myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Äiti ja vaimo, henkinen hippi, viherpiipertäjä, mökkihöperö, lukutoukka, lankahörhö, kipuilija, metsässäkulkija, ilon ja valon etsijä

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Mökkihöperö

Näitä mökkipostauksia pukkaa nyt tiuhaan tahtiin, kun olen niin kovasti nauttinut olostani siellä. Kun kevät on näin ihana kun nyt on ollut, niin olisin siellä ihan koko ajan. Ehkä sitten eläkkeellä voin olla siellä koko kesän. Sitä odotellessa. Perjantaina pakkasin koirat ja eväät autoon ja nokka taas kohti pohjoista. Mökki on kotoa peräti 90 kilometriä pohjoisemmassa, mutta juuri tähän aikaan keväästä sen huomaa. Kotiin tullessa huomasi taas toisinpäin, kun vihreys hiljalleen lisääntyi. Minä niin nautin juuri tästä ajasta kun joka paikka vihertää hentoa vihreää. Jospa joskus olisi paljon aikaa ja ehkä myös ylimääräistä rahaa, niin voisi kulkea pohjoiseen sitä mukaa kuin kevät etenee ja kokea tuon hennon vihreän monta kertaa!

Poloinen siippani joutui jäämään kotinurkille savottahommiin, ja tytöllä oli tietenkin omat viikonloppuaktiviteettinsa. No, olihan minulla seuraa. Herra Fibro asettui taloksi jo alkuviikosta, enkä saanut sitä karistettua kannoiltani vaikka kuinka yritin. Toistakymmentä vuotta olemme yhtämatkaa kulkeneet, enkä vieläkään ole keksinyt mitään logiikkaa, mikä nuo säryt aiheuttaa ja millä niitä voisi välttää. Liikunta, kylmä vesi, punaisen lihan poisjättäminen, kaikki on kokeiltu ja apua saatu aina vähäksi aikaa. Yksi on varmaa, stressi pahentaa oireita ja ilmeisesti alentaa kipukynnystä niin, että särkyä riittää. Kovimmilla on aina nuo kohdat jotka ovat jollain lailla vahingoittuneet. Leikatut polvi ja ranteet, juurihoidettu hammas. Minulla on ollut periaate, että niin kauan kun liikkumaan pääsen, en ole töistä pois näiden vaivojen vuoksi. Joskus on ollut pakko luovuttaa, kun ei ole päässyt sängystä ylös ilman apua. Nyt ollaan hyvin lähellä sitä tilannetta, mutta toivon että joku ihme kohta tapahtuisi ja Herra häipyisi maisemista. 

Mutta unohdetaan säryt hetkeksi ja mennään mukavampiin asioihin eli siihen mökkeilyyn. Siitä varmaan kuvat kertovat parhaiten. Koirista oli mukavaa pyöriä nurmikolla, joka tuolla pohjoisemmassa ei vielä juurikaan vihertänyt vaan oli kuivaa ja pölisevää. Ja sitten äippä oli tyhmä eikä päästänyt sisälle, heilui harjan kansa ja uhkaili jopa ilmurilla:



Vaikka turkit ovat suht lyhyet, niin tiukasti tarttui heinä kiinni. Ja sitä sitten löytyi sisältäkin, eli taas oli lähtiessä imurilla töitä. 
Mökillä on aina nälkä - koirillakin:
 Hiljalleen olen tehnyt kevätsiivouksia, ja tänä viikonloppuna sain noita ulkorakennuksiakin kesäkuntoon. Tässä muutama kuva aitasta:


