Hae tästä blogista

Tietoja minusta

Oma kuva
Elämäniloa ja maailmantuskaa. Valosta varjoon - ja takaisin. Tervetuloa matkalle mukaan!

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Kotoilua

Moikka! Lauantaitöiden jälkeen sunnuntaivapaa maistuu ihan erityisen ihanalta. Ronjan kanssa tässä kotoillaan. Isäntä ja Veera lähtivät mökille, Ronja on lääkekuurilla edelleen joten jäi äipän hoitoon. Kontrolliultra oli perjantaina, tilanne kohtutulehduksen osalta näytti aika hyvältä mutta tilannetta seurtataan tarkasti. Toivottavasti Ronja tulee pian kuntoon. Onpa ollut ihana ilma! Olen pyykännyt urakalla peittoja ja lakanoita ja saanut niitä ulkona kuivaksi. Harvinaista lokakuun loppupuolella! Metsälenkkikin tehtiin Ronjasen kanssa suppiksien tai kanttarellien toivossa, mutta ensimmäistäkään ei löydetty. Mutta mukava metsässä oli silti lenkkeillä.

Tytär lennähti eilen poikaystävän perheen ja sukulaisten porukassa Malagaan ja Fuengirolaan. Viikon reissu ilman äippää ja iskää! Reissua on kovasti odotettu ja olen tosi iloinen tytön puolesta. Vähän oudolta tuntuu kun ei kotona piano soi eikä iloista laulua kuulu, mutta eiköhän tässä viikko pärjätä. Lauantai-iltana haen poppoon kentältä, ja sunnuntaina olenkin itse jännän äärellä, kun hyppään Onnibussiin ja matkaan kahdeksi viikoksi Ouluun kuntoutukseen. Ihan lomalle lähdöltä tuntuu sekin, kun pääsee valmiiseen ruokapöytään ja hotelliin asumaan. Vaikka varma olen että kotijoukkoja on jo parin päivän päästä ikävä. Ohejelmassa on paljon haastatteluja ja ryhmäkeskusteluja, sekä myös liikuntaa. Nyt toivon vaan hartaasti että keuhkopöpö pysyisi loitolla ja pääsisin suunnitellusti matkaan, ja pysyisin osallistumaan liikuntasessioihinkin. 

Rypäleitä tuli tänä vuonna niin paljon, että päätimme kokeilla pitkästä aikaa viinin valmistusta.
Reilu viikko sitten laitettiin viini käymään. Rypäleiden lisäksi siihen laitettiin vähän mustikkaa ja rusinoita. Tänään viini oli käynyt loppuun, joten mäskit otettiin pois, pysäytettiin käyminen ja laitettiin viini kirkastumaan.
Loppuviikosta sitten pullotus. Nyt on käynnissä hurja pullojen haaliminen. Fb:n kirppisryhmän kautta niitä onkin siunaantunut. Varmaan pääsen vähän viiniä maistelemaan ennen Oulun reissua.

 Tänään tein tällaisen Mummo Ankka -tyylisen piirakan. Tein alkukesästä pakastimeen raparperihilloketta ja sitä tässä hyödynsin. Piirakan täytteeksi keiteltiin munankeltuaisista, voista ja raparperista "raparpericurd", ja koko komeuden päälle marenki valkuaisvaahdosta. 
Hyvää tuli piirakasta, joskin makeutta olisi voinut olla täytteessä enemmän. Mutta kun ei ole äklöä niin voi syödä enemmän, eikös vaan!

Lihattoman lokakuun kunniaksi tein pizzaa, johon laitoin tomaattia, mozzarellaa, Auramurua, rucolaa ja pizzajuustoraastetta. Tästä tuli tosi hyvää!
Minulla tuota lihattomuutta on kestänyt nyt puolisen vuotta, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Teen kyllä perheelle ihan normiruokaa, mutta itse en pysty enää mitään lihaa tai makkaraa syömään. Alkukesästä söin vielä luomujauhelihaa, mutta nyt sekin on alkanut tökkiä. Myöskään kanaa en syö. Ylämaan naudan lihasta tein loppukesästä Burgundin pataa, kun saimme mökille vieraita. Pata oli herkullista, mutta sain siitä aikamoiset säryt jälkeenpäin. Mielestäni lihattomuus on selvästi vaikuttanut fibrosärkyjä vähentävästi. Kalaa, kananmunaa ja juustoa syön enkä niistä aio luopua. 

