myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kirjastotäti Etelä-Suomesta kirjoittelee omaksi ja toivottavasti vähän muidenkin iloksi. Asustelen maalla ja perheeseeni kuuluu mies ja lapsia kotona ja maailmalla. Tavoittelen ekologista ja humaania elämänasennetta. Elämääni iloa tuovat luonto, mökkeily, puutarhanhoito, käsityöt, kirjat ja keittiössä puuhastelu. Pidän tanssimisesta ja käyn mielelläni teatterissa ja konserteissa. Minussa asuu myös pieni karavaanari. Omat haasteensa päiviini tuo fibromyalgia sekä liuta muita sairauksia. Blogistani löydät juttua ja kuvia minulle läheisistä asioista sekä kaikenlaista pohdintaa maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

tiistai 25. marraskuuta 2014

Kokeilevaa kulinarismia

Varoitus: tämä päivitys sisältää tuotesijoittelua ;) nyt on löytynyt niin mainioita tuotteita ja ohjeita, että halusin jakaa ne teidän kanssanne. Ollaan oltu masut pinkeinä parit illat. Ei ole yhtään haitannut koeviikon kurimuksessa painivaa lukiolaistakaan, että kotona on ollut tarjolla kunnon vatsantäytettä.

Tämä texmex-jauhelihapiiras on Valion sivuilta ja päätin sitä kokeilla. Tosin ohje perustui texmex-juustoraasteelle, mutta käytin ihan tavallista Emmentalia ja maustoin täytteen ihan omaan tyyliin.
Alkuperäinen ohje on täällä. Meillä myös tomaatit vaihtuivat paprikaan, joita pehmittelin pannulla jauhelihan ja sipulin kanssa. Yksi ainesosa herätti hiukan hämmennystä, nimittäin tämä:
Tällaisesta tahnasta en ollut ennen kuullutkaan, ja kyselin Facebookissakin, että mistä sitä voisi saada ja voisiko mahdollisesti korvata jollain. Yllättäen sitä löytyi omasta S-marketistamme. Tahnaa tulee piiraan pohjaan puoli desiä, ja se antaa piirakalle vähän erikoisen, pikantin maun. Me tyttären kanssa tykkäsimme kovasti, isäntä ei niinkään. Tuolla Valion sivuilla oli tästä keskusteltu kovasti, joku oli korvannut rahkalla, joku tuorejuustolla, joku tomaattimurskalla. Ei auta kun kokeilla, mausta joko pitää tai ei. Ehkä teen ensi kerralla hiukan miedomman makuisen version ja korvaan osan tahnasta esim. tuolla tuorejuustolla. Erityisen meheväksi piiraan tekee, että vielä koko komeuden päälle ennen uuniin laittoa hulautetaan kerman ja kananmunan seos!

Toista Valion ohjetta kokeilin tänään, eli kerrostortillapizzaa, alkuperäinen ohje täällä. Taas boikotoin texmex- juustoraastetta ja maustoin miten tykkäsin. Ja tomaatit tälläkin kertaa paprikaa. Aivan ihana ohje tämäkin! Tämän verran oli jäljellä kun tajusin kameran ottaa käteen, kertoo ruoan herkullisuudesta:
Nauratti muuten kun huomasin, että "meidän" nacho-jauhelihapaistoksen ohje on Valion sivulla osiossa "parempaa pikaruokaa". Heh, meillä sitä on tehty vuosia, kumpikohan oli ensin, muna vai kana ;)

Fazerin Alku-puuroakin piti maistaa, kun mainoksiin olen törmännyt tämän tästä:
En välitä mistään kuivatuista marjoista puuron seassa, joten valitsin tämän kuitupuuron. Keittelin sen rasvattomaan maitoon ja molskautin salaa voinokareen kattilaan puuron sekaan! Ihana, pehmeä aamupuuro tästä tuli ja varmaan uusi suosikki. Mahtavaa että puuro on taas suosiossa. Silloin kun pojat asuivat kotona, puuro oli meillä joka-aamuinen aamupala. Mittasin ryynit illalla valmiiksi suolan kanssa haudekattilaan, aamulla sitten ensimmäiseksi puuro kiehumaan, kattilassa se oli lämpimänä odottamassa seuraavaa kouluun lähtijää. Sitten tuli totaalinen kyllästyminen ja monen vuoden tauko puuronsyöntiin. Nyt se taas maistuu!

