Hae tästä blogista

Tietoja minusta

Oma kuva
Elämäniloa ja maailmantuskaa. Valosta varjoon - ja takaisin. Tervetuloa matkalle mukaan!

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Juhannusvieraita

Miltäs näyttää juhannuksenjälkeinen elämä? Ilmeisesti hiukan lämpimämpää tiedossa, eikä haittaisi yhtään. Juhannus oli ainakin tuolla mökkihuudeilla aika lailla sateinen. 

Otsikon juhannusvieraat olivat tällä kertaa kutsumattomia. Ensimmäinen jopa erittäin ei-toivottu, kun juhannusaaton aamuna löysin taas itseni sairaalan päivystyksestä. Yöllä alkoi kova hengenahdistus ja nousi kuume. Keuhkopöpöhän se siellä taas nosti päätään, ja onneksi menin ajoissa apua hakemaan niin ei päässyt kovin pahaksi ainakaan heti. Ja onneksi olin vielä kotona, mökille oli tarkoitus lähteä vasta aattoaamuna. Pessimistinä pakkasin sairaalakassinkin autoon mukaan, mutta pääsinkin lähtemään kotiin ja sain jopa lähtöluvan mökille lääkekuurin kanssa. Onneksi tällä kertaa oli tarkoitus viettää juhannusta ihan perheen kesken niin en pöpö päässyt pilaamaan kenenkään juhannussunnitelmia. Ja kun ilma tosiaan oli mitä oli, niin ei haitannut vaikka suuri osa juhannusviikonlopusta kului sängyn pohjalla. 

Tätäkään vierasta ei ollut kutsuttu, mutta sen tulosta emme pahastuneet ollenkaan.

Yksinäinen joutsen lennähti tekemään tuttavuutta meidän muovijoutsentemme kanssa. Tämä oli aivan ystävällismielinen. Jotkut teistä ehkä muistavat, että joskus on lammella käyty koviakin taisteluja muovijoutsenten ja lihaa ja verta olevien kesken. 

Tämä yksinäinen lintu sensijaan kujerteli kauniisti muovisille Akulle ja Iinekselle, mutta kun totesi, että noista ei ole seuraksi, kohosi siivilleen ja jatkoi matkaa. Tuo äärimmäisenä vasemmalla oleva on siis ihan oikea lintu. 

Kaakkuripariskuntakin viihtyi taas  pitkään lammellamme. Mysteeri on, ovatko ne pesineet ja missä. Tuskin meidän lammellamme kuitenkaan. Kaakkurihan voi lennellä pitkiäkin matkoja kalastelemaan pois pesimälammeltaan. Meitä vaan ihmetyttää, kun liikkuvat pariskuntana, kun voisi kuvitella että toinen heistä on hautomassa. Ehkäpä pesintä on epäonnistunut. Mietimme myös Akun ja Iineksen osuutta asiaan, ja ajattelimme, että ensi kesänä laitamme ne uimaan vasta juhannuksen jälkeen. Lammellamme on saari, jossa kaakkurit ovat aikanaan pesineet ja se olisi erittäin otollinen niiden pesinnälle. Jospa ne ensi vuonna uskaltautuisivat jälleen pesimään kun ei joutsenia olisi.
Saaren rannassa ovat kaakkurit joskus pesineet.


Tänään oli taas komento lääkärin vastaanotolle, enkä saanut kovin hyviä uutisia. Tulehdusarvo oli perjantaista noussut vaikka lääkekuuri on ollut päällä. Sairaslomalla olen nyt ainakin kuun loppuun ja keskiviikkona pitää taas kontrolloida tulehdusarvoja. Pitäkää peukkuja, että olisivat laskusuunnassa!
Kokkoja sai tänä vuonna polttaa koko maassa.



Tässä vielä muutama väkerrys viime viikoilta. Sukkakortin tein neulomista rakastavalle työkamulle. 
No niin, ja taas näitä tossuja. Mutta kun näille on kysyntää. 

Aurinkoista viikkoa!

4 kommenttia:

  1. Peukut pystyssä!

    Kiitos samoin, huomiselle luvattu tänne päin ihan mukavaa keliä.

    VastaaPoista
  2. Voihan harmi kun sairastuit juhannukseksi. Toivottavasti selviää oikea lääke.Vaikka tarvinnee suonensisäisen lääkkeen. Pietään peukkuja!
    Kauniit tossut olet tehnyt!

    VastaaPoista
  3. Voi reppanaa kun pettyi teidän rantakavereille. Mutta varmaan hauska seurata mitä kaikkea tapahtui.Onneksi ei tullut mitään isoa selkkausta.
    Parempaa juhannuksen jälkeistä kesää. Toivottavasti pilsut auttaa vointiisi.
    Halauksin Kaisa

    VastaaPoista
  4. Kiitos ihanat kommenteista! Nyt olen sen verran kuntoutunut, että lähdenpä tästä bongailemaan taas joutsenia ja kaakkureita ;)

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!