Henkireikä numero yksi

Hei vaan!

Olette jo varmaan ihan kyllästyneet mökkijuttuihin (onneksi lukeminen on vapaaehtoista). Mökki on minulle ja miehelleni niin rakas paikka, etten voi olla palaamatta mökkimaisemiin myös kirjoittamisissani tämän tästä. Myös lapset kumppaneineen viihtyvät mökillä silloin kun sinne kiireiltään ehtivät - no teini-ikäinen nyt ei niinkään mutta on jo onneksi tarpeeksi kypsä pärjäilläkseen kotona yksin tai oman kullan kanssa. Varmaan koittaa aika, kun tyttökin tuonne taas ilomielin tulee.

Moni varmaan miettii, mitä me mökillä teemme kun on  pihaa kotonakin ja uimarannatkin lähellä. Sitä on vaikea selittää. Elimme vuosikausia karavaanarielämää kierrellen tätä kaunista Suomenmaata, kausipaikallakin viihdyttiin pari vuotta. Sitten astui herra Fibro vankkureiden kyytiin mukaan, ja aloimme miettiä vaihtoehtoista kesänviettotapaa. Mies taisi heittää läpän, kun oikein valittelin vaivojani, että ehkä pitää alkaa harkita mökin ostoa. Useinhan nämä läpät kääntyvät kohti totuutta, ja niin kävi tässäkin tapauksessa. 

Ensimmäinen mökkimme oli pikkuruinen, sähkötön ja kaivoton saunamökki Savon sydämessä. Laitoimme sitä rakkaudella kuntoon, ja viihdyimme erinomaisesti. Yli 200 km:n mökkimatka vaan tuntui lohkaisevan liian ison siivun viikonlopusta, joten aloimme katsella hiljalleen mökkiä lähempää. Nykyinen mökkimatkamme on 90 km, mielestämme juuri sopiva. Mökille mennään rauhassa olemaan ja viettämään aikaa, ja matkaan menee reilu tunti. Toki joskus olen miettinyt, että voisi olla kiva jos mökillä voisi poiketa vaikka iltasella vain saunomassa, mutta ehkä on kuitenkin hyvä näin.Nykyisessä Piilopirtissämme on myös valoa ja lämpöä, vesi tulee ja menee ja on jopa wc ja suihku sisällä. Nämä seikat mahdollistavat ympärivuotisen käytön, ja olemmekin mökillä aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Talvellakin poiketaan ainakin kerran kuussa katsomassa että paikat on kunnossa.

Mökin vaihto kyllä mietityttikin kovasti. Mökki oli varsin edullinen, mutta siinä oli yhtä ja toista epäilyttävää. Esim. kattohuovat olivat valahtaneet katolta alas. Ystävämme, "alan miehen" kanssa kävimme paikkoja tutkimassa, ja hän totesi että kosteusvauriota ei ollut joten uskalsimme tehdä kaupat. Onneksi mieheni on varsin kätevä käsistään, ja laittoi samantien katon kuntoon. Olemme muutenkin tehneet aika lailla töitä lähes nollabudjetilla että olemme saaneet paikkoja kuntoon ja mieleiseksemme. Myös ympäristöä olemme raivanneet, ja minä olen täysin hurahtanut pihan laittamiseen. Tästä mieheni jaksaa aina vitsaillakin, kun kuulemma olen joskus todennut, että jos meillä joskus mökki on niin piha saa sitten olla luonnontilassa. No, asiat voivat muuttua. 

Kyllä sitä luontoakin riittää ihan mökkipihaan asti. Suurin luksusjuttu mökillämme on oma rauha, Lehmiksen rannalla ei ole muita rakennuspaikkoja joten saamme olla ihan omissa oloissamme. Koska kummatkin teemme töitä ihmisten parissa, on mukava vapaa-aikana olla rauhassa. Toki meille silti vieraatkin ovat tervetulleita! Koirat saavat vaellella vapaasti ilman että niille hihnaa näytetäänkään.

 

Pinjan lempipaikka on istua laiturin päässä tähystämässä. Olisiko vaikka sorsia jossain...?

Tänäkin viikonloppuna tietysti mökkeltiin kun ilmakin suosi. Tällä kertaa piti ottaa ihan peräkärry mukaan, kun taas oli suunnitteilla kaikenlaista pikku projektia. Minä kaivoin kotipihasta kuunliljoja ja vuorenkilpiä mukaan. Kesäkukkaniitylläni vielä kukkivat auringonkukat ja krassit, mutta niiden ympärille sitten istuttelin noita perennoja. Tarkoitus olisi että tämä kohta

(assari taas tietysti paikalla)

alkaisi näyttää tältä:

Nämä istutin tähän muutama vuosi sitten, ja silloin tyttäreni ihmetteli miksi minulla on auton perä täynnä "kuolleita lehtiä". Siitä ne lähtivät kasvamaan, ja nyt tämä osio alkaa olla varsin helppohoitoinen, kun tuonne ei enää juuri rikkaruohoja sekaan mahdu. Visiona olisi laajenta vuorenkilpi-istutusta koko reunuksen levyiseksi.

Eikös muuten näytäkin hauskalta, kun tämä hopealehtinen kivikkokasvi (jonka nimeä en taaskaan muista) on alkanut luikerrella kivikkoreunaa pitkin alaspäin:

Hassu juttu, kotipihalla en niinkään välitä pihahommista, mutta mökillä upotan sormet multaan heti kun sinne pääsen. 

Peräkärryssä kulkeutui mökille kukkien lisäksi kuormalavoja, niistähän voi tehdä vaikka mitä! Meillä on nukkumaullakolla ollut vaan patjat lattialla, kun tila on matala. Halusimme kuitenkin saada ilman kiertämään patjojen alla, ja samalla nukkuma-alustoihin hiukan lisää korkeutta. Niinpä kätevä mieheni nikkaroi patjojen alle rungon kuormalavoista.

Näistähän tuli ihankuin "oikeat" sängyt, ja korotus helpottaa sängystä nousemista...kun ei tässä enää nuoremmiksikaan tulla. Pitänee tehdä lisää korotusta sitä mukaa kun ikää karttuu ;)

Minä sain kerran ystävältäni hänelle ylimääräisiksi jääneet Ikean tauluhyllyt. En ole aikaisemmin keksinyt niille paikkaa, mutta sitten löysin nämä Enkelin Eväspussin taulut, á 1,50 e Tokmannista. 

Mökkifiiliksiin ihan sopivat (ja sopivan hintaiset) hankinnat, joten tauluhyllykin päätyi sitten mökille:

Siellä ovat enkelit ja nallet sulassa sovussa hyllyllä hyvää mieltä tuomassa!

Ihanaa syyskuista viikkoa!