myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kirjastotäti Etelä-Suomesta kirjoittelee omaksi ja toivottavasti vähän muidenkin iloksi. Asustelen maalla ja perheeseeni kuuluu mies ja lapsia kotona ja maailmalla. Tavoittelen ekologista ja humaania elämänasennetta. Elämääni iloa tuovat luonto, mökkeily, puutarhanhoito, käsityöt, kirjat ja keittiössä puuhastelu. Pidän tanssimisesta ja käyn mielelläni teatterissa ja konserteissa. Minussa asuu myös pieni karavaanari. Omat haasteensa päiviini tuo fibromyalgia sekä liuta muita sairauksia. Blogistani löydät juttua ja kuvia minulle läheisistä asioista sekä kaikenlaista pohdintaa maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Henkireikä numero yksi

Hei vaan!
Olette jo varmaan ihan kyllästyneet mökkijuttuihin (onneksi lukeminen on vapaaehtoista). Mökki on minulle ja miehelleni niin rakas paikka, etten voi olla palaamatta mökkimaisemiin myös kirjoittamisissani tämän tästä. Myös lapset kumppaneineen viihtyvät mökillä silloin kun sinne kiireiltään ehtivät - no teini-ikäinen nyt ei niinkään mutta on jo onneksi tarpeeksi kypsä pärjäilläkseen kotona yksin tai oman kullan kanssa. Varmaan koittaa aika, kun tyttökin tuonne taas ilomielin tulee.

Moni varmaan miettii, mitä me mökillä teemme kun on  pihaa kotonakin ja uimarannatkin lähellä. Sitä on vaikea selittää. Elimme vuosikausia karavaanarielämää kierrellen tätä kaunista Suomenmaata, kausipaikallakin viihdyttiin pari vuotta. Sitten astui herra Fibro vankkureiden kyytiin mukaan, ja aloimme miettiä vaihtoehtoista kesänviettotapaa. Mies taisi heittää läpän, kun oikein valittelin vaivojani, että ehkä pitää alkaa harkita mökin ostoa. Useinhan nämä läpät kääntyvät kohti totuutta, ja niin kävi tässäkin tapauksessa. 

Ensimmäinen mökkimme oli pikkuruinen, sähkötön ja kaivoton saunamökki Savon sydämessä. Laitoimme sitä rakkaudella kuntoon, ja viihdyimme erinomaisesti. Yli 200 km:n mökkimatka vaan tuntui lohkaisevan liian ison siivun viikonlopusta, joten aloimme katsella hiljalleen mökkiä lähempää. Nykyinen mökkimatkamme on 90 km, mielestämme juuri sopiva. Mökille mennään rauhassa olemaan ja viettämään aikaa, ja matkaan menee reilu tunti. Toki joskus olen miettinyt, että voisi olla kiva jos mökillä voisi poiketa vaikka iltasella vain saunomassa, mutta ehkä on kuitenkin hyvä näin.Nykyisessä Piilopirtissämme on myös valoa ja lämpöä, vesi tulee ja menee ja on jopa wc ja suihku sisällä. Nämä seikat mahdollistavat ympärivuotisen käytön, ja olemmekin mökillä aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Talvellakin poiketaan ainakin kerran kuussa katsomassa että paikat on kunnossa.

Mökin vaihto kyllä mietityttikin kovasti. Mökki oli varsin edullinen, mutta siinä oli yhtä ja toista epäilyttävää. Esim. kattohuovat olivat valahtaneet katolta alas. Ystävämme, "alan miehen" kanssa kävimme paikkoja tutkimassa, ja hän totesi että kosteusvauriota ei ollut joten uskalsimme tehdä kaupat. Onneksi mieheni on varsin kätevä käsistään, ja laittoi samantien katon kuntoon. Olemme muutenkin tehneet aika lailla töitä lähes nollabudjetilla että olemme saaneet paikkoja kuntoon ja mieleiseksemme. Myös ympäristöä olemme raivanneet, ja minä olen täysin hurahtanut pihan laittamiseen. Tästä mieheni jaksaa aina vitsaillakin, kun kuulemma olen joskus todennut, että jos meillä joskus mökki on niin piha saa sitten olla luonnontilassa. No, asiat voivat muuttua. 
Kyllä sitä luontoakin riittää ihan mökkipihaan asti. Suurin luksusjuttu mökillämme on oma rauha, Lehmiksen rannalla ei ole muita rakennuspaikkoja joten saamme olla ihan omissa oloissamme. Koska kummatkin teemme töitä ihmisten parissa, on mukava vapaa-aikana olla rauhassa. Toki meille silti vieraatkin ovat tervetulleita! Koirat saavat vaellella vapaasti ilman että niille hihnaa näytetäänkään.
 

