myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Äiti ja vaimo, henkinen hippi, viherpiipertäjä, mökkihöperö, lukutoukka, lankahörhö, kipuilija, metsässäkulkija, ilon ja valon etsijä

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Kesä kukkii

Hei, ja kiitos edellisen postauksen kävijöille ja kommentoijille! Sallitteko taas kerran pikku mökkipläjäyksen matkakertomuksen jatko-osaa odotellessa? Olen nimittäin taas niin innoissani kaikesta kasvusta ja kukinnasta että haluan tulla jakamaan niitä kanssanne. Ensimmäinen kuva on kotipihalta, tällainen pionien kukinta oli vastassa kun palasimme saaristokierrokselta.
Ikinä ei ole tällaista määrää kukkia ollut pioneissa. Tämä kesä on ollut ihan omaa luokkaansa monienkin kasvien kasvun suhteen. Taas kun parin päivän mökkeilyn jälkeen palattiin kotiin, sai ihmetellä kasvun ihmettä. Krassit olivat alkaneet kukkia, ja viiniköynnökset kasvattelevat versojaan takapihalla. 

Mökilläkin kukkakukkula taitaa olla kauneimmillaan.

Jostain syystä kukkulan kukinta on muodostunut kovin keltaiseksi. Olen yrittänyt istutella väliin punaisiakin kukkia, mutta ne eivät ole vielä ehtineet vallata alaa. Eipä näissä keltaisissakaan mitään vikaa ole, ainakin kaikki pörriäiset tuntuvat pitävän kovasti keltaisesta väristä. Keltamaksaruoho leviää hurjaa vauhtia, päivänliljat kukkulan laella ovat puhjenneet kukkaan ja etualalla kukkii tarha-alpi. 

Muistanette kun raivasin vattupöheikköä alkukesästä ja mietin mitä laittaisin pöheikön paikalle. Heittelin sinne sitten kesäkukkien siemeniä, ja nehän ovat innostuneetkin kasvamaan.

En edes ihan tarkkaan muista mitä kaikkea tuonne viskelin. Ainakin auringonkukkia on tulossa runsain mitoin, samoin kehäkukkaa ja ruiskukkaa. Niiden lisäksi on krassia ja jotain päivänkakkarasekotusta, sekä jotain keltaista hernemäistä joka on hiljalleen aloittelemassa kukintaansa. Saniaiset säästin rinteeseen. Etualalla tiilikehikossa on "kasvimaani", eli tilliä, persiljaa ja salaattia mökkitarpeiksi. Vatut yrittävät sitkeästi vallata elinalaansa takaisin, minä olen jatkanut taistelua ja nyppinyt alkuja pois sitä mukaa kun niitä putkahtelee esille.
Tässäkin oli mökin meille tullessa aikamoinen pöheikkö, jota pikkuhiljaa olen raivannut pois. Ruusuangervo kivien välissä onkin herännyt henkiin. Nämä keltamaksaruohot ovat myös kukkakukkulan maksaruohon kantaäitejä. Punainen on jotain pikku neilikkaa, sitä on myös kukkakukkulalle alkanut putkahdella. Aluksi luulin niitä rikkaruohoiksi ja olin vähällä kitkeä pois, onneksi annoin niille kuitenkin mahdollisuuden. Tuohon etualalle olen laittanut töyhtöangervoa, joka myös aloittelee valkoista kukintaansa. Nurmikko tähän on tullut ihan itsestään kun pikkuhiljaa on alettu koneella ajella rikkaruohopöheikköä nurin. 

