myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kirjastotäti Etelä-Suomesta kirjoittelee omaksi ja toivottavasti vähän muidenkin iloksi. Asustelen maalla ja perheeseeni kuuluu mies ja lapsia kotona ja maailmalla. Tavoittelen ekologista ja humaania elämänasennetta. Elämääni iloa tuovat luonto, mökkeily, puutarhanhoito, käsityöt, kirjat ja keittiössä puuhastelu. Pidän tanssimisesta ja käyn mielelläni teatterissa ja konserteissa. Minussa asuu myös pieni karavaanari. Omat haasteensa päiviini tuo fibromyalgia sekä liuta muita sairauksia. Blogistani löydät juttua ja kuvia minulle läheisistä asioista sekä kaikenlaista pohdintaa maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Joulupäivän mietteitä





Niin se joulu alkaa taas olla paremmalla puolella. Meillä oli todellinen perhejoulu, kaikki lapset plus miniä plus yksi kissa olivat meillä joulunvietossa. Iloa ja hälyä riitti, nyt on talo hiljentynyt kun osa perheestä käy töissä joulunakin ja muillakin on omia menojaan. Kohta olen yksin talossa ilman sitä kissaakaan. Minua yksinolo ei haittaa yhtään, päinvastoin. Vaikka on ihanaa kun talossa on elämää, kaipaan vastapainoksi rauhaa ja omaa aikaa. 

Tontut olivat olleet ahkerina tänä jouluna, varsinkin miniä oli nähnyt valtavasti vaivaa kun oli tehnyt lähes kaikki joululahjat itse. Paketeista paljastui itsetehtyjä herkkuja ja hemmottelutuotteita. Kiitos kaikille meitä muistaneille, ihania lahjoja saimme. Kaikissa saamissani lahjoissa tuntui olevan ajatus, että lahjan antaja oli ajatellut juuri minua ja meitä. Paketitkin olivat niin kauniita, että niitä oli sääli avata. Kaikki kierrätettävä pakkausmateriaali säästettiin, mutta tulihan sitä roskaakin. Erityisen tarkkoja olimme, ettei kissa päässyt syömään lahjanaruja, jolloin jouluun olisi voinut tulla ikävä käänne. 
Minultahan tunnetusti kaikki saavat lahjaksi sukkia, tossuja tai lapasia, halusivat tai eivät. Neuleita en tee sarjatyönä, vaan ajattelen neuloessani juuri sitä henkilöä, joka lahjan saa. Nyt kun kaikki ovat lahjansa saaneet, voin laittaa kuvat esille. 









Pianosukat tein tietenkin musiikkia harrastavalle tyttärelleni. 

Ehdinpä vielä tekemään itsellenikin joululahjan:
Paahdettuja hunajamanteleita tein taas monta satsia, ja osa niistä päätyi purkkeihinkin pikkulahjoiksi.
 Niitähän voi tehdä ympäri vuoden, ohjetta täällä.

Tänä jouluna on herännyt ajatus ihan yksinkertaisesta mökkijoulusta. Loimulohta ja nuotioperunoita pihakeittiössä. Uunipuuroa. Sauna ja avanto. Ehkä jonakin jouluna. Yhden elämäni parhaista jouluista olen viettänyt Lanzarotella. Aatonaattona paistattelimme päivää uima-altaalla ja jouluaaton illallisen söimme ravintolan terassilla aivan meren ääressä. Lapset olivat pieniä, ja jokainen sai valita ruokalistalta mitä halusi. Voisin hyvin ottaa etelän joulun tavaksi, kun nämä kotimaan joulut alkavat olla säiltään aika kurjia. 

Mutta nyt aion viettää illan nojatuolissa joulukuusen lempeässä valossa kirja ja konvehtirasia seuranani. Ihanaa joulupäivän iltaa sinullekin!












perjantai 23. joulukuuta 2016

Meidän joulu



Nyt on se hetki
ruokaa on tarpeeksi (liikaa)
on kyllin siistiä (loput roskat voi lakaista maton alle)
ulkona pimeys
ja jäinen maa (verhot ikkunan eteen).

Ympärillä iloinen nauru (kylläpä niistä lähteekin ääntä)
koristellaan kuusi (muovinen, helpointa)
sytytellään kynttilöitä.
Ovikello soi, halataan
pieni haikeus, enää ei ole ovikellon haukkujia.
Kahvia vai glögiä
no suklaata nyt kuitenkin.

Laitan puuroon salaa monta mantelia
ainakin yksi on jokaisen saatava
(mantelipuuroa riisillä, mies toteaa).
Keittiössä tuoksuu
pian katetaan pöytä rakkaudella
hetken kaikki on täydellistä.

Kissakin tuli jouluvieraaksi
tällä ilolla jaksaa pitkälle arkeen. 


Kiitos sinulle lukijani, joka kuljet matkassani. Olkoon joulusi sinun näköisesi, juuri sellainen kuin toivot. Riehakas tai rauhallinen, harras tai iloinen. Tai kaikkea näitä. 

