myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kirjastotäti Etelä-Suomesta kirjoittelee omaksi ja toivottavasti vähän muidenkin iloksi. Asustelen maalla ja perheeseeni kuuluu mies ja lapsia kotona ja maailmalla. Tavoittelen ekologista ja humaania elämänasennetta. Elämääni iloa tuovat luonto, mökkeily, puutarhanhoito, käsityöt, kirjat ja keittiössä puuhastelu. Pidän tanssimisesta ja käyn mielelläni teatterissa ja konserteissa. Minussa asuu myös pieni karavaanari. Omat haasteensa päiviini tuo fibromyalgia sekä liuta muita sairauksia. Blogistani löydät juttua ja kuvia minulle läheisistä asioista sekä kaikenlaista pohdintaa maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

perjantai 31. lokakuuta 2014

Happy Halloween!

Kirjastonoita täällä toivottelee hyvää pyhäinpäivää kaikille blogikamuille!
(Ja yrittää kovasti saada imurin käyntiin - mikä vikana kun ei käynnisty?!?)

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Sunnuntaisoppaa

Hei taas! Nyt jo hämärtää vaikka kello ei ole vielä neljääkään, kiitos talviajan (eli muistettiin kellojen siirto!). Loma alkaa olla toden teolla loppusuoralla. Eilen käytiin katsomassa mainio Mielensäpahoittaja-elokuva. Tykkäsin kovasti! Antti Litja oli juuri oikea henkilö Mielensäpahoittajan rooliin ja Mari Perankoski oli vakuuttava miniä. Tänään on vielä kivaa tiedossa tanssitreenien muodossa, polkan harjoittelu jatkuu ja tangoakin on ohjelmassa.

En ole mikään innokas ruoanlaittaja, ja kaikkein tylsintä on mielestäni miettiä, että mitä sitä perheelle ruoaksi taikoisi. Tänään oli taas pää yhtä tyhjä kuin jääkaappikin, joten päädyin kauppaan pohtimaan asiaa. Siitä ei yleensä mitään hyvää seuraa, mutta tällä kertaa välähti. Nimittäin tätä iki-ihanaa kukkakaali-Koskenlaskija-savukalakeittoa en ole tehnyt aikapäiviin. Sunnuntaisapuskan on hyvä olla sellaista, että sitä voi alkuviikosta vielä lämmitellä, ja tämä soppa on siihen omiaan.
Nonni, miten meillä voi taas olla koirankarvoja pöytäliinalla?!?
Ohje on alunperin Antti Heikkilän vähähiilarikeittokirjasta. Antti kuvaa sitä näin: Keitto on kuin kuninkaiden keittiöstä, ja sitä kehtaa tarjota kenelle vaan. Olen ihan samaa mieltä. Tässä summittainen ohje:

Kukkakaali-Koskenlaskija-savukalakeitto

1 iso kukkakaali keitellään pehmeäksi. Veteen suolaa, minulla oli Reformi Luomu -lihaliemikuutioita puolitoista. Kypsä kukkakaali soseutetaan keitinliemeensä. Sekaan sulatellaan Koskenlaskijaa, puoli pakettia tai koko paketti, makuasia. Sekaan vielä savustettua kalaa, esim lohta. Tähän upposi puolikkaan fileen verran. Tai jos on vaikka savukalan jämiä, ne voi hyvin käyttää tähän. Sekaan vielä 1-2 desiä kuohukermaa (ei välttämätön), kiehautetaan vielä. Mausteeksi sitruunapippuria ja laitoin myös tilliä pakastimesta.

Hyvän leivän kanssa mainio vierasruokakin, voi tehdä etukäteen ja lämmittää.

