Hae tästä blogista

Tietoja minusta

Oma kuva
Elämäniloa ja maailmantuskaa. Valosta varjoon - ja takaisin. Tervetuloa matkalle mukaan!

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Malja ystävyydelle

Ystävyys on iso ilo. On ihmisiä, joita tapaa vain harvakseltaan, ehkä kerran vuodessa. Mutta mitään alkukankeutta ei ole, juttua jatketaan siitä mihin edellisellä kerralla on jääty. Minulla oli ilo viettää viikonloppu tällaisten ihmisten seurassa, kun sain mökille vieraaksi työkavereita vuosien takaa. Vaivat ja krempat meillä jokaisella lisääntyvät, muutama ryppy tulee lisää silmäkulmiin (ne naururypyt!), vartalokaan ei ole ihan sama kuin silloin ennen. Raskaista ja vaikeita elämänvaiheita on käyty läpi itse kukin tässä vuosien varrella. Mutta ilo, se pysyy! Harvoin on Lehmiksellä raikunut niin iloinen nauru kuin tänä viikonloppuna. Ilmojen haltijalta oli tilattu kaunis, aurinkoinen viikonloppu.

Itse menin mökille jo perjantaina, kun sain viettää vapaapäivää. Uskomatonta miten paljon voi viikossa tapahtua luonnossa näin keväällä ja alkukesästä! Kukkakukkulakin oli heräillyt henkiin, kun oli saanut uutta multaa ja pikku annoksen kanankakkaa:
Narsissien kukinta pysähdytti, muutama narsissi on tällä paikalla aikaisemminkin kukkinut mutta nyt niitä oli kukassa enemmän kuin koskaan aikasemmin. Tämä valkoinen narsissi on erityinen suosikkini.
Meillä oli ohjelmassa pikku visailua ja tietenkin syömistä ja kahvittelua:
Myöhemmin illalla sitten tietysti myös saunomista ja