myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Äiti ja vaimo, henkinen hippi, viherpiipertäjä, mökkihöperö, lukutoukka, lankahörhö, kipuilija, metsässäkulkija, ilon ja valon etsijä

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Vapun viettoon!

Sadepäivän ratoksi sitten paistoin kuin paistoinkin munkkeja! Osan jätin sokeroimatta ja pakastin, nämä sokeroidut menevät heti käyttöön (pyyhkii sokeria suupielistä ;) ).

Koska isännälläkin on vapaapäivä, niin aamupäivä käytettiin ruokaostoksilla että huomenna päästään sitten heti aamusta starttaamaan kohti mökkiä. Tänään pitää ensin kuulla tyttären reissukuulumiset kunhan iltasella kotiutuu. 

Kirpparillekin ehdittiin, ja jotain löysinkin:
Ai että kaikenlaiset tekstit ovat jo out? No eipä tuo minua haittaa, en kulje näissä sisustusasioissa minkään trendin mukaan vaan sisustan niinkuin omaa silmääni miellyttää. Ja tämä taulu tekstillään miellytti kovasti, samoin nuo kulahtaneeksi käsitellyt kehykset. Taulu matkaa huomenna mukanamme mökille, vaikka oikeastaan olisi ollut kiva ripustaa se kotona keittiön seinälle. Meidän keittiö on kuitenkin seiniltään niin rikkonainen ettei tälle taida paikkaa löytyä. Katsotaan mihin sen mökillä ripustan!

Lupasin nämä sukat näyttää kun valmistuvat:
Tosiaan, kun ei samanlaisia tuosta langasta saanut, niin ajattelin että olkoon sitten ihan reilusti erilaiset. Pienet tähdet ompelin sukkien varsiin siinä toivossa että ne loisivat illuusion, että sukat ovat kuin ovatkin parit. Mutta ehkä näiden viehätys piileekin juuri erilaisuudessa! Lanka on siis Drops Delightia, ohutta ja pehmeää. Jämälangoista saan varmaan vielä eriparitossut!

Nyt sitten mökkikassia pakkailemaan! Hauskaa vappua kaikille simasuille!

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Sydännäkkärit

Eiliset näkkärit katosivat tuulensuojaan nopeasti, ja tänään jo väänsinkin uuden satsin. Taikina on helppoa kaulia ja käsitellä, joten snobbailin hieman ja tein piparimuotilla sydämenmuotoisia näkkäreitä!
Laitanpa tähän ihan kunnon ohjeenkin jos joku innostuu kokeilemaan:

Näkkileipä

2 dl vettä tai maitoa
1 tl suolaa
100 g voita sulatettuna
4 dl ruisjauhoja
2,5 dl vehnäjauhoja
seesamin- tai unikonsiemeniä

Sekoita veteen/maitoon suola ja voisula. Lisää ruisjauhot vatkaten ja alusta taikina vehnäjauhoilla. 

Kaaviloi ohut levy. Mitä ohuemmaksi maltat kaulia, sitä rapsakampia näkkäreitä saat. Kaulimisen aikana levylle voi ripotella siemeniä, minulla tässä unikonsiemeniä. Tai vaikka yrttejä jos haluaa. Pistele levy haarukalla ja muotoile muotilla leipäsiä tai leikkaa taikinapyörällä neliöiksi. 

Paista 225 asteessa 12-15 minuuttia kunnes ovat saaneet vähän väriä pintaansa. Jäähdytä ritilällä.

Tänään on ollut aurinkopäivä ja isännän kanssa ollaan kunnostettu kukkapenkkejä, isäntä kärräsi kompostista uutta muhevaa multaa kukkasille. Luulisi olevan taattu kukinta tänä kesänä! Lenkkeiltykin on järven rantaan, ja Veerakin heitti jo talviturkin. 

Huomiseksi on sateita taas luvassa, joten ehkä silloin niitä munkkeja...on tämä lomailu mukavaa kun voi puuhastella sään ja mielalan mukaan mitä huvittaa! Aurinkoista loppuiltaa!

