myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kirjastotäti Etelä-Suomesta kirjoittelee omaksi ja toivottavasti vähän muidenkin iloksi. Asustelen maalla ja perheeseeni kuuluu mies ja lapsia kotona ja maailmalla. Tavoittelen ekologista ja humaania elämänasennetta. Elämääni iloa tuovat luonto, mökkeily, puutarhanhoito, käsityöt, kirjat ja keittiössä puuhastelu. Pidän tanssimisesta ja käyn mielelläni teatterissa ja konserteissa. Minussa asuu myös pieni karavaanari. Omat haasteensa päiviini tuo fibromyalgia sekä liuta muita sairauksia. Blogistani löydät juttua ja kuvia minulle läheisistä asioista sekä kaikenlaista pohdintaa maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

perjantai 25. joulukuuta 2015

Meidän joulu

Joulupäivä on illassa, rauha talossa. Eilen aattona olikin enemmän säpinää. Pitkästä aikaa kaikki lapseni olivat koolla aattona.
Teimme asiat vähän eri järjestyksessä kuin ennen. Söimme jouluaterian heti illan hämärryttyä. Sen jälkeen lämpeni pihasauna, ja saunoimme kaikessa rauhassa pitkän kaavan mukaan.


Saunan jälkeen jaoimme lahjat, jotka pukki oli koreihin jättänyt. Tavaraa tuli tänä vuonna vähän, paketit olivat pehmeitä tai suklaisia. Kirjekuoria, mieluisia taisi saada jokainen. Meille on tiedossa kevään kuluessa teatteri- ja elokuvaelämyksiä, syömäänkin pääsemme sillä saimme lahjakortin ravintolaan! 
Tänä vuonna tyydyimme muovikuuseen, en halua ottaa riskejä että keuhkopöpö ärtyisi kuusesta. Kaunis tuo muovinenkin on katsella. Aikani odottelin koristelijoita aatonaattona, sitten kyllästyin ja koristelin itse. Onpahan mieleinen.

No eihän kaikki tietenkään mennyt kuin Strömsössä joulunakaan. Tyhmyyksissäni annoin aatonaattona Veeralle kinkunnahkoja. Aattoaamuna sitten sain putsailla oksennusta matolta, keittiön matto meni kokonaan pesuun. Tänään kun laitoin puhtaan maton lattialle ja otin uunista perunalaatikon, niin kulho lipesi käsistäni. Taas pestiin mattoa, seiniä ja lattiaa. No liikaa sitä ruokaa taaskin oli joten jouti vähän mennäkin lattialle. 

Nyt on hiljaista, lapset ovat toisaalla. Taidan pysytellä tiukasti tuolla nojatuolissa kirjan ja neuleen kanssa enempien vahinkojen välttämiseksi. Leppoisaa joulun jatkoa!

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Mitä sinulle toivottaisin?
Perhe taas koolla,
kinastelut jätetty sikseen,
piparkakun ja hyasintin tuoksua,
koputuksia ovelle,
hymyileviä kasvoja,
paketteja,
kortteja ystäviltä,
ei mitään unohdettu,
ei mikään myöhästynyt.
Halauksia, suukkoja,
onnellisia muistoja.
Toivon täydestä sydämestäni
joulusi olevan sellainen,
miksi se on tarkoitettukin
-lämmön ja valon juhla
sydäntalven pimeydessä.
– Charlotte Gray –

Kiitos kuluneesta vuodesta! Onnellista joulunaikaa!

maanantai 14. joulukuuta 2015

Pitkä viikonloppu


Ehtoota! Mitenkäs ne joulupuuhat edistyvät? Minä olen saanut nauttia pitkästä, ihanasta viikonlopusta, kun tänään oli vielä lomapäivä. Viikonloppu alkoi ihanasti perjantai-iltana Tiirismaan musiikkiluokkien joulukonsertilla Lahden Sibeliustalolla. Kuorossa lauloivat myös tyttäremme sekä hänen armaansa. Ilta oli täynnä jouluista musiikkia ja ihania kohtaamisia, tytön kummit tulivat kutsustamme konsertista nauttimaan ja ilta huipentui mahtavaan synttäri-illalliseen mitä parhaassa seurassa. 

