myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Äiti ja vaimo, henkinen hippi, viherpiipertäjä, mökkihöperö, lukutoukka, lankahörhö, kipuilija, metsässäkulkija, ilon ja valon etsijä

lauantai 28. helmikuuta 2015

Raakaruokinnasta

Huomenta! Pakko taas palailla hiukan koiranruoka-asioihin. Facebookissa törmäsin juttuun, missä kerrottiin Yhdysvalloissa tehdystä ryhmäkanteesta. Mainitsen nyt nimetkin, kun ne ovat tuolla facessakin ihan julkista riistaa, eli kysessä oli Nestle-yhtiön Purina Beneful -ruokanappulat. Meilläkin on näitä joskus ollut mökkieväänä koirilla, ja hyvällä ruokahalulla ovat niitä pistelleet (eivätkä ole sairastuneet). Joukko koiranomistajia kuitenkin syytti yhtiötä koirien sairastumisesta ja jopa kuolemasta, kun olivat syöttäneet tätä ruokaa koirilleen. En tiedä onko jutussa mitään perää mutta pisti taas miettimään.

Meillähän koirat ovat olleet muutaman vuoden raakaruokinnassa. Viime syksynä kuitenkin söivät pari kuukautta kuivaruokaa laiskuuteni/pihiyteni/kiireeni vuoksi. Kyseessä ei ollut Beneful vaan ihan eläinlääkärin maahantuoma täysravinto. En ole voinut olla miettimättä, aiheuttiko ruokavalion muutos Pinjan sairastumisen ja kuoleman. Pinja steriloitiin noin vuosi ennen kuolemaansa, ja silloin oli ongelmia veren hyytymisen kanssa. Pinjan sairastuttua eläinlääkäri epäili ongelmia maksassa, tuo hyytymisongelma olisi voinut viitata siihen. Olen miettinyt, olisiko ruokavalion muutos voinut aiheuttaa piilevän sairauden aktivoitumisen. En saa koskaan varmuutta tästä asiasta, kun Pinjan sairauden laatu ei selvinnyt kun verikokeiden tuloksia ei voinut tulkita runsaiden punasolujen vuoksi. Itsesyytökset eivät tuo koiraa takaisin, mutta ehkä näistä mahdollisista virheistä voi ottaa opikseen.

Moni koiranomistaja varmaan miettii raakaruokintaan siirtymistä, nyt kun allergiat ja syövät ovat lisääntyneet kovasti koirilla. Jopa eläinlääkärit suosittelevat nykyään raakaruokintaa allergisille koirille, ja moni on saanut siitä avun. Suurin este varmaan on tiedon puute ja ajatus siitä, saako koira kaikki tarvittavat ravinteet raakaravinnosta. Olen itse barffannut ensimmäisen käppänäni kanssa jo yli kymmenen vuotta sitten, jolloin tämä ruokintatapa oli vielä hyvin tuntematon Suomessa. Eläinlääkäri sanoi silloin, että huonoinkin kuovamuona on parempi vaihtoehto kuin tällainen ruokinta. Paljon asenteiden muutosta on tapahtunut tämän kymmenen vuoden aikana.

Olen joskus eksynyt keskustelupalstoille lueskelemaan ja kyselemään aiheesta, ja huomannut että monet ruokkivat koiriaan lähes uskonnollisen fanaattisesti vannoen oman ruokintatapansa erinomaisuuden nimeen. Raakaruokkijoita on monenlaisia. Joku syöttää nappulaa ja raakaa lihaa, joku puuroa ja lihaa, moni ei anna luita ollenkaan . Myös lisäravinteista ollaan montaa mieltä. Jonkun mielestä on "kauheaa" verrata koiraa suteen, sudethan ovat huonokuntoisia eivätkä elä kauan. Korostankin nyt, että vaikka näistä asioista kirjoittelenkin ja kerron, miten omia koiriani ruokin, olen kuitenkin sitä mieltä, että jokainen omistaja tuntee lemmikkinsä ja sen tarpeet parhaiten ja tekee päätöksen ruokinnasta oman elämäntilanteensa mukaan. Raakaruokinta tulee kalliimmaksi kuin kuivanappulat, eikä ole mitään järkeä ruokkia koiraa näin ja syödä itse sen vuoksi pelkkiä nuudeleita ja kaurapuuroa. Koira voi elää terveenä ja iloisena markettinappuloillakin. Jos ei omista pakastinta, voi raakaruokinta olla myös hankala vaihtoehto.