Aitta on toiminut lähinnä onkien ja pelastusliivien säilytyspaikkana, ja tänne on hyvä varastoida kaikenlaista talveksi. Mutta ihan hyvin täällä voisi kesällä yöpyäkin. Sähköä ja lämmitystä ei kyllä ole. Saas nähdä tuleeko aitta tähänkin käyttöön ensi kesänä, kun ei enää ole asuntovaunua mökillä. 
Saunakamari sen sijaan on ollut jatkuvasti yöpymiskäytössä, ja varsinkin nuoriso viihtyy täällä hyvin. Sähkötkin löytyy, ja kamari lämpiää hyvin, kun sauna on seinän takana.
Joskus vähän liikaakin, ja siksi virittelimme tuollaiset magneettikiinnitteiset hyttysverkot oviin, niin että voi leväyttää ovet auki jos oikein hikistä on. Toinen ovi menee terassille, toisesta pääsee suoraan saunan puolelle niin kamari toimii myös pukuhuoneena. 
Hyttysverkot olisivat voineet olla valkoiset, niin olisivat tuoneet valoa lisää, mutta asiansa ajavat tummanakin. Meillä on ollut tuollaiset jo monta vuotta mökin yläkerrassa, missä nukumme. Molemmissa päissä on parvekkeet, ja kuumina kesäöinä saa ovet leväytettyä auki molemmista päistä ilman pelkoa hyttysistä. No, jostain raostahan niitä aina änkee muutama yön ratoksi, mutta nehän kuuluvat kesään! Etujoukot olivat jo tulleet paikalle, joskin aika harvalukuisina. Nythän oli vielä pakkastakin yöllä. 
 No kukas se siinä? Näitä oli jo järvessä aika lailla, kurnutus kuului aamusella pitkän matkan päähän. Pinja ei ihan muistanut, miten näiden kanssa piti toimia. Haukkua ainakin.
No mihin se nyt yrittää? Nopea otus.
Sinne se livahti, halkopinon alle (pinoamisesta kiitokset Valtsulle!).

Aku ja Iines saivat uiskennella ihan rauhassa. Ovat muovisia lemmikkejämme. Viime keväänähän kokivat vähän kovia, kun taivaalta hyökkäsi syöksypommittajien lailla ihan elävä joutsenpariskunta, joka rökitti nämä pahanpäiväisesti. Täältä voit katsoa kuvia viime keväältä tuosta taistelusta. Se tapahtui juurikin äitienpäivänä, ja Aku ja Iines joutuivat paikattaviksi tuon tapauksen jälkeen. Voipi olla että kevät on nyt sen verran aikaisemmassa, että nuo reviiritaistelut ovat jo ohi.

Lehmiksen pikku saari aamuauringossa:
Toin pääsiäisenä kukkakukkulalle narsisseja koriin, ja hyvältä näyttivät vieläkin.
Muuten kukkula on huonossa hapessa ja kaipaa kiihkeästi ainakin uutta multaa. Onneksi sitä on kotipihassa monta säkillistä. Katsotaan miltä kukinta näyttää tänä kesänä, katselin juuri kuvia kukkulasta viime kesältä, ja ihan kivalta näyttää!

No joo, on sitä ihan vähän tullut neulottuakin. Yhdet Olgat ovat valmistuneet ja toisen puikoilla.

Onkohan Seitsemän Veljeksen Raita-langan tuotanto loppumassa, kun sitä ei tahdo kaupoista löytyä? Heti kun kerän sitä näin niin piti napata, ja värikästä syntyy taas. Saas nähdä, joko väri-ilottelu alkaa riittää ja siirryn taas maanläheisempiin sävyihin. Neulonta kyllä hidastuu sitä mukaa kun kevät etenee.

Iloista viikkoa ja hauskaa vapun aikaa kaikille!

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Oi ihanaa kevättä!

Aurinkoista toisen pääsiäispäivän iltaa! Niin se on, että pääsiäinen alkaa olla paremmalla puolella, lomat lomailtu ja huomenna pitäisi lähteä töihin. Kirjastossa pääsiäisen jälkeinen tiistai on aina erittäin kiireinen päivä, joskin minä pääsen kiireestä nauttimaan vain puolen päivän verran, kun lähden viemään tytärtä pääsykokeisiin puolilta päivin. 

Mahtavaa mökkipääsiäistä on vietetty, porukkaa on tullut ja mennyt, vanhat varikset koirineen vaan pysyivät paikalla. Pitempäänkin olisi viihdytty, mutta pakko vaan oli kotiin lähteä. Luonto on mökillä niin läsnä koko ajan, että kevään (kesän?) tulo tuntuu siellä hyvin konkreettiselta. 
Näitä naavaisia puita löytyy runsaasti mökin lähimetsistä. Minulla on se käsitys, että naava ei kasva kuin hyvin puhtaassa ilmassa, mutta ihan varma en ole onko käsitys oikea.