Mutta nyt vielä siivu pizzaa ja lapasen neulontaa. Rentouttavaa sunnuntai-iltaa!

maanantai 12. lokakuuta 2015

Huolta ja iloa syksyssä

Ihan ensimmäiseksi hurjasti onnea meidän sankari Veeralle, joka täyttää tänään kunnioitettavat 10 vuotta! Toivotaan joukolla Veeralle paljon terveitä ja iloisia päiviä, onhan se jo ihan oikeasti ikäneito suursnautseriksi!
Päivät on olleet jo niin viileitä, että Ronjallekin puettiin mökillä nuttu niskaan, lyhyessä karvassa kun on. 

Tänään näistä kamuista onkin ollut huolta ja murhetta. Veera aloitti synttäripäivänsä oksentelemalla aamuyöstä. Onneksi oksupoksu rauhoittui, mutta nyt on kyllä synttäriherkut typistyneet jauheliha-riisikeitokseen, joka kyllä Veeralle maistuu erinomaisesti. Ronjalla on ollut kohtutulehdukseen viittaavia oireita, ja tänään käytiin ultrassa katsomassa mikä on tilanne. Onneksi se ei ollut niin paha että akuuttiin leikkaukseen olisi päädytty, ja Ronja sai nyt antibiootit ja tilannetta seurataan. Sattumalöydöksenä löytyi Ronjan sydämestä voimakas sivuääni, ja nyt on sitten mentävä sydänultraan spesialistin puheille jotta oikea lääkitys saadaan aloitettua. Senkin puoleen oli hyvä, että leikkaukseen ei nyt jouduttu, kun tuo sydänoire on kuitenkin otettava anestesiassa huomioon. Olin hiukan äimän käkenä, kun Ronja ei ole oireillut mitenkään tuon sydänvian osalta, vaan on ollut ihan oma reipas itsensä. Tulehdusoireetkin olivat varsin lieviä, mutta halusin tsekata tilanteen kuitenkin, tuo kohtutulehdus kun voi olla varsin salakavala.

Mutta sitten kivempiin juttuihin. Viikonloppu oltiin syyspuuhissa mökillä. Minä puhaltelin lehtipuhaltimella pihalla, kun haravointi ei oikein käy käsilleni. Keski-Suomessa oli jo lähes kaikki lehdet tulleet puista alas, ja loput saavat jäädä odottelemaan kevättä (jos ei sitten joku vielä innostu lähtemään mökille haravoimaan).

Isäntä on saanut kesäkeittiön jo varsin hyvään malliin talvea odottelemaan. Ikkunat ja ovi vielä nostetaan paikoilleen, ja loppu projekti jää odottelemaan kevättä.
Ja pikku apulainen villapaidassaan tietysti asiassa mukana.

Isot ikkunat tulevat järvelle päin.
Niistä on tällainen näköala:
Nyt sitten vaan odotellaan kevättä ja toivottavasti pian päästään lohta loimuttamaan!