Jokin aika sitten pähkäilin täällä lihansyönnin kanssa. Varmaan moni on miettinyt mihin tulokseen olen tullut. Ei minusta mitään absolutistia ole lihan suhteen tullut. Pieniä valintoja olen kuitenkin tehnyt. Maitotuotteita ja juustoa kuuluu edelleen ruokavalioon. Kanaakin. Jossain määrin myös lihaa. Suosin luomulihaa silloin kun sitä on saatavilla, ja esim jauhelihassa eron huomaa kyllä maussa. Myös kasviksia ja maitotuotteita ostan mahdollisimman paljon luomuna, joskin hintaa kauhistellen. Kotimainen kirjolohi on käsittääkseni tässä mielessä hyvä valinta, joten sitä suosin.  Olen myös vaihtanut esim. shampoon ja yleispesuaineen ekologiseen vaihtoehtoon ja suosin luonnonkosmetiikkaa. Ja iloinnut täysin siemauksin kirppareiden kiertelystä, tehnyt hienoja löytöjäkin. Kirpparit eivät kyllä ole mikään uusi juttu, niitä olen kierrellyt jo vuosikymmeniä ja ostan vaatteet useimmiten käytettyinä. Mökillä meillä on myös lähes koko kalustus kierrätettyä ja ullakoilta haalittua. 

Mutta nyt pikku kahvit ja sitten pitää lähteä sinne tanssitunnille! Mukavaa alkavaa viikkoa!

perjantai 24. lokakuuta 2014

Tulitikkutehdas

Hyvää alkavaa viikonloppua! Syysloma alkaa olla loppusuoralla, on ollut ihan mahtava viikko. Loman alkajaisiksi teimme parin päivän reissun Tampereelle murusieni luokse. 
Syötiin tietysti hyvin, minkä lisäksi oli ohjelmassa kirpparien kiertämistä. Tytär jäi tutustumaan kommuunielämään, ja me mieheni ja koirien kanssa kurvasimme matkailuauton SFC Maisansaloon, missä olemme olleet viimeksi ehkä noin kymmenen vuotta sitten. Lokakuinen maanantai-ilta oli karavaanarialueella erittäin rauhallinen, enkä nähnyt koko aikana muita ihmisiä kun meidät vastaanottaneen isännän. Vastaanotto oli erittäin ystävällinen ja alueen huoltorakennukset oli uusittu hulppean hienoon kuntoon sitten viime käyntimme. Hatunnosto alueelle, pitääpä tulla kesällä uudestaan!

Seuraavana päivänä pääsimme poikani opastuksella tutustumaan sellaiseen nähtävyyteen, mihin ei ihan oma-alotteisesti olisi tullut mentyä, nimittäin Tampereen vanhaan tulitikkutehtaaseen.
Tehdas on tällä hetkellä yksityisomistuksessa, ja omistajan siunauksella paikallinen nuoriso on vallannut sen.

Täällä on päästy tekemään toinen toistaan hienompia graffiteja ihan luvan kanssa. Täällä pidetään paljon myös bileitä, joskin varsinainen biletila oli lukittuna että paikat pysyisivät paremmassa kunnossa. 
Skeittiramppi:




Kierros tehtaassa herätti aika ristiriitaisia tunteita. Hurjaa, hienoa, jännää ja aika ahdistavaakin. Välillä tuli mieleen, että täällä voisi törmätä vaikka ruumiseen. 
Ihan muutama pullollinen spraymaalia on kulunut....
Welcome home....
Sohva on poikani vanha, hiukan huonossa hapessa nykyään. 
Kuluvan vuoden taidetta.

Kannattaa poiketa. Pääsymaksua ei peritä.

Reissussa tikuteltua:

Hauska malli. Seuraavat ovat jo puikoilla.

Ja vielä muutama väsynyt reissukoira:



  Viikon loppupuolella oli mökkeilyä ohjelmassa, aikamoisen hyytävässä säässä. Ensi viikoksi onkin sitten lämpimämpää luvassa.

Nautitaan viikonlopusta, ja muistetaan kääntää kelloja. Tulee muuten tuntia pitempi loma!

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Margit-mummon mahtipiirakka

Heippa kaikki (tyyliin Soikku) ja mukavaa vaikkakin sateista sunnuntaita. Oikeastaan nyt ei sade haittaa, kiva puuhastella sisällä. Sen verran voisi olla sateessa taukoa, että pääsisi koiria lenkittämään. No eipä niitä sade haittaa, mammaa vähän ulkoillessa kuitenkin.