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Loman aloitus

Ihanaista alkanutta viikkoa! Arvatkaas kellä on nyt ihan oikea loma, eikä enää sairausloma! Olo on kohentunut kovasti kun on saanut huilata ja tehdä asioita omaan tahtiinsa. Haluan uskoa myös, että lihansyönnin lopettaminen on osaltaan vaikuttanut kipujen helpottumiseen. Sittenhän sen näkee kun taas töihin palaa. Mutta ihanaa kerrankin aloittaa loma niin, ettei ole kuin kuiviin väännetty riepu, kuten valitettavan usein on ollut.

Viikonloppu oli meillä musiikin juhlaa. Perjantaina aloiteltiin mahtavalla Abba-tribuutilla, johon olimme saaneet lahjaliput. En ole mikään Abba-fani, mutta pitää kyllä kunniottaa tätä 1974-bändiä, joka näytti ja myös kuulosti alkuperäiseltä Abbalta. Lauantaina sitten siirryimme nuorisomusikaalin pariin, kun kävimme katsomassa perinteisen Lammin lukion musikaalin, joka tänä vuonna oli nimeltään Jump! -Hyppy tuntemattomaan. Musikaali oli tosi huikea kaksi- ja puolituntia kestävä spektaakkeli, joka oli lukiolaisten itse tekemä alusta loppuun. Hiukan kademielellä tuota katseli ja mietiskeli, miksei meillä aikanaan ollut tuollaista tekemistä koulun musatunneilla!

Eilen sitten olikin jännistä jännin ilta, kun pääsimme nauttimaan lahtelaisen Tiirismaan lukion musiikkilinjalaisten produktiosta, joka oli läpileikkaus suomalaista kevyttä musiikkia. Jännä siksi, että myös tyttäremme esiintyi laulaen sekä soolon että bändinsä ja lauluyhtyeensä kanssa. Kyllä siinä äipän ja varmaan iskän ja kummitädinkin sydän sykähteli ja silmäkulmakin vähän kostui. Hurjasti oli edistystä tapahtunut pätevien opettajien ohjauksessa. Tiedän että hikeä ja kyyneleitä oli vuodatettu ennenkuin parituntinen esitys oli saatu kuntoon, mutta se ilo mikä nuorista musiikin välityksellä henki, korvasi varmasti kaiken vaivannäön. Ilo virtasi nuorista esiintyjistä yleisöön ja jäi soimaan musiikkina sieluun vielä varmasti pitkäksi aikaa. Kiitos, ihanat!
Konserttikukkaset jäivät äipän iloksi, kun tyttö heti tänä aamuna matkasi pariksi päiväksi musiikkilukiopäiville. Nyt pidänkin taloa pystyssä ihan yksin koirien kanssa, kun isännälläkin on pitkä työvuoro. Kovasti hiljaiselta tuntuu viikonlopun hulabaloon jälkeen. Olen kiertänyt vähän kirpparilla löytämättä mitään, ja ilostuttanut koiria ja itseäni lenkkeilemällä sateen jälkeen tuoksuvassa metsässä linnunlaulua kuunnellen ja vuokkoja ihaillen. Kohta tuo lysti loppuu, en uskalla kesäaikaan koiria metsään viedä käärmeenpureman pelossa. Nyt alkaa olla jo kriittiset hetken sen suhteen, mutta vielä en malttanut pysyä metsästä pois. Olen tavannut sattumalta tuttuja ja jäänyt suustani kiinni pitkiksi ajoiksi. Mukavaa kun lomalla voi näinkin tehdä, kun ei ole mihinkään kiire eikä kukaan odota. 

Eilisiä sateen rippeitä on vielä täällä ollut, joten koska vappu on tulossa ja saamme rakkaita ystäviä mökille vieraaksemme, niin innostuin tänään vähän leipomaan.

Lohipiirakka on uusi tuttavuus ja kokeilu, juustosarvet vanhoja tuttuja moneen kertaan kokeiltuja hiivataikinaleivonnaisia.

Kuhmoisten kädentaitajien myymälästä olen usein mökkireissulla ostanut aivan ihanaa kotitekoista näkkileipää. Nyt vähän googlailin ohjetta ja teinpä itsekin yhden näkkäriversion:
Ei tainnut olla sama ohje mutta tosi hyviä näistäkin tuli. Aineina vaan vettä, ruis- ja vehnäjauhoja, voita ja suolaa. Leivän leipominen on sellaista puuhaa missä mielestäni pääsee ihan tuntipalkoillekin, on sen verran kallista kaupasta ostaa. Näkkäri ei vanhenekaan niin nopeasti kuin muut kotitekoiset leivät, niissä kun ei säilöntäaineita ole. Mutta kun onnistuu, niin makukin on sellainen että eipä leipä jouda vanhenemaan.