Lauantaina piti taas tehdä litran pullataikina, kun edellinen satsi oli huvennut jotenkin oudosti pakastimesta. Nuorempi poikani pelasi voitokkaan kotipelin salibandyssä ja voittokahveilla sitten saatiin tuoretta pullaa. Lauantaihin oli samalla haikea päivä, kun vuosi tuli täyteen siitä kun maailman kamalin ja uskollisin koira, snautserimme Pinja muutti sateenkaarisillalle. Usein on vieläkin vedet silmissä, kun Pinjan kuvia katselen. Ei sitä koiraa ihan hevillä unohda. Eilen kahvittelimme tytön kummitädin ja hänen kihlattunsa kanssa. Joulun odotuksessa parasta on juuri läheisten ja ystävien tapaaminen!

Tänään piti olla ohjelmassa naisellista hömpötystä, mutta hömpöttelyaika peruuntui ja päivästä tulikin varsin hyödyllinen. Siivoilin saunaa ja kylppäriä, tein valkoisia piparkakkuja äitini ikivanhalla reseptillä, ja koristelin noita aiemmin leivottuja Paraisten piparkakkuja. Tyttäreni on mestari koristelussa, minä en ole ollenkaan niin hyvä mutta kun tuo koristelu on niin kivaa puuhaa. 

Jouluruokaakin valmistui sekä vegeihmisille (bataatti-punajuurilaatikkoa) että lihansyöjille (maksalaatikkoa, isännän ja poikien herkkua ja tämä oli ihka ensimmäinen itse tehty versio). Syödäänkö teillä muilla maksalaatikkoa jouluna? Minä en siitä välittänyt ennen lihansyönnin lopettamistakaan, mutta kun nyt kerrankin saan kaikki lapseni joulupöytään niin ylitin itseni tässä suhteessa. Isäntä laatikkoa jo maisteli ja kehui että hyvää on, mene tiedä oliko tuo vaan kohtelias ;)

Askartelufiiliskin löytyi sitten viimein vaikka olikin pitkään hukassa, ja suklaata on kääriytynyt jouluisiin kääreisiin. 

Tulitikkuaskeja on myös mukava koristella jouluiseen asuun. Voi vaikka jättää pöydälle (jos ei ole pieniä lapsia) kynttilöiden sytytystä varten. 
Eli joulupuuhastelut on varsin hyvällä mallilla. Pikku lahjaostoksia on vielä tehtävä. Viimeinen sukkaparikin on tullut uunista ulos. Pehmeitä paketteja siis tiedossa tänä(kin) jouluna. 


Näissä miestensukissa kokeilin nyt kerrosrivinostoa, ettei tarvitse ihan perussukkaa tikutella. Kiva malli tehdä, sanoisin että päihittää Jules-sukankin. 

Viisi työpäivää on edessä, kun lauantaivuorokin iski, mutta sitten alkaakin joululoma! Viikon varrella tiedossa lisää ihania tapaamisia! Ja kaikkea muutakin mukavaa. Pieni jouluihminen minussa on taas hereillä vaikka kuinka muuta väittäisin. 

Ihanaa jouluista viikkoa!

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Perinneleipuri

Meillä kuulemma leivotaan "koko ajan" ;) no tässä joulun alla viikonloppuisin kyllä aika paljon. Ja muulloinkin, koska se on kivaa ja rentouttavaa puuhaa, ja ilostuttaa perhettäkin. Eilen oikein perinteisiä leipomuksia. 

Piimäkakun ohjeen löysin facen sesonkiruokaohjeista. Se on sota-ajan juhlaleivonnainen. Tässä ohjetta teillekin:
Piimäkakku

200 g voita
6 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2 tl soodaa
1 tl neilikkaa
1 tl kanelia
1 tl inkivääriä
3 dl rusinoita
3 dl piimää
2 dl siirappia.

Sulata voi. Sekoita aineet kulhossa, älä vatkaa! Voitele ja korppujauhoja ISO kakkuvuoka (kakusta tulee iso!) ja paista 175 asteessa n.  1 tunti.

Minulla tuppasi ennen aina jäämään kuivat kakut vuokaan kiinni, joka toinen ehkä onnistui. Se murhe jäi taakse kun sain silikonivuoan. Sitä ei tarvitse kuin kevyesti öljytä, eikä tartu kakku kiinni! Ja kauniin muotoinenkin tulee.

Näkkileipä on kotikyläni Hämeenkosken eli entisen Kosken Hl perinneleivonnainen. Ohjeen olen ottanut Jaakko Kolmosen perinneruokakirjasta. Leipä ei oikeasti ole näkkäriä nähnytkään, vaan on tuollainen rieskatyyppinen vaalea leipä. Muistan tätä aina pikkutyttönä pidoissa syöneeni ja olin ikionnellinen kun löysin ohjeen. Olen tätä nyt itsekin juhliin leiponut, ja muulloinkin.
Ohje kuuluu näin (suoraan kirjasta):

Koski Hl: Näkkileipä

1 l maitoa
1 rkl suolaa
50 g hiivaa
250 g voita
vehnäjauhoja

Kälellämpösien maituon lisätiän hiiva, suola ja sulatettu voi. Vehnäjauhoil tehlien pehmie taikina. Kaaviloilaan pellin kokosia leipiä, annetaan nousta, pistelleän kahvelil ja jaetaan taikinapyöräl neliöiks. Paistetaan hyväs lämmös vaalean ruskeiks.

