Hae tästä blogista

Tietoja minusta

Oma kuva
Elämäniloa ja maailmantuskaa. Valosta varjoon - ja takaisin. Tervetuloa matkalle mukaan!

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Ruokamietteitä

 
 Hei taas! Luultavasti syksyn viimeiset mehunkeitot menossa - omenaa ja aroniaa. Vinkeän makuinen yhdistelmä, kannattaa kokeilla jos aineksia löytyy omasta tai kaverin pihasta.

Kolmen  koiran pedantti mamma joutuu liikuttelemaan imuria aika usein. Minulla on tapana imuroidessa miettiä syntyjä syviä. Viime aikoina olen pohtinut ruokaan liittyviä asioita.

 Viime vuosina olen ollut terve ja onnellínen sekasyöjä. Eineksiä välttelen, en syö niitä mielelläni itse enkä syötä perheellekään. Osittain siksi, etten pidä niiden mausta, osittain siksi että e-koodien määrä tekee huonoa. Olen kuitenkin laiska ruoanlaittaja, en kokkausta suorastaan inhoa mutta se ei myöskään ole intohimoni. Aikaakin on kokopäivätyössä kävijällä rajoitetusti. Vähän hankala yhtälö, kun syödä pitää kuitenkin joka päivä. Sen olen huomannut, että kun on kiire ja kotihommat kaatuvat päälle, niin kannattaa panostaa ruoanlaittoon. Perhe vähät välittää, onko koti siisti jos keittiöstä tulee herkullisia tuoksuja.
 
Olen myös eläinten ystävä. Pidän kaikista eläimistä, poislukien tietyt jyrsijät ja matelijat. Nyt olen huomannut miettiväni jatkuvasti lihansyöntiä, sekä sen hiilijalanjälkeä että tuotantoeläinten asemaa. Olen jo pitkään välttänyt punaista lihaa, fibromyalgian vuoksi, en mitenkään eettisistä syistä. Kana ja kala kuuluu ruokavalioon, enkä ole mikään absolutisti ollut muidenkaan lihojen suhteen. Nyt on kuitenkin lihansyönti alkanut tökkiä kovasti, ja olen käynyt keskusteluja pääni sisällä, mikä olisi ruokafilosofia, mikä ei aiheuttaisi ristiriitaisia tunteita.
 
Olen miettinyt lihansyönnin lopettamista myös perheenäidin näkökulmasta. Olisiko järkeä siinä, että olisin itse syömättä lihaa, mutta ostaisin sitä kaupasta ja valmistaisin ruoaksi perheelle? Jos koko perhe siirtyy lihattomaan ruokavalioon, pitäisi sen kai olla yhteinen sopimus, enkä voi mielestäni sitä muilta vaatia, varsinkin kun olen itsekin epävarma näiden valintojen suhteen.
 
Entä sitten maitotaloustuotteet ja kananmunat? Minkälaiset ovat lypsylehmien elinolot? Onko mitään järkeä olla syömättä häkkikanoja mutta popsia niiden munia? Ovatko onnelliset kanat oikeasti onnellisia? Millä sitten korvaisin näitä puutteita, en välitä soijasta enkä tofusta, siemeniä ja pähkinöitä käytän mutta esim. pavut eivät innosta. Entä sitten kala, miten eettistä on syödä kirjolohta?
 
Olisi tietysti helpointa yrittää nuijia omantunnon ääni hiljaiseksi ja jatkaa elämää sekasyöjänä kuten tähänkin asti. Nyt vaan tuntuu siltä, että en enää tule juttuun näiden päänsisäisten huutojen kanssa tässä asiassa. Olen jo pitkään suosinut luomutuotteita, silloin kun se on ollut mahdollista. Olenkin miettinyt siirtymistä eläinkunnan tuotteissa luomuun. Tämä olisi varmaan se ratkaisu, jolla saisin solmittua laihan sovun omantuntoni äänen kanssa, ja luulen että perhekin olisi tyytyväinen. Luomun hinta ja saatavuus täällä maaseudulla pistää vaan miettimään. Toisaalta teen kerran kuussa koiranruokien hakureissun kaupunkiin, ehkä siihen voisi yhdistää ruoanhaun ihmisille.
 
Tuo koiranruoka onkin luku sinänsä, meidän koirathan barffaavat eli syövät juurikin sitä lihaa - raakana. Koirasta ei voi kasvissyöjää tehdä, se on ilman muuta lihansyöjä. Olen ajatellut asian niin, että koiramme syövät pääasiassa tuotannon sivutuotteita, esim. luita ja sisäelimiä, jotka muuten menisivät jätteeksi. Niille ne ovat oivaa ravintoa.
 