Koristeellinen sammalmuodostelma löytyi läheiseltä kalliolta:

Näitä hassunnäköisiä puupökkelöitä piti myös ihmetellä:

Koirilla oli ihan omat pökkelöt:
Vanha laituri on uppoamaisillaan. Pinjaa se vielä kestää. Joka kerta ohikulkiessa siellä pitää käydä kokeilemassa, vieläkö koira pysyy pinnalla:
Kurkia lenteli moneen otteeseen ylitse mökkipihan. Tänä aamuna istuskelin puuceessä, kun viereiseltä suolta alkoi kuulua varsin kummallista ääntä, ihan kuin kanalauma olisi kotkottanut siellä, ja välillä kuului kyyhkysmäistä kujerrusta. Mietin, että olisiko kurjet voineet pitää häämenojaan suolla, en yhtään tiedä millälailla ne silloin ääntelevät. Ehkö joku voisi valaista, tai kertoa mikä tuollaista kotkotusta voi suolla pitää. Yritin kyllä ihan itse käydä asiaa selvittelemässä, mutta varustus oli ehkä hiukan väärä. Rämmin nimittäin suolla t-paidassa ja pikkuhousuissa, crocsit paljaissa jaloissa. Lienee turha mainita että kovin pitkälle ei tuossa asussa edes näin ihanassa kevätsäässä suolla voi lähteä, ja jouduin kääntymään viluissani takaisin ennenkuin äänen lähde selvisi. Onneksi tuolla ei ole suurtakaan vaaraa törmätä muihin ihmisiin, voisi olla että olisivat ihmetelleet mistä olen karannut ja voipi olla että valkotakkisiakin olisi paikalle hälytetty. Olisi voinut ehkä käydä laittamassa jotain muuta päälle ja rynnätä vasta sitten suolle kotkotuksen lähdettä selvittämään.

Sammakot olivat ilmestyneet kutupaikoilleen laiturimme molemmin puolin. Viikon päästä niitä lilluu lammessa sankoin joukoin, jos vanhat merkit pitävät paikkansa. Ja taas riittää koirilla ihmettelemistä. 
Koirilla tuota lystiä aina mökillä riittää. Käytöstä poistetulla sukalla saa hyvän vetoleikin aikaiseksi.

 Ronja on jo siirtynyt kannustusjoukkoihin: Veto! Veto!

 Kukahan sitten loppujen lopuksi vedon voitti? Sukka oli ainakin hyvin huonossa kunnossa.

Kotona, sata kilometriä etelämmässä oli kevät edennyt jättiharppauksin. Ruoho kasvaa kohisten, ja monenlaista kukkijaa on jo pihan kukkapenkeissä:
Krookukset alkavat jo olla ylikukkineita.
Näiden tähtisilmien nimeä en tiedä, tietääkö joku kertoa sen?
Idänsinililjoja putkahtelee pensaiden juurille.

Grillikausi avattiin nyt sitten kotonakin. Mökillä grillaillaan ympäri vuoden, aina kun siellä poiketaan. Kotigrillissä makkaraa ja halloumia:
Kivaa viikkoa kaikille, nautitaan näistä ihanista ilmoista niin kauan kun niitä riittää!

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Olgaa pukkaa...ja pääsiäistä!

Hei kaikki!

Toivottavasti teidät on nyt virvottu ja varvottu tuoreiksi ja terveiksi! Ja toivottavasti kaikki muistivat hakea EU-tuet pääsiäisplantaaseilleen ajoissa. Ja  kaihan direktiivien mukaiset kana- ja kanikopit ovat rakenteilla? Haudon edelleen lämminhenkistä, ystävällismielistä kostoa joten jos jollain on joku noitamainen jekku takataskussaan niin laittakaahan meiliä ;)!

