enää ei pääse eksymään :) Tekstit olisi tietysti voinut tehdä jollain sabluunalla, mutta nämä ovat nyt tällaiset kotitekoisen näköiset. 

Olen hiljalleen raivannut vatukkoa ja pöheikköä mökin takana. Lähtötilanne on ollut suunnilleen tämän näköinen:

Sateen välillä kävin taas pöpelikön kimppuun. Tässä on selvästi ammoisina aikoina ollut puutarha, jota olen hiljalleen kaivellut esiin. Pöheikön keskeltä löytyi kaunis, sammaloitunut kivi ja sen juurelta lähes tikahtunut ruusuangervo.

Olen istuttanut rinteeseen kuunliljoja ja vuorenkilpiä. Saniaiset olen jättänyt alkuperäisille paikoilleen.

Olen tehnyt tätä projektia pala kerrallaan, tämä osio on toissa kesältä, ihan vasemman puoleisin reuna on sitä juuri raivattua ja istutettua.

Nämä vuorenkilvet ovat tässä jo useamman vuoden kasvaneet, ja niistä riittää jo jaettavaksi.

Tätä kohtaa ei juurikaan tarvitse enää edes kitkeä. Toiveena olisi, että koko rinne olisi joskus näin vehreä. Mutta haluan tehdä hommaa hiljalleen ja iloita kasvusta joka vuosi. 

Mieheni Timpan projekti, kesäkeittiömme, on jo niin hyvässä mallissa, että pääsimme tekemään tänne ensimmäiset tulet:

Ekat makkaratkin täällä on jo paistettu, ja kuoharin puutteessa korkattu bisset :) eiköhän niiden kuohareidenkin aika vielä tule.

Eilen oli kovin sateinen ja tuulinen päivä. Suunnittelin mökin yläkerran imurointia, mutta ihan näin kevyellä siivouksella en päässyt. Innostuimme vaihtamaan sänkyjen - tai siis patjojen - paikkaa ja siihen menikin sitten tuntitolkulla aikaa. Samantien piti tietysti imuroida ja tampata kaikki irtonainen. Osalle patjoista on tehty runko kuormalavoista, ja niitä piti vähän purkaa ennekuin saimme ne siirrettyä. Ja vähän sahailla yhden sängyn jalkoja, että saimme sen tasoihin toisen runkopatjan kanssa. Näin ollen yläkerrassa on nyt kaksi "parisänkyä" , yksi molemmin puolin portaita. Ja toisella puolella telkkarinurkka. Alakerrassakin on telkkari, mutta se on välillä myös kotona keittiötelkkarina. Ja onpa sattunut sellainenkin katastrofi, että ennen lätkän finaaliottelua alakerran telkkarin muuntaja otti ja kärähti. Silloin olisi ollut kotiinlähtö edessä ilman yläkerran tv:tä. Minähän en urheilua seuraa mutta isäntä sitten senkin edestä. 

Olipa pitkä johdanto tälle rymsteeraukselle. Tietenkään en taaskaan älynnyt ottaa ennen-kuvia. Mutta tässä kuvia lopputuloksesta.

Tässä kuvassa "vierashuone" tai "nuorisotila", miten milloinkin (kesäaikaan kyllä vierailijat yöpyvät mieluiten saunakamarissa, missä on hyvät sängyt ja oma rauha). Meidän makuuhuoneemme oli ennen täällä, mutta minua on alkanut hieman ahdistaa tuo matala tila, vaikka sängyt eivät ihan seinän vieressä olleetkaan. Oven takana on pieni tuuletusparveke.

Tässä on tv-nurkka sohvineen. Verhon takana pidetään ylimääräisiä vuodevaatteita sun muuta tarpeellista. 

Tässä on nyt sitten meidän vakiasukkaiden petipaikka:

 Sängyn pää on ilmavasti tuossa porraskaiteen vieressä, joten henki ikäänkuin kulkee paremmin. Ongelmana tässä on, että alakerrasta kuuluu äänet hyvin tähän suuntaan. Tai se ainoa ääni, mikä sieltä yleensä öiseen aikaan kuuluu eli Ronjan kuorsaus. Uskomatonta, miten pienestä koirasta voi lähteä sellainen ääni. Tämäkin ongelma ratkeaa varmaan niin, että Ronjan koria vähän siirretään. Yläkertaan Ronja ei tule, kun ei osaa kulkea portaissa. Tämän oven takana on iso parveke, josta on myös kulku terassille. 

Olen kai joskus esitellyt teille muitakin mökkitiloja, mutta ehkäpä väläytän niitä teille uudestaan lähiaikoina. Aina jotain muutoksia tulee ja uusia lukijoita. Nyt on kuitenkin yläkerrassa siistiä ja uusi järjestys, joten sitten vaan odotellaan juhannusta tulevaksi!