myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kirjastotäti Etelä-Suomesta kirjoittelee omaksi ja toivottavasti vähän muidenkin iloksi. Asustelen maalla ja perheeseeni kuuluu mies ja lapsia kotona ja maailmalla. Tavoittelen ekologista ja humaania elämänasennetta. Elämääni iloa tuovat luonto, mökkeily, puutarhanhoito, käsityöt, kirjat ja keittiössä puuhastelu. Pidän tanssimisesta ja käyn mielelläni teatterissa ja konserteissa. Minussa asuu myös pieni karavaanari. Omat haasteensa päiviini tuo fibromyalgia sekä liuta muita sairauksia. Blogistani löydät juttua ja kuvia minulle läheisistä asioista sekä kaikenlaista pohdintaa maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

maanantai 12. lokakuuta 2015

Huolta ja iloa syksyssä

Ihan ensimmäiseksi hurjasti onnea meidän sankari Veeralle, joka täyttää tänään kunnioitettavat 10 vuotta! Toivotaan joukolla Veeralle paljon terveitä ja iloisia päiviä, onhan se jo ihan oikeasti ikäneito suursnautseriksi!
Päivät on olleet jo niin viileitä, että Ronjallekin puettiin mökillä nuttu niskaan, lyhyessä karvassa kun on. 

Tänään näistä kamuista onkin ollut huolta ja murhetta. Veera aloitti synttäripäivänsä oksentelemalla aamuyöstä. Onneksi oksupoksu rauhoittui, mutta nyt on kyllä synttäriherkut typistyneet jauheliha-riisikeitokseen, joka kyllä Veeralle maistuu erinomaisesti. Ronjalla on ollut kohtutulehdukseen viittaavia oireita, ja tänään käytiin ultrassa katsomassa mikä on tilanne. Onneksi se ei ollut niin paha että akuuttiin leikkaukseen olisi päädytty, ja Ronja sai nyt antibiootit ja tilannetta seurataan. Sattumalöydöksenä löytyi Ronjan sydämestä voimakas sivuääni, ja nyt on sitten mentävä sydänultraan spesialistin puheille jotta oikea lääkitys saadaan aloitettua. Senkin puoleen oli hyvä, että leikkaukseen ei nyt jouduttu, kun tuo sydänoire on kuitenkin otettava anestesiassa huomioon. Olin hiukan äimän käkenä, kun Ronja ei ole oireillut mitenkään tuon sydänvian osalta, vaan on ollut ihan oma reipas itsensä. Tulehdusoireetkin olivat varsin lieviä, mutta halusin tsekata tilanteen kuitenkin, tuo kohtutulehdus kun voi olla varsin salakavala.

Mutta sitten kivempiin juttuihin. Viikonloppu oltiin syyspuuhissa mökillä. Minä puhaltelin lehtipuhaltimella pihalla, kun haravointi ei oikein käy käsilleni. Keski-Suomessa oli jo lähes kaikki lehdet tulleet puista alas, ja loput saavat jäädä odottelemaan kevättä (jos ei sitten joku vielä innostu lähtemään mökille haravoimaan).

Isäntä on saanut kesäkeittiön jo varsin hyvään malliin talvea odottelemaan. Ikkunat ja ovi vielä nostetaan paikoilleen, ja loppu projekti jää odottelemaan kevättä.
Ja pikku apulainen villapaidassaan tietysti asiassa mukana.

Isot ikkunat tulevat järvelle päin.
Niistä on tällainen näköala:
Nyt sitten vaan odotellaan kevättä ja toivottavasti pian päästään lohta loimuttamaan!