Simakin alkaa olla valmista, munkit vielä suunnitteilla mutta ihan varmasti niitä aion vielä ennen vappua paistaa!
Piti muuten ostaa lisää tätä Drops Delight -lankaa, nyt ostin kaksi kerää tavoitteena saada niistä kaksi samanlaista sukkaa. Ei muuten onnistu, ei sitten millään. Lanka on ihanaa, mutta siinä ei ole mitään logiikkaa värien vaihtumisen suhteen. Niinpä päätin tehdä sukista reilusti erilaiset ja unohtaa hetkeksi pedanttisen luonteenlaatuni. Olen sitä mieltä, että sukista tulee erilaisuudessaan varsin viehättävät. Näytän teille nämä eriparit, kunhan toinenkin sukka valmistuu.

Eikös olekin ihanaa kun sateen jälkeen joka paikasta ihan ryöppyää uutta, hentoa vihreää! Tämä on mielestäni kaikkein parasta vuodenaikaa, kun kaikki kesässä on vielä uutta ja ihmeellistä. Kohta tulee se pakahduttava aika, kun kaikki tapahtuu luonnossa niin nopeasti ettei siinä ihminen pysy mukana. Silloin toivoisin että pärjäisin kokonaan nukkumatta, että voisin nauttia ihanuudesta yötäpäivää.

Muksaa vapun aikaa!


tiistai 21. huhtikuuta 2015

Jäiden lähtöä odotellessa

Heippa! Olen ollut mökillä monta päivää keräämässä voimia. Suurimman osan ajasta yksin koirien kanssa. Odottelin jäiden lähtöä, mutta en ehtinyt sitä ihan nähdä, vaikka vähältä piti.

Voipi olla että tätä kirjoittaessa avanto on muisto vain. 

Olo on kohentunut kohisten mökillä rentoutuessa, olen saanut nukuttua paremmin ja avanto on hoidellut kipuilua. Saa nähdä miten käy nyt kun palasin taas kotosalle. Ensi viikonloppuna on kaikenlaista kulttuuririentoa tiedossa joten mökille ei mennä. Ensi viikko on vielä hämärän peitossa, silloin olenkin ihan oikeasti lomalla enkä sairauslomalla. Vapuksi ainakin mökille mennään ja saadaan rakkaita ystäviä vieraaksemme <3 

Neuleita on valmistunut hissukseen. Mysteerilangasta - jota kyllä epäilen Seitsemän Veljeksen prototyypiksi - syntyi tällaiset sukat: 
Ihan itselleni mökkisukiksi. Jos tulee yhtä kylmä juhannus kuin viime vuonna, laitan nämä jalkaan, sekä kukkamekon ja villahousut :) toivotaan kuitenkin ettei sukkia eikä villahousuja tarvita. Enkä taida omistaa yhtään kukkamekkoakaan. Enkä kukkahattua.

Ja näitä tossuja taas! Turkoosi on lempivärini, joten nämäkin pidän itse:
Päiville kiitokset langasta!

Ostin kokeeksi kerän Drops Delight -lankaa, ja tykästyin siihen kovasti.
Mukavaa neulottavaa ja värit liukuvat kauniisti. Yhdestä kerästä oli kuitenkin mahdotonta saada kahta samanlaista töppöstä, vaikka lanka riittikin. Tässä lopputulos:
Ihan täydestä menevät vaikka värit eivät ihan natsaakaan. Silti pidän nämäkin itse, koska pedanttina ihmisenä en voi eriparitossuja lahjaksi antaa. Jatkossa pitää ostaa kaksi kerää lankaa ja aloittaa kerä alusta kumpaankin tossuun, niin ehkä tulee samanlaiset. 

Nämä sensijaan menevät lahjaksi:
Ovat pikkutyttökokoa, olen jo niin pro tekemään tätä tossumallia että osasin jopa pienentää kokoa. Eli vähentelin tuolta sivusta silmukkamäärää ja tein lehtikuvionkin pari kerrosta pienemmäksi.