Olen varmaan joskus jakanut teille ohjeen tästä äitini aikanaan lanseeraamasta suolaisesta piirakasta.
Äiti tilasi aikoinaan Näin leipoo Anni Helena -nimisen vihkosen josta ohje on peräisin ja hän teki tätä jo silloin kun kukaan ei vielä tehnyt mitään suolaisia piirakoita. Pizzakin oli uusi juttu, täytteenä lenkkimakkaraa tai jauhelihaa, ketsuppia ja juustoraastetta. Piirakka on siis kaikkien suolaisten piirakoiden äiti, eikä samanmoista ohjetta ole vastaan tullut vuosien varrella. Teen tästä edelleen eri versioita, ja myös jälkikasvuni on halunnut ohjeen ja tekee näitä. 

Kun muutin lapsuudenkodista pois, tilasin vihkosen myös itselleni. Muistelen että se maksoi silloin 13 markkaa, mitä pidin aika arvokkaana. Mutta on todellakin ollut hintansa arvoinen. Teen pullataikinan aina tämän kirjan ohjeella, se on ihan huippuhyvä. Kirjassa on myös paljon käyttämäni juustosarvien ohje. Anni Helena on kulkenut siis mukanani reilut 30 vuotta, ja tältä se näyttää nykyään:
Näkee että on ollut monta kertaa tästä kohtaa auki. Kannet ovat tipahtaneet pois, joten en pääse katsomaan miltä vuodelta kirjanen on. Laitanpa ohjeen tähän, vaikka voi olla että ei todella ole ensimmäistä kertaa blogissa. Alkuperäinen ohje on nimeltään juustotorttu.

Juustotorttu
 150 g voita
2 1/4 dl vehnäjauhoja
3 rkl vettä
1 dl juustoraastetta

Täyte:
2 munaa
2 dl kermaa tai maitoa
1 rkl vehnäjauhoja
4 dl juustoraastetta
(150 g savukinkkua kuutioina)

1. Sekoita voi ja vehnäjauhot käsin keskenään
2. Lisää joukkoon vesi ja juustoraaste
 3. Painele taikina matalan vuoan pohjalle ja reunoille
4. Paista pohja 225 asteen lämmössä 10-15 minuuttia
5. Sekoita täytteen aineet keskenään ja kaada seos tortun syvennykseen
6. Paista torttua vielä noin 15 minuuttia eli kunnes täyte on saanut kauniin värin

Ostan yleensä pussin juustoraastetta, laitan desin pohjaan ja loput täytteeseen sen enempää mittaamatta. Täytteeseen voi laittaa mitä ikinä haluaa. Jauhelihasta tulee ruokaisa, kasviksista kevyempi. Tällä kertaa tein piirakasta gluteenittoman, laktoosittaman ja lihattoman. Laitoin täytteeseen aurinkokuivattua tomaattia suikaleina ja fetaa. Pohjan tein gluteenittomasta jauhoseoksesta. Päälle vähän itse kasvatetun paprikan suikaleita väriä antamaan. Kannattaa kokeilla, tämä ohje toimii aina!

Ruskeat lapaset tulivat valmiiksi ja lähtevät pian uuteen kotiin. Näitä harmaita en muistanutkaan täällä vilauttaa, tein nämä pikapikaa tyttöseni kätösiä lämmittämään.
Hänen lankatoiveensa oli harmaa Novita Suomi, mikä on 100 % villaa ja lapasista tulikin pehmeät ja lämpimän oloiset. 

Seuraavaksi sitten niitä sukkia. Meillä on ideoita pursuava työyhteisö, ja sain taas mainion ja helpon sukkamallin ohjeen. 
Uskomattoman helppo ohje, silmukkaluku vaan kuudella jaollisesksi. Minulla on tässä 3 1/2 puikoilla 12 silmukkaa/puikko, jos teet tiukempaa niin kannattaa laittaa yhdelle puikolle 18 silmukkaa, muille siis se 12. Mallineule on näin yksinkertainen:
2 oikein, langankierto, 2 oikein, 2 oikein yhteen. Ruutuvaikutelma tulee väriä vaihtamalla. Tästä taitaa tulla vielä koukuttavampi malli kuin Olga!

