Hae tästä blogista

Tietoja minusta

Oma kuva
Elämäniloa ja maailmantuskaa. Valosta varjoon - ja takaisin. Tervetuloa matkalle mukaan!

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Toipumista

Heippa! Hiljalleen loppuviikosta kuntouduin siihen malliin että jaksoin ajella mökille jatkamaan huilaamista. Jotenkin siellä on helpompi lepäillä kun kaikki kotityöt eivät ole koko ajan silmissä. Perjantai menikin sitten suureksi osaksi nukkuessa, kun olin yksin koirineni möksällä. 

Eilen sain sitten miehen ja myöhemmin vielä pojan ja miniän seurakseni ja pääsin pomottamaan grillikatoksen teossa. Tosin hyville neuvoilleni vatupassin käytöstä ym. miesväki nauroi vedet silmissä. Kyllä kannattaisi luottaa naisen vaistoon ja logiikkaan (mutta vatupassi on kyllä kumma kapine ja käyttäytyy joskus aika oudosti). Muutama uusi pilari nousi pystyyn, kuva jäi ottamatta, mutta ensi kerralla sitten. 


Kukkakukkula oli hyvässä mallissa, samoin vuorenkilvet ovat hienosti levittäytyneet rinteeseen. Olen laajentanut vuorenkilpiosiota tuosta keloaidasta toiseen suuntaan, mutta se ei ole vielä kovin kuvauksellisen näköinen. Myös pieni ryytimaani, missä viljelen salaattia, tilliä, persiljaa ja ruohosipulia on tuossa vasemmalla alhaalla. Myöhemmin sitten siitäkin kuvaa. Ja Veera-linssilude sitten poseeraa joka kuvassa! Tässäpä vielä yksi kunnon poseerauskuva:
Ensimmäinen punkkikin on jo nyppäisty Veeran kuonosta. Mitään karkoitteita en ole käyttänyt.En tiedä kumpi on pienempi paha, punkit vai nuo karkoitteet. Mitä mieltä olette, koiraihmiset? Yhden kesän syötin koirille ruoan seassa hevosten valkosipulijauhetta. Se on tehokasta ja pitää punkit loitolla, mutta haju on niin järkyttävä että aiheutti yökkäysreaktioita aamuisin keittiössä, joten siitä oli pakko luopua. 

Monta päivää olin niin voimaton, etten jaksanut puikkoja pidellä kädessä. Nyt ovat voimat sen verran palautuneet, että kuplasukat valmistuivat miähelle mökkisukiksi.
Toisetkin ovat jo hyvällä mallilla, nämä naisten kokoa:
Mökiltä kotiin ajelu otti kyllä ihan hurjasti voimille, joten loppuilta kuluukin sitten lepäillessä. Tiistaina olisi tarkoitus palata töihin, toivottavasti hyvävoimaisena. Ja perjantaina onkin sitten juhlaa tiedossa, kun siskoni täyttää vuosia!

Kivaa viikkoa kaikille!

tiistai 26. toukokuuta 2015

Sairaalasta kotiin

Tervehdys ystävät rakkaat!


Onpas mukava istuskella tässä kotikoneella kirjoittelemassa. Kiva mökkiviikonloppu nimittäin muuttuikin yllättäen kovan kuumehorkkatärinäkohtauksen muodossa päivystyksen kautta sairaalaan keuhkotautien osastolle antibioottitiputukseen. Eli keuhkokuumeen kourissa olen ollut. Tänään oli sitten onneksi tulehdusarvot laskeneet alle sadan ja pääsin sairaslomalapun kanssa kotosalle. Kunnossa en silti ole, en ollenkaan. Kuume sahailee edestakaisin ja voimattomuus on tosiasia. Lääkekuuriakin vielä viikon verran kotona. On kyllä sen verran kova tauti että saattaa mennä pitkäänkin ennenkuin voimat tästä palautuvat, joskin tuolla osastolla tunsin kyllä itseni hyvin terveeksi ja auttelin sairaampia kanssaihmisiäni. 

