myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Äiti ja vaimo, henkinen hippi, viherpiipertäjä, mökkihöperö, lukutoukka, lankahörhö, kipuilija, metsässäkulkija, ilon ja valon etsijä

tiistai 27. tammikuuta 2015

Lumiprinsessalle

Kun on oikein pieni
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi istua lumihiutaleille,
ja liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.
Hannele Huovi

Tammikuun tuulen ja tuiskun keskelle syntyi pieni prinsessa. Pikkuvarpaiden lämmikkeeksi neuloin sukat, mallia Lise-Lotte. Ohje Kardemumman talo -blogista.  

Lämpimät onnittelut kaikille asianosaisille!

tiistai 20. tammikuuta 2015

Made for you

Piti tulla heti näyttämään, mitä kivoja juttuja sain postissa tänään!
Olen pitkään haikaillut tällaista nauhaa, ja sunnuntaina ehdin sitten vihdoin etsiskellä netistä sopivaa. Päädyin tällaiselle sivulle:
No en ihan pelkillä nauhoilla selvinnyt, jotain muutakin piti tilata kun näitä ihanuuksia aloin tutkiskella:
Sunnuntaina siis tein tilauksen, ja tänään oli paketti postilaatikossa. Nopeaa ja sujuvaa!

Piti heti kokeilla, miltä nämä neuleissa näyttävät.
Käsin (siististi) ompelu ei ollutkaan ihan piece of cake, mutta lopputulos oli mielestäni sukanvarressa ihan kiva. 

Voisi toimia näinkin sukissa:
Vauvasukkiin kiinnitin tämän pienen sydämen:
Pikkujutuista voi tulla isosti iloa!

Iloista viikonjatkoa teillekin!

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Snautseripaita ja etanoita

Sunnuntaista huomenta! Mitenkäs on viikko vierähtänyt? Päivä on jo selvästi pidentynyt, sen kunniaksi piti ihan ruusuja ostaa
ja ripustaa ikkunaankin.
Illuusio keväästä, sieltä se tulee kun vähän vielä jaksetaan. Vielä kuitenkin on lunta maassa ja tehtiinpä pikku lumiukkokin ovivahdiksi:
Nyt ovea vahtii enää Veera, lumiukko on jo kellistynyt vesikelien myötä. 

On ollut huiman hauska viikonloppu. Se alkoi jo perjantaina kirjastolaisten retkellä Helsinkiin. Käytiin tutustumassa Ateneumin Sibelius-näyttelyyn. Näyttelyn kiertämistä edelsi puolen tunnin alustus aiheesta, ja näin näyttelystä sai enemmän irti. Hieno oli, kannattaa tutustua jos on tilaisuus. 

Vierailimme myös Helsingin HelMet-kirjaston Kaupunkiverstaalla. Sieltä ei voi lainata mitään, mutta asiakkaiden käytössä on maksutta erilaisia tulostimia, kuten 3D-tulostin, ompelukone ja saumuri, erilaisia työpisteitä, työpajatilaa, urban office. Pääsin kokeilemaan tulostinta, jolla voi tehdä erilaisia kankaalle prässättäviä kuvia. Etsitään netistä sopiva silhuetti, siirretään se ohjelmaan, valitaan haluttu kuvan koko ja tulostetaan. Menee muutama minuutti. Snautseripa tietenkin, ja kotona silitin sen valkoiseen t-paitaan:
Vaikeaa oli löytää typistämättömän snautserin kuva, mutta tästä tuli ihan onnistunut. Huima juttu että helsinkiläisillä on käytössään tällainen palvelu. Kaikki on maksutonta, pieni materiaalimaksu peritään. 