Tuo "hyvä lämpö" voisi olla 200-225 astetta. 

Tänään sitten voisi leipoa jotain sinivalkoista, vaikkapa  kermaviili-mustikkapiirakan. 

Hyvää itsenäisyyspäivää vielä kerran!


lauantai 5. joulukuuta 2015

Pikkulahjoja ystäville

Mietitkö jotain pientä joulumuistamista vaikkapa työkaverille, opettajalle, kerhotädille? Suklaa on aina hyvää ja pienellä vaivannäöllä siitä saa persoonallisen tervehdyksen. 
Nämä Pandan "teemasuklaat" ovat mielestäni kivoja. Eilen tein niille uudet kääreet:

Käytin kääreeseen tapetin paloja ja koristelussahan on vaan mielikuvitus rajana. Ajattelin tehdä näitä lisää vähän rouheampina versioina, vaikka vanhoista kirjansivuista.

Lahjapussukatkin voi tehdä itse:


Näissähän ei ole muuta ideaa kuin että pitkä sivu liimataan/teipataan kiinni ja tuo yläosa taitellaan haitariksi. Leveys kannattaa valita pakattavan lahjan mukaan, mutta pituutta pussilla tulee olla tuplamäärä niin riittää haitariin taiteltavaa. Lopuksi haitari käännetään tuohon pussukan päälle ja puhkaistaan reikä nauhalle. Lahja sujautetaan pussiin tuolta pohjan puolelta ja pohja teipataan kiinni. 

Blogeissa on toinen toistaan ihanampia jouluisia sisustuskuvia. Minun jouluinen puuhamaani näyttää tältä:
Mutta eiköhän se tästä siistiydy kunhan nämä projektit hiljalleen valmistuvat. Sukkatehdas on suoltanut nyt miesten sukkia Jules-mallilla. 
Vielä olisi neulomisprojektia jäljellä ennen joulua. Tänään pitää kuitenkin lähteä ulkoilemaan kun ilma on vaihteeksi vähän kirkkaampi. Ja leipooakin ajattelin...

Hyvää viikonloppua ja huomista itsenäisyyspäivää!

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Ajatuksia joulusta

Ihanan puolukkakranssin ostin naapurilta, jonka miniä tekee näitä.
 Hyvää ensimmäistä adventtia! Meidän kulttuurissamme on vaikeaa jättää joulua viettämättä, välitti siitä sitten tai ei. Oletko miettinyt, mikä on joulun merkitys juuri sinulle? Minä mietin sitä useasti tässä joulun alla. Monille meistä sillä on uskonnollinen merkitys Jeesuksen syntymäjuhlana, ja siihen liittyy läheisesti joulukirkko ja hartaat joululaulut. 

Minä en ole uskonnollinen ihminen. Olen aikoinani leikkinyt uskovaista, partiotyttöaikoina ja rippikouluaikoina. Meissä luterilaisissa tuo tapauskovaisuus istuu tiukassa, uskonto liittyy läheisesti moniin elämänvaiheisiin. Uskon toki johonkin korkeampaan voimaan joka tätä kaikkea pyörittää. Mutta uskonnoltani - jos sellainen pitää määritellä - olen pasifisti ja humanisti, kunnioitan luontoa ja elämää sen kaikissa muodoissa. Ei ole väliä, mitä uskontoa ihminen tunnustaa, vai tunnustaako mitään. Edesmennyt äitini tapasi sanoa, että jokainen on onnellinen omassa uskossaan. Tällä hän tarkoitti suvaitsevaisuutta  kaikkia uskontoja kohtaan. Jouluna en yleensä käy kirkossa, en edes kauneimpien joululaulujen illassa. Jostain syystä en välitä kuunnella Sylvian joululaulua tai Varpusta jouluaamuna. Pidän kyllä monista uudemmista joululauluista, joita sitten saatan kuunnella cd:ltä tai tietokoneelta.