Luomusta minulla on kyllä sellainenkin ajatus, että jos vierekkäin ovat lähipuutarhan tomaatti tai ulkomailta tuotettu luomutomaatti, niin valitsen kuitenkin sen lähitomaatin. Lähiruokaa olisi mukava suosia myös tuossa lihansyönnissä. Meidän kylällä laiduntavat kyyttölehmät ja ylämaan karja, biisoneitakin löytyy. Hinta kuitenkin on aikamoinen. Viime jouluna kyselin kauppahallista luomujoulukinkkua. Saatavuus oli huono ja hinta tähtitieteellinen, joten ihan taviskinkkuun päädyttiin. 
 
Ajatuksen tasolla olen siis tuon luomun kannalla, ja voisin harkita lihansyönnin lopettamista kokonaan. Ne maitotuotteet voisivat olla kovempi pala, juustoista luopuminen viimeinen kompastuskivi. Tekojen tasalla on vielä kehittämistä. Sillä mitä teki tämä äippä ihan tavallisena keskiviikkona töistä päästyään, kun meni uupuneena kauppaan, ja tiesi että pian tulee pieni nälkäinen linnunpoikani pitkän koulupäivän jälkeen kotiin, kuten myös työn raskauttama mieheni. Osti paketin tarjousjauhelihaa ja teki pikaisen soosin, jota sitten yhdessä hyvällä omallatunnolla popsittiin. Tomaatit hain sentää omasta pihasta. 
 
Kuulisin mielelläni teidän lukijoiden mielipiteitä tästä aiheesta. Mitä mieltä olette? Mitä eettisiä valintoja olette itse tehneet ruoan ja muunkin elämän suhteen? Onko sinun tai minun lihansyönti tai luomuun siirtyminen yhtä tyhjän kanssa tässä katastrofissa? Vaikuttaisiko esim. luomutuotteiden hintaan kysynnän kasvaminen? Kommentoikaa, kritisoikaa.
 
Syödään hyvin, kukin parhaaksi katsomallaan tavalla

5 kommenttia:

  1. Kiitos hyvästä pohdinnasta! Samoja asioita mietin minäkin...lihan kyllä jätin pois jo vuonna -95 kun se vaan ei mennyt enää alas eikä ole sen jälkeen tehnyt mielikään. Soijaa en myöskään mielelläni syö, siinä on kaikenlaisia ongelmia, kuten GMO... Kalaa syön, joskaan luomusellaista ei juuri löydy, mutta valitsen aina eettisimmän vaihtoehdon mitä löytyy :) Kananmunina olen syönyt vain luomumunia tosi pitkään, niitä pystyn syömään useita viikossa kun taas ei-luomumunat alkaa tökkiä heti yhden jälkeen, joku vissi ero niissä on selvästi! Lihaa, ja varsinkin jauhelihaa korvaan tosi paljon härkäpapurouheella, se on mulle lähiruokaa kun sitä kasvatetaan tuossa järven takana Lassilan tilalla ja se tila on myös luomu. Rouhetta lioteteaan vedessä ja käytetään kuten jauhelihaa. Sen kun maustaa niin oikein hyvän proteiininlähten siitä saa. Mä uskon että valinnat kaupassa kyllä kertovat kauppiaalle mitä kansa haluaa, mä ostan kaiken mahdollisen luomuna, kasvikset, hedelmät, leivät, myslit, pähkinät ja muut. Ja kodin puhdistusaineet ja saippuat ja naamarasvat, ja muuta kosmetiikat. Mulle tulee siitä hyvä mieli. Mutta tärkeintä on varmaan jokaisen miettiä mikä itselleen on se juttu josta tulee hyvä fiilis, ja mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle - oman tien löytäminen on tärkeää, mutta ei aina helppoa. Tsemppiä mietelmiin! (ootko muuten puhunut perheesi kanssa tästä? ja toinen kysymys, oliko ne Madaran tuotteet hyviä mitä tilasit kesällä? :) )

    VastaaPoista
  2. http://wwf.fi/kalaopas/ tässä on hyvä lista kalavalintoihin! siellä kerrotaan, mitä kaloja kannattaa suosia ja mitä välttää. esim. suomalainen kirjolohi, ahven ja hauki ovat useimmiten kestävästi kalastettuja tai tuotettuja.

    yleispätevänä heittona tähän voisin sanoa, että kaikkea ei tarvitse muuttaa kertarysäyksellä. esimerkiksi lihansyöntiä voi vähentää, vaikkapa jättämällä yhtenä päivänä viikossa lihan pois. vaikka se tuntuu pieneltä teolta niin silläkin on positiivinen vaikutus myös globaalisti, mikään ei ole turhaa :)

    tässä vielä resepti, jonka variaatioita väsäilen monta kertaa viikossa. superherkullista, ja kaiken lisäksi linssit on tosi terveellisiä ja ravinteikkaita! protskua löytyy ja antioksidantteja. plus tää on ehkä halvin safka minkä tiedän. http://halpojaherkkuja.blogspot.fi/2012/02/intialainen-dal-kastike.html

    VastaaPoista
  3. Kiitos ihanat Peppermint ja Samuli! Erityiskiitos linkeistä ja vinkeistä, joita saa noviisille mieluusti laittaa myös lisää (ja vaikka reseptejä spostiin)! Härkäpapurouhetta pitää kokeilla,saakohan sitä normikaupasta, esim Prismasta? Hyvä tieto myös että kirjolohi on ok, pitää tsekata tuo kalaopas myös. Ja tosiaan, hiljaa hyvä tulee eli pikkuhiljaa voi tapojaan muuttaa.

