myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kirjastotäti Etelä-Suomesta kirjoittelee omaksi ja toivottavasti vähän muidenkin iloksi. Asustelen maalla ja perheeseeni kuuluu mies ja lapsia kotona ja maailmalla. Tavoittelen ekologista ja humaania elämänasennetta. Elämääni iloa tuovat luonto, mökkeily, puutarhanhoito, käsityöt, kirjat ja keittiössä puuhastelu. Pidän tanssimisesta ja käyn mielelläni teatterissa ja konserteissa. Minussa asuu myös pieni karavaanari. Omat haasteensa päiviini tuo fibromyalgia sekä liuta muita sairauksia. Blogistani löydät juttua ja kuvia minulle läheisistä asioista sekä kaikenlaista pohdintaa maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

torstai 16. lokakuuta 2014

Rähmäkäpälä

Hei ystävät rakkaat! Piti tulla pikaisesti kirjoittelemaan, kun on taas aikaa vierähtänyt viime kerrasta. Pientä matalapainetta on ilmassa, olin puolitoista viikkoa sairaslomalla käsiäni potien. Tällä viikolla taas töissä. Kädet nyt tutkittiin ihan perusteellisesti. Hermoratatutkimuksessa löytyi ranteesta hermopinteen jälkitila, hermo kai ehti olla liian kauan puristuksessa ja lievä pinne jäi oikeaan käteen  pysyvästi. Vasuri on tältä osin kunnossa. Nivelrikkoa löytyi molemmista käsistä sekä ranteista että sormista, ja se aiheuttaa nuo ikävät säryt. Sain lääkäriltä ymmärrystä, särkylääkettä ja glukosamiinia. Minulla on myös ihana esimies, joka on ottanut ongelmani vakavasti ja ymmärtäen. Nyt pohditaan ydessä työterveyden kanssa, mikä on tulevaisuudenkuva työnteon suhteen. Tehdäänkö näillä käsillä vielä pitkäänkin kirjastotyötä vai onko edessä alanvaihto. Tässä vaiheessa menen päivän kerrallaan, nyt odotan kovasti ensi viikkoa ja syyslomaa, jonka saan viettää yhdessä perheeni kanssa ja tavata poismuuttaneita lapsiani kumppaneineen. Ihanaa kun on jotain mitä odottaa! Ehkä ehditään mökillekin.

Enkä nyt tällä postauksella mitään säälipisteitä hae, kerroinpahan vaan mikä on tilanne ja missä mennään. Täällä pärjäillään ja ollaan valoisalla mielellä. Mikä on ihmisen ollessa kun on terveet jalat ja ainakin omasta mielestäni pääkin on aika hyvässä kunnossa.

Sairaslomaillessa vietin myös muutaman päivän mökkeillen koirien kanssa. Ja mitäpä löytyikään, kun käppelehdin metsässä koirineni.
Suppiksia en ole nähnyt koko syksynä, ja kun nämä löysin niin menin niin päästäni pyörälle että piti navigaattorin kanssa suunnistaa metsästä pois.
Taskussa oli vaan pieni hedelmäpussi satunnaisia kanttarelleja varten, ja keräsin näitä pussin lisäksi ensin pipoon ja lopuksi piti tehdä paidasta pussukka! Nyt sitten tiedän, että mökkimaisemissakin näitä kasvaa, tämä oli ensimmäinen löydös laatuaan. 

Neuleet on jääneet vähiin käsivaivojen vuoksi. Onneksi lääkäri sanoi, että käsillä saa ja pitää tehdä kaikkea, kivun rajoissa tietysti. Yhdet hassut lapaset sain jämälangoista tehtyä:
Lankana seiskaveikan jämiä, Rose Mohairista on tulossa tällaiset, vielä puikoilla:
Seuraavaksi varmaan taas sitten sukkia. 