Hiukan ehdittiin kuitenkin puuhastella mökillä ennen sairastumistani, ja kuviakin tuli räpsittyä. Kukkakukkula on aina iloni mökille mennessä, ja viikossa tapahtuu jo vaikka mitä. Kevätkaihonkukka oli parhaimmillaan ja leviääkin kovaa vauhtia.
Vuohenjuuri on varmaan jo täydessä kukassa, oli juuri availemassa nuppujaan. Hopeahärkki on lähtenyt hauskasti levittäytymään sekä kivireunaa alaspäin että kukkulaa ylöspäin, onpa vallannut osan noista betoniruukuistakin. Mökkikukkamaan periaatteeni on, että kukat kasvavat missä tykkäävät, minä vähän avitan nyhtämällä isoimpia rikkaruohoja pois niitä tukahduttamasta. 

Valkoiset narsissit ovat joskus jääneet vuorenkilpien jalkoihin, mutta jatkavat sitkeästi kukintaansa.
Hiukan rymsteerattiinkin. Kaikki sai alkunsa vanhasta sohvasta, jonka oli tarkoitus mennä siskoni vuokramökille, mutta ei sitten sinne sopinutkaan. Niinpä se päätyi terassisohvaksi meidän mökillemme, mikä aiheutti pientä ketjureaktiota kuten yleensä käy. 
Tämä säilytyslaatikko vaihtoi paikkaa terassin toiseen päähän, missä se toimii samalla pöytäryhmän istuimena.
Nyt kun kuvia katselee, niin selvästihän tuo laatikko kaipaa maalia. Ei kun pensseli heilumaan kunhan kuntoudun!
Sohva pääsi sitten tähän laatikon paikalle, mistä on hyvät järvinäköalat vaikka aamukahvia siemailla.
Tuossa välissä on ei-niin-muodikas mutta kovin mukava baden-baden -istuinryhmä, joten mökki on laajentunut kovasti näin kesäkäytössä. Mieleni tekisi myös kehitellä jotain uutta mukavaa saunan terassille, joka on siitä ihana että sinne paistelee aurinko myöhään iltaan, joten aikaa tulee siellä vietettyä. 

Isäntä oli mennyt mökille jo pari päivää etuajassa ja saanut tällaista aikaiseksi:

Jonakin päivänä tähän olisi tarkoitus kohota uusi grillikatos, mihin siirretään puuhella ja tehdään puilla lämpiävä grilli huuvan kanssa. Tarvikkeet on lähes kaikki hankittu ja kierrätettyjä. Hiljaa hyvä tulee!

Ja arvatkaas mitä. Parikymmentä vuotta on kohta yhdessä oltu ja nyt meillä on ensimmäinen yhteinen pottumaa. Ei suuren suuri, mutta kuitenkin:
Olisi niin mukavaa saada mökillä omasta maasta perunat kattilaan. Tänään on muuten kotiin syntynyt myös perunaviljelys vanhaan hiekkalaatikkoon. Tähän projektiin minä en sattuneesta syystä voinut osallistua.

Nyt on kuitenkin olotila taas sellainen, että sänky kutsuu huilailemaan. Mökille tekisi taas kovasti mieli, mutta ensin pitää kunnon kohentua aika lailla että jaksan edes automatkan sinne. Mukavaa viikon jatkoa teille kaikille!

maanantai 18. toukokuuta 2015

Lahjapussi & kortti

Pitihän sitä lahjapussi-ideaa heti testata kun oli vähän tarvettakin. Ei ollenkaan vaikea tehdä.
Tämän tein ihan yksinkertaisesta ruskeasta paperista, paperihan voi olla mitä hyvänsä lahjapaperia. Pitkät sivut liimataan yhteen ja yläosa taitellaan haitariksi, joka sitten liimataan päistään yhteen ja käännetään tuohon pussukan päälle. Lahjanarua koristeeksi. Pussukoita voi tehdä monenkokoisia, jouluksi joulupaperista jne.
 Kortin perusteella ei sitten yhtään arvaa mitä paketti sisältää....
Leppoisaa loppuiltaa ja kauniita unia!

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Helatorstai mökillä



Ihana pitkä mökkiviikonloppu on takanapäin, tässä muutama tunnelmakuva viikonlopulta. Tässä vaiheessa kevättä huomaa hyvin, että kun matkataan melkein sata kilometriä pohjoisemmaksi, ei kevät ole vielä niin pitkällä kuin kotikulmilla. Tässä pääsee ikäänkuin elämään kevään kaksi kertaa! Odotin kovasti näkeväni kaakkurit, joista oli havaintoja viime viikonlopulta, mutta eivätpä he halunneet näyttäytyä vaikka päivystelin pitkiä aikoja laiturilla kiikarilla tiiraillen. Telkkiä ja sorsia kyllä näin, ja kaakkuritkin olivat käväisemässä, sillä tänä aamuna kuulin niiden kaakattavan lentoäänen, vaikka en itse lintuja onnistunutkaan näkemään. Kevätkaihonkukka on levinnyt kovasti kukkakukkulaa alaspäin ja sininen kukinta oli parhaimmillaan!