Joulu herättää minussa välillä aika ahdistaviakin ajatuksia. Nykyään entistä vähemmän, kun olen oppinut poimimaan joulusta ne itselleni läheisimmät ja tärkeimmät asiat. Onhan joulu kuitenkin valopilkku tämän pitkän pimeän ajan keskellä, ja sen jälkeen voi ajatukset suunnata kohti kevättä ja kesää. Mietin tässä, että olisinko enemmän jouluihminen, jos joulu olisi kesällä. Rakastan juhannusta, on ihanaa viettää aikaa mökillä läheisten kanssa, tehdä hyvää ruokaa ja leipoa jotain ihanaa, koristella paikkoja koivuin ja kukkasin. Yhden joulun olen saanut viettää perheen kanssa Lanzarotella, ja se oli kyllä yksi elämäni parhaimmista jouluista. Aatonaattona käänsin kylkeä uima-altaalla, ja aattoillan aterian söimme meren äärellä ravintolan terassilla. Lapset olivat pieniä ja jokainen sai tilata ruokalistalta mitä ikinä halusi. Ei tarvinnut äipän pahoittaa mieltään siitä että olisi laittanut kystä kyllä ja mukula ei vaivaudu edes joulupöytään ;)

Tosiaan, nyt kun olen oppinut poimimaan joulusta ne mukavat asiat, voisin sanoa olevani melkein jouluihminen. Kartan tavarataloja ja kauppakeskuksia joulun alla, kuittailen lahjat pitkälti lahjakortein ja itsetehdyin neulein, jota kaikki saavat, halusivat tai eivät :) Jouluaterian suhteen on vielä oppimista, ruokaa tulee tehtyä aina liikaa. Olen yrittänyt toteuttaa jokaisen joulunviettäjän hartaimman toiveen jouluruoan suhteen. Leipomista rakastan ja meillä kyllä joulun alla tuoksuu pulla ja pipari. Valoja on ihana viritellä pimeään, ulos ja sisälle.
Eilen meillä tehtiin mokkapalakuppikakkuja, tänään pipareita.
 En tosiaan ole mikään talvi-ihminen. Kyllähän luminen maa osaltaan sitä joulutunnelmaa tuo, mutta ei minulle ole mikään välttämättömyys. Haaveeni on viettää joskus yksinkertainen joulu mökillä saunoen ja kynttilöitä sytytellen, ruokakin voisi olla jotain tosi pelkistettyä. Toisaalta toivon, että voisin vielä viettää sellaisen elämänvaiheen, että voisin olla talvet poissa Suomesta ja viettää joulut ja juhannukset samaan aikaan kesällä. Sen kalenterijoulun voisi viettää vaikka jossain Espanjan pubissa tapaksia maistellen.
Lahjoja on kiva tehdä itse!

 Tautitilanteesta nyt sen verran, että olen infektiolääkärin hyvässä hoidossa ja tutkimukset jatkuvat. Minulle on tullut paljon hyvää tarkoittavia ohjeita ja tarjouksia esim. luontaistuotteista ja ruokavalioista, kiitos niistä mutta katson nyt ensin mitä koululääketieteellä on tarjottavana. Pitkän "fibrourani" aikana olen kokeillut lähes kaiken mahdollisen ja jos olisin kokeillut kaikkea mitä on avuksi tarjoiltu, en voisi syödä juuri mitään, minulla ei olisi amalgaamipaikkoja hampaissa ja nauttisin päivittäin varmaan sataa eri luontaistuotetta.

 Onhan se rikkaus, että me jokainen voimme viettää joulua juuri sillä tavalla kun itse koemme hyväksi ja tärkeäksi. Ihanaa joulun odotusta!

tiistai 24. marraskuuta 2015

Retki talven maahan

Teimme päiväretken mökille katsastamaan, että kaikki on kunnossa lumimyräkän jäljiltä. Netistä luin, että Jämsän Länkipohjan alue on ollut pahinta sähkökatkojen kannalta, ja eipä tuo kauas liippaa mökiltäkään. Mökkitie oli onneksi aurattu, mutta jo näkymä auton ikkunasta kertoi mitä tuleman pitää.
Viimeinen tienpätkä aurataan vasta kun erikseen pyydämme, joten tähän kohtaan jäi auto ja jalkauduimme tarpomaan hangessa. Lunta oli tullut se 30 senttiä. 
Koirat olivat innoissaan, kun pääsivät autosta pois!



 Mutta hetkinen, nyt pysähtyi jo koirienkin vauhti. Tässäkö sen tien piti kulkea?
 Siinähän se, mutta tienvieren koivut olivat taipuneet kaarelle tien ylle, ja katkenneita puitakin oli. Ei ihme, että sähköyhtiön porukalla on pitänyt kiirettä. 