Minulla on taipumusta jäädä koukkuun kaikenlaisiin asioihin. Onneksi kuitenkin useimmiten varsin harmittomiin, ehkä jopa hyödyllisiin. Kuten nyt näihin Olga-sukkiin. Kun ensimmäiset valmistuivat...
niin toisia piti heti aloitella:
Tällä kertaa lankana on seiskaveikan Nostalgia, raitalangat taas jämälankakorista. Olen siitä vähän erilainen neuloja, etten juurikaan hamstraile lankoja, vaan ostan vasta sitten kun minulla on joku visio mitä langasta voisi syntyä. Näin on myös ale-lankojen kohdalla, jonkunlainen mielikuva pitää olla mitä langasta teen ennenkuin ostan. Jämälankoja toki kertyy, ja viime keväänähän virkkasin jämälangoista tämän isoäiti-torkkupeiton:
Peittoon upposivat kaikki omat ja kaverinkin jämälangat. Nyt jämiä alkaisi olla taas yhden peiton verran, mutta isoäideistä sain hetkeksi tarpeekseni kun nuo 70 neliötä värkkäsin. Ja yhdistäminen on luku sinänsä...

Ajattelin tehdä Olga kakkosista hieman erilaisen version, eli teen tuota nilkkaresoria ainoastaan nilkan takaosaan, niin että kuvio jatkuisi kivasti jalkaterän päälle. Lisäksi vaihdoin puikon alun "takareunat yhteen" -kavennuksen ylivetämiskavennukseksi. Tulee himpun verran vähemmän röpelöinen ja mielestäni kivempi tehdä. 

Ai niin, mullahan on nyt sitten lomaviikko! Uudenvuodenlupaus mielessäni aion todellakin nauttia elämästä. Siihen tuli hyvä startti viikonloppuna Evattaren Tanssiva lauantai -tapahtumassa, missä tarjottimella oli booiakaa ja reggaetonia, mitä molempia pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa. Täytyy myöntää että nuorempi perheen naisista pysyi vähän paremmin tanssikuvioissa mukana kuin vanhempi, mutta yhtä kivaa oli varmaan molemmilla! Liikuntaa ja ulkoilua olisi tarkoitus lomaan mahduttaa runsaasti, ja siinä samalla laatuaikaa tuon koiratrion kanssa.

Parasta lomaa on kuitenkin mielestäni kiireetön yhdessäolo lempi-ihmisten (ja eläinten!)kanssa, ja eilen näimmekin kovasti rakasta ystäväperhettämme, eli terkut ja kiitokset vielä Hartolan suuntaan! Tänä aamuna vietin laatuaikaa kampaajani seurassa, ja lopputulos oli molemmille mieleen. Siskoani aion myös tavata tällä viikolla. Pääsiäisenä suuntaamme sitten sielunkotiini Lehmikselle eli mökkeilemään. Miehitys mökillä tulee vaihtelemaan, välillä saamme viettää koirinemme kahden vanhan variksen yhteistä aikaa, ja myös jälkikasvua tulee paikalle vaihtelevissa kokoonpanoissa. Viime pääsiäisenä pidimme mökillä pilkkikisoja, nyt täytynee keksiä jotain muuta ohjelmaa. Toivoisin kyllä, että Lehmiksestä olisi jäät lähteneet, ainakin rantojen olisi hyvä olla auki, ei olisi sitten koirissa niin kova vahtiminen kun risuparrat ovat jäällä heti kun silmä välttää. Pinjallahan on jo kokemustakin jäihin putoamisesta, mutta ei tunnu siitä kyllä yhtään viisastuneen. Onneksi sillä seikkaululla oli onnellinen loppu. Pieniä ihmisiähän pitää tietenkin jatkuvasti pitää silmällä veden äärellä.

Spesiaali-ihmisille pitää tietysti olla ihan spesiaaliherkut, ja koska leipominen on yksi lempipuuhistani, niin tänään tein pääsiäisherkuiksi porkkanakuppikakkuja. Ohje tietenkin tuosta mainiosta Sanna Kiisken kirjasta Ihanat kuppikakut. Pääsiäisrakeita koristeeksi niin kyllähän nämä pääsiäisleivonnaisista käyvät:
Mämmin ystäviä ei taida olla kuin isäntä ja minä, myöskään lammasta en oikein osaa enkä välitä laittaa. Mutta pääsiäiseksihän voi jokainen luoda ihan omat perinteet! Suunnittelin paistaa kilokaupalla nyhtöpossua ja tarjoilla sitä sitten tortillojen täytteenä ja ehkäpä vaikka uuniperunoiden kanssa. Menu on vielä suunnitteluasteella, huomenna pitäisi tehdä kaupunkireissu täydentämään ihmisten ja eläinten ruokavarastoja.

