myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Äiti ja vaimo, henkinen hippi, viherpiipertäjä, mökkihöperö, lukutoukka, lankahörhö, kipuilija, metsässäkulkija, ilon ja valon etsijä

perjantai 8. toukokuuta 2015

Fibromietteitä kesän kynnyksellä


Kuva on naapuripihalta, missä hiippailin salaa ja kateellisena kuvaamassa tämän huikean sinisyyden - idänsinililjoja silmänkantamattomiin! 

Vapunjälkeistä elämää, onko sitä? Ainakin kesä on tullut niin kohisten että ihminen on pakahtua tähän uuteen lämpöön ja vihreyteen. Vaikka näitä kesiä on tullut jo viitisenkymmentä nähtyä niin aina vaan tämä vuodenaika sykähdyttää ihanuudellaan. 

Vapunjälkeinen elämä on alkanut työn merkeissä loman ja sairausloman jälkeen. Viikkoon on mahtunut sekä ihanaa musiikin juhlaa että ankeista ankeinta, kivulloista arkea. Kovin nopeasti loman vaikutukset haihtuivat kehosta ja mielestä. 

Tänään ilmestyneessä Hyvä Terveys -lehdessä oli hyvä juttu fibromyalgiasta. Suosittelen lukemaan, jos saatte lehden käsiinne. Hyvä kurkistus fibroihmisen arkeen ja paljon asiatietoa. On hyvä, että tätä huonosti tunnettua sairautta tuodaan julkisuuteen.

Itselläni on tällä hetkellä se kummallinen tilanne, että kotona ei ole edes yhtään koiraa minun lisäkseni. Omasta seurastaan on ihana nauttia, kun tietää että tilanne on väliaikainen ja hetken päästä on taas kaksi- ja nelijalkaista seuraa ympärillä. Ja mitä tekee kesäleski aurinkoisena perjantai-iltana? Lähtee baanalle heittämään korkkarit kattoon? Juupa juu. Kokkailee vähän ja siivoilee. Saa tuskin crocsit työpäivän jäljiltä jomottaviin jalkoihinsa että pääsee hautausmaalle viemään äitienpäiväruusuja.

Tuossa lehtijutussa korostettiin, että fibromyalgia ei etene eikä vammauta, ei johda pyörätuoliin. Se on totta ja hyvä niin. Itsekin jatkoin pitkään sinnitellä sisulla, että fibron vuoksi en sairaslomaa ota niin kauan kun jollain vinssillä sängystä ylös pääsen. Mutta kun ikä on tuonut tullessaan muutakin vaivaa, nivelrikkoa ja uusia ja vanhoja hermopinteitä, niin pakko on välillä luovuttaa ja huilata hetki. Lehtijutussa myös kerrottiin, että fibromyalgian oheistuotteena tulee usein masennus. Koska tämä on tunnollisten suorittajaihmisten sairaus, niin masennus uppoaa hyvään maaperään kun ihminen yrittää horjua pystyssä viimeisillä voimillaan, koska maailma lakkaa pyörimästä jos kipu kaataa sänkyyn.

Kyllähän sitä tuli suoritettua tätä ainoaa elämäänsä. Tuloksena oli monta vuotta kestänyt masennus ja burn out. Vanhemmiten sitä on tullut armollisemmaksi itselleen. Oppinut ehkä kuuntelemaan itseään ja tunnistamaan vaaran merkit. Kukaan ei tule pitelemään sädekehää pään päällä, vaikka raataisi itsensä hengiltä. Ei tämä maailma valmiiksi tule.

Kun asiat alkavat kaatua päälle, on hyvä tehdä jotain toisin. Ainakin lakata tekemästä niitä asiota, jotka saavat voimaan huonosti. Itseään kuuntelemalla oppii paljon. Yksi fibron hoitokeino on liikunta, jolle on hyvä antaa pikkusormi mutta ei yhtään sen enempää. Silloin kun liikunta tuo hyvää oloa ja on mieluista, se on hyväksi. Maitohapot ovat ei-ei ainakin minulle. Toinen tärkeä juttu on ruoka. Itselleni ei lihattomuus ainakaan vielä ole tuonut tullessaan kivuttomuutta, vaikka niin toivoin. Tosin ihan absolutisti en lihan suhteen ole ollut, vaan olen syönyt jonkin verran luomujauhelihaa. Grillimakkaroihin en ole sortunut, vaikka niitä on mökillä ollut tarjolla. Ehkä juhannuksena syön yhden. Lihaleikkeleet olen myös jättänyt kokonaan pois.  Broileri olisi hyvää, eikä varmaankaan kipuja lisäisi, mutta eettisistä syistä en ole nyt sitäkään syönyt. Se mitä ensisijaisesti olen hakenut lihan poisjättämisellä, on henkinen hyvä olo, ja se onkin toteutunut. Mitään mielitekoja lihapatojen ääreen ei ole ainakaan vielä ollut. Kompastuskiviäni ovat sokeri ja vehnäjauhot. Olen herkkupeppu ja rakastan leipomista. Pitäisi varmaan alkaa perehtymään vaikka raakakakkuihin. Toisaalta, jos herkuttelu ei ole päivittäistä niin eipä siinäkään mitään pahaa ole. Välimeren ruokavalio olisi tutkimusten mukaan hyväksi kivuille. Itse uskon että myös Välimeren ilmasto olisi hyväksi!

Lehtijutussa korostetaan hyvän lääkärisuhteen tärkeyttä. Omalle kohdalleni on tainnut sellainen onni osua. Aina emme ole lääkärin kanssa samaa mieltä esim. lääkityksestä, mutta hän ottaa hyvin huomioon mielipiteeni eikä yritä tuputtaa esim. bentsoja unettomuuteen kun olen tehnyt selväksi etten niitä huoli. Lääkäri soittelee säännöllisin väliajoin ja kyselee vointia ja nukkumista, ja lääkitystä muokataan sen mukaan. Juuri eilen kävimme pitkän puhelinkeskustelun lääkeasioista, ja oli puhe myös homeopaattisesta hoidosta joka esim. Saksassa on paljon yleisemmin käytössä kuin meillä Suomessa. Vaikka mikään lääkecombo ei ole vielä suurta helpotusta tuonutkaan, on iso asia tulla tulla kuulluksi ja ymmärretyksi.

Huomennakin on työpäivä, joten nyt hetkeksi kirjan kanssa nojatuoliin ja sitten Nukkumattia huhuilemaan. Aurinkoista viikonloppua!

5 kommenttia:

  1. Kivutoonta viikonloppua ja aurinkoista Äitienpäivää ♥

    VastaaPoista
  2. Näin se on; meillä on jokaisella "omat ropinamme". Näin sanoi vanha tuttu, tarkoitti vaivoja ja hankaluuksia. Kaikenmoista meillä on, sekä fyysistä että henkistä näverrystä. Riitta

    VastaaPoista
  3. ei se aina auta se tieto ettei tule vammaisempaa kun on täysi työ kestää tuo kipu, jaksamisia sinne päin Jaana K

    VastaaPoista
  4. Kiitos myötäelävistä kommenteista! Onni on olla hyvässä hoidossa.

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!