 Hups vaan, postinkantajalle kävi vähän ohraisesti ;)

Tällä kertaa ei vanhojen varisten tarvinnut ihan kahdestaan mökillä elellä, vaan nuorta väkeäkin oli meitä ilahduttamassa. Tässä on laitettu puuhellaan tulet ja savustuspöntössä savustuu lohi.
Hyvin onnistui savustus, oppia ikä kaikki. Lohen kanssa keittelin perunoita, nuoriso keräsi nokkosia ja tein kalalle kastikkeeksi valkokastikkeen missä oli seassa nokkosta ja keitettyä kananmunaa. Namnam!
Mökkiuunissa paistuu ihan paras pataleipä, suolakiteitä päällä!

Puikkoja olen heilutellut sekä kotona että mökillä. Huurre-lapasista tuli kuin tulikin parit, vaikka vähän epäilytti miten käy:
Samaa ei kyllä voi sanoa näistä töppösistä mitkä tein Drops Delight -langan jämistä:
Eipä tuo parittomuus taida juurikaan haitata, tossuista tuli ihanan pehmet ja mielestäni kauniitkin. 

Tämä pöllö - jonka nimi on muuten Hyödytön - syntyi välipalatyönä, ohje eräästä amigurumikirjasta. Amigurumiksi kyllä suurenpuoleinen. Lankana Nallen jämiä:
Seiskaveikan jämiä on myös kertynyt lankakoppaan kaikenvärisiä. Yritin valita neutraaleja, yhteensopivia värejä ja tein pitkästä aikaa miesten sukat:
Ihan kivat tuli mielestäni, menevät synttärilahjaksi eräälle nuorelle herralle. 

Mitä mieltä muuten olette, käykö kuplasukka miesten sukkiin? Ajattelin kokeilla, ja tässä alkutahdit sukkiin:
Ajattelin, että kun kirjoneuletta ja palmikkoakin miesten sukkiin käytetään, niin mikseipä sitten kupliakin kun värit ovat "miehekkäät" . Loppu sukka tulee ihan yksivärisellä sinisellä.

Ihana-lehdestä löysin vinkin tähän vanhasta kakkuvuoasta tehtyyn "saunasuihkulähteeseen", jonka mieheni totetutti kädenkäänteessä!
Toimii muuten tosi hyvin kun pohjassa on pieniä reikiä, löylyä tulee pehmeästi ja tasaisesti. Varmaan tuonne voisi kiuasmakkaratkin laittaa folion sisään paistumaan. Kakku ei ehkä enää onnistuisi....

Tässä toinen hauska vinkki, johon sain mallin Kuhmoisten Kädentaitajien myymälästä:
Lahjapaperi taiteltu lahjapussukaksi. Nuo reunat on liimattu kiinni, ja tuo pohjapuoli on auki, sieltä voi sujauttaa lahjan pussiin. Aion näitä alkaa värkätä ihan sarjatyönä, olen usein kauhistellut kaupan lahjapussien hintoja. Sukkalahjallekin tulee melkein lankakerän hinta lisää kun lahjapussin ostaa. 

Kun muutaman päivän on poissa, niin kotipihakin näyttää ihan erilaiselta kun takaisin tulee. Meillä on jo kerran leikattu nurmikko, ja taas se on pitkä. Kukkiakin oli putkahdellut penkkeihin, taas kaikenlaisia ylläreitä kun en muista mitä olen syksyllä mihinkin siirtänyt. Kevätesikko kukkii ihanasti.
Vuohenjuurikin aloittelee kukintaansa.
Tällainen pienten orvokkien penkki oli yllättäen ilmaantunut terassin reunakivetykselle. Viimevuoden orvokit ovat siementäneet yllätyksiä:
Sitkeitä sissejä, tuossa ei todella ole yhtään multaa, pelkkää hiekkaa vaan!

Ensi viikoksi on kai sitten luvassa ihan oikeaa kesäsäätä. Nautitaan siis! Mukavaa viikkoa!

perjantai 8. toukokuuta 2015

Fibromietteitä kesän kynnyksellä


Kuva on naapuripihalta, missä hiippailin salaa ja kateellisena kuvaamassa tämän huikean sinisyyden - idänsinililjoja silmänkantamattomiin! 