Aurinkosta viikon jatkoa (myrskyäkin taitaa olla luvassa!).

torstai 16. huhtikuuta 2015

Keittopäivä

Täällä taas, ja vähän paremmalla mielellä. Nyt on sitten pitänyt alkaa etsiskelemään kivoja ruokaohjeita, joissa ei liha olisi pääosassa. Tingin lihattomuudesta sen verran, että luomujauhelihaa olen syönyt, tavallinen ei enää menisikään alas kun tuo luomu on niin paljon parempaa. Samoin kalaruokia suosin. Kokolihaakin söisin mieluusti luomuna, mutta sitä ei juurikaan ole kaupoissa tarjolla, kuten ei luomubroileriakaan. Tänään tein keittoa, millähän nimellä tätä kutsuisi? Alkuperäinen ohje oli espanjalaistyylinen vihanneskeitto, mutta tapani mukaan tein sopasta oman muunnelmani.
Näin se syntyi:

Paloittelin yhden sipulin, paprikan ja kesäkurpitsan. Kuullotin sipulia vähän öljyssä kattilan pohjalla, lisäsin muut kasvikset ja hauduttelin vesitilkassa kypsiksi. Sulattelin joukkoon ihan koko paketin Koskenlaskijaa (puolikas pakettikin varmaan olisi riittänyt), ja soseutin sauvasekoittemella. Lisäsin joukkoon purkillisen paseerattuja tomaatteja sekä purkin ruokakermaa, ja hauduttelin vielä hetken. Mausteeksi lihaliemikuutio, soijakastiketta ja taisipa sinne vähän pippuriakin lennähtää. Sekaan silppusin ruohosipulia, jota puskee jo ilmoille tuolla seinänvierus- kasvatuslaatikossa. Hirmu hyvä keitto tuli, ja melko edullisista aineksista. 

Mukavaa päivää!

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Kivulloista oloa

En nyt pyytele anteeksi näitä kipupäivityksiä. Ehkä on ihan hyvä meidän kipupotilaidenkin tulla "suuren yleisön tietouteen" vaivoinemme, eikä aina vaan nuolla haavojamme omissa oloissamme.

Eilen olin taas kerran työterveyslääkärin juttusilla. Lääkitystä on nyt rukattu kovasti ja siitä oli tarkoitus keskustella. Tuon lääkärin luona ei tarvitse yrittää esittää reipasta, ja hän hoitaa koko ihmistä, ei vaan yksittäistä kättä/jalkaa/selkää. Totesin, että unet ovat edelleen hukassa, kivut taas eivät. Lääkäri ei mielipidettäni kysellyt, vaan kyseli koska jään lomalle ja kirjoitti sairausloman siihen saakka, melkein kaksi viikkoa. Siihen sitten viikon loma päälle niin on kunnolla aikaa toipua. Tarkoituksena ja tavoitteena levätä, nukkua paremmin ja antaa elimistölle mahdollisuus korjata itse näitä kipuja. Lääkärintodistukseen oli kirjoittanut sairausloman perusteeksi kolme eri diagnoosia, mikä sekin kertoo mielestäni tuosta kokonaisuuden hoitamisesta. 

En minä niin kipeä ole miltä näytän. Oikeasti olen paljon kipeämpi. Käytän paljon aikaa siihen, että en näyttäisi haudasta noussellta zombilta ilmisten ilmoille lähtiessäni. Työaamuina herätyskello soi reilut kaksi tuntia ennen tavoitteena olevaa töihinlähtöaikaa. Silti en meinaa ehtiä ajoissa, siunattu liukuma. Ensimmäiset puoli tuntia laahustan ympäriinsä, etsin silmälaseja,  valokatkaisijaa, vaatteita...yritän saada ympärilläni innoissaan hössäävät koirat pihalle ja ruokituksi, että pääsen suorittamaan omaa aamuani. 