Teille kaikille toivottelen leppoisaa piinaviikkoa ja oikein ihania (ja herkullisia!) pääsiäisen pyhiä!

-Maija-

maanantai 7. huhtikuuta 2014

EU-tukiviidakossa

Heippa ystävät! Piti tulla kertomaan eräästä tärkeästä asiasta, nyt kun kevään tullen kaikki kotipuutarhurit rientävät innoissaan omia kasvimaitaan kunnostamaan. Tiesittekö, että tuo paljon parjattu EU myöntää nykyään tukia myös meille omiksi tarpeikseen viljeleville?!? Minä sain tästä ihan konkreettisen muistutuksen työpöydälleni tänä aamuna. Kyseessä oli asianomaisen EU-viranomaisen logolla varustettu A4-kokoinen kirje, lukekaahan tarkkaan jos teidän postilaatikostanne tuollainen putoaa. Asialla on jo hyvinkin kiire.

Teksti kuului näin:



Viranomainen
00021 Helsinki
Puh. 0100 100

Maija Meikäläinen
Viherpiipertäjänkuja 1
00022 Hämeenlinna



VUODEN 2014 EU-TUKIHAKEMUKSET

Olemme Maaseutuviraston satelliittipaikannusohjelmaan  perustuen saaneet tietoomme, että teillä on tämän vuoden maaliskuussa otettu käyttöön uusi, viljelty peltolohko. Lohkolla kasvatetaan ohraa.

EU-tuki myönnetään aina lain ja asetusten mukaisesti. Tuen saamisen ehtona on, että tukihakemus täytetään ja palautetaan määräaikaan mennessä eli 7.4.2014. Saadaksenne tukea peltolohkolle, täyttäkään tämän kirjeen liitteenä nro 1  oleva hakulomake.

Olemme myös saaneet nimettömän ilmoituksen ”Anna iloa kanalle, anna kanan kakkia kainaloosi” –eläinten suojelujärjestöltä, että peltolohkollanne kasvatetaan luvattomasti kanoja ja kaneja. Tätä kasvatustoimintaa varten teidän tulee täyttää liitteenä nro 2 oleva lomake. Lisäksi teidän tulee rakentaa em. eläimille EU-asetusten mukainen suojarakennus.

Lisätietoja tukiasioista ja kana/kanikopin rakennusmalleista voitte kysyä tarvittaessa suoraan allekirjoittaneelta puh. 0100 101 (Mäen Anna).

Maviran maaseutu- ja munaosasto

Anna Mäki
tukikoordinaattoreiden projektivastaavan projektihuhkija
LIITTEET  Tukihakemuksia 2 kpl


Kirjelmän liitteenä oli asianmukaisesti tukihakemuksen kasvulohkolomake 2014 sekä hakemus kansallisten kotieläintukien ennakoista vuonna 2014. En ensin ihan ymmärtänyt, minkälaisesta peltolohkosta tässä on kysymys, olinpa jo tarttumassa puhelimeen kysyäkseni lisävalaistusta projektihuhkija Anna Mäeltä. Onneksi ystävällinen työkaveri sitten valaisi, minkälaisesta viljelmästä on kysymys:
Kyseessä on ilmeisesti ollut jonkunmoinen virastosatelliitti, kun oli havainnut pelkästään tämän työpaikalla vieljelemäni peltolohkon. Pitänee ilmoittaa ko. viranomaiselle, että meillä kotona on vielä useampi vastaavasti ohraa kasvava peltolohko, ja tiedustella olisiko niihin mahdollista saada myös jonkunlaista tukea.

Nyt pitää sitten kiireen vilkaa alkaa suunnitella kana- ja kanipoloisille sitä suojarakennusta, ettei "Anna iloa kanalle, anna kanan kakkia kainaloosi" -järjestö saa lisää vettä myllyynsä, tulee  pian jonkin sortin sanktioita.