Muutamat tortutkin on jo paisteltu ja maisteltu.
Perinne tämäkin, ensimmäset tortut kaneli-omenatäytteellä ja sitten lähempänä joulua siirrytään luumuversioihin.

Nyt kun näitä ruokakokeiluja on tehty, heräsi idea, että tänä vuonna vietettäisiinkin ruokien suhteen vähän erilaista joulua. Laatikot ja rosolli ei meillä oikein tee kauppaansa, kinkkuakin syödään aaton jälkeen vähän väkisin. Jotenkin stressaa yrittää saada koko systeemi yhtaikaa lämpimänä pöytään ja sitten taas mahduttaa jääkaappiin kun laatikoista on pikku nurkka nyrsitty. Tytön kanssa suunniteltiin, että tehtäisiinkin erilaisia suolapaloja ja salaateja, lihapullia, ja paistettaisiin aattona pikku kinkku jota saisi hohmia kuumana suoraan pelliltä (jolloin se on mielestämme parasta!). Itsetehtyä leipää, keksejä ja juustoja. Ja jotain makeaa jälkkäriä. Torttuja kylläkin, pipareita ehkä ei. Kuppikakkuja luultavasti. Savukala voi olla must. Tätä repertuaaria voi sitten suunnitella lisää sen mukaan kun selviää ketä meille joulun viettoon ilmaantuu.

Erilaisen kattauksen puolesta puhuu sekin että isännyys on tapanina töissä, ja pyhien jälkeen teemme pikku reissun jolloin talossa on koiravahdit. He saisivat sitten tuhota mitä jäljelle jää. Ja noita pikkusuolapaloja olisi helppo ottaa pakastimesta lisää sitä mukaa kun tulevat syödyksi. Eikä haittaa vaikka niitä jäisi sinne vaikka uudeksivuodeksi. Laatikoita ja muita jouluruokia tulee syötyä tässä ennen joulua jo useaan kertaan, joten ehkä tällä kertaa näin. Saa nähdä pysytäänkö näissä vai pettääkö kantti kun joulu alkaa lähestyä ja pitää kuitenkin alkaa niitä laatikoita värkkäämään. Ajattelin, että kun kirjaan suunnitelman tänne, se saattaa ehkä toteutua. 

Tässä vielä yksi pikku heräteostos Lidlistä tänään:
Teenkeitin! Testattu ja hyväksi havaittu, eikä hintakaan päätä huimannut!

Mukavaa viikon jatkoa!

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Sielu lepää

...missäpäs muualla kuin täällä sielunkodissani. Ja minä tyhmä kun vielä loppuviikosta pähkäilin uuvuksissani, että lähdenkö mökille vai en. Käväisi mielessä laittaa isäntä itsekseen puusavottaan mökille ja jäädä kotiin vetämään lonkkaa. Itse savottaan en pysty näillä käpälillä osallistumaan mutta pystyn kuitenkin ruokaa laittamaan ja lämmittämään saunaa. Tuntui vaan ihan ylivoimaiselta alkaa pakkailemaan kasseja, ja kun tyttärelläkin oli lauantaina koulua ja kuljetusongelmia sinne, niin ajattelin jo jäädä sovinnolla kotiin. 

Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä. Tyttö pääsi kouluun ja minä mökille ja kaikki olivat tyytyväisiä. Ikinä en ole katunut mökille lähtöä, vaikka joskus uuvuttaakin siirtää jääkaappinsa kerran viikossa paikasta toiseen.Talviaikaan toki harvemmin.
Mökille päästessä ei lumesta vielä ollut tietoakaan (takalisto kuuluu Pinjalle).