Arvatkaapas muuten mitkä nämä ovat:
No juu, kengätpä hyvinkin, mutta eivät mitkä tahansa kengät vaan "uudet" Torista ostetut tanssikenkäni! Monta vuotta ollaan mieheni kanssa puhuttu tanssiharrastuksen aloittamisesta, ja nyt ollaan pari kertaa treeneissä käyty! Ollaan kyllä aiemminkin pyörähdelty humppaa, valssia, tangoa ja foxia, mutta nyt ajateltiin vähän hioa noita taitoa ja opetella ns. kädenalitanssejakin. Hikistä hommaa tuo treenaaminen, viimeksi oli ohjelmassa jenkkaharjoitukset ja kyllähän tiesi jälkeenpäin hyppineensä. Enpä tiennyt että jenkkaakin voi mennä niin monella erilaisella kuviolla, jopa foxin askelin. 

Uskaltauduimme viime viikonloppuna ihan lavatansseihinkin, lähinnä ennen tansseja pidettävän fusku-kurssin vuoksi. No tulihan sitä vähän fuskua opittua, mutta muut taidot on sitten kevyiksi havaittu. Uskomattomia tanssitaitureita oli Finlandersien tahtiin tanssimassa, näkee että kuvioita on hiottu vuosia. Ehkäpä mekin vielä joskus...harjoitukset jatkuvat. Miehellekin on tanssikengät hankittu! Minä ostin itselleni ihan tanssilenkkaritkin, mitä olen tuolla treeneissä käyttänyt. Niillä menee sitten zumbatkin ja bailatinot, jota olen myös pari kertaa käynyt kokeilemassa. Voipi olla että bailatino jää, kun pitäisi 30 km ajaa harrastamaan sitä, eikä se herättänyt mitään valtaisaa intohimoa. Ehkä mennään nyt zumballa ja paritanssilla, kun töitäkin pitää ehtiä tekemään. Ja käsitöitä! 

Kivaa lomaa oleville ja tuleville lomalaisille!

8 kommenttia:

  1. Jos nyt voi sanoa, että onpa mukava kuulla, muillakin olevan nivelongelmia ☺
    Mutta ei anneta sen haitata menoa ☺
    Sieniäkin vielä ja hienoja neuleita ja mitkä kengät. Niillä varmaan tanssi sujuu kuin leikiten☺
    Kivaa kivutonta viikonloppua Sinulle ☺☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mate, kohtalotovereita siis ollaan. Jospa olisikin kengistä kiinni tuo tanssitaito niin ei olisi hätäpäivää...mutta treenisalin seinällä oli mietelause, jota en nyt muista mutta ajatus oli tämä: parempi tehdä jotain epätäydellisesti kuin olla täydellinen sohvalla löhöäjä ;) Kivaa viikonloppua myös!

      Poista
  2. Onpa hyvä, että et anna kivuille valtaa, vaan olet ostanut tanssikengät, jos kädet reistaa. Juuri oikea asenne. Ihan rupesi tanssimusiikki kuulumaan muistoissa. Olen aina ihaillut pareja, joiden askelet käyvät hyvin yhteen. Mukavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos enkuliini! Itsekin ihailen hienosti meneviä pareja, meillä siihen on vielä pitkä matka ja paljon harjoittelua edessä. Mutta matkallakin voi olla jo perillä, ja on mukavaa kun voi kumppanin kanssa jotain yhteistä harrastaa kun lapset eivät enää meitä tarvitse koko aikaa :)

      Poista
  3. ♥"periks ei anneta"...just niin: tanssikengät jalkaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Tanssikengät, tanssi alkaa, täytyy päästä tanssimaan...." tänään taas!

      Poista
  4. Voi kurjuuden kurjuus :(
    Ikävää että kätesi ovat noin kipeät.
    Mutta hyvää on se, että osaat kuitenkin nauttia elämästä ja siitä kun jalat pelaavat.

    Oikein mukavaa lokakuun jatkoa ja pärjäile ♥

    ps. tein sen tarkoituksella ja voin hyvin verrattuna vuoden takaiseen !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli ja kyllä tosiaan pärjäilen. Päivä kerrallaan. Ihanaa kun voit hyvin!

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!