Sukatkin valmistuivat bussimatkalla:
Eilinen päivä vierähti hyvin rakkaan ystävän kanssa kaupungilla herkutellen nepalilaisessa ravintolassa sekä kahvitellen. Vähän kauppojakin kierrettiin. Sainpa ystävältä virikkeen ihan uudenlaiseen herkutteluhetkeen, ja illalla meillä oli tällainen kattaus:
Arvatkaapas millä ruokalajilla herkuttelimme?!?
No juu, piti sitten kokeilla edes kerran elämässään etanoiden syöntiä, kun tällainen purkki tarttui kaupunkireissulla kätöseen. Miehen kanssa pisteltiin näitä ihan hyvällä ruokahalulla, tyttö tyytyi pelkään paahdettuun leipään. Eihän nuo etskut itsessään millekään maistu, makua tulee erilaisista lisäkkeistä. Pyörittelin etanat ensin pannulla sitruunavoissa valkosipulin kanssa, sitten uunivuokaan (etanapannua meillä ei ole), päälle auramurua (parmesanraaste olisi kai oikeaoppisempi, emmentalkin käy) sekä persiljaa. Kymmenen minuuttia 250 asteessa, ja eksoottinen herkku on valmis! Yhdessä ohjeessa etanat laitettiin ensin valkoviinin kanssa pannulle, ja viinin haihduttua uuniin. Meillä ei ollut valkkaria, punaviinikin meni ihan hienosti näiden kanssa. Eräs ystävä ehdotti kossua, voisi snapsikin mennä kyytipojaksi ;) ehkä kuitenkin jotain muuta kun vettä...mutta ei varmasti jäänyt ainokaiseksi kerraksi kun näillä herkutellaan. Tuoksusta tuli mieleen Merja Tammen ihana Timbaali Porvoon vanhassakaupungissa. Ollaan käyty siellä kahvilla, silloin ei uskaltauduttu etanoilla herkuttelemaan.

Tänään olisi tarkoitus heittäytyä lavatanssien pyörteisiin joulutauon jälkeen. Käydään kokeilemassa ihan uudella kurssilla, jännää! Mukavaa sunnuntaita teille jokaiselle!

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Kiitossukkaset

Huomenta, taikka kohtahan on jo puolipäivä. Minä täällä yöpaidassa keikun, sunnuntaiaamuisin on mukava juoda kahvia, lueskella ja neuloa ihan kaikessa rauhassa pitkän kaavan mukaan. Usein tulee syötyä aamupalakin kahteen kertaan!

Meillä oli uudenvuodenpäivänä mökiltä palatessa hiukan huonoa onnea auton kanssa, pikku vika joka kuitenkin esti matkan jatkumisen. Ihan tuntematon nuoripari tuli avuksemme, ja kotimatkamme pääsi jatkumaan. Korvasimme tietenkin vaivannäön heille, mutta tuosta tapahtumasta jäi niin hyvä mieli että halusin jotenkin vielä muistaa heitä. Koska pariskunta odotti ensimmäistä lastaan, päätin tehdä vauvasukat ja kortin.
Vauvan sukupuoli ei ollut tiedossa, joten väriksi valitsin neutraalin valkoisen, mallia Lise-Lotte. Sopii mielestäni ihan hyvin poikavauvallekin. Nyt pitää vaan löytää oikea postilaatikko, johon sukat seuraavalla mökkimatkalla tipahtavat!

Vilukissa tyttöni ihastui lämpimiin Nalle-lapasiini, joten pitihän hänelle tehdä omat. Värit vaan toisinpäin että erottuvat äipän lapasista.
Ja vihdoista viimein olen saanut itsellenikin tehtyä viiden lehden tossut:
Nyt sitten vaan odotellaan lumimyräkkää saapuvaksi. Tulkoon vaan lunta tupaan (no jos ei sentään ihan tupaan asti), täällä ollaan valmiina, takkapuut sisälle kannettuna! Ihanaa sunnuntaipäivää!

tiistai 6. tammikuuta 2015

"Kato äiti, punanen koira!"

Vapaapäivisin yritän aina päästä vähän valoisan aikaan ulkoilemaan koirien kanssa. Tänäänkään ei pelästytty pakkasta vaan pukeuduttiin koko jengi lämpimästi ja lähdettiin järven jäälle nauttimaan auringonpaisteesta.
Kyllä me nautittiinkin!

Hitokseen kutittaa tää mantteli....

Nyt kelpaa taas loikoilla takan ääressä. Joulutortutkin tuoksuvat vielä...