    Ollaan juteltu perheen kanssa paljonkin ruoka-asioista, ehkä enemmän terveellisyyden kuin eettisyyden kannalta. Onneksi ne eivät ole toisiaan poissulkevia asioita. Luomu tuntuu hyvältä vaihtoehdolta. Ne Madarat on tosi ihania, kiitos siitäkin vinkistä Peppermint! Varsinkin se pihlajanmarjavoide jää varmasti vakituiseen käyttöön. Aluksi sain niistä näppylöitä mutta se ongelma jäi pois ajan myötä, ehkä jokin ihon puhdistautumisprosessi. Jatketaan mietteitä, ja eiköhän nyt ala olla aika myös teoille. Mieluusti siis kuulen edelleen teidän kokemuksia!

    VastaaPoista
  4. Kirjoitin jo yhden vastauksen, mutta se hävisi, sorry jos se putkahtaa jostain esiin :( Lyhennelmä kirjoitetusta: Eettiseen ja luomuiseen suuntaan voi ja kannattaapi siirtyä askel kerrallaan, niin se tulee paremmin tavaksi. Itse olen sellaisessa vaiheessa, että munat on ostoskorissa aina luomuna, juusto ei. Punaisesta lihasta olen luopunut, ja nyt käytännössä myös broilerista, joskus harvoin kun sitä meillä on niin varastan palan toisen lautaselta. Poro ja hirvi yms itsekseen juossut kelpaa. Leikkelemakkarat jää hyllyyn, grillimakkarat ei mutta onneksi niiden kausi on lyhyt. Juusto leivän päällä on synti, joka ei parane edes luomuun siirtymällä, sillä juustontuotanto on kai yksi ilmastoa rasittavimmista ruuantuotanoista.

    Kalaa sitten meneekin. Kalaopas on hyvä, selaan sitä joskus kaupassa. Pakastekalahyllyllä auttaa MSC-koodi.

    Sienillä eletään niin kauan kuin niitä on. Esim. viime vkl oli sekä kanttarelli- tatti- että mustatorvisienitarjoilua.

    Tofua syödään satunnaisesti, kun vegaani on käymässä.

    Soijarouhetta käytän joskus kaalisopassa ja makaronilaatikossa, suikaleita jne en enää. Hernerouhepihvit on nam:
    http://vegaaniliittotampere.blogspot.fi/2012/11/vegaaniviikon-torstai-pihvi-ja.html

    Maidon ja jugurtin tilalle olen ottanut pikku hiljaa Alpron soijamaidon, light. Sitä ja Sysmän luomumysliä, a vot! Mies syö Yosa-jugurttia isosta pöntöstä.

    Olen miettinyt asian niin että kodin ulkopuolella kukin syö mitä lystää. Kaupassa kävijä ratkaisee sitten kotoisen ruokavalion. N. viimeisen viiden vuoden aikana se on kyllä kaikilla kääntynyt lihasta kalaan ja kasviproteiineihin päin, kellä enemmän kellä vähemmän. Eli pitkä ellei loputon savotta edessä. Hauskaa päivänjatkoa!

    VastaaPoista
  5. Ihanaa Leena, kiitos näistä! Noita itsekseen juosseita (ja laiduntaneita) olen myös ajatellut että voisi syödä hyvillä mielin. Kalaan pitää jatkossa panostaa, se kun on niin terveellistäkin ja kelpaa meillä kaikille. Sieniä olen oppinut syömään teillä! Juustosynti on paha, mitä sitä leivän päällä söisi, niitä luomukananmuniako? Tai sitten luomumysliä ja soijajugua aamupalaksi? Meillä syödään usein myös kaurapuuroa ja omateikoista omenasosetta. Mun täytyy näihin nyt perehtyä ihan tosissani. Voispa joskus pitää tuumausrinkiä livenä teidän kaikkien kommentaattoreiden kanssa! Kiitokset vielä! ps. Tää kommettikenttä on oikeesti tyhmä, kun antaa kirjottaa ja sitten pyytää kirjautumista, minkä jälkeen hukkaa koko kommentin :( en tiedä miten sen voisi välttää.

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!