Sama maisema hiukan myöhemmin:
Miekkonen kameran takana, koira on poistunut kuvasta. Saatiin maa valkoiseksi, mutta lunta oli Keski-Suomessa paljon vähemmän kun täällä etelämmässä. 
Mökkisauna ei ole maailman kaunein mutta meille se on maailman paras! Kaikenlaista remppaakin on saunan päänmenoksi suunniteltu, mutta toistaiseksi se on kelvannut tällaisenaan. Lauteille mahtuu kaksi ihmistä, juhannuksena on joskus ollut tungosta mutta muulloin on mahduttu hyvin. Saunakamaria on moni vieras kiitellyt yöpymispaikkana.
Lehmis oli jäätynyt joten isäntä pääsi avannon tekoon.
Minusta ei ole avantoon menijäksi ilman saunaa, mutta saunasta tuonne pulahdeltiin moneen kertaan. Ihan viimeisenä kun viilentää itsensä avannossa, niin Herra Fibro pelästyy vähäksi aikaa. Kotona en juuri saunokaan, koska ilman tuota viilennystä sauna aiheuttaa ikäviä särkyjä. 
Tämä kuva on päiväsaikaan otettu, iltapimeällä tuonne mustaan veteen oli aika jännä pulahtaa. Mökin rauhassa viikon kiire ja stressi unohtui, ja taas jaksaa uutta aloitella. 

Tänään on vielä oltu tanssitreeneissä vuodattamassa verta, hikeä ja kyyneleitä - no ainakin sitä hikeä. Tanssiminen on vaan niin mielettömän hauskaa. Miekkosen kanssa ei aina vaan päästä yhteisymmärrykseen siitä kumpi meistä ei osaa tanssia ;) tosiasia on että ei kumpikaan, mutta hauskaa meillä on joka kerta. Vähän jotain ollaan opittukin, ja kuntokin tuolla nousee ihan väkisin. 

Ihanaa -toivottavasti edelleen talvista - viikkoa!



torstai 20. marraskuuta 2014

Lusikoiden vääntelyä

Muistaako joku vielä tyypin nimeltä Uri Geller tai jotain sinnepäin? Väänteli aikoinaan lusikoita ajatuksen voimalla. Minä olen tehnyt samaa mutta käyttänyt ihan näppivoimia. Näin sunnuntain synttäreillä ihanan idean, jota oli pakko päästä itsekin kokeilemaan. Sittemmin näin saman idean eräässä blogissa, valitettavasti en muista enää missä, eksyin sinne ihan sattumalta. Mutta en siis ota ideasta kunniaa. 

Kynttilälyhtyjä siis:
Ja kierrätettyjä (hiekka on sentään ihan kaupasta ostettua)! Lasipurkkeja lojui kaapissa, lusikoita metsästin kirpparilta (jos en olisi löytänyt, olisi varmaan keittiön laatikoista hävinnyt muutama lusikka). Koristeina tyttären hylkäämiä koruja.
Hiekkaa siis purkin pohjalle, lusikka väännetään tuikun alustaksi 90 asteen kulmaan, ja koristeet purkin kaulaan killumaan. Ihan hauskoja tuli mielestäni!
 Nyt olisi varmaan syytä hankkiutua petiä kohti, zumban jälkeen kierrokset jää aina vähän päälle. Onneksi on enää yksi herätys tätä viikkoa jäljellä. Miekkosen kanssa mennään katsomaan onko mökki pystyssä ja putket sulana. Mukavaa loppuviikkoa ja viikonloppua!

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Tossuja ja kortteja

Sunnuntaihuomenta! Kuten otsikosta näkyy, täällä ei mitään uutta. Olin viime viikon poissa omalta mukavuusalueeltani eli yllättäen naapurikirjastossa sijaistamassa. Täytyy myöntää että hiukan otti voimille. Kovin iltatyöpainotteinen viikko oli, ja täytyy sanoa että tuntui ihanalta kun sai viettää perjantai-illan kotosalla. Heittäydyin silloin taas täysillä korttipajan touhuihin, ja kohta on tämän joulun kortit kirjoitusta vaille valmiina. Muutaman ajattelin vielä värkätä ihan ylimääräisiksi.
Mitään sen kummempaa ideaa ei ole noihin ollut, kunhan olen leikkinyt nauhoilla, leikkureilla ja leimasimilla. 

Yhdet joulunpunaiset viiden lehden tossut ovat valmistuneet ja entisetkin saaneet lumikukkia koristeekseen.
Tuo leppäkerttu ei nyt kovin jouluinen otus ole mutta sopi niin hyvin väreihin että pitihän se tuohon istuttaa. Nyt kokeilen tuleeko punaisesta Nalle-kerästä vielä toiset tossut vai pitääkö ostaa lankaa lisää. 

