myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Äiti ja vaimo, henkinen hippi, viherpiipertäjä, mökkihöperö, lukutoukka, lankahörhö, kipuilija, metsässäkulkija, ilon ja valon etsijä

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Pihvejä ja paranemisia

Kiitos kaikista tsempeistä ja paranemistoivotuksista, joita olen eri tahoilta saanut! Kuten edellisessä postauksessa viittasin, keuhkokuume osa 4 on tosiasia. Ja niin kuin luulin taudin jo selättäneeni, kontrolleissa oli tulehdusarvot normaalit ja keuhkokuvat myös. Rokotteenkin sain. Mutta lauantaita vasten yöllä mökillä alkoi henkeä tutusti ahdistamaan. Yritin olla noteeraamatta koko asiaa, mutta kun iltaa kohden alkoi lämpökin nousta niin olihan se taas päivystykseen lähdettävä.

Lauantai-ilta päivystyksessä on luku sinänsä. Tarkkailussa ei voi korviaan sulkea, ja kun verho välissä ei ääntä eristä niin jouduin kuulemaan monenlaista itsemurhasuunnitelmaa, humalaisia jotka haukkuivat hoitajia ja kiroilivat kun lääkäri ei tullut heti paikalle (siinä vaiheessa olin itse odottanut neljä tuntia), eli kaikenlaista mieltä ylentävää tarinaa. Mieheni totesikin, kun jälkeenpäin asiaa kävimme läpi, että nämä lääkärit ja hoitajat pääsevät varmasti taivaaseen, ovat helvettinsä käyneet läpi jo maan päällä.

Taivasosuuksista en osaa sanoa, mutta enkelin kärsivällisyydellä hoitajat yrittivät potilaiden oloa helpottaa vaikka eivät kiitosta juuri kuulleet. Kuuden tunnin odottelun jälkeen tapasin vihdoin nuoren, stressaantuneen lääkärin, joka totesi että tulehdusarvot ja valkosolut olivat selvästi nousussa vaikka eivät vielä pilvissä (olen näköjään oppinut hakemaan ajoissa apua). Sain nyt sitten lääkekuurin, jota käytetään sitten kun kaikki muut on kokeiltu. Kiltti hoitaja antoi päivystyslääkkeet mukaan, että ei tarvinnut yötä myöten lähteä päivystävään apteekkiin. Olin omalla autolla liikkeellä ilman kuskia, kun isäntä oli yötöissä. Jo päivystyksessä varoiteltiin, että lääkkeestä voi tulla melkoiset olotilat, ja sama varoittelu jatkui apteekissa. Lääkkeen ajoitus on tarkkaa, ei saa ottaa tyhjään vatsaan ja maitotuotteita ei saa samaan aikaan käyttää. 

Eipä ollut turhaa varoittelu. Pari tuntia lääkkeen oton jälkeen alkaa aikamoinen pahoinvointi, ja saa olla aika hissun kissun että saa lääkkeen pysymään siellä missä pitääkin. Oma projektinsa on yrittää saada syötyä jotain sopivasti niin että paha olo vähän helpottaisi. Itse taudin kanssa jo pärjäilen, yskin kyllä ja henkeäkin ahdistaa mutta kuumetta ei enää ole. Sain kymmenen päivän kuurin plus päivystyslääkkeet, joten kuuri kestää vielä monta monituista päivää. En halua edes ajatella mitä nämä kaikki antibiootit ovat tehneet vastustuskyvylleni ja kauanko kestää tästä toipua, vaikka tauti ei enää uusisikaan. Rokote ei ilmeisesti ehtinyt vielä vaikuttaa, kun tauti oli tullakseen, tai sitten kyseessä oli eri taudinaiheuttaja. Ajattelin vielä käydä loppuviikosta juttelemassa oman mukavan ja pätevän terveyskeskulääkärimme kanssa jatkosta. Minut on hyväksytty 26. lokakuuta alkavalle kahden viikon kuntoutusjaksolle, ja haluaisin kovasti olla sellaisessa kunnossa että pääsisin kuntoutukseen. Täytyy sanoa, että olen aika down sekä henkisesti että fyysisesti.