Siellähän se mökki häämöttää.

Paikat olivat kunnossa, eikä rakennusten päälle ollut kaatunut puita. Kaikki katastrofin ainekset olivat kuitenkin olemassa. Sähköäkin saatiin!

Hiukan tuolla puuhastelimme lumitöissä, ja laitoimme vielä talvelta suojaan joitakin juttuja, mitä syksyllä oli jäänyt tekemättä. Esim. ruohonleikkuri oli vielä valmiudessa puuvajan nurkalla ;) Järvi oli saanut jo muutaman sentin jääpeitteen.

Kahvit juotuamme lähdimme tarpomaan takaisin autolle. 

Tuntui ihan siltä kun olisi käynyt pohjoisemmassakin kuin vajaan sadan kilometrin päässä. Saas nähdä onko tämä talvi kohta muisto vain. Hiukan vaikealta tuntuu uskoa, että nuo lumet tuosta parissa päivässä sulaisivat. Kotikotona on varmaan maa musta jo heti ensimmäisen vesisateen jälkeen, niin paljon vähemmän tuota lunta on meilläpäin. Mutta olipas mukava tehdä päiväretki talveen!


maanantai 23. marraskuuta 2015

Hyvä pulla, parempi mieli


 Niin se ensilumi sitten tuli maita valaisemaan, joskin taitaa täällä etelässä jäädä lyhytaikaiseksi iloksi. Meidän suunnitelmia se sekoitti sikäli, että oltiin isännän kanssa suunniteltu pikku mökkireissua, tarkoitus katsastaa että kaikki on kunnossa talven tulla. Mutta netistä huomattiin, että tuolla alueella Keski-Suomessa on sähköt olleet poikki lauantaista lähtien, ja kun oli tarkoitus yöpyäkin, niin lähtemättä jäi. Voipi olla että huomenna ajellaan päiväsiltään katsastamassa mökki. 

Minulla suunnitelmat menivät uusiksi sikälikin, että olin jo ilmoitellut esimiehelle ja työkavereille, että teen comebackin töihin tänään. Vaan toisin kävi, lääkäri oli sitä mieltä että ennen infektiopolilla käyntiä ei ole töihin asiaa. Suht hyvävointisena siis kotona kärvistelen, ja hiukan alkaa jo seinät kaatua päälle. Siksikin olisi kiva tehdä pikku ajelu mökkimaisemiin. 

Eilen aamuhämärissä meidän pihalla näytti näin siniseltä:
Onko kukaan muu huomannut sellaista juttua, että kun mieli on enemmän tai vähemmän maassa, niin leipominen on hyvää terapiaa? Varmaan kaikki käsillä tekeminen muutenkin. Minä olen sitten tuota leipomisterapiaa toteuttanut viime päivinä ihan olan takaa. 

Ekat joulutortut paistelin snautsein muotoon Iltalehden ohjeella. Tässä mallikoirat iltalenkille lähdössä:
Ja tämännäköisiä tuli tortuista:

Näitähän voisi paistella ympäri vuoden!

Suolapähkinäpipareiden ohjeen sain joskus mieheni tyttäreltä, kiitos Tytti! Pitkästä aikaa niitä tuli tehtyä, ja ovat kyllä ihan ylihyviä. 
Laitanpa ohjetta tähän jos joku haluaa kokeilla.

Suolapähkinäpiparit

200 g voita tai juoksevaa margariinia
2 dl sokeria
2 1/4 dl vehnäjauhoja
2 dl pieniä kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
2 dl suolapähkinöitä rouhittuna (esim. tehosekoittimessa)

Aineet sekoitellaan ja vaivataan taikinaksi. Pelille pyöritellään pikku pallosia, leviävät kuin kauralastut.
Edit: Unohtui paistoaika: 175 astetta ja 15 minuuttia.

Kannattaa muuten tehdä tupla-annos, nämä ovat tosi hyviä!

Tänään vielä tein litran pullataikinan ja puolen litran sämpylätaikinan.
Äitini tapasi sanoa eläessään, että pullista tulee aina leipojan näköisiä. Pitää kyllä paikkansa, näistäkin tuli tuollaisia vähän levähtäneitä ja muotopuolia, mutta maku on kohdallaan (eli eikö se sisin ole tärkein leipojassakin?) ;)

Sämpylöihin laitoin vehnäjauhojen lisäksi mysliä ja kaurahiutaleita.
Onpahan nyt sitten vaikka mökkireissulle evästä, jos matkaan päästään huomenna. 

Leppoisaa maanantai-iltaa!