Mukavaa loppiaisen jatkoa!

maanantai 5. tammikuuta 2015

Ruokamietteitä osa 2

Kaiken kuka-söi-kinkun -pohdiskelun jälkeen mietin taas syntyjä syviä tuon ruoan suhteen. Moni varmaan muistaa aikasemman postaukseni siitä, ja olette ehkä miettineet mihin lopputulokseen olen tullut vai olenko mihinkään. Edellisiä ruokamietteitäni löydät täältä.
 
 
Jotain edistystä on toki tapahtunut. Lihansyöntiä en ole lopettanut kokonaan, mutta yrittänyt vähentää sitä. Ylipäänsä valinnoissa ruoan, kosmetiikan ym suhteen olen yrittänyt siirtyä luomumpaan ja eettisempään suuntaan. Pienin askelin, välillä yhtä askelta eteenpäin on seurannut kaksi taaksepäin.
 
Törmäsin äskettäin blogitekstiin, jonka ajatukset (ainakin tämän postauksen suhteen) tulevat kuin suoraan omasta päästäni. Bloggaaja on mitä suurimmassa määrin vastakohtani, nuori miespuolinen katusoittaja, mutta juuri näin haluaisin asian sanoa.
(Henry Vistbacka on antanut luvan jakaa tekstejään, joten tässäpä teille:) Kliks. Erityisesti kolahti tuo "vegesti orientoitunut kaikensyöjä". 
 
Toivottavasti jaksoitte lukea. Itse en asiaa ihan näin ronskisti ilmaisisi, mutta ajatuksen tasolla kolahti kovastikin.

Yksi iso ruokajuttu minulle on ollut siirtyminen munataksin eli Vaahteramäen MunaEggsPressin asiakkaaksi. Ihan oikeasti onnellisten, ulkoilevien, kunnon kananruoalla ruokittujen kanojen munia. Onnellisuuden voi lähes maistaa näistä munista, keltuainen on todella keltainen, kuori sopivan kova, maku mahtava. Ei tee mieli siirtyä takaisin kaupan muniin - edes luomuihin - kun on näihin hurahtanut. Suosittelen kokeilemaan, munataksin reitit ja aikataulut löytyy kun liittyy Facebookissa Vaahteramäen MunaEggsPress julkiseen ryhmään. Ajelee pitkin poikin Etelä-Suomea. Itse olen käynyt Lammin pysäkillä, ensi keskiviikkona haen munatäydennystä Hollolasta. Ihan vasiten tätä mainostan ilman mitään "omaa lehmää ojassa". Johan Elintarvikevirasto yritti tähänkin puuttua, jakeluauto olisi pitänyt rekisteröidä "elintarvikehuoneistoksi". Onneksi löytyi porsaanreikä, kun kyse onkin tilattujen tuotteiden toimittamisesta kuluttajille.  
 
Siinäpä sitä pohtimista vuoden alkajaisiksi. Hyvää loppiaista!
 


lauantai 3. tammikuuta 2015

Yhtä juhlaa


Hei taas!

Kiitos kaikista ihanista joulutoivotuksista, ja mahtavaa alkanutta vuotta! Loppiainen on vielä edessäpäin, mutta useimmissa kodeissa aletaan kai palailla arkeen, niin meilläkin. Eilen olin jo kokeilemassa miten lomanjälkeinen työnteko sujui, ja mukavaltahan se töihinpaluu tuntui.

Joulu meni meillä ihan perinteisin menoin, mitä nyt Veera tuli syöneeksi kinkun. 
Juu, näin pääsi käymään, oli hetken yksin keittiössä, mies viereisessä huoneessa ja minä käväisin pihalla sytyttämässä kynttilöitä lyhtyihin. Paistoin kinkun vasta aattona, ja tuoksu kävi kai ylivoimaisen houkuttelevaksi. Tuon verran saatiin pelastettua, joten kyllä me muutkin kinkun makuun päästiin. Oltiin juuri pohdittu, mihin kinkku piilotetaan siksi aikaa kun mennään saunaan, ja Veera varmaan kuuli sen ja totesi, että nyt on toimittava pikaisesti.