Syystöihin kuuluu tietysti perunannosto, ja tällä kertaa isompi karvakaveri asiassa mukana.
Puoli ämpärillistä saatiin siikli-perunoita kotiin vietäviksi. Nämä olivat vielä ihan "uusia perunoita", ohutkuorisia ja kuori irtosi hyvin harjaamalla!
Myös ekat suppikset löysin mökkimetsästä. Nämä taitavat olla vielä ihan etujoukkoja, toivottavasti lisää on nousemassa!
Syksy...niin haikeaa jättää kesälle hyvästit, mutta onhan tässä valtavasti myös iloisia asioita. Jospa voisi skipata talven ja siirtyä syksyn jälkeen suoraan uuteen kevääseen. 
Tältä näyttää mökkimaisema järven toisesta päästä kuvattuna.
Ja sitten sukka-asioihin. Teijan arvontavoittosukat valmistuivat viikonloppuna. Huomenna olisi tarkoitus ne postittaa, tämä päivä meni niin kiireeksi eläinlääkärireissuineen että homma jäi. Teija toivoi valkoisia sukkia, ja päädyin pitsisukkiin, koska pitsineule tulee mielestäni hyvin esiin tuossa valkoisessa.
Halusin näihin kokeilla myös Novitan uuden sukkalehden pitsikukkaraitaa, vaikka se ei juuri erotukaan tässä valkoisessa. Ohjeessahan raita on poikkeavan värinen. Simpukkareuna on myös sukkalehden ohjeella tehty, siinä luodaan ensin silmukat puikolle ja virkkuukoukulle, ja sitten vedetään lanka virkkuukoukulla koko hommelin läpi. Aika vinkeä juttu, kannattaa kokeilla jos sukkalehden saa käsiinsä. Reuna siis tehdään sukkaan ensiksi ja siitä sitten lähdetään jatkamaan vartta.
Miestensukkaprojektini on saanut jatkoa. Kun kyllästyin tekemään perussukkaa, laitoin Facebookin Voihan Villasukka -ryhmään kyselyä vinkeistä miesten sukkaa varten. Ja sain vinkin tällaisesta Jules-sukasta:
Kivaa ja helppoa neulottavaa, ja sukasta tulee jotenkin muhkean oloinen. Mallineule menee näin: Silmukkamäärän tulee olla neljällä jaollinen.

1. krs nosta 1 silmukka neulomatta, neulo 3 silmukkaa oikein
2. krs neulo kaikki silmukat oikein
3. krs nosta 1 silmukka neulomatta, neulo 3 silmukkaa oikein
4. krs neulo kaikki silmukat oikein
5. ja 6. krs 1 s oikein, 3 s nurin

Toista näitä kuutta kerrosta kunnes varsi on halutun mittainen. Minä jatkoin mallineuletta vielä tuohon jalkaterän päälle.

Hyvää lomaa lomalaisille ja mukavaa loman odotusta niille joilla se on vielä edessäpäin!

torstai 8. lokakuuta 2015

Lisätään lämpöä

Ihania, kuulaita syyspäiviä on saatu viettää! Nämä ovat omiaan Herra Fibron karkoitukseen, se kun tykkää enemmän kosteista rähmäpäivistä.Nyt kun vielä sairaslomailen niin meillä on ollut sellainen työnjako, että isäntä roudaa puita sisään ja minä lämmitän torppaa. Samalla leivinuunissa voi paistella vaikka viikonlopun mökkieväät.
 Tänään uunissa paistui kahta eri suolapalaa, lohipiirakkaa ja sienipiirakkaa. Koska sienisato on vielä tänä syksynä ollut niukanlainen, jatkoin sienipiirakkaa pakastimesta löytyneellä, valmiksi paistetulla ja maustetulla jauhelihalla. Vaikka tuo liha on ollut pitkään ei-ei -listalla, yritän olla heittäytymättä ihan absolutistiksi sen suhteen.

Tein molemmat piirakat samalla pohjalla, tässä siis ohje yhteen pyöreään piirakkavuokaan.Jos teet kaksi piirakkaa, tuplaa määrä.

100 g voita
1 dl juustoraastetta
3 dl vehnäjauhoja
0,5 dl vettä

Pyöräytä pohjan aineet yleiskoneessa tai käsin notkeaksi. Painele piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Lohipiirakka, täyte:
150-200 g lohta (tuoretta, graavisuolattua tai kylmäsavua, minulla tässä tuota kylmäsavustettua)
2 kananmunaa
1 dl kuohukermaa
100 g tuorejuustoa, esim. mustapippuri-tilli
tilliä, tuoretta tai kuivattua
Lado lohiviipaleet piirakkapohjan päälle, sekoita muut täytteen aineet ja kaada lohiviipaleiden päälle. Paista 200 asteessa n. 40 minuuttia..

Tarjoillessa piirakan päälle voi ripotella keitettyä kanamunaa hakattuna.

Sienipiirakka, täyte:
3 dl esikäsiteltyjä metsäsieniä, esim suppiksia tai kanttarelleja
tai 1,5 dl sieniä ja 1,5 dl jauhelihaa
voita tai öljyä paistamiseen
1 dl kuohukermaa
1 prk smetanaa
2 munaa
1 pussi juustoraastetta, esim. Emmental

Paistele sienet (ja jauheliha) pannulla. Mausta hyvin (mielesi mukaan). Sekoita sieniseokseen smetana, kerma, munat ja juustoraaste. Kaada täyte pohjan päälle.Paista 200 asteessa n. 40 minuuttia.