Oma näkemykseni lähtee siitä, mitä susi syö luonnossa, koska se on kuitenkin koiran esi-isä ja ruoansulatuselimistöt ovat pitkälti samanlaiset. Olen siis vanhakantainen barffaaja. Kun susi ottaa jäniksen kiinni, se tiettävästi ahmaisee myös mahalaukun puoliksi sulaneine sisältöineen. Ja rouskuttelee lihat ja luut hyvällä ruokahalulla.

Ruoan kokonaismääräksi raakaruokinnalla suositellan 2-3 prosenttia koiran painosta per päivä. Koiran tarkkailu on tärkeää, lihooko se vai kenties laihtuu. Meillä ruokamäärät ovat lähella tuota kahta prosenttia, koska koirat eivät ole erityisen aktiivisia, ja Veeralla tuota ikääkin jo on. Molemmilla on lihomiseen taipumusta, joten ruokien suhteen on syytä olla tarkkana. Yleensä koirat talviaikaan hiukan pyöristyvät ja sitten kesällä mökillä ja pihalla viipottaessa taas hoikistuvat. En tiedä onko tällainen "jojoilu" koirille pahasta, ihmisillähän siitä varoitetaan. Olen siirtynyt nappuloista raakaruokintaan kertarysäyksellä, ilman mitään siirtymäaikoja. Aluksi, ensimmäisen viikon aikana koira saattaa oksentaa luunpaloja, mutta elimistö tottuu pian sulattamaan luuta. Kypsiä luita, varsinkaan linnunluita ei koiralle saa antaa. Kypsentäessä luiden rakenne muuttuu koiralle vaaralliseksi. Raakaruokaa myyvässä liikkeessä varoitellaan, että kuivaruoan (jos sitä jostain syystä välillä koiralle antaa, esim. matkoilla) ja luuaterian välillä on oltava 24 tunnin väli, jottei synny suolitukosta. Jotkut kyllä syöttävät luita ja nappulaa huoletta ilman mitään ongelmia, mutta itse olen ollut varovainen enkä ota tätä riskiä.Meillä on ollut raakaruoat kylmälaukussa mukana matkailuautolla reissatessakin, pysyvät siellä aika pitkään jäisinä. Sieltä sitten annos kerrallaan sulamaan.

Ruoasta 60-70 % on lihaisia luita. Käytän yleensä broilerin siipiä, selkärankoja ja kurkkutorvia joita ostan 10 kg:n erissä ja pakastan kerta-annoksiksi. Pieni Ronjakin rouskuttelee näitä hyvällä ruokahalulla, joskin hiukan pienin luita oksasaksilla. Alkuun on ehkä hyvä seurailla luiden syöntiä ja syöttää luusatsi vaikka kädestä, jotta koira oppii olemaan hotkimatta. Luun sopiva määrä selviää tarkkailemalla koiran ulostetta. Raakaruokinnalla jätösten määrä vähenee murto-osaan. Ulosteet ovat yleensä kovia papanoita, mutta jos ne muuttuvat "pöliseviksi" tai koiran vatsa on selvästi kovalla, on luun määrää syytä vähentää.