Nyt alkoi sitten viikon loma, tulikin tarpeeseen 6-päiväisen työviikon jälkeen. Tämä syksy ei ole oikein minun vuodenaikaani, talvi vielä vähemmän. Kovasti pitää yrittää keksiä jotain mukavaa mieltä piristämään. Olisi kyllä ihanaa jos voisi viettää nämä pimeät kuukaudet jossain lämpimässä ja jättää Herra Fibron pakkaamatta laukkuun. Mutta kun se ei ole mahdollista niin pitää keksiä muita konsteja. Tänään on ainakin lämpö taattua kun pääsen testaamaan uusia tanssikenkiäni parketille, tyylilajeina foksi ja polkka! Ja huomenna pääsee matkailuauto vielä hetkeksi baanalle ennen talviteloille laittamista. Ihan Tampereelle asti matkataan, Tampereen murusia tapaamaan. Eli on tässä ihan kiva loma tiedossa. Mukavaa viikkoa kaikille, töissä/koulussa tai lomalla!

torstai 16. lokakuuta 2014

Rähmäkäpälä

Hei ystävät rakkaat! Piti tulla pikaisesti kirjoittelemaan, kun on taas aikaa vierähtänyt viime kerrasta. Pientä matalapainetta on ilmassa, olin puolitoista viikkoa sairaslomalla käsiäni potien. Tällä viikolla taas töissä. Kädet nyt tutkittiin ihan perusteellisesti. Hermoratatutkimuksessa löytyi ranteesta hermopinteen jälkitila, hermo kai ehti olla liian kauan puristuksessa ja lievä pinne jäi oikeaan käteen  pysyvästi. Vasuri on tältä osin kunnossa. Nivelrikkoa löytyi molemmista käsistä sekä ranteista että sormista, ja se aiheuttaa nuo ikävät säryt. Sain lääkäriltä ymmärrystä, särkylääkettä ja glukosamiinia. Minulla on myös ihana esimies, joka on ottanut ongelmani vakavasti ja ymmärtäen. Nyt pohditaan ydessä työterveyden kanssa, mikä on tulevaisuudenkuva työnteon suhteen. Tehdäänkö näillä käsillä vielä pitkäänkin kirjastotyötä vai onko edessä alanvaihto. Tässä vaiheessa menen päivän kerrallaan, nyt odotan kovasti ensi viikkoa ja syyslomaa, jonka saan viettää yhdessä perheeni kanssa ja tavata poismuuttaneita lapsiani kumppaneineen. Ihanaa kun on jotain mitä odottaa! Ehkä ehditään mökillekin.

Enkä nyt tällä postauksella mitään säälipisteitä hae, kerroinpahan vaan mikä on tilanne ja missä mennään. Täällä pärjäillään ja ollaan valoisalla mielellä. Mikä on ihmisen ollessa kun on terveet jalat ja ainakin omasta mielestäni pääkin on aika hyvässä kunnossa.

Sairaslomaillessa vietin myös muutaman päivän mökkeillen koirien kanssa. Ja mitäpä löytyikään, kun käppelehdin metsässä koirineni.
Suppiksia en ole nähnyt koko syksynä, ja kun nämä löysin niin menin niin päästäni pyörälle että piti navigaattorin kanssa suunnistaa metsästä pois.
Taskussa oli vaan pieni hedelmäpussi satunnaisia kanttarelleja varten, ja keräsin näitä pussin lisäksi ensin pipoon ja lopuksi piti tehdä paidasta pussukka! Nyt sitten tiedän, että mökkimaisemissakin näitä kasvaa, tämä oli ensimmäinen löydös laatuaan. 

Neuleet on jääneet vähiin käsivaivojen vuoksi. Onneksi lääkäri sanoi, että käsillä saa ja pitää tehdä kaikkea, kivun rajoissa tietysti. Yhdet hassut lapaset sain jämälangoista tehtyä:
Lankana seiskaveikan jämiä, Rose Mohairista on tulossa tällaiset, vielä puikoilla:
Seuraavaksi varmaan taas sitten sukkia. 

Arvatkaapas muuten mitkä nämä ovat:
No juu, kengätpä hyvinkin, mutta eivät mitkä tahansa kengät vaan "uudet" Torista ostetut tanssikenkäni! Monta vuotta ollaan mieheni kanssa puhuttu tanssiharrastuksen aloittamisesta, ja nyt ollaan pari kertaa treeneissä käyty! Ollaan kyllä aiemminkin pyörähdelty humppaa, valssia, tangoa ja foxia, mutta nyt ajateltiin vähän hioa noita taitoa ja opetella ns. kädenalitanssejakin. Hikistä hommaa tuo treenaaminen, viimeksi oli ohjelmassa jenkkaharjoitukset ja kyllähän tiesi jälkeenpäin hyppineensä. Enpä tiennyt että jenkkaakin voi mennä niin monella erilaisella kuviolla, jopa foxin askelin. 