Vapunjälkeistä elämää, onko sitä? Ainakin kesä on tullut niin kohisten että ihminen on pakahtua tähän uuteen lämpöön ja vihreyteen. Vaikka näitä kesiä on tullut jo viitisenkymmentä nähtyä niin aina vaan tämä vuodenaika sykähdyttää ihanuudellaan. 

Vapunjälkeinen elämä on alkanut työn merkeissä loman ja sairausloman jälkeen. Viikkoon on mahtunut sekä ihanaa musiikin juhlaa että ankeista ankeinta, kivulloista arkea. Kovin nopeasti loman vaikutukset haihtuivat kehosta ja mielestä. 

Tänään ilmestyneessä Hyvä Terveys -lehdessä oli hyvä juttu fibromyalgiasta. Suosittelen lukemaan, jos saatte lehden käsiinne. Hyvä kurkistus fibroihmisen arkeen ja paljon asiatietoa. On hyvä, että tätä huonosti tunnettua sairautta tuodaan julkisuuteen.

Itselläni on tällä hetkellä se kummallinen tilanne, että kotona ei ole edes yhtään koiraa minun lisäkseni. Omasta seurastaan on ihana nauttia, kun tietää että tilanne on väliaikainen ja hetken päästä on taas kaksi- ja nelijalkaista seuraa ympärillä. Ja mitä tekee kesäleski aurinkoisena perjantai-iltana? Lähtee baanalle heittämään korkkarit kattoon? Juupa juu. Kokkailee vähän ja siivoilee. Saa tuskin crocsit työpäivän jäljiltä jomottaviin jalkoihinsa että pääsee hautausmaalle viemään äitienpäiväruusuja.

Tuossa lehtijutussa korostettiin, että fibromyalgia ei etene eikä vammauta, ei johda pyörätuoliin. Se on totta ja hyvä niin. Itsekin jatkoin pitkään sinnitellä sisulla, että fibron vuoksi en sairaslomaa ota niin kauan kun jollain vinssillä sängystä ylös pääsen. Mutta kun ikä on tuonut tullessaan muutakin vaivaa, nivelrikkoa ja uusia ja vanhoja hermopinteitä, niin pakko on välillä luovuttaa ja huilata hetki. Lehtijutussa myös kerrottiin, että fibromyalgian oheistuotteena tulee usein masennus. Koska tämä on tunnollisten suorittajaihmisten sairaus, niin masennus uppoaa hyvään maaperään kun ihminen yrittää horjua pystyssä viimeisillä voimillaan, koska maailma lakkaa pyörimästä jos kipu kaataa sänkyyn.

Kyllähän sitä tuli suoritettua tätä ainoaa elämäänsä. Tuloksena oli monta vuotta kestänyt masennus ja burn out. Vanhemmiten sitä on tullut armollisemmaksi itselleen. Oppinut ehkä kuuntelemaan itseään ja tunnistamaan vaaran merkit. Kukaan ei tule pitelemään sädekehää pään päällä, vaikka raataisi itsensä hengiltä. Ei tämä maailma valmiiksi tule.

Kun asiat alkavat kaatua päälle, on hyvä tehdä jotain toisin. Ainakin lakata tekemästä niitä asiota, jotka saavat voimaan huonosti. Itseään kuuntelemalla oppii paljon. Yksi fibron hoitokeino on liikunta, jolle on hyvä antaa pikkusormi mutta ei yhtään sen enempää. Silloin kun liikunta tuo hyvää oloa ja on mieluista, se on hyväksi. Maitohapot ovat ei-ei ainakin minulle. Toinen tärkeä juttu on ruoka. Itselleni ei lihattomuus ainakaan vielä ole tuonut tullessaan kivuttomuutta, vaikka niin toivoin. Tosin ihan absolutisti en lihan suhteen ole ollut, vaan olen syönyt jonkin verran luomujauhelihaa. Grillimakkaroihin en ole sortunut, vaikka niitä on mökillä ollut tarjolla. Ehkä juhannuksena syön yhden. Lihaleikkeleet olen myös jättänyt kokonaan pois.  Broileri olisi hyvää, eikä varmaankaan kipuja lisäisi, mutta eettisistä syistä en ole nyt sitäkään syönyt. Se mitä ensisijaisesti olen hakenut lihan poisjättämisellä, on henkinen hyvä olo, ja se onkin toteutunut. Mitään mielitekoja lihapatojen ääreen ei ole ainakaan vielä ollut. Kompastuskiviäni ovat sokeri ja vehnäjauhot. Olen herkkupeppu ja rakastan leipomista. Pitäisi varmaan alkaa perehtymään vaikka raakakakkuihin. Toisaalta, jos herkuttelu ei ole päivittäistä niin eipä siinäkään mitään pahaa ole. Välimeren ruokavalio olisi tutkimusten mukaan hyväksi kivuille. Itse uskon että myös Välimeren ilmasto olisi hyväksi!