 Loput 40 %  on sitten "mössöä" eli raakaa lihaa ja soseutettuja kasviksia. Joissain ohjeissa lihan ja kasvisten määrä on ohjeistettu samansuuruiseksi, eli 20 % lihaa ja 20 % kasviksia. Itse annan kasvikset kerran, pari viikossa sen kummemmin määriä miettimättä. Usein ostan valmiin kasvissoseen, välillä soseutan kasvikset, esim salaatin jämät blenderissä. Noin kerran viikossa heitän blenderiin sekaan myös yhden raa'an kananmunan per koira - kuorineen. Kasvikset on soseutettava, jotta koira pystyisi ne sulattamaan ja käyttämään hyväkseen, esim raastaminen ei riitä.

Kun kymmenen vuotta sitten barffattiin, koiralle syötettiin myös monenlaisia lisäravinteita. Ruokaan lisäiltiin merilevää ja oluthiivaa. Monet käyttävät niitä vieläkin, ja itsekin välillä ostan merilevää, koska se tehoaa hyvin hammaskiveen. Ruokia myyvän liikkeen ohjesituksen mukaan jos koira saa 3-4 eri eläintä ja myös sisäelimiä, lisäravinteita ei tarvita. Itse käytän e-vitamiiniöljyä, koska pakastaminen tuhoaa e-vitamiinia.

Raakaruokinnasta löytyy netistä paljon tietoa, ristiriitaistakin. Omaa koiraa seuraamalla löytyy varmasti optimaalinen tapa ruokkia. Olen itse saanut hyviä ohjeita ja vastauksia kysymyksiin raakaruokapakasteita myyvistä liikkeistä. Mainostan nyt vähän, itse ostan ruoat kerran kuussa isona satsina Lemmikkikellari Riemu -nimisestä kaupasta Lahdesta (entinen Maikin lemmikkikellari). Siellä on erittäin ystävällinen ja asiantunteva palvelu, ja myyjillä on pitkä kokemus raakaruokinnasta. Ruokasatsit jopa kannetaan minulle autoon! 

Raakaruokinta ei siis ole mitään salatiedettä, toki hiukan työläämpi tapa kuin mitata nappulat koiran kuppiin. Mutta kun kerran laskee nuo määrät koiran painon perusteella, ja sitten seurailee koiran vointia ja mahdollista laihtumista/lihomista, niin sopivat määrät löytyvät kyllä. Moni rapsuttelu ja silmien rähmiminen on vältettävissä, kun päästään turhista lisä- ja täyteaineista. Viljojahan koira ei tarvitse ruokavaliossaan lainkaan. Itse lasken eduksi myös tuon jätösten määrän pienenemisen murto-osaan - sen kyllä huomaa kun keväällä keräilee läjiä pihalta.

Vihreää näkyvissä, kun tarkasti katsoo! Keväistä viikonloppua!

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Arki-illan nopeat


Muutama helppo ja nopea leivontaohje, joita eilisiltana kokeilin ekaa kertaa. 

Nopeat juustosarvet

60 g voita
2 dl kermaviiliä
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
2 dl juustoraastetta

Täytteeksi nokare tuorejuustoa tms mitä sattuu jääkaapista löytymään.

Sekoita kuivat aineet, ei vielä juustoraastetta. Sekoita kermaviiliin. Lisää juustoraaste ja voisula. Jaa taikina kahteen osaan, kauli kumpikin osio pyöreäksi ja jaa kahdeksaan osaan. Täytä, rullaa sarviksi ja paista 225 asteessa 10-15 minuuttia. 

Valmista tulee puolessa tunnissa vaikka yllärivieraille, ja aineitakin löytyy usein jääkaapista. Parhaita höyryävän kuumina suoraan pelliltä!

Ja sitten varoitus. Tässä mustikkapiirakka, joka ainakin minulta meinasi viedä tajun herkullisuudellaan. 