Että sellaista meillä töissä. Yritä tässä porukassa sitten tehdä jonkinlaista vakavasti otettavaa työtä. No, tämän päivän nauruilla on varmasti saatu kymmenen vuotta ikää lisää!

Rattoisaa iltaa muillekin, ottakaahan lokoisasti Veeran tyyliin!

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Olga ja Lise-Lotte

Hyvää sunnuntaita kaikille ihanille ihmisille, jotka tänne olette eksyneet! Itse olen nyt ihankuin extra-vapaalla, kun perjantaina oli jo vapaapäivä. Pitkä viikonloppu on kyllä aika luksusta. Ja voi ihanuus, olen edelleen pystynyt neulomaan! Kyllähän kädet vähän valittelevat mutta yritän pitää yllä maltillista tahtia. 

MLL:n keräykseen olen saanut valmiiksi kolmet Lise-Lotte -sukat:
Kaikki on tehty eri langoista ja siksi vähän erikokoisiakin. Mintunvihreät ova Woolia ja valkoiset Nallea ja alpakkaa. Täytyy sanoa että alpakkalankaa oli aika työläs neuloa metallisilla puikoilla, kun ei ollut bambupuikkoja nro 2 1/2 siinä vaiheessa käytössä. Nyt on sellaiset hankittuna, joten luultavasti näitä pikkusukkia tulee vielä lisää. Novita ei kuulemma enää valmista bambuisia, vaan on siirtynyt koivuun. Mahtaakohan sademetsillä olla jotain tekemistä asian kanssa, vai haluaako vain suosia kotimaista?

Työkaverit ovat innostuneet neulomaan Olga-sukkia. Pitihän minunkin sitten kokeilla.Olen aina kuvitellut mallia hankalaksi, mutta alkuvaikeuksien jälkeen olikin todella helppoa ja mukavaa neulottavaa. Tämän verran on vartta valmiina:
En meinannut millään tajuta, että silmukoiden määrää puikolla voi lisäillä ja vähennellä oikeiden silmukoiden määrää vaihtamalla. Sitten kun sen oivalsin, niin vaikeudet oli voitettu. Väri on aika räväkkä, mutta jotenkin on nyt mukava neuloa värikästä pitkän harmaan ja valkoisen kauden jälkeen. Lanka on seiskaveikkaa, ruosteenruskean ostin ja raitalangat ova lankakopan jämiä. Tässä ohje, jos joku innostui kokeilemaan.

Teimme taas mieheni kanssa pikku mökkireissun, kun siellä tuota kevätpuuhaa tuntuu riittävän. Minä lähinnä siivoilin ja  tuulettelin petivaatteita. Miehellä noita ulkohommia riittää:
Selvästi on kesä tulossa:
Joskaan uimavesi ei ollut vielä mitenkään kesäisissä lämpötiloissa:
Sen verran oli jää kuitenkin ohentunut, että tuo avanto saatiin tehtyä. Ja siellä myös ahkerasti pulahdeltiin. Pikku nuhan alunkin sain aika hyvin upotettua sinne.

Koirat tietenkin viihtyivät, varsinkin keppien kanssa riehuessa.
Tässä kuvassa vähän vilahtaa, miten hyvin Veeran haava on jo parantunut. Tiistaina mennään ottamaan loput tikit pois, ovat kyllä itsestään sulavat mutta tuon "lehmänlangan" sulaminen ei ihan hetkessä käy. 

"Yäk, tikkuja kielessä."
Pienin ja hurjin:
"Mulle se keppi niinkuin olisi jo!"

Tässäpä vielä "perussnautseri" Pinja:

Loppuun  pikku kirppislöytö:
Peilikaappi löytyi kotikylän kirppikseltä neljällä eurolla. Ajattelin ensin vähän tuunailla sitä, mutta koska se oli ihan siististi kuultolakattu, niin päätin jättää sellaiseksi. Tuo nuppi on hiottu ja pitää maalata tai vaihtaa. Kaappi päätyi mökille saunakamariin, sinne voivat yövieraat säilöä pikku purnukoita tai jotain muuta tarpeellista. Tekisipä taas mieli suunnistaa kirpparikierrokselle...

Mukavaa viikkoa kaikille!