Olemme onkineet järven pohjasta kelopuita, mene tiedä miten ovat sinne joutuneet. Yksi tuotiin veneellä järven pikku saaresta, kun myrsky oli sen kaatanut. Jotain kunniakasta tehtävää näille on suunniteltu. Yksi aidanpätkä tästä on jo tehty erottamaan vuorenkilpiä vattupöheiköstä (vaikka se vattupöheikkö saikin myöhemmin häädön, niin aita jäi paikalleen). Mutta tänä viikonloppuna isäntä vuodatti aika paljon hikeä (ja vähän vertakin katkenneen kynnen muodossa) ja paarmoja uhmaten rakenteli kelopuista tällaisen aidan erottamaan kukkarinnettä ja yläpuolella olevaa parkkitasannetta.
Isäntä myös pengersi reunustaa vähän lisää ja vieritteli kiviä aidan alle. Lopputulos on mielestäni todella hieno, kuva ei ihan tee oikeutta noiden kelopuiden kauneudelle. Vielä kun aitatolpat tummuvat samanvärisiksi kuin nuo harmaat kelot. 

Vielä haluan kertoa teille vinkin ihanaan kesäiseen jälkiruokaan. Idean tähän sain Ilona Pietiläisen upeasta "Hurmaava huvila" -kirjasta.
Jätskitötterön kuoriin vaahtokarkkeja ja Dajm-rakeita (alkuperäisessä ohjeessa oli suklaarusinoita, mutta koska en ole rusinoiden ystävä niin vaihdoin ne Dajmiin). 
Kääritään folioon ja grillaillaan kolmisen minuuttia.
Ja suussasulava jälkkäri on valmis! Mökille on sen verran matkaa että jäätelöä ei meinaa saada sulamatta perille, mutta tämä "lämmin jäätelö" maistuu taatusti pienille ja isoille.

Loppuun eräs varoittava esimerkki, miten voi käydä kun ei ole selän rasvaajaa paikalla ja yrittää itse lääppiä aurinkovoidetta selkäänsä (ja varoitus, nyt näkyy paljasta pintaa!).
Eli sormenjäljethän sinne jäi kun auringossa tolppaili, ja meinasi tuo palanut osio hiukan kihelmöidä iltasella. Aurinkoista viikkoa, muistakaahan suojakertoimet!


8 kommenttia:

  1. Oih, varmaan polttaa melkoisesti. Juuri nythän on varoitettu runsaasta uv säteilystä.
    Toivottavasti jätski vähän viilenti oloa☺
    Hyvää alkavaa viikoa Sinulle☺☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mate, vähän aloe veraa niin kyllä se kihelmöinti asettui. Ja tänään sitten kunnon suojakerroin - myös selkään! Tuo grillattu jätski ei kyllä paljon viilentänyt mutta maistui kyllä!

      Poista
  2. Paljon hyviä mökkikasveja. Siis sellaisia, joita ei tarvitse joka hetki olla kastelemassa. Noita järven kaatuneita puita olisi meilläkin paljon roudattavaksi pois. Tuo aitavinkki olisikin hyvä, koska nuo puut eivät tuota kovinkaan paljon lämpöä enää, sanoo mies.

    VastaaPoista
  3. Ihana tuo pioni! Ja kaikki muutkin kukkaset tietysti. Tuo jälkkäri näytti kokeilemisen arvoiselta, tosin mietin,että hankin tyttären lapset koemaistajiksi...

    VastaaPoista
  4. Kiitos ihanaiset kommenteista! Jälkkäri olis varmaan lasten mieleen, joskin aikuisillekin upposi mukavasti. Mökille on tosiaan haalittu kaikkea helppoa ja kiitollista kukkijaa, suurin osa kasveista on jo valmiiksi siellä ollut mökkiä ostettaessa, olen niitä vaan siirrellyt ja kaivellut rikkaruohojen keskeltä esiin.

    VastaaPoista
  5. Kaunis piha sinulla. On tuossa hommaa, kesäpäiviksi .)
    Nami, nyt alkoi tehdä mieli makeaa :D
    Huii, miten ikävän näköinen selkä, toivottavasti se pian paranee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Anneli puuhaa riittää sekä kotona että mökillä, onneksi se on mieluista. Selkä on jo ihan jees!

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!