Voipi olla että laitan koko porukalle puuron hautumaan höyrykattilaan (jos jaksan). Itse laahaudun suihkuun herättelemään jäseniäni uuteen aamuun. Jos oikein pahalta tuntuu, istahdan hetkeksi saunan lauteille ja otan ihan pienet löylyt (tässä vaiheessa voi siunailla heti-valmis -kiuasta). Ja sitten pitäisi saada ne vaatteet päälle Ne on pakko laittaa jo illalla valmiiksi, jos tässä vaiheessä lähtee vaatekaapille ihmettelemään, ei ikinä pääse töihin. Meikki ja hiustenlaitto, ja sitten alkaakin aamu rullata ja perhekin heräillä. Kahvin voimalla liikenteeseen, autossa vartti omaa aikaa. Jos kuulen autoradiosta hyvän biisin, tuo se lisää virtaa aamuun ja uskon, että tulossa on hyvä päivä. Usein kuulenkin. 

Tänään oli siis ensimmäinen sairauslomapäivä. Oli pakko hoidella vähän kaupunkiasioita. Alusvaatetilanteeni oli katastrofaalinen. Koirien ruoat lopussa. Ihmisillekin kaivattiin jääkaapin täydennystä. Rintsikoiden sovittaminen - fibroihmisen lempipuuhia! Uuvuin täriseväksi kaupunkireissulla. En tiedä miten olisin selvinnyt asioiden hoidosta, jos alla olisi ollut kahdeksan tunnin työpäivä. 

Vertaistuki on tärkeää, ja on aina hyvä kuulla miten muut kipupotilaat selviävät ja onko joku konsti takataskussa, mistä voisi itsekin saada apua. Jos tästä suosta pitää hyviä puolia etsiä, niin olen sairauden myötä tutustunut ihaniin ihmisiin, jotka ymmärtävät puolesta sanasta. Minulla on myös ymmärtävä (ja hauska!) työyhteisö, miss you....ja rakastava perhe. Rakkaita ystäviä. Olen hyvien ajatusten ympäröimä.

Aina on kuitenkin ihmisiä, jotka tietävät jonkun joka on parantunut juuri tästä taudista tietyllä lääkkeellä/luontaistuotteella/ruokavaliolla... tässä pätee varmaan se mikä lastenhoidossakin, parhaat neuvot tulevat niiltä joilla ei itsellään lapsia ole. Ja aina joku tuntee jonkun paljon sairaamman ja kivuliaamman joka vaan porskuttaa eteenpäin. Minä olisin mielelläni terve. Tekisin mielelläni täysipainoisesti töitä joka päivä. Monet meistä kipupotilaista hoitavat lapsensa ja kotinsa vaikka haudasta. Kipu on jokaisen yksilöllinen kokemus, sitä ei voi vertailla. Tiedän että on kuolemansairaita ihmisiä ja tiedostan että olen heihin verrattuna varsin onnekas. Silti olen hiukan katkera niistä korteista joita olen saanut. Kun sairaus ei näy päällepäin eikä näy myöskään laboratoriokokeissa, sitä ei kai voi olla olemassakaan? Jotain keinojahan on jo löydetty, millä fibromyalgiakin pystytään ehkä tulevaisuudessa todentamaan "oikeaksi" sairaudeksi. Sitä odotellessa. 

Mielestäni olen tehnyt ne elämäntapamuutokset, joita kohtuudella voi olettaa ihmisen tekevän, oloani ja elämänlaatuani parantamaan. Yritän pitää unirytmini säännöllisenä, joskin joskus jos Nukkumatti sattuu vierailemaan vähän kauemmin luonani, en häntä kyllä häädä pois jos on vaan tilaisuus nukkua kivutonta unta. Harrastan minulle sopivaa liikuntaa, joka ei lisää kipujani. Yritän tehdä asioita, jotka pitävät mielialani hyvänä ja vältellä näin masennusta, joka on monen kipupotilaan ikävä seuralainen (ja sitten se oljenkorsi joka lopulta vie eläkkeelle - silti ei mitenkään tavoiteltavaa seuraa mielestäni). Syön hyvää, kotonatehtyä, mahdollisimman lisäaineetonta ruokaa. Otan vitamiineja myös purkista. Nyt olen myös ihan tosissani lopettelemassa lihan syöntiä. En pelkästään terveydellisistä vaan myös eettisistä syistä. Absolutistiksi en tässä(kään) suhteessa aio alkaa, ehdottomuus on monessa asiassa huono juttu. En aio esim. kylässä alkaa nipottamaan vaan syön kiltisti kaikkea mitä minulle tarjotaan. Kotona päätän jääkaapin sisällöstä, joskaan en voi muilta perheenjäseniltä vaatia samaa ruokavaliota, joten kyselen myös heidän toivetaan. Stressin välttäminen ei sitten olekaan niin helppo juttu. Juuri siihen lääkäri kai pyrki kun tämän saikun kirjoitti. 