Syystöihin kuuluu tietysti perunannosto, ja tällä kertaa isompi karvakaveri asiassa mukana.
Puoli ämpärillistä saatiin siikli-perunoita kotiin vietäviksi. Nämä olivat vielä ihan "uusia perunoita", ohutkuorisia ja kuori irtosi hyvin harjaamalla!
Myös ekat suppikset löysin mökkimetsästä. Nämä taitavat olla vielä ihan etujoukkoja, toivottavasti lisää on nousemassa!
Syksy...niin haikeaa jättää kesälle hyvästit, mutta onhan tässä valtavasti myös iloisia asioita. Jospa voisi skipata talven ja siirtyä syksyn jälkeen suoraan uuteen kevääseen. 
Tältä näyttää mökkimaisema järven toisesta päästä kuvattuna.
Ja sitten sukka-asioihin. Teijan arvontavoittosukat valmistuivat viikonloppuna. Huomenna olisi tarkoitus ne postittaa, tämä päivä meni niin kiireeksi eläinlääkärireissuineen että homma jäi. Teija toivoi valkoisia sukkia, ja päädyin pitsisukkiin, koska pitsineule tulee mielestäni hyvin esiin tuossa valkoisessa.
Halusin näihin kokeilla myös Novitan uuden sukkalehden pitsikukkaraitaa, vaikka se ei juuri erotukaan tässä valkoisessa. Ohjeessahan raita on poikkeavan värinen. Simpukkareuna on myös sukkalehden ohjeella tehty, siinä luodaan ensin silmukat puikolle ja virkkuukoukulle, ja sitten vedetään lanka virkkuukoukulla koko hommelin läpi. Aika vinkeä juttu, kannattaa kokeilla jos sukkalehden saa käsiinsä. Reuna siis tehdään sukkaan ensiksi ja siitä sitten lähdetään jatkamaan vartta.
Miestensukkaprojektini on saanut jatkoa. Kun kyllästyin tekemään perussukkaa, laitoin Facebookin Voihan Villasukka -ryhmään kyselyä vinkeistä miesten sukkaa varten. Ja sain vinkin tällaisesta Jules-sukasta:
Kivaa ja helppoa neulottavaa, ja sukasta tulee jotenkin muhkean oloinen. Mallineule menee näin: Silmukkamäärän tulee olla neljällä jaollinen.

1. krs nosta 1 silmukka neulomatta, neulo 3 silmukkaa oikein
2. krs neulo kaikki silmukat oikein
3. krs nosta 1 silmukka neulomatta, neulo 3 silmukkaa oikein
4. krs neulo kaikki silmukat oikein
5. ja 6. krs 1 s oikein, 3 s nurin

Toista näitä kuutta kerrosta kunnes varsi on halutun mittainen. Minä jatkoin mallineuletta vielä tuohon jalkaterän päälle.

Hyvää lomaa lomalaisille ja mukavaa loman odotusta niille joilla se on vielä edessäpäin!

5 kommenttia:

  1. Voi noita hauveleita! Toivotaan, Ronja pysyy kunnossa ja Veeran huono olo menee ohi. Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! Aina noista kamuista on huoli, kun eivät osaa vaivojaan valitella. Onneksi meillä on vakuutukset, sen verran suolaisia ovat nuo eläinlääkärikäyntien hinnat.

      Poista
  2. Lemmikit on niinkuin pienet lapset, eivät osaa valittaa ja kun emäntä tai isäntä huomaa ettei kaikki ole kunnossa, niin huoli on melkoinen. Paranemista Veeralle♫♥
    Ihanat mökkikuvat ja Maija, niin minäkin haluaisin siirtyä suoraan syksystä kevääseen☺☺
    Ootpa ollut ahkera, kun sukkia on monenlaisia☺
    Ihanaa viikkoa Sinulle ~♥~

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ma-te! Kyllä meillä koirat voi jo hyvin, Ronjan kuntoa kyllä seurtaan vielä lääkärikäynnein.

      Poista
  3. Paljon onnea 10-vuotiaalle! Aika hauska, kun muistan yhä kun meidän Tyyne täytti tuon 10-v, mutta en sitä kun se täytti 11. Tänä vuonna se täytti 12, mutta yhä muistan selvimmin sen päivän, kun tuli 10v täyteen :)

    Edesmenneellä collietytöllä oli märkäkohtu - joka ei oireillut sillä juuri mitenkään, joten eläinlääkärikään ei uskonut siitä olevan kyse. Ultrassa kuitenkin paljastui nestettä kohdussa, joten siltä seisomalta sitten hätäleikkaukseen - jossa selvisi, että kohtu oli jopa revennytkin. Leikkauksen jälkeen Millan vointi romahti kuin lehmänhäntä - hieman nurinkurista kyllä. Mutta selvisi kuitenkin siitä, Milla oli sinnikäs tyttö!

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!