Hyvää joulua!

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Jouluillen





Joulukuista huomenta! Joko sinulla on joulutouhut kuumimmillaan? Lunta ja pakkasta on täällä Hämeessäkin, joten joulutunnelma ei ainakaan siitä ole kiinni. 

Yritän aina todistella itselleni ja muille, etten ole ollenkaan jouluihminen. Olen kuitenkin oppinut valitsemaan joulunvietosta ne rusinat pullasta, ja tekemään joulun odotuksesta itseni näköisen. Ja taitaa minunkin sisälläni asutella joku pieni jouluihminen, joka pimeän ajan tullen nostaa päätään ja haluaa virittää joulun tunnelmaa itselleen ja muille. 

Olen ollut tänä syksynä aika uupunut ja jopa sairauslomalla uupumuksen vuoksi. Sitten kun vielä selkä jysähti oikein kunnolla jumiin, niin joulutunnelma oli aika kaukainen juttu. Nyt olen hiljalleen toipumassa, mutta olosuhteiden pakosta tässä kotosalla viettänyt paljon aikaa, niin olen hiljalleen viritellyt valoja ja koristeita, että kotona olisi mukavampi olla. Liikuntaharrastukset ovat nyt katkolla, mutta kirjojen ja käsitöiden parissa olen saanut mukavasti ajan kulumaan.

Syksyn mittaan on valmistakin tullut, ja kohta pääsen tekemään pehmeitä paketteja!
Tavaralahjoja en juurikaan ostele ja vältän kaupoissa kiertelyä näin joulun aikaan parhaani mukaan. Yksi poikkeus on Finnmarin tehtaanmyymälä, jonka tunnelmaa on ihana haistella joulun aikoihin. Sieltä löytyy myös kivoja "joulukukkasia", jotka eivät pakkasta pelästy.
Kaikki ruoka-asiat ovat vielä mietinnässä. On ihanaa saada lapsia yhteisen pöydän ääreen. Tänä jouluna porukka tulee vaihtelemaan, kun työt kutsuvat yhtä sun toista. Meitä ruokarajoitteisiakin on jokunen, ja kinkunsyöjät ovat vähissä. Jonkunlainen kinkku luultavasti paistetaan. Joululaatikotkin ovat mietinnässä, luultavasti ne tehdään valmiista soseista tai sitten joku ammatti-ihminen saa tehdä ne meille. 

Tunnelmallista joulun odostusta!


tiistai 22. marraskuuta 2016

Hygge

Tiedotusvälineissä on viime aikoina vilahdellut hygge-termi. Itse en ainakaan ole siltä voinut välttyä. Sen ovat keksineet tanskalaiset, "maailman onnellisin kansa" (mitenkähän senkin voi määritellä?). Hyggelle ei ole olemassa mitään suoraa käännöstä, se tarkoittaa jotakin mukavaa, leppoisaa, nautinnollista, hyvää oloa. Aika laaja käsite siis. Ja varmaan eri ihmisille se merkitsee eri asioita. 

Miten sinä hyggeilet?

Jonkun mielestä hyggeen kuuluu ehdottomasti villasukat, tai töppöset, lämpimät varpaat joka tapauksessa. 


Joillekin meistä hyggeilyä on niiden lämpimien neulominen. Minulle parasta hyggeä on istahtaa takan viereen ja ottaa puikot käteen. 
 
 Hyvää teetä. Tai vaikka punaviiniä.

Mielestäni se voi olla muutakin kivaa tekemistä, mistä itse nauttii. Vaikkapa leipomista.
Piparkakkumökki teekupin kyljessä.
 
Hyvää ruokaa. Ja ruoanlaittokin voi olla hyggeä.
Sielunmaisemia.


 Meidän viime viikon hoitokoira, Lola, hyggeili sohvannurkassa.
Tai olkkarin pehmeällä matolla. 
Lolan hyggeilyyn kuului ehdottomasti sen rakas pallo. 

Joulun odotus on hyvää aikaa hyggeillä. Glögiä, kynttilöitä, ystäviä, hyvää ruokaa.Tai kirja ja sohvannurkka. Kiire ja stressi eivät siihen kuulu.

Kerrohan kommentteihin omia hyggeilyvinkkejäsi!

















keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Arki-illan pelastus

Perhe kotiutuu nälkäisenä töistä ja koulusta, harrastuksiin pitäisi ihan kohta lähteä, ja ruokaakin saada nälkäisille massuille. Tuttua? Meilläkin välillä näin, vaikka ruuhkavuodet ovatkin ohi ja kolmen aikuisen taloutta pyöritetään. Ja harrastamaan olen lähdössä minä itse, eli bailatino-ilta. 