Mustikka-mascarponepiirakka

Pohja:
100 g voita
0,75 dl sokeria
1 kananmuna
1 tl leivinjauhetta
2,5 dk vehnäjauhoja

Täyte:
250 g mascarponejuustoa
0,5 dl sokeria
1 kananmuna
1 tl vaniljasokeria
n. 200-300 g pakastemustikoita

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa kananmuna kevyesti joukkoon. Sekoita leivinjauhe ja vehnäjauho kekkenään ja lisää taikinaan. Sekoita tasaiseksi. Painele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Vatkaa täytteen kananmuna ja sokeri kevyesti vaahdoksi. Sekoita mascarpone ja vaniljasokeri joukkoon. Levitä kohmeiset mustikat piirakkapohjan päälle ja kaada juustoseos pinnalle. 

Kypsennä 200 asteessa 35-45 minuuttia. 

Piirakasta ei ole kuvaa, sattuneesta syystä...eli se on ahmaistu jo parempiin suihin. Maistuu sellaisenaan, mutta nokare vaniljajäätelöä piirakan kylkeen niin tajunnanmenetys on varma!

Leipominen on minulle mieluista puuhaa, ruoanlaitto sitten enemmän sellaista pakkopullaa.
Ruokalistasysteemi on auttanut hurjasti!

Suunnitelmassa on pysytty, kaupasta olen hakenut maitoa, hedelmiä ja vihanneksia ja eilen mascarponea tuota piirakkaa varten. On ollut todella vapauttavaa, kun ei ole tarvinnut joka päivä erikseen miettiä mitä ruokaa laittaisi, ja myös päivittäinen kaupassa ravaaminen on jäänyt pois. On säästynyt aikaa, hermoja ja varmaan myös pitkässä juoksussa rahaa. Määrät ovat olleet sopivia. Maanantai pärjättiin viikonlopun ruokien jämillä, maanantaiaamuna ennen iltavuoroon lähtöa tein nakkikeiton. Oli mukavaa tulla eilen töistä ja laittaa valmis keitto lämpiämään. Tyttö syö tietenkin päivällä koulussa, mutta listan ruokia on ollut myös meillä isännän kanssa töissä eväänä. 

Ensi viikko sisältääkin sitten enemmän liikkuvia osia, kun tyttö on lomalla ja isännällä on hyvin vaihtelevia työvuoroja. Tyttö varmaan osan viikkoa oman kullan luona ja luultavasti osan viikkoa ovat yhdessä meillä. Juuri näitä tilanteita varten on tuo lause "oikeudet muutoksiin pidätetään".  Hiljalleen voisi alkaa suunnitella tulevaakin viikkoa. Keitot ovat meillä suosiossa, nehän pitävät lämmittämisestä. Myös kalaruoka olisi hyvä listalla olla. Kasvisruokiakin haluaisin suosia, mutta niiden suhteen olen kovin noviisi vielä. Vinkkejä otetaan vastaan!

Herra Fibro on muutaman hyvän viikon jälkeen taas kovasti aktivoitunut, ikävä kyllä. Yöt ovat olleet katkonaisia, ja töissä olen ollut aika nukkuneen rukous. Onneksi on ymmärtäväinen työyhteisö. Helmikuussa on myös ollut kirjastolla hurjasti kaikkea tapahtumaa. Tulevana perjantaina meidän kauan odotetun, hienon sarjakuvahuoneen avajaiset! Näistä jutuista saa virtaa arkeen, kuten myös liikunnasta. Zumbaa on tiedossa loppuviikosta pariin otteeseen, ja lavatansseihin aiotaan yrittää lauantai-iltana, kun tanssitreenit jäävät sunnuntailta väliin. Toivottavasti lauantaina myös kelit suosisivat sen verran, että pääsisin fibrotapaamiseen. Vertaistuki olisi nyt erittäin arvokasta, ja auttaisi jaksamaan kohti kevättä.