Vaikka joskus kivulloisuus ottaakin voiton, moni asia on elämässäni todella hyvin ja olen onnekas. En tietääkseni sairasta mitään tappavaa tautia, myös läheiseni ovat terveitä. Lapsiin on hyvät suhteet, mutta he ovat jo niin itsenäisiä, että ensimmäistä kertaa uusperheen kuvioiden jälkeen meillä on mieheni kanssa mahdollisuus viettää aikaa myös kahdestaan (no pari risupartaa on kyllä aina varjona perässä). Minulla on työ josta pidän kovasti, ja ihan mahtava työyhteisö! Terveyttäkin on kuitenkin sen verran, että pystyn tekemään kivoja juttuja, vaikka joissain asioissa pitääkin hiljennellä. Kiva koti ja rakas mökki! Eli eiköhän vaaka heilahda kuitenkin positiiviselle puolelle, jos puntaroimaan aletaan.

Ettei ihan valitusvirreksi menisi, niin esittelempä tässä muutaman niistä kivoista jutuista, mitä olen lähiaikoina saanut aikaiseksi. 
Kesäiset tuikkukortit (joulun aikaanhan näitä väsäsin jouluisista materiaaleista). Kortin taskuun voi sujauttaa vaikka teatteri- tai konserttilipun ja tagikorttiin kirjoittaa terveiset ja onnittelut.
Popcornkakku voisi olla lastenjuhlien hittiainesta, joskin herätti riemunkiljahduksia vähän isommassakin mukulassa ;)

Ohjetta tässä:

Popcornkakku

1 1/2 pussia mikropoppareita
4 dl Smarties- tai muita suklaarakeita
N. 1 dl murusteltuja suklaapäällysteisiä keksejä
2 dl pieniksi pätkittyjä suolatikkuja
100 g  voita
300g vaahtokarkkeja

Ja näin se tehdään:
Sekoittele isossa kulhossa popparit, suklaarakeet, keksimurut ja suolatikut. Sulata voi kattilassa. Heittele kattilaan sekaan vähitellen vaahtokarkkeja sulamaan, sekoita koko ajan. Kun kaikki ovat sulaneet, kaada koko mössö poppariseoksen sekaan kulhoon, sekoita nopeasti. Laita irtopohjavuokaan jääkaappiin pariksi tunniksi (tai yön yli) jähmettymään.

Vinhan makuinen suolaisenmakea herkku! 

Kivaa (ja kivutonta) viikon jatkoa!

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Oma soppeni

Terveiset ekaa kertaa täältä uudistetusta omasta nurkastani! Sain tänne nyt läppärin - vanhan mutta toimivan - ja voin ryhtyä vaikka kirjailijaksi ;)! No ehkei heti sentään, mutta läppärin siirto aiheutti kaikenlaista muutakin muutosta, esim. sen että hilasin (siis miäs hilasi) yläkerrasta toisen työpöydän edellisen jatkoksi. Nyt voi sitten askarrella, ommella, kirjoitella ym siirtämällä vaan ahteriaan tuolista toiseen. Yksi tunnustus: kuvassa näkyy vaan esittelykelpoinen puoli huoneesta. Toisella puolella on sitten erilaista askartelu- ym materiaalia pursuileva hyllykkö, lankakoreja, puoliksi pakattuja/purettuja mökkikasseja, loppusijoitusta odotteleva sohva nurkassa pystyssä...mutta minä viihdyn täällä ja muulla ei ole väliä!

Tosin tuolle ompelupaikallekin on nyt käynyt vähän ohraisesti...
Eipä tähän enää ompelemaan mahdu mutta kohtahan nämä yrtit ja samettiruusut joko siirtyvät ulos tai - kuten yleensä - kuolevat. Mutta yritän parhaani että saisin ne pysymään hengissä. Pitäkäähän peukkuja!