Eilen oli sitten jo ekat pikkujoulutkin. Täytyy myöntää että vähän hassulta tuntui kuusi, pukki ja joululaulut, marraskuun puolivälissä mutta äkkiäkös sitä tuohon tunnelmaan solahti, varsinkin kun sai masuunsa puuroa ja rusinasoppaa sekä torttukahvit! Kyseessä oli tanssiseuran pikkujoulut johon lähdimme ihan uteiliaisuudesta katsomaan, millainen meno on kun uusia porukassa olemme. Ja kyllä kannatti. Alkuillasta oli paikalla paljon seuran lapsia vanhempineen ja näimme monta hellyttävää lasten tanssiesitystä, showtanssia ja paritanssia. Sekä aivan huikeita kilpatanssijoiden näytöksiä pukuineen. Läheltä katsoessa huomasi, että kyllä tanssi on mitä suurimmassa määrin urheilua. Ja yhtään ei helpota, että sitä tehdään iltapuvussa ja korkkareissa ja miehet frakissa. Lattareihin tosin vaihtoivat vähän kevyemmät varustukset. Kun lapsiperheet lähtivät, oli vuorossa o.p.m. -osuus, mutta niitä pulloja ei juurikaan näkynyt vaan kaikki keskittyivät tanssiin kuten arvata saattoi. Eli kaikin puolin erilaiset ja piristävät pikkujoulut!

Tänään on vielä ohjelmassa erään ihastuttavan prinsessan eli kummityttöni synttärikutsut! Ja vähän tekisi mieli kaupoissakin käydä kun kerrankin kaupunkiin asti ehtii. 

Mutta ulkona näyttäisi olevan ihan selvä ulkoilukeli joten ihan ensimmäiseksi on vuorossa hiukan metsässä rämpimistä risupartojen kanssa. Reipasta sunnuntaita kaikille!

lauantai 8. marraskuuta 2014

Isänpäivän aatto

Tänään on taas päivä, jolloin vannon etten ikinä enää valita mitään pikkuvaivoja. Suruviestejä on kantautunut monelta suuntaa, vaikeita sairauksia. Läheisten läheisiä. Sytyttelen kynttilöitä ja toivon sydämestäni voimia teille jotka niitä nyt erityisen paljon tarvitsette. Ajatuksin luonanne. 

Tänään olen erityisen iloinen siitä, että meillä raikuu nuorten ihmisten iloinen nauru. Tyttären uusia kavereita tuli ensivisiitille. Koska tulivat kauempaa, emme tyytyneet ihan perinteiseen sipsi-limu-karkki -kattaukseen, vaan teimme vähän tujumman iltapalan. 
Tyttö jo nauroi, kun ehdotin nachopaistosta. Sitähän meillä yleensä tehdään, kun kavereita kyläilee. Pussillinen nachoja, sekaan paistetaan ja maustetaan jauhelihaa, tänään peräti 700g. Purkilliset salsa- ja juustokastiketta tex mex -hyllystä. Juustoraastetta päälle ja uuniin. 

Salaattia ja myslisämpylöitä lisukkeeksi.
Jälkkäriksi kahvia ja pannaria! 

Isänpäiväkakkuna tänä vuonna porkkanakuppikakut, meidän perheen lempparit!
Takkauunia tässä lämmittelen, ajattelin laittaa possunlavan yöksi uuniin, huomenna sitten pulled porkia eli nyhtöpossua isänpäivän ateriaksi.

Yhdet sukat valmistuivat. Kutsun näitä lohikäärmesukiksi värityksestä johtuen. 
Varsi on taas tuota hauskaa vinoraitaa:
Ja nyt sitten varoituksen sana teille jotka ette vielä halua kuulla erästä j-alkuista sanaa. Voitte lopettaa lukemisen tähän. 

Nimittäin meikäläisen joulukorttipaja on avautunut, ja näyttää tällä hetkellä tällaiselta:
Kortteilu on niin mukavaa! Ja vaikka lopputulos olisi - hmmm - no vaikkapa käsintehdyn näköinen, niin uskon ja toivon että tekemisen ilo välittyy kortin mukana tervehdyksen saajallekin. 

Eli nyt jatkamaan askartelua! Mukavaa lauantai-iltaa ja Oikein Hyvää Isänpäivää!