Mukavaa viikon jatkoa!

lauantai 14. helmikuuta 2015

Ystävänpäivä

Hyvää ystävänpäivää rakkaat blogiystävät! Kiitokset myös kommenteista, oli kiva kuulla mietteitänne ystävänpäivästä. Tämä on muuten 200. postaus, piti keksiä jotain kivaa sen kunniaksi, vaikka arvontaa, mutta keksimättä jäi. Olen ollut kiireinen, ilta- ja lauantaitöitä sekä muuta (mieluisaa!) iltamenoa. Ehkä sitten myöhemmin kehittelen jotain. Kotona alkoi näyttää siltä, että menossa on oltu. Ihmiset ja koirat ovat syöneet mitä sattuu. Jääkaappi oli likainen ja tyhjä, roskiskaappi likainen ja täysinäinen. Eilen oli tarpeellinen vapaapäivä, ja teimme isännän kanssa kunnon hankintareissun kaupunkiin. Kaapit putsaantuivat ja täyttöaste vaihtoi paikkaa. Haimme koirille kuukauden raakaruoat pakastimeen, ja ihmisillekin viikon satsin sapuskaa. Ajattelin nyt kokeilla systeemiä, että teen viikon ruokalista etukäteen ja keskitän ostokset yhdelle päivälle, viikon mittaan sitten haetaan akuutteja juttuja kaupasta. Jos vaikka jaksaisi neljästä kuuteen viikkoa kehitellä ruokalistoja niin sittenhän niitä voisi alkaa kierrättää. Kauppalistan teen ruokalista pohjalta ja säästän senkin, niin on sitten valmis lista kun ko. ruokien vuoro taas tule. Saas nähdä miten onnistuu, mitä luulette? Onko kukaan testaillut tällaista juttua? Ensimmäinen ruokalista on tuolla jääkaapin ovessa. Ajattelin että näin voisi säästää sekä ruokamenoja että hermojaan, ja varmaan aikaakin.

Hiukan inspiroiduin kortteilemaankin vielä. Löysin askartelukaapista paketin lasinalustoja, joiden päällä oli hintalappu 50 senttiä! Tällaisia niistä kehittelin:
Tikkari-ideasta innostuin niin että virittelin tikkunekut näihinkin.
Mitään tekstiä näihin en laittanut joten voi sitten käyttää kun tarve tulee. 

Nykyään en juurikaan sisustusta harrasta, kun vältän turhan tavaran hankkimista. Vanhat saavat kelvata niin kauan kun ovat hyviä ja toimivia, mitään "uusi kevätilme kotiin" -juttuja en harrasta. Kirpparisisustusta ja tuunausta kylläkin! Nyt tuli kuitenkin päiväpeiton hankkiminen akuutiksi, kun edellinen alkoi olla riekaleina. Meillä koirat köllivät päivisin sängyllä ja niiden hypätessä kynnet raapivat peittoa, joten se kuluu aika lailla. Jenkkisänkyyn ei oikein käy muu peitto kun 270 x 270 suuruinen, ja niitä en ole löytänyt muilta valmistajilta kuin Luhdalta. Ja hinta on melkoinen, sadan euron molemmin puolin. Mutta nyt sitten repäistiin, ja makuuhuoneesta tuli mielestäni ihan uuden näköinen:
Takimmaiset tyynyt ovat vanhoja, tämän pellavanvärisen sydäntyynyn löysin kirpparilta. Kuten myös tämän taulun työhuoneeseeni:
Ihan kiva fiilis tuli, kun sai vähän jotain uutta kotiin.  Näillä mennään taas pitkän aikaa.

Tänään on pitkästä aikaa jopa vähän leivottu. Nämä piparit ovat tyttäreni bravuuri, ohje on ikinvanha ja hyvin toimiva. Piparit ovat huippuhyviä ja helppoja tehdä, aineetkin sellaiset että löytyy melkein aina kotoa, joten jaanpa ohjeen teille tässä:

Elvin piparit

200 g margariinia tai voita
2 1/4 dl sokeria
1 keltuainen
2 rkl siirappia
5 dl vehnäjauhoja
2 tl soodaa
3 tl vanijasokeria