Ruokailut on tosiaan olleet sitä mitä kulloinkin olen alas saanut. Tänään sitten alkoi tehdä mieli ihan oikeaa kunnon ruokaa. Googlailin soijarouhe-Lindströminpihvien ohjeita, ja tein niistä oman versioni (jostain syystä olen huono seuraamaan reseptejä, aina pitää vähän varioida). Laitan omankin ohjeeni jakoon, sillä näistä pihveistä tuli ihan maistuvia, vaikka vähän tuota soijaa vierastankin. 

Lindströminpihvit soijarouheesta
1 tölkki (700 g) etikkapunajuuria
4 dl tummaa soijarouhetta
4 dl vettä (kerma tai kermaviili varmaan toimivat myös)
2,5 dl maustekorppujauhoja
2 tl soijakastiketta
3 kananmunaa
100 g levitettävää vuohenjuustoa (ei välttämätön mutta heitin purkinjämät jääkaapista taikinan sekaan)

Laita soijarouhe ja korppujauhot likoamaan veteen n. 10 minuutiksi. Valuta punajuuret ja soseuta ne blenderissä. Sekoita kaikki aineet käsin tai yleiskoneella tasaiseksi taikinaksi. Muotoile litteiksi pihveiksi ja paista 220 asteessa kunnes saavat vähän väriä. 

Tästä taikinasta tulee aika reilu satsi. Näiden lisäksi en jaksanut muuta kuin työntää vähän ranskalaisia uuniin. Hyvältä maistui monen päivän kaurapuurokuurin jälkeen. Voisin kuvitella, että näiden kanssa sopisi hyvin perunasose tai keitetyt perunat ja vaikka kanttarellikastike. Ja tietenkin hyvä salaatti! 

Aurinkoa myös alkavaan lokakuuhun!

tiistai 29. syyskuuta 2015

Projekti "keittiön ruokapöytä"

Muistanette varmaan rakkaan Pinja-riiviömme, josta haikein mielin jouduimme luopumaan viime joulun alla. Kodissamme muistuttaa Pinjasta vielä varsin moni asia. Yksi niistä oli naarmuille raavittu keittiön pöytä, jolle Pinja tapasi hypätä tähystämään tielläliikkujia, jos ei muistettu nostaa tuoleja pöydälle. 

Ikäväkseni poden taas keuhkokuumetta, joskin toipumaan päin. Minä en siis mihinkään projekteihin ole voinut nyt osallistua, mutta mieheni ilostutti minua vapaapäivänään ja otti pöydän käsittelyyn.

Tässä näkyy lähtötilanne. Pöytä on täysipuinen mäntypöytä, ja sen pinta oli täynnä melko syviä naarmuja. Päätimme käsitellä pelkästään pöytälevyn, jalat jäivät männynvärisiksi, natsasivat näin paremmin tuolien kanssa. Hiominen oli kuulemma aika työlästä. Tässä pöytä hiottuna odottamassa lakkausta.
Pöytä lakattiin kahteen kertaan kuultovalkoiseksi sävytetyllä Kiva-kalustelakalla.
Kertaalleen lakattuna kirkkaassa keinovalossa:
Aamulla saimme laittaa pöydän paikoilleen. Koko keittiö on ikäänkuin valaistunut!

Aurinko paistaa niin kirkkaasti, ettei ihan hyvää kuvaa saa, mutta en malttanut iltaakaan odottaa kuvaussessiota varten.
Pöytäliinaa ei enää tarvita!

Yhdet miesten sukat on puikolta tipahtaneet, toisetkin melkein valmiina.
Tänään yritän jaksaa kaupoille sen verran että löytäisin Novitan uuden sukkalehden. Nyt kun ei muuta jaksa niin voisi ainakin suunnitella uusia sukkaprojekteja. Päivän iloinen uutinen on, että Kela oli hyväksynyt kuntoutushakemukseni! Nyt toivon hartaasti että kurssi toteutuisi, tämän aamun tilanne oli että kaksi kahdeksasta paikasta oli täytetty. Ja terveeksi pitäisi tietenkin tulla.