Molempien piirakoiden päälle ripottelin vielä Auramurua, kun sitä oli jääkaappiin jäänyt pussin pohjalle. Säveltäminen sallittu!

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Arvonta ja vähän neuleita

Heippa! Juhlallinen arvonta on suoritettu! Onnetar ei saapunut paikalle joten toimin ihan itse onnettarena, ja kaksi virallista valvojaa olivat karvaisia ja nelijalkaisia. Mutta lupaan ja vannon että arvonta suoritettiin puolueettomasti ja kaikkia taiteen sääntöjä noudattaen. 

Ja mitäpä siinä voittoarvassa luki?
Eli hurjasti onnea Teija Hämäläinen! Teijalle on ilmoitettu voitosta sähköpostitse, ja huomenna menen ostamaan valkoista lankaa ja aloittelen siitä sukkia. Malli on vielä hieman mietinnässä. Hmmm....

Arvonnan myötä toivotan lämpimästi tervetulleiksi uudet lukijani!

Onneksi perjantaina postilaatikkoon putosi Novitan uusi sukkalehti, ehkäpä tästä saan jotakin kivaa vinkkiä.
Vähän olen jo lehden malleja päässyt kokeilemaankin:
Kissojen kanssa vähän sävelsin, tein niihin ihan tavallisen vahvistetun kantapään (kun en osaa tiimalasia enkä jaksanut alkaa opettelemaan juuri nyt). Kissan naamat oli vaikein osuus näissä, kirjailu ja silmukoiden jäljentäminen ei ole vahvimpia puoliani. Mutta luulen että eräs nuori neiti näistä kyllä ilahtuu.

Pitsikukka eli Flowers in a row on kiehtonut mieltäni jo pitkään, ja päätin tehdä koetilkun kun Sukkalehdessä oli kädestä pitäen -ohje. Siltikin piti ottaa YouTube -video avuksi, ennekuin pitsikukkarivi onnistui.
Joskus teen vielä koko sukan! Olihan tuo aika pyörittämistä mutta ei sitten kuitenkaan mitenkään ylivoimaista kun idean hoksasi. 

Yhdet miestensukat olen saanut tehtyä.
Näihin jatkoin joustinta tuohon jalkaterän päälle niin sukista tuli kivan joustavat. Yhdestä kerästä tulee sukkapari ja kahdesta siis kaksi paria, ja suunnittelin tekeväni veljeksille samanlaiset joululahjasukat, missä vaan värit menisivät päinvastoin. Mutta sen verran tylsää tuo miesten perussukan tekeminen on, että huusin apua tuolla Facebookin Voihan Villasukka -ryhmässä, että joku vinkkaisi vähän mielenkiintoisemman sukkamallin joka myös miestensukkaan sopisi. Ja heti tulikin vinkki tällaisesta Jules-sukasta, joiden varsia olen jo aloitellut.
Helppo mutta aika mielenkiintoinen malli, oikeilla ja nurjilla silmukoilla sekä silmukoiden nostoilla tulee tuollainen ruutukuvio. Ajattelin jatkaa ruudutusta vielä jalkaterän päälle. 

Sairasloma jatkuu vielä ensi viikon, joten juuri muuta ei ohjelmassa ole kuin neulomista ja lukemista. Happihyppelyihin olen saanut lääkäriltä luvan mutta en mihinkään rehkimiseen. Keuhkot ovat jo paremman tuntuiset, mutta lääkekuuri vie voimat, särkee päätä ja saa vatsan sekaisin. Mutta kaiken kestän jos saisin vihdoin nuo keuhkot kuntoon. Voipi olla että tulee vielä lisätutkimuksia keuhkopolille. Kuntoutukseen lähtö on vielä hämärän peitossa, ei ole vielä varmaa toteutuuko kurssi ja jos toteutuu, olenko siinä kunnossa että voin lähteä.

Mutta mennään päivä kerrallaan ja toivotaan että aurinko paistelee risukasaan!