Pinjan lempipaikka on istua laiturin päässä tähystämässä. Olisiko vaikka sorsia jossain...?
Tänäkin viikonloppuna tietysti mökkeltiin kun ilmakin suosi. Tällä kertaa piti ottaa ihan peräkärry mukaan, kun taas oli suunnitteilla kaikenlaista pikku projektia. Minä kaivoin kotipihasta kuunliljoja ja vuorenkilpiä mukaan. Kesäkukkaniitylläni vielä kukkivat auringonkukat ja krassit, mutta niiden ympärille sitten istuttelin noita perennoja. Tarkoitus olisi että tämä kohta
(assari taas tietysti paikalla)
alkaisi näyttää tältä:
Nämä istutin tähän muutama vuosi sitten, ja silloin tyttäreni ihmetteli miksi minulla on auton perä täynnä "kuolleita lehtiä". Siitä ne lähtivät kasvamaan, ja nyt tämä osio alkaa olla varsin helppohoitoinen, kun tuonne ei enää juuri rikkaruohoja sekaan mahdu. Visiona olisi laajenta vuorenkilpi-istutusta koko reunuksen levyiseksi.

Eikös muuten näytäkin hauskalta, kun tämä hopealehtinen kivikkokasvi (jonka nimeä en taaskaan muista) on alkanut luikerrella kivikkoreunaa pitkin alaspäin:
Hassu juttu, kotipihalla en niinkään välitä pihahommista, mutta mökillä upotan sormet multaan heti kun sinne pääsen. 

Peräkärryssä kulkeutui mökille kukkien lisäksi kuormalavoja, niistähän voi tehdä vaikka mitä! Meillä on nukkumaullakolla ollut vaan patjat lattialla, kun tila on matala. Halusimme kuitenkin saada ilman kiertämään patjojen alla, ja samalla nukkuma-alustoihin hiukan lisää korkeutta. Niinpä kätevä mieheni nikkaroi patjojen alle rungon kuormalavoista.
Näistähän tuli ihankuin "oikeat" sängyt, ja korotus helpottaa sängystä nousemista...kun ei tässä enää nuoremmiksikaan tulla. Pitänee tehdä lisää korotusta sitä mukaa kun ikää karttuu ;)

Minä sain kerran ystävältäni hänelle ylimääräisiksi jääneet Ikean tauluhyllyt. En ole aikaisemmin keksinyt niille paikkaa, mutta sitten löysin nämä Enkelin Eväspussin taulut, á 1,50 e Tokmannista. 
Mökkifiiliksiin ihan sopivat (ja sopivan hintaiset) hankinnat, joten tauluhyllykin päätyi sitten mökille:
Siellä ovat enkelit ja nallet sulassa sovussa hyllyllä hyvää mieltä tuomassa!

Ihanaa syyskuista viikkoa!

8 kommenttia:

  1. Ihana postaus♥
    Hyvää alkavaa viikkoa Sinulle Maija☺☺
    ps. olisikoan tuo hopealehtinen hopeahärkki ja onko siinä kukat valkoiset?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mate! Juu, hopeahärkki tosiaan, kukkii runsain valkoisin kukin.

      Poista
  2. Voi kuinka ihana paikka ja mitkä maisemat <3 Mukava nähdä mökkikuvia, kun tosiaan paljon mökkijuttuja kerrot ja aivan aiheesta kerrotkin, tuollainen paikka veisi meikäläisenkin sydämen. Ja nuo koirat, ne on niin linssiludeja :D

    Emmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emmi! Kyllä mun sielunkotini on tuolla. Ja linssiluteet on kyllä aina just siellä missä minä ja kamera ;)

      Poista
  3. En minä ainakaan näihin mökkijuttuihin kyllästy. ymmärrän sinua täysin ja olen samanlainen. meillä mökkimatka 28 km.
    Yli 4 kuukautta olin mökillä yhtä soittoa ja nyt on kyllä taas kiva olla kotonakin.
    Mutta se on tärkeää, että miehesi kanssa molemmat rakastatte mökkiänne, niin mekin ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli! Kyllä mökki on ihana yhteinen juttu, eikä siellä oleminen varmaan tuntuisi samalta jos molemmat ei viihtyisi.

      Poista
  4. Meillekin - varsinkin Ukille - mökki on henkireikä. Meitinkin mökki on 86 km päässä kaupunkikodista ja meistä juuri sopiva matka. Ja meilläkin nuoret käy tiheästi. Jopa niin että tarvitsisi vähän lisää tilaa, kun porukkaa alkaa jo olla, kun omiakin lapsia on viisi a lapsenlapsia kaksi. Mutta toistaiseksi sopu on antanut sijaa. Nautitaan upeasta syksyluonnosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Inna kommentista! Varmaan tuo pikkuisen alle 100 km matkana on sellainen, ettei vielä muodostu rasitteeksi mutta ei ihan pikkuasian takia tule kotiinkaan lähdettyä. Meiltä kun on kylällekin 17 km niin kun mökille mennään niin siellä sitten myös ollaan, eikä joka jäätelönnälän perään lähdetä kylälle ajelemaan.

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!