Muistakaahan muuten edellisen postauksen sukka-arvonta! Arvonta-aikaa ensi sunnuntaihin saakka.




keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Sukka-arvonta

Villasukka-aika alkaa olla tosiasia. Sen ja lämpimän syksyn kunniaksi julistan alkaneeksi sukka-arvonnan. Neulon voittajalle sukat hänen toiveidensa mukaan. Väriä ja kokoa voi siis toivoa,  oikeudet mallin suhteen pidätän itselläni.
Tai jos voittaja haluaa mieluummin tällaiset viiden lehden tossut, niin sekin onnistuu. Tossuja teen kahdenkokoisina, koot n. 37-38 ja 39-40.
Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tätä postausta väri- ja kokotoiveella. Tai mahdollisella tossutoiveella. Jos olet blogini lukija ja kommentoit, saat kaksi arpaa. Samoin jos liityt lukijaksi ja kommentoit, kahdella arvalla mukana! Voit osallistua ainoastaan, jos osoitteesi on Suomessa.

Aikaa on sunnuntaihin 4.10. klo 18.00 saakka. Sukat/tossut lähtevät puikoille heti arvonnan jälkeen. 

Onnea arvontaan!

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Viikonloppuherkkuja

Moi vaan! Olen viime aikoina viihtynyt kovasti tuolla kirjablogin puolella joten päivitelläänpä vähän kuulumisia täälläkin. On ollut ensimmäinen viikonloppu moneen kuukauteen, minkä olen viettänyt ihan kotikotona. Eilen oli työpäivä, joten mökille ei lähdetty. Tänään kyllä suunnataan kalamarkkinoille!

Viime viikolla sain sitten sen odotetun pneumokokkirokotteen. Mitään sivuvaikutuksia siitä ei tullut ja toivottavasti vaste on hyvä! Samalla reissulla tuli myös toinen kortisonipiikki kantapäähän. Hetken koipi tuntui parantuneelta, mutta kipuilee taas. Katsotaan miten käy. Viime viikolla laitoin myös kuntoutushakemuksen menemään. Päätöstä odottelen jännityksellä! Jos se on myönteinen niin loka-marraskuun vaihteessa vietän kaksi viikkoa Oulussa.

Lauantain iltaherkuksi tein pellillisen merellistä herkkupizzaa.

MERELLINEN HERKKUPIZZA (UUNIPELLILLINEN)

Pohja:
2 dl vettä
1/2 tl suolaa
1/2 pussia kuivahiivaa tai 15 g tuorehiivaa
n. 4 1/2 dl vehnäjauhoja
2-3 tl ruokaöljyä
Täytteet:
tomaattipyreetä
oreganoa tai pizzamaustetta
1 tlk tonnikalaa 
1 tölkki ananasta
100 g jäisiä katkarapuja
75 g Auramurua
juustoraastetta
Sekoita 42-asteiseen veteen suola ja hiiva (jos käytät tuorehiivaa, käytä kädenlämpöistä vettä). Lisää jauhot käsin sekoittaen tai monitoimikoneessa. Lisää lopuksi öljy. Anna taikinan seistä hetki ja kauli sitten leivinpaperin päällä uunipellin kokoiseksi levyksi.
Levitä pohjan päälle tomaattipyreetä. Lisää täytteet, ripottele pinnalle Aura ja juustoraaste sekä pizzamauste. Paista 200 asteessa 15-20 minuuttia.
Eilen metsälenkillä löysin sattumalöydöksenä piirakan verran kanttarellejä. Joten tänään aamupalalla päästiin herkuttelemaan kanttarellipiirakalla. Ohje on äitini Margitin niiltä ajoilta kun suolaiset piirakat olivat uusinta uutta ja hottia. Täytteeseen voi käyttää melkein mitä tahansa. 
 KANTTARELLIPIIRAKKA

Pohja:
150 g voita
2,5 dl vehnäjauhoja
3 rkl vettä
1 dl juustoraastetta

Täyte:
Kanttarelleja (määrää en nyt osaakaan sanoa)
1 sipuli
suolaa, pippuria
1 rkl vehnäjauhoja
2 dl juustoraastetta
75 g auramurua
2 munaa
 2 dl kermaa tai maitoa
Sekoita voi ja vehnäjauhot käsin tai yleiskoneessa. Lisää joukkoon vesi ja juustoraaste. Painele taikina matalan vuoan pohjalle ja reunoille. Paista pohjaa 225 asteessa 10 minuuttia.
Ruskista pannulla hienonnetut kanttarellit ja sipuli, mausta. Sekoita täytteen aineet keskenään ja kaada seos tortun syvennykseen. Paista vielä n. 15 minuuttia kunnes piirakka on saanut kauniin värin.
Makoisaa ja aurinkoista sunnuntaita!