Tänään on kotiuduttu mökiltä, ihana viikonloppu oli, ilmatkin suosivat. Oli mukavaa kun saattoi jo istuskella ulkona lukemassa, neulomassa ja ruokaakin tehtiin jo ulkosalla. Tässä viikonlopun tuotosta, sain vaihtarina tällaista kivaa punaista vauvalankaa, ja kun lähistölle on näinä päivinä odotettavissa haikaran käynti niin teinpä tulokkaalle sukat:
Tyttövauva, juu! Varressa Lise-Lottea ja kantapään kokeilin tehdä helmineuleesta. Ei mikään huippukeksintö, kavennuksia ei saanut oikein nätisti helmeilemään mutta ihan käypäinen kantapää kuitenkin. 

Lunta ja märkää oli vielä mökillä riittämiin, mutta metsään piti taas päästä. Tämä kuva on pääsiäiseltä:
Tänään samoja polkuja kulkiessa olivat jääveistokset jo sulaneet. 

Veera I Suuri:
Tässä kuvassa on pari koiraa vaikka ei sitä heti huomaa....

Ronjaa ei pelottanut vesi- eivätkä muunlaisetkaan esteet:
Nyt jo satelee, jospa mökiltäkin lumet sulaisivat tulevan viikon aikana. Mukavaa alkavaa viikkoa toivottelen!

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Mämmiä ja etanoita

Kiitos kävijöille ja kommentoijille. Ja uudelle lukijalleni kovasti tervetuloa! Avanto on ollut kovassa käytössä, ja olo alkaa olla todella rentoutunut ja kolotuksetkin siedettävissä rajoissa.

Usein mökkeillessä iltapalaksi grillaillaan jotain, tai laitetaan kiukaalle HK:n sinistä. Nuo etanat nyt jotenkin kiehtovat (ainakin minua, mies hiukan nikottelee...). Pääsiäisen kunniaksi matkasi etanapurkki mökillekin mukaan. Tällä kertaan tein vähän ruokaisamman etanailtapalan, eli etanabruschettan.
Huuhdoin etanat ja silppusin ne pieniksi kuutioiksi. Samoin kuution chorizoa ja punasipulia. Sulatin valkosipulivoita pannulla, kuullotin sipulit ja lisäsin etanat ja chorizot. Voitelin patonginpuolikkaat myöskin tuolla valkosipulivoilla, laitoin seoksen pannulta patonkien päälle, lisäsin hienonhienoa Chapelli-juustoraastetta, ja koko hoito 5-10 minuutiksi uuniin. Loput patongit sivelin valkosipulivoilla ja laitoin myös hetkeksi uuniin. Olipas muuten herkullista ja vatsakin tuli täyteen.

Jälkkäriksi tein tällaista mämmi-rahkaherkkua:
Vaahdotin desin kermaa ja lisäsin n. puolitoista desiä mämmiä, sekoittelin koko hoidon  vielä sähkövatkaimella. Laitoin jälkiruokakulhoihin kerroksittan mämmivaahtoa, sitruunarahkaa ja aprikoosimarmeladia, koristeeksi karambolaa.

Pöytäliina on muuten Pentikiä ja löytyi kirppailta kympillä! Tykkään ihan hurjasti tästä kuosista ja on sopivan isokin mökin isolle pöydälle. 

Muutama käsityö vielä: sain joulutervehdykseksi bambulangasta tehdyn tiskirievun, ja säästelin sitä aikani kunnes vihdoin hiljattain raaskin ottaa sen käyttöön. Ja tykästyin kovasti: todella imukykyinen ja pyyhkii kuin mikrokuituliina! Piti sitten ostaa bambulankaa ja alkaa itsekin näitä virkkaamaan isoäidinneliön tyyliin:

Lankakopan uumenista löytyi tällainen raitalanka, jonka alkuperästä ei ole mitään tietoa. Tuntumaltaan on lähellä seiskaveikkaa, mutta kerä on isompi ja vyöte tietenkin kadonnut aikaa sitten. Aloittelin tästä sukkaa tyyliin twist or not:
Tunnistaako joku mistä langasta on kyse? Laitoin kuvan tuonne facebookin Voihan villasukka -ryhmään, ja joku oli sitä mieltä, että kyseessä voisi olla 7 veljestä. Onkohan sitä joskus myyty isommissa kerissä? Samaa lankaa on kopan pohjalla myös sinisävyisenä.