Uskaltauduimme viime viikonloppuna ihan lavatansseihinkin, lähinnä ennen tansseja pidettävän fusku-kurssin vuoksi. No tulihan sitä vähän fuskua opittua, mutta muut taidot on sitten kevyiksi havaittu. Uskomattomia tanssitaitureita oli Finlandersien tahtiin tanssimassa, näkee että kuvioita on hiottu vuosia. Ehkäpä mekin vielä joskus...harjoitukset jatkuvat. Miehellekin on tanssikengät hankittu! Minä ostin itselleni ihan tanssilenkkaritkin, mitä olen tuolla treeneissä käyttänyt. Niillä menee sitten zumbatkin ja bailatinot, jota olen myös pari kertaa käynyt kokeilemassa. Voipi olla että bailatino jää, kun pitäisi 30 km ajaa harrastamaan sitä, eikä se herättänyt mitään valtaisaa intohimoa. Ehkä mennään nyt zumballa ja paritanssilla, kun töitäkin pitää ehtiä tekemään. Ja käsitöitä! 

Kivaa lomaa oleville ja tuleville lomalaisille!

perjantai 3. lokakuuta 2014

Syystunnelmia

Lokakuu on tosiasia, jota en nyt oikein edes jaksaisi ajatella. Onneksi vielä ollaan saatu nauttia mukavista syyssäistä. Pimeys kuitenkin lisääntyy, sille ei voi mitään. Hiukan olen nyt allapäin, koska syksy on tuonut taas särkyjä tullessaan. Käsien vuoksi hipsin vihdoin lääkäriin, kun tuntui että enää ei ole kyse "pelkästä" fibrosta. Sain uusia särkylääkkeitä, jotka hiukan auttavatkin, ja ensi viikolla on tiedossa monenlaista tutkimusta: kädet kuvataan ja ensimmäistä kertaa tutkitaan se reumatekijäkin verikokein. Ja sitten "pääsen" taas siihen ihanaan  hermoratatutkimukseen, missä selviää onko uusia tukoksia ranteissa. Ensimmäistä kertaa lääkäri vihjaisi, että tukos saattaakin olla kaularangan alueella, jolloin kyseessä voisi olla oireyhtymä nimeltä TOS (silloin rannekanavia olisikin turhaan availtu). Mutta ei nyt aleta tekemään omia diagnoosia, vaan katsotaan mitä tutkimuksissa selviää. 

Mutta se sairaskertomuksesta, ja nyt iloisempiin asioihin! Nämä syksykuvat ovat viime viikonlopun mökkireissulta.
Mitä lie kantosieniä? Paljon niitä ainakin oli!

Vanha laituri taitaa olla pohjassa kiinni, kun ei ole kokonaan uponnut. Koirien on pakko päästä sinne aina kun kuljetaan ohi.


Veera täyttää tässä kuussa jo 9 vuotta, eli on jo aikas ikäneito. Mutta kun metsään pääsee niin menee kuin viitajänis eikä ikä juuri paina.
Välillä on hyvä levähtää pehmeillä sammalilla. Meidän metsäreissuilla ei ole kiire. 

Pikkuinen Ronja syysvarpujen seassa:
Mökkipihakin oli saanut ihania syysvärejä:


Kyllä, on tässä syksyssä paljon ihanaa, vaikka kesäihmisenä itseäni pidänkin. 

Yhdet uudet kuppikakut tuli kokeiltua. Nämä ovat tuosta Sanna Kiisken ihanasta kuppikakkukirjasta, alunperin Kinder-kuppikakut mutta tein nämä ihan perinteisestä Fazerin sinisestä. Hyviä tuli!

Olen ihan koukussa näihin viiden lehden tossuihin, näissä koristeena virkatut englanninkukat.
Kädet eivät nyt hirveästi anna neulomiselle myöten, pari kerrosta silloin tällöin ja taas taukoa. Mutta näillä mennään.

Kynttilänvaloa lokakuuhun!