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Intiaanikesä






Olipas ihana syyskesän viikonloppu. Aamusella maisemat olivat ihan henkeäsalpaavan kauniita! Ja hämärtyvään iltaan oli ihana sytytellä kynttilöitä lyhtyihin ja sitten saunoa kaikessa rauhassa ja pulahdella kieltämättä jo aika viileään veteen. 

Kesäkeittiö etenee edelleen ja minäkin sain kantaa korteni kekoon muutenkin kuin valokuvaamalla työn edistymistä. Maalasin näitä nurkkalautoja, maalina Uulan petroliöljymaali.

 Ihan loistava maali kaikkeen ulkomaalaukseen, hinnakasta mutta koska peittää jo kerralla niin säästää pitkässä juoksussa aikaa ja rahaa. Ympäristöystävällistäkin kuulemma. Pysyy hyvin myös koiran turkissa. 
Nämä seepraraidat eivät taida lähteä kuin parturoimalla. 

Metsäretkellä törmäsin tämännäköiseen rinteeseen.
Onneksi oli ämpäri mukana. Puolukat näyttivät ihan kypsiltä, mutta poimiessa paljastui, että vieä olisivat saaneet jäädä kypsymään. Ovat nyt tuolla uunipellillä kypsymässä. 

Ronjankin mielestä hirmu hyviä.

"Koskahan äippä leikkaisit tän otsatukan? Olis kiva taas nähdä eteensä."

Metsästä tullessa oli tietysti koiruuksilla hurja nälkä. Ja ulkona ruoka aina maistuu!
Olettekos muuten koskaan pakastaneet uusia perunoita?
Meillä kun on nyt "uudet perunat" parhaimmillaan eli sato aikas myöhäinen, niin kokeilin. Pestyjä perunoita keitetään kaksi minuuttia, minkä jälkeen ne jäähdytetään, kuivatetaan ja pakastetaan. Pakastimesta otettaessa perunat laitetaan jäisinä kiehumaan ja keitetään kypsiksi. Enpä ole kokeillut, millainen on lopputulos, mutta pakastimessa on muutama satsi perunaa odottelemassa. 

Ensi viikko onkin tiukka, joten nyt voisi vaikka alkaa valmistautumaan siihen. Ja ehkäpä parturoida nuo koirat! Mukavaa sunnuntai-iltaa!

tiistai 8. syyskuuta 2015

Uusi kirjablogini

Tervetuloa lukemaan höhenenkevyttä kirjablogiani Lukulampun valossa!

Arkista juhlaa

Mistä te löydätte juhlan aihetta ihan tavallisena syyskuisena tiistai-iltana? Minä päätin tänään juhlistaa näitä miehen eilisiä koiralenkkituliaisia, ensimmäiset kanttarellit tänä vuonna!

Ruoanlaitossa on nyt saanut käyttää mielikuvitustaan kun lihan syönti on minun osaltani taaksejäänyttä elämää. Perhe toki saa syödä mitä haluaa, ja välillä heille tekaisen ihan arkiset nakkisopat ja jauhelihakastikkeet, vaikka sitten joudunkin itselleni säveltämään jotain muuta. Kalan ja kasvisten syönti on kyllä lisääntynyt ihan koko perheellä, ja tänä syksynä on iloittu hyvästä marjasadosta. 

Ensimmäisistä relleistä päätin kokeilla tehdä kanttarellirisottoa:
Melko värittömän ruoan lisukkeeksi tein pöytään väriläiskäksi tomaatti-mozzarella salaattia, jota myös hienommin capreseksi kutsutaan. Olenpa kuullut tälle myös nimityksen insalata tricolore.
Risoton ohje:

Tarvikkeet:
2-3 dl kanttarelleja
2 dl riisiä, meillä oli kaapissa jasmiiniriisiä joten käytin sitä
2 rkl voita
n. puoli litraa liha/kasvislientä (1 kuutio)
1 sipuli (laitoin punasipulin)
Mustapippurijauhetta
1/2 dl parmesania
loraus valkoviiniä
1 pieni purkki ruohosipulituorejuustoa
timjamia
suolaa
 
1. Sulata voi pannulla ja lisää silputtu sipuli ja riisi. Kuullota. Lisäile liha/kasvislientä loraus kerrallaan.
 
2. Lisää noin puolessavälissä riisin kypsymisaikaa pilkotut
kanttarellit, valkoviini ja mauste. Kun riisi on al denteä, lisää tuorejuusto ja parmesani. Koristele parmesanraasteella ja tuoreilla yrteillä. Nam!