Vaahdota margariini ja sokeri, lisää keltuainen vatkaten. Lisää siirappi sekä keskenään sekoitetut kuivat aineet. Leivo sormen paksuisia pötköjä, 5 pötköä sopii rinnakkain pellille. Ne leviävät sopiviksi. Paista 200 asteessa kauniin ruskeiksi.
Leikkaa lämpiminä vinoneliöiksi.
Näitä kivaan purkkiin ja vaikka ystävälle lahjaksi!
Neulomistakin olen harrastanut, yhdet Olga-sukat jämälangoista tikuttelin:
Juu, noista väreistähän voi olla montaa mieltä...tuollaisia nyt vaan sattui lankakopasta käteen. Olen muuten vaihtanut puikot nro kolmosiksi seiskaveikkaa neuloessani, koska en huonoilla käsilläni tahdo muuten saada neulomuksista napakoita. Kolmosilla tulee hyvät kun pitää silmukkaluvun samana kuin kolmepuolikkailla. 

Sellaista tällä kertaa! Muistakaa halata ystäviä ja rakkaita!

maanantai 9. helmikuuta 2015

Kikka kolmonen keitetyille kananmunille

Yksi niksi on pakko jakaa kanssanne! Löysin tämän facebookin Vaahteramäen MunaEggsPress -ryhmästä. Kokeiltu on, tulee ihan täydellisiä kovaksikeitettyjä munia.

Näin se käy: Laita munat kattilaan hellalle ja levy päälle. Kun vesi alkaa kiehua, keitä minuutti ja sammuta sitten levy. Laita kansi kattilan päälle ja anna olla levyllä vedessä vielä kymmenen minuuttiia. Kaada vesi pois ja "säikäytä" munat vielä lämpimällä levyllä, eli laita ilman vettä hetkeksi levylle. Näin kuori irtoaa hyvin munista. Jäähdytä normaalisti eli laske kattilaan vettä niin kauan että se on jääkylmää ja jätä munat kylmään veteen likoamaan, kunnes ovat jäähtyneitä. Toimii!


sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Possusta on moneksi

Eihän sitä lihaa joka päivä tarvitse syödä, eikä edes joka viikko. Tässä kuitenkin liharuoka, josta meillä ei hevillä luovuta, pulled pork eli kotoisasti nyhtöpossu. Ohjeita on netti väärällään, tällä kertaa tein tällä reseptillä. Possu on todellista slow foodia, meillä kun leivinuuni lämpiää samalla kun takkaa lämmitetään niin possu hautuu siellä sopivasti (yli)kypsäksi. Teen possun useimmiten suolalavasta, tuore lapa käy myös hyvin tai oikeastaan mikä tahansa edullinen ruhonosa. Aikaa menee kypsennykseen, ei niinkään valmisteluun. Usein possu on ollut leivinuunissa yönkin yli. 

Eilen paistui uunissa possun kyljessä uuniperunat, joten samalla hitaalla tempolla valmistui koko ateria. Tänään teimme herkullisia possutäytteisiä hampurilaisia, joihin tuli täytteeksi lihan lisäksi cheddarjuustoa, hampurilaiskastiketta, paistettua sipulia sekä kasviksia. Coleslaw-salaatti olisi myös oiva täyte possun kaveriksi. Alkuviikosta sitten on tiedossa pyttistä lopuista possuista ja uuniperunoista, nopea ruoka nälkäisille töistä ja koulusta palaajille.

Reipasta alkavaa viikkoa!

lauantai 7. helmikuuta 2015

Be my valentine

Hei ystävät! Mitäs mieltä olette siitä, että ystävänpäivähömpötykset näyttävät nyt tulleen jäädäkseen tänne pohjoiseen maapallon kolkkaankin? Minä olin aluksi sitä mieltä, että moiset hapatukset saavat jäädä omaan arvoonsa ja minä en ainakaan tuohon kaupallisuuteen lähde mukaan. Hiljalleen olen alkanut pehmitä, ystävyyttä ja rakkautta on varmaan kuitenkin tässä talvisydämenä aihetta juhlia ihan omana päivänään. Ja mikäs pakko on ostaa kaupasta yhtään mitään, paitsi askartelutarvikkeita! Kortteilu on lempipuuhiani, ja ystävänpäivä hyvä syy siihen. 
Sydän on varma aihe, tietenkin. Eräälle räväkälle nuorelle herralle piti tehdä vähän räväkämpi versio kortista:
Kortin sisältä löytyy pikku ylläri:
Tikkari-ideasta kiitos meidän kirjaston reippaalle kirjastonhoitaja-Päiville! Tällä idealla tehtiin kortteja myös kirjaston ystävänpäiväaskarteluillassa, ja tikkarikortit saivat suuren suosion.