Onneksi kinkku oli pieni, 3,5 kiloa uuniin laitettaessa. Pelkäsin silti, että Veeralle kävisi hassusti, mutta eipä se tullut edes huonovointiseksi. Vatsa taisi olla silti aika pinkeä, kun ei vatsallaan voinut makoilla.
Onnellinen koira jouluaattona! Veeruska kun on jo ikäneito, niin ei sitä koskaan tiedä miten monta joulua on vielä edessä. Syömistä riitti meille muillekin silti oikein hyvin, kun oli varattu kalaa ja lihapulliakin.
Aina on kiva kokeilla jotain uuttakin, tällä kertaa bataatti-punajuurilaatikkoa Valion ohjeella, ja marttojen sivuilta löytyi kiva sitruunavaahdon ohje, ja sitä kokeilin jälkkäriksi.
Olikin kiva ja raikas jälkiruoka, pitää tehdä toistekin.

Meillä kävi tietenkin myös joulupukki, taisi kyllä olla taas valepukuinen muori. Mitä lie pukki puuhaillut kun rouva taas sai hoidella hommat???
Veerakin oli ollut kuitenkin tarpeeksi kiltti, joten paketista löytyi siankorvia.
Meillä kun on tässä vuodenvaihteen aikaan synttäreitä yhdellä sun toisella, niin teimme niiden kunniaksi välipäivinä Tallinnan reissun. Olimme yhden yön laivalla ja yhden maissa hotellissa. Laivalla pääsimme vähän kokeilemaan tanssitaitojamme, ja puolenyön jälkeen viihdytti bilebändi Disco Inferno, joka varmaan jakaa mielipiteitä. "Disco Inferno ei ole tavallinen bilebändi. Se on huikea show täynnä huumoria ja flirttiä. Bändi on tuhma ja härski, juuri sellainen, josta äidit varoittavat tyttäriään." Juu, olen kuullut ko porukkaa ennenkin eikä ennakko-odotukset olleet kovin korkealla, mutta täytyy sanoa että nyt yllätyin positiivisesti. Oli kiva bongailla discohittejä vuosikymmenten varrelta, joita bändi soitti suvereenisti sikermätyyliin. Aamukolmeen asti viihdyttiin!

Maissa vierailimme merimuseossa, josta nyt ei tullutkaan kuvia otetuksi, mutta on kyllä vierailemisen arvoinen paikka. Kaikenlaista jännittävää, kuten vanha sukellusvene mihin pääsee sisään. (En kyllä uskaltanut mennä, mutta mies ja tytär sen kolusivat:)

Tallinnassa ruokailimme keskiaikaravintola Olde Hansassa vanhassakaupungissa.
Ravintola on viehättävä ja palvelu todella iloista. Ruoka oli hiukan liian keskiaikaista makuumme, mutta ihana tunnelma antoi paljon anteeksi. 

Tallinnassa oli vielä joulutorit täydessä vauhdissa ja vanhankaupunki oli hyvin kaunis.
Jatkoimme vielä iltaa pienellä baarikierroksella, ja päädyimme tänne Scotland Yard -pubiin.
Nyt on kyllä pakko näyttää teille vessatkin, anteeksi vaan:
 Matkan jälkeen olikin jo vuodenvaihde käsillä. Lähdimme taas, kuten monena edeltävänä uutenavuotena, mökille, missä kuuluu vähän vähemmän pauketta ja koirat ovat rauhallisempia. Sininen hetki vielä lumisissa maisemissa:
Nyt onkin maisemat taas erinäköiset, mutta eiköhän tuota luntakin vielä saada. Piti taas käydä uudestaan läpi tuo Pinjan poismeno, kun ensimmäistä kertaa oltiin mökillä ilman sitä. Iso itkuhan siitä taas tuli. Kaikki muistutti Pinjasta, pedit ja kupit ja karvat ja kaikki. Ja miten Pinja aina nautti kun pääsi mökille, ei meinannut pysyä enää nahoissaan autossa kun käännyttiin mökkitielle. Kaikki asiat pitää tehdä ensimmäistä kertaa ilman Pinjaa.

Joulun jälkeen oli aikaa neuloa vähän itsellenikin, olin lapasten tarpeessa ja tällaiset tein Nallesta:
Näistä tuli kirjoneulemaisen lämpimät, kun tein tuota pilkkukuviota lankoja vaihdellen. En ole vielä itselleni tehnyt viiden lehden tossuja, joten sellaiset on nyt työn alla.

Mukavaa viikonloppua!