myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kirjastotäti Etelä-Suomesta kirjoittelee omaksi ja toivottavasti vähän muidenkin iloksi. Asustelen maalla ja perheeseeni kuuluu mies ja lapsia kotona ja maailmalla. Tavoittelen ekologista ja humaania elämänasennetta. Elämääni iloa tuovat luonto, mökkeily, puutarhanhoito, käsityöt, kirjat ja keittiössä puuhastelu. Pidän tanssimisesta ja käyn mielelläni teatterissa ja konserteissa. Minussa asuu myös pieni karavaanari. Omat haasteensa päiviini tuo fibromyalgia sekä liuta muita sairauksia. Blogistani löydät juttua ja kuvia minulle läheisistä asioista sekä kaikenlaista pohdintaa maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

perjantai 29. tammikuuta 2016

Karvainen potilas

Jokin aika sitten Ronja-käppänältä löytyi peukalonpään kokoinen nisäkasvain. Meille tuli kiire kiikuttaa Ronja sydänlääkärille, koska jokin aika sitten eläinlääkärikäynnillä lääkäri kuuli Ronjan sydämestä voimakkaan sivuäänen. Asia piti tutkia kunnolla, ja läppävikahan sieltä sydämestä löytyi. Lääkitys piti saada alkuun ennenkuin kasvainta voitiin alkaa leikkaamaan, ja anestesiassakin se piti ottaa huomioon. 

Tänään olin töistä vapaalla, ja aamusella suuntasimme lääkäriasemalle. Kuvittelin, että patti nypätään pois helposti ja nopeasti, mutta kyseessä ei ollutkaan mikään pikku leikkaus. Patin lisäksi varotoimenpiteenä poistettiin myös alimmat kolme nisää ja niitä ympäröivä rauhaskudos. Sain siis viettää aikaa kaupungilla monta tuntia ennenkuin pääsin hakemaan potilasta kotiin. Järkytyin kun näin haavan, ei ole tosiaan kyseessä mikään muutaman tikin viilto vaan haava on viitisentoista senttiä pitkä, mikä on todella paljon seitsemän kilon painoisessa koirassa. 
Pelkkä body ei riitä, vaan lääkäri määräsi varotoimenpiteenä käyttämään kauluria aina öisin  ja silloin kun Ronja jää yksin. Ikävä kapine, mutta kaipa koira siihen tottuu. Ja ehkä sitkeillään nyt pari viikkoa tämän kapineen kanssa, niin ei ainakaan tule mitään takapakkia haavan suhteen. Kipulääkkeet ja antibiootit saimme mukaan. Tänään ei vielä tarvitse lääkkeitä antaa, sillä kaikki on tullut suonensisäisesti. 
Aika kipeän oloinen Ronja oli kun kotiin päästiin, pientä vikinää kuuluu pediltä vähän väliä. Lääkäri kyllä vakuutti, että kipua on lääkitty, joten ilmeisesti olo on vaan kummallinen kun opiaattejakin on käytetty ja nukutusaineetkin vielä vaikuttavat. 

Nukutusaineet oli räätälöity Ronjalle erityisesti sydänvikaa ajatellen. Silti oli hengityksen kanssa ollut pientä ongelmaa anestesian aikana, ei mitään vaaratilannetta kuitenkaan. Pitkään pidetiin Ronjaa kuitenkin tarkkailtavana ennenkuin lähtölupa kotiin heltisi. Ronja sai ihan erityiskohtelua ja pääsi henkilökunnan huoneeseen heräilemään, että joku olisi koko ajan potilaan luona. Hyvin kaikki kuitenkin sitten meni. 

Yllättäen Ronja söi hyvällä ruokahalulla aika pian sen jälkeen kun kotiin päästiin. Tietenkin oli vähän erityisherkkua tarjolla, munakasrullaa fetatäytteellä. Ajattelin että on helpommin sulavaa kuin tuo raakaruoka, vaikka ihan normaalia ruokaa kuulemma potilaalle saa antaa. Ulkonakin on vähän käyty jaloittelemassa, pissaamaan Ronja ei ole vielä suostunut mutta pitää yrittää tässä illan mittaan uudestaan. 
Kummasti sitä potilas piristyi kun sai vähän ruokaa tyhjään masuunsa. Bodyn hienot pingviinikuviot eivät valitettavasti näy kuvassa :) Huomaa jalan kääreen hieno väritys ja sydänkuvio!

Uuvuttava päivä on ollut. Aina on vähän paha mieli kun koirille jotain toimenpiteitä tehdään, kun terveenoloisen koiran vie vastaanotolle ja tulee valittavan raasun kanssa kotiin. Mutta pitää vaan ajatella, että tämä on meidän karvalapsen parhaaksi. Pattia ei lähetetty patologille, joten emme tule tietämään oliko se hyvän- vai pahanlaatuinen. Ajattelimme, että emme sillä tiedolla mitään tee, sillä vaikka kasvain olisi ollut pahanlaatuinen, ei koirille juurikaan mitään syöpähoitoja anneta. Pääasia, että patti on nyt tiessään. Toinenkin, pikkuruinen ryyni toisen puolen nisän vierestä löytyi, ja sitä seuraillaan nyt. Jos se pysyy samanlaisena, sille ei tehdä mitään. Samalla kertaa sitä ei voinut poistaa, koska koiran vatsanahka ei olisi riittänyt kahteen tällaiseen haavaan. Ja koska anestesia on Ronjalle tulevaisuudessakin riski, ei hommaan ihan varmuuden vuoksi ryhdytä. Toki jos patti osoittaa kasvamisen merkkejä, pitää miettiä mitä tehdään. Mutta tänään sitä ei mietitä.
Tänään loikoillaan takan ääressä, minä Anelmaisia värkäten ja Ronja voimia keräillen. Huomenna on uusi päivä ja  Veera, joka on tänään ollut vähän vähällä huomiolla, on ansainnut kunnon lenkin! Mitään muita suunnitelmia ei viikonlopuksi ole kuin potilaan hoivailua. 

Hyvää viikonloppua!

6 kommenttia:

  1. Voi toista toivottavasti pian paranee ☺
    Hyvää viikonloppua Sinulle hoivailun merkeissä ♥

    VastaaPoista
  2. Potilaalle paranemisia ja mukavia ulkoiluja piakkoin

    VastaaPoista
  3. Voi ressukkaa! NOi tuollaiset reissut on aina rankkoja. Toivottavasti Ronjalle ei tule liikaa kipuja ja haava paranee hyvin - pikaista toipumista pikkuiselle <3 Meidän Mikylle on ensi viikolla tulossa hammasremonttia, yksi pitää vissiin vetää pois, sekin jännittää, vaikka onkin pikkujuttu, mutta siinäkin pitää nukuttaa. Tsemiä teille!

    VastaaPoista
  4. Onhan harmi kun tuollaisia tulee. Mutta eipähän niitä voi välttää aina. Toivottavasti paranee pian! Tuntuu kaikki noita anelmaisia tekevän. Olis kiva nähä millaisia :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos Ronjan puolesta paranemistoivotuksista! Ronja on paranemaan päin, tänään on jo ulkoiltukin rauhallisesti hihnassa. Yökin meni itkemättä. Kauluri on vaan yäk mutta sitä pidetäänkin vaan öisin ja sitten kun jää yksin kotiin. Muulloin riittää body.

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!