Prinsessalle sitten vieläkin hempeämpää:

Tikkari pysyy hyvin kiinni kaksipuolisella teipillä, voi myös tehdä reiän korttipohjaan ja viritellä nauhan siitä ympäri, mutta teipillä pääsee helpommalla. 

Vielä talvinen kuva kotipihalta:
Nyt tulikin suojasää ja puut eivät enää ole noin kauniita. Onneksi tuli ikuistettua "hyvän sään aikana"!

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Blinit

Ihanaa, lumista sunnutaita! Onhan se mukavaa kun on kunnon talvi, vaikka henkilökohtaisesti tuo lumen tulo alkaisi mielestäni jo riittää. Onneksi päivän pitenemisen jo huomaa, ja se tuo lupauksen keväästä. Tulossa ollaan, jaksakaa vielä vähän! En ole talvi-ihmisiä, voisin luullakseni hyvin elellä jossain ikuisen kesän maassa. En harrasta mitään missä pitäisi laittaa jotkut hiihtimet jalkaan. Mutta koiraperheessä tuolla lumella on puolensa kurakeliin verrattuna. Helpottaa kummasti siivousta. Eipä silti haittaa että tammikuu kääntyi helmikuuksi ja kevät lähenee.

Eilen tehtiinkin oikein talviruokaa eli kokeilin ensimmäistä kertaa blinejä. 
Ohjeita näihin löytyy netistä, yksi ohje näkyi olevan tattarijauhopurkin kyljessäkin. Ihanan kuohkeita syötäviä näistä tuli, puolen litran taikinasta iso pino!
Blinien kanssa oli perinteisesti smetanaa, mutta ei mätiä vaan tällaista savukalatahnaa:
Tähän tuli 150 g savulohta, kaksi keitettyä munaa, purkki sitruunatuorejuustoa, ripaus suolaa, ruokalusikallinen sitruunamehua ja reilusti tilliä. Alunperin ohje on uuniperunoiden palanpainikkeeksi, mutta sopi mainiosti myös blinien kylkeen. 

Nyt tuli testattua, että yhdestä Nalle-lankakerästä on mahdollista tehdä kahden viiden lehden tossut.
Pieni nyssäkkä lankaa jäi jäljelle eli aika tarkalle meni. Kukkaset tein Nalle Kukkaketo -langan jämistä. 

Vauvasukille tein lapaset kaveriksi. 
 Sukat ovat Novitan Woolia, kerästä tuli sukkien lisäksi varret lapasiin. Kämmenosan tein alpakkalangasta, ovat sitten pehmeät pikku kätösiin. 

Tanssikuulumisia on joskus kaipailtu, ja tanssikevät onkin lähtenyt hienosti käyntiin. Olemme vaihtaneet treenipaikkaa, ja harjoitelleet sunnuntai-iltapäivisin kolmen tunnin ajan. Tuntuu että olemme oppineet jo enemmän kuin koko syyskaudella! Harjoitella pitää ja tanssimaanhan ei opi kuin tanssimalla. Eilen kävimme pitkästä aikaa lavalla ja ilta sujui vauhdikkaasti Souvareiden tahdissa. Nyt tuntuu jaloissa ja selässä että treenattu on, ja mikäs sen mukavampaa. Tänään sitten pitää hiukan huilata että jaksaa taas viikon ahertaa. 

Mukavaa talvista viikkoa kaikille!