myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kirjastotäti Etelä-Suomesta kirjoittelee omaksi ja toivottavasti vähän muidenkin iloksi. Asustelen maalla ja perheeseeni kuuluu mies ja lapsia kotona ja maailmalla. Tavoittelen ekologista ja humaania elämänasennetta. Elämääni iloa tuovat luonto, mökkeily, puutarhanhoito, käsityöt, kirjat ja keittiössä puuhastelu. Pidän tanssimisesta ja käyn mielelläni teatterissa ja konserteissa. Minussa asuu myös pieni karavaanari. Omat haasteensa päiviini tuo fibromyalgia sekä liuta muita sairauksia. Blogistani löydät juttua ja kuvia minulle läheisistä asioista sekä kaikenlaista pohdintaa maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Karvaanarimatkailua kesä 2014 osa 4

Helteiset heipat!

Matkakertomuksen rippeet tässä vielä, sitten lupaan siirtyä uusiin juttuihin.

Vihoviimeinen lauttamatka toi meidät Nauvosta Paraisiin. Niin oli ihana saaristo jäänyt tällä erää taakse. Ilta oli jo pitkällä, joten piti taas suunnitella yöpymispaikkaa. Aikaisemmin oli hyväksi havaittu SFC Kuusisto Kaarinassa, ja sinne suuntasimme yöpymään. SFC-alueet ovat karavaanareiden jäsenalueita, joihin ei-jäseniä ei huolita, eivät siis ole yleisiä leirintäalueita eikä niissä ole mökkejä eikä telttapaikkoja. Leirintämaksu on noin puolet edullisemi kuin yleisillä leirintäalueilla. Alueet ovat pääsääntöisesti siistejä ja ihmiset - kaikkien kaverit - ystävällisiä. Kesäaikaan saunat lämpiävät joka ilta ja sauna kuuluu hintaan. Alueet ovat myös varsin turvallisia, meillä on ollut aina auton ja vaunun ovet auki kun sfc-alueella yövytään ja ikinä ei ole mitään hävinnyt. Yleisillä leirintäalueille ei ihan näin uskalla toimia. Yleensä alueet ovat myös varsin rauhallisia, hiljaisuusaikoja noudatetaan. Ohjelmaakin on usein, esim. tanssia tai karaokea.

Nyt kuitenkin vaan saunoimme ja kallistimme päämme tyynyyn. Yöllä vähän sateli, mutta aamu valkeni aurinkoisena - loma läheni loppuaan ja ilma alkoi vasta muuttua kesäiseksi.

Pitkin kevättä oli puhuttu, että Tuusulan Rantatiellä on monta katsomisen arvoista paikkaa. Reissuillamme ei yleensä ole museoita kierretty kaukaa, päinvastoin. Jos mielenkiintoinen kohde kohdalle sattuu niin sinnehän poiketaan. Tuusulassa menimme tuttuun Ainolaan, joka oli kuitenkin tyttärellemme (joka taitaa olla suurin museofani) uusi kohde. 
Sisällä Ainolassa ei saanut kuvata. Mm. säveltäjän hattu ja kävelykeppi siellä oli paikoillaan. Sekä Ainon hieno astiakokoelma. Aino oli myös ahkera ja omavarainen puutarhuri, ja kasteluveden saamisen turvaamiseksi tontilla on seitsemän kaivoa! Ainolan taidekokoelma on myös mielenkiintoinen ja kertoo Rantatien asukkaista.

Säveltäjä ja vaimonsa on haudattu Ainolan puutarhaan.
Toisena kohteena meillä oli Aleksis Kiven kuolinmökki, pikkuinen mökkeröinen, jossa Kivi on asustanut veljensä Albert Stenvallin perheen luona Syvälahden torpassa viimeiset kuukautensa sairaana ja masentuneena. Paikalla oli opas, joka osasi kertoa Kiven viime kuukausista asioita, joita en ainakaan minä aiemmin tiennyt. Kivi oli sairastunut psykoosiin, riehunut joissain häissä ja viety Lapinlahden sairaalaan, josta sitten tuli veljensä luo toipumaan. Uskomatonta, miten veljen perhe ja Aleksis olivat mahtuneet tuohon mökkeröiseen, veljellä kun oli viisi lastakin, joista vanhin tosin oli jo lähtenyt piiaksi. Ei tiedetä, mihin tautiin Kivi lopulta kuoli, siihen aikaan ruumiiavauksia ei tehty. 

Traagiselta kuulosti, että räätäliveli ja vaimonsa oli myöhemmin ammuttu tällä paikalla, veli pihalle ja vaimo sisälle mökkiin.Kyseessä oli ryöstömurha.Albert Stenvall oli v. 1903 myynyt mökkinsä Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalle, ja varas kai oletti hänellä olevan kaupasta saaneet varat mökissään. Ylioppilaskunta omistaa edelleen Syvälahden torpan.
Kulttuuri 19
Kuva netistä
Koska lämpötila alkoi kohota, ja koiria ei voi pitkäksi aikaa jättää edes matkailuautoon lämpimällä ilmalla (vaikka tietenkin ikkunat olivat auki), jatkoimme näiden nähtävyyksien jälkeen matkaa kohti kotia. Paljon olisi vielä ollut Tuusulan Rantatiellä nähtävää, mm ihana Halosenniemi. Mutta sinne mennään sitten toisella reissulla. 

Nyt alan virittää mielialoja kohti töihin paluuta. Oli kyllä hyvä juttu että sain vielä yhden lomaviikon tähän loppukesään, sain nauttia täysillä mökkielämästä, lämmöstä ja uinnista. Suunnittelin tälle viikolle viinimarjojen keruuta ja keittämistä, mutta en ole katsonut puskiin päinkään. Puoli litraa mustikoita jäi viikon marjasaldoksi. Tänä vuonna en aio mehunkeitosta stressiä ottaa, katsotaan minkä verran mehua pakastimeen syntyy tänä vuonna. 

Hirmuhelteinen viikko tulossa! Nautitaan me jotka helteestä tykätään ja tsemppiä teille jotka siihen olette jo väsyneet!

4 kommenttia:

  1. Kiitos kivoista matkakuvista ja -kertomuksesta.
    Minäkin annan lintujen syödä puskista marjat, en viitsi mehua keittää, kun juon mieluummin vettä.

    ps. joo Maija olet hyvä arvaamaan, vai oliko se tietoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut tosiaankaan tietoa, ikinä en ole mitään klipsuista tehnyt! Enköhän mä muutaman ämpärillisen puskista kerää ja keitä, vaikka en minäkään mehua juo, muut perheessä kylläkin. Meidän puskissa ei jostain syystä räksät käy, puskat on kai niin lähellä pensasaitaa että se hämää lintuja jotenkin.

      Poista
  2. Noissa maisemissa kelpaa kierrellä - tuo Aleksis Kiven torppa oli minustakin vaikuttava, kun siellä taannoin typaikan tyky-reissulla olimme. Lottamuseo muistaakseni on siellä suunnalla myös, sekin on hienio

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mummo käynnistä! Lottamuseo onkin katsomatta, joka paikkaan ei voi kerralla mennä ettei tule yliannosta....

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!