Olen tunnetusti huono noudattamaan ruokaohjeita, usein vaan sävellän ja sitten kun lopputulos on onnistunut, onkin kiire saada ohje itselle muistiin. Tänään kävi näin. Jos ehdit poiketa kaupassa töiden jälkeen, tarvitset vajaan puoli tuntia itse ruoanlaittoon. 
Tällaista kokattiin tyttären kanssa:

Kana-pesto-avokadopasta

N. 300 g pastaa
1 sipuli
oliivi/rypsiöljyä
(sitruuna)pestoa
1 avokado
2 dl ruokakermaa
450 g broileirin filesuikaleita
parmesanraastetta
suolaa, mustapippuria 
(tuorejuustoa)

Laita pasta kiehumaan ohjeen mukaan suolalla ja öljylorauksella maustettuun veteen. Pastan kiehuessa tee kastike. Silppua sipuli ja ruskista pannulla broilersuikaleiden kanssa.

 Kun broileri on kypsää, lisää pannulle 2-3 rkl pestoa, suolaa ja pippuria. Kaada ruokakerma pannulle ja keitä hetki kokoon. Tarkista maku, kastikkeessa voi olla reilusti makua koska pasta neutraloi sen. Kastikkeeseen voi lisätä myös jääkaapista fetan tai tuorejuuston jämät, meiltä löytyi tällaiset purkinpohjat.

Valuta kypsä pasta lävikössä ja kaada takaisin kattilaan. Halkaise avokado, poista kivi ja pilko avokado veitsellä kuorenpuolikkaassa. Sekoita kastike ja avokadokuutiot pastan sekaan. Tarjoa paremesanraasteen kanssa. 
Vielä ehdin tehdä tämän päivityksen ja nyt on ohje muistissa, toivottavasti siitä on sinullekin iloa. Mukavaa illanjatkoa!

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Kortteilua ja lapastelua

Tuulinen lokakuinen viikonloppu. Mitäs olette puuhastelleet? Pihatöitä ei tuolla tuulessa oikein ole kiva tehdä. Lenkillä olen itse käynyt, sauvoja (ja miestäni) ulkoiluttanut nyt kuin ei ole koiraakaan. 

Eilen innostuin pitkästä aikaa kortteilemaan kun askartelukaapista löytyi jostain alekopasta ostamiani 3D-aihioita. Joulukorttiaika alkaisi olla käsillä, mutta näistä tuli nyt enemmän onnittelukortteja. 

Kylläpäs muuten tuli huonoja kuvia salamalla, värit ovat luonnossa ihan jotain muuta.

Nämä olivat varsin helppoja tehdä, kun kuviot oli valmiiksi irroiteltu aihioista. Jäi vaan päällekkäin näpräämisen ilo. En tiedä riittäisikö pinna enää leikellä noita piperryksiä paperista, joskus on tullut sitäkin tehtyä. Yleensä räätälöin kortin juuri sille kenelle se on menossa, mutta hyvä on olla muutama kortti myös pöytälaatikossa nopeita tilanteita varten. Saas nähdä tuleeko joulukortteja tänä vuonna väännettyä. Löysin viime joululta säästyneitä tosi kivoja Minna Immosen kortteja, joita ehkä tänä vuonna lähettelen. Toisaalta, itse tehty joulutervehdys on niin kiva antaa ja saada....saapas nähdä vieläkö inspiroidun ennen joulua. Yhtään joulukorttimallia ei nyt kyllä ole mielessä. 

Neulepuolella olen nyt keskittynyt lapasiin, niistä kun tuntuu aina jossain vaiheessa talvea olevan krooninen pula. Lapasia olisi kiva ja nopea tehdä, mutta se peukalo...on maailman tylsintä alkaa peukaloa värkkäämään, kun työ muuten olisi valmis. No, muutama pari on tullut valmiiksi jopa peukalon kanssa. Osan olette ehkä jo nähneetkin täällä, mutta esittelenpä vielä koko joukon kertaalleen.
Tyttärelle tein lapaset heti käyttöön, lankana vaihteeksi muuta kuin Novitaa. Tämä Drops Karisma on 100 % villaa ja näistä tulikin mukavan pehmeät ja lämpimät. Vilusormelle ei saa olla "reikiä" kämmenosassa, joten tein vaan varteen hiukan tuota valepalmikkotyyppistä kuviota. 
Nämä lapaset on tehty ikiaikaisista Nalle-langoista, joita kerran löysin kirppikseltä. Silloin Novita oli vielä Rondo, eikä näitä värejäkään taida enää mistään löytyä. Varteen taas vähän valepalmikkoa ja tuohon ranteen kohdalle pitsikukkaraita. Muuten ovat ihan peruslapaset. 

"Poikain" lapaset miesten kokoa, lankana Isoveli. Viime talvena tein itselleni Isostaveljestä lapaset, ja ihanan lämpimät niistä tulikin! Nämä tein puikoilla nro 4, 9 silmukkaa puikolla. 
Valkoiset lapaset Nallea. Luulin, että lanka riittäisi vielä viiden lehden tossuihin, mutta kuinkas kävi: 
Harmittavasti lanka sitten kuitenkin loppui ihan loppusuoralla. No, täytyypä ostaa kerä tätä lisää, uskon että sille tulee muutakin käyttöä.

Sellaista tällä kertaa. Tsemppiä syyspimeille!