Tomaatti-mozzarellasalaatti
2-3 tomaattia
paketti (luomu)mozzarellaa
tuoretta basilikaa
hienoa merisuolaa
sitruunaoliiviöljyä (tai oliiviöljyä ja sitruunamehua)
 
Laita tomaatti- ja mozzarellaviipaleita kerroksittain salaattivadille. Ripota tomaattien päälle hiukan suolaa ja sipaise viipaleet sitruuna-oliiviöljyllä. Laita vielä basilikanlehtiä kerrosten väliin ja päälle ja anna maustua hetki. Nauti!
Ja kun se valkkaripullo on avattu, niin sehän sopii mainiosti palan painikkeeksi. Tai sitten voi tehdä niinkuin Leena-ystäväni ehdotti: lopun viinin voi pakastaa jääpalapusseihin ja käyttää salaattien ja kastikkeiden mausteena. Saatte arvata mitä meillä tehtiin lopulle viinille ;) 

Mukavaa tiistai-illan jatkoa!

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Sunnuntai-illan mietteitä

Mökillä tuntui ja näytti jo varsin syksyiseltä. Ihanan viikonlopusta teki se, että sain omia murusiani mökille käymään. Itse vietin hiljaiseloa, sillä sain perjantain kantapäähäni kortisonipiikin. Kantapää on kipuillut pitkään, plantaarifaskian tulehdus on kysessä eikä sille paljoakaan ole tehtävissä. Kortisoni on tietysti tylsä juttu, mutta on usein tuonut avun vaivoihini - toivottavasti nytkin. Ja olen huomannut, että mitä enemmän piikki sattuu, sitä tehokkaammin se tehoaa. Sillä asteikolla kantapään pitäisi parantua pikavauhtia. Lääkärillekin totesin, että varsin tehokkaan tuntuinen piikki ole. "Mitenkähän tuo pitäisi käsittää", lääkäri kommentoi. Mutta toiveikas olen että pääsisin pian taas lenkkeilemään.

Viime viikolla sain muitakin hyviä terveydentilaani koskevia uutisia. Tulehdusarvot ovat normaalit ja keuhkokuvat ok. Goodbye keuhkopöpö! Ja jos takaisin yrittää niin minulla on nyt salainen ase takataskussa eli kohtapuoleen voin ottaa rokotteen keuhkokuumetta vastaan. Jess! Kantapää on pieni vaiva tähän iloon verrattuna. 
 
 Viime päivinä suomalaisten mielipiteet ovat jakautuneet jyrkästi kahtia, ja nyt viittaan tietysti turvapaikanhakijoihin. Rasistit vastaan suvakit ym. yhtä kauniita nimityksiä. Itse kuulun kai sitten noihin suvakkeihin, kun meilläkin on pengottu kaapeista tavaraa, jota koemme jonkun muun tarvitsevan enemmän kuin me itse. Tänään poikkesimme mökiltä kotiutuessa viemässä tavaroita hätämajoituspaikkaan. Pihalla oli röykkiöittäin lahjoitettua tavaraa, mutta hurjasti oli myös tarvitsijoita, jotka etsivät niistä itselleen päällepantavaa. Monet heistä t-paidoissa ja varvassandaaleissa. Toisin kun puhutaan ja kirjoitetaan, joukossa oli myös naisia ja lapsia. Pieni tummakutrinen tyttö löysi lahjoitusten seasta vauvanuken ja nukelle turvakaukalon. Voi sitä silmien loistetta! Tänään luin kommetin, jossa pakolaisten arveltiin olevan ISISin sotureita, jotka on lähetetty maahamme ISISin kustannuksella. Aseet ja räjähteet tulevat sitten perässä. Kovin vaaralliselta vaikutti tämä nukella leikkinyt "soturi". 

 
 Tämä Annamari Marttisen kirja teki minuun ison vaikutuksen jokin aika sitten, jo ennen tätä pakolaistulvaa. Kirja on fiktiota, mutta sillä on todellisuuspohja. Suosittelen lukemaan. Ja miettimään sitten, kannattaako turvapaikanhakijoita vihata saati kadehtia. 

Rauhaa, rakkautta ja suvaitsevaisuutta alkavaan viikkoon!