Lehtijutussa korostetaan hyvän lääkärisuhteen tärkeyttä. Omalle kohdalleni on tainnut sellainen onni osua. Aina emme ole lääkärin kanssa samaa mieltä esim. lääkityksestä, mutta hän ottaa hyvin huomioon mielipiteeni eikä yritä tuputtaa esim. bentsoja unettomuuteen kun olen tehnyt selväksi etten niitä huoli. Lääkäri soittelee säännöllisin väliajoin ja kyselee vointia ja nukkumista, ja lääkitystä muokataan sen mukaan. Juuri eilen kävimme pitkän puhelinkeskustelun lääkeasioista, ja oli puhe myös homeopaattisesta hoidosta joka esim. Saksassa on paljon yleisemmin käytössä kuin meillä Suomessa. Vaikka mikään lääkecombo ei ole vielä suurta helpotusta tuonutkaan, on iso asia tulla tulla kuulluksi ja ymmärretyksi.

Huomennakin on työpäivä, joten nyt hetkeksi kirjan kanssa nojatuoliin ja sitten Nukkumattia huhuilemaan. Aurinkoista viikonloppua!

lauantai 2. toukokuuta 2015

Mökkivappu

Terveiset taas mökiltä! Malja kesälle on nostettu ystävien kanssa asiaankuuluvalla hartaudella. Moneskohan vappu oli jo mökillä? Meille kun ei nuo torien ja turujen vappuhulinat oikein nappaa. Joulut ollaan vielä toistaiseksi oltu kotona, mutta kaikki muut vuoden juhlat ollaankin varmaan mökillä vietetty. Talviturkki on usein heitetty juurikin vappuna.Ehkä niin voi sanoa nytkin, kun ensimmäistä kertaa avoveteen pulahdettiin.
 Muistatte varmaan Akun ja Iineksen, jotka siis ovat muovia? Ovat kokeneet kovia ja joutuneet ihan oikeiden joutsenien hyökkäyksen kohteeksi.
Illalla oli mukava istuskella saunan terassilla jäädyttelemässä ja seurailla järvellä kisailevaa telkkäpariskuntaa. Järven toiseen päähän on ilmestynyt telkänpönttöjä, ja olisipa mukavaa jos telkät jäisivät "meille" pesimään. Tienvarren kurkiin emme ole vielä törmäilleet, eikä kaakkureitakaan ole näkynyt. Toivottavasti tapaisimme heidätkin taas pian. 
Naavapartoja on ihailtu metsälenkillä.
Krookukset olivat sitä mieltä, että vuorenkilven on syytä väistyä. Hurja on voima pienillä kukkasilla! Piti nyhtää vähän lehtiä vuorenkilvistä, että krookusparat pääsevät näkemään päivänvalon!

Sain kerran kukkia mökille pieniin saappaisiin istutettuna. Nyt valoin saappaat betoniin:
Vähän pääsivät saappaiden kärjet murenemaan, ja päälliosakin olisi voinut olla tasainen. Mutta pääasia on kai tekemisen ilo, ja ihan hauskat näistä mielestäni tuli!

Lankakopasta löytyi kerä Huurre-lankaa, ja se tuntui sopivan pehmeältä nyt niin ajankohtaisiin lapasiin (tiedän, että se syksy sieltä tulee ja silloin näistä on huutava pula).
Tämäkin lanka on minulle uusi tuttavuus, ja saapa nähdä saanko siitä kahta samanlainsta lapasta. Toisaalta, Drops Delight -sukkien jälkeen erilaisuuskaan ei ole enää minulle mikään kauhistus :)

Aamuisen sateen jäljiltä näyttäisi taivas selkenevän, joten taidanpa tästä taas lähteä koirien kanssa metsään retkeilemään. Mukavaa viikonlopun jatkoa ja vapunjälkeistä elämää!