Toivottelenpa taas kerran hyvää ja herkullista pääsiäisen jatkoa kaikille!

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Pitkäperjantain puuhia

Terkut vaihteeksi täältä mökiltä! Työviikko - vaikka nelipäiväinen olikin - oli jotenkin tosi raskas ja kivulloinen, joten oli ihanaa päästä koko pääsiäiseksi mökille rauhoittumaan. Kovin hartaissa merkeissä ei pitkäperjantaimme sujunut, vaan hiukan piti puuhastella. Isännän päivän urakka oli saada tämä avanto aikaseksi minulle kivunlievitykseen. Puuha ei ollut ihan kepeää, sillä jää oli vielä paksua. Mutta kyllä oli ihanaa päästä saunasta tänne pulahtelemaan ja antamaan shokkihoitoa kipeille jäsenille.

Minunkaan pitkäperjantain puuhasteluni ei ihan kevyttä ollut, vaan laulatin vähän hiomakonetta. Meillä on maailman pienin mökkikeittiö, mutta rakastan puuhastella siellä. Kaikki tarvittava on käden ulottuvilla. Mutta tämä taso ei varsinaisesti keittiötä kaunistanut:
Naarmuinen ja jollakin tummalla lakalla käsitelty. Minun leikellyt käteni eivät tuosta hiomahommasta tykkää yhtään, mutta joskus tekee mieli puuhastella tällaista neulomisen vastapainoksi. Ei ollut mikään helppo homma saada tuon lakan alta puupintaa esiin, mutta lopputulos oli kyllä vaivan arvoinen:
Hiomisen jälkeen vahasin pinnan mehiläisvaha-lanoliini-öljyvahalla, mitä ostimme messuilta viime viikonloppuna. Vaha käy vähän kaikkeen mahdolliseen kenkien kiilloituksesta halkeileviin kantapäihin ja koirien tassurasvaksi. Myös siis puupinnalle. Laiton vahaa pari kerrosta ja lämmitin tasoa hiustenkuivaajalla, jotta sain sen imaisemaan kunnolla vahaa. Pikku keittiö ikäänkuin valaistui. Hiomisurakka tuntuu käsissä ja muuallakin vartalossa kipeytneinä lihaksina, mutta ilo "uudesta" tasosta korvaa pikku kolotukset.

Saas nähdä mitä puuhastelua tänään keksitään. Saunomista ainakin, ja lihasten parantelua avannossa. Päivällä syödään lohta, ja illaksi olen suunnitellut isännän päänmenoksi etanabruschettaa ja rahka-mämmiherkkua . Ehkäpä palailen huomenna seuraanne, mukavaa lankalauantaita!

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Hyvää pääsiäistä!

Huhtikuu
On väsynyt ja harmaa maa.
Ja märkää lunta putoaa.
Ja yli meren aution
soi tuulen laulu lohduton.
On huhtikuu. On vaikein aika maan.
Nyt kevät itkee luomistuskissaan.

Oi, tiedättehän, se voittain taistelun
taas nostaa valtikkansa lumotun.
Ja kyyneleissään hymyy huhtikuu,
- käy päivä esiin, multa kirkastuu,
ja yli mullan kuultaa vihreys,
soi ihmeellisen tuulen hengitys.
Oi, tiedättehän, ei kevät hyljätä
voi ketään, joll’ on kevään ikävä.

Ja kuitenkin: se säikkyvä,
se uusi, hento elämä,
se, joka puissa mullassa
nyt sykkii kohti valoa,
ja jolle viima ulapan
on niin kuin viesti kuoleman,
se vieno, joka palelee
ja värisee ja vapisee,
- oi, jaksaako se yhä odottaa,
siks’ kunnes auringossa herää maa?

Oi, tietääkö se kaikkein viluisin
sen vapahtavan, minkä minäkin?
Oi, tietääkö se arka, vaalea:
ei kevään rakkaus voi sammua.
Ei yhtään ikävöivää päällä maan
voi kevät jättää, oi, ei milloinkaan!
Ei ketään, joka kaipaa kylliksi,
sen tiedän – enkö sitä tietäisi!
Saima Harmaja

Kyllä se tulee, kevät...se on jo melkein täällä! Mene vaikka ulos ja katsele, kuuntele!

Ihanaa pääsiäistä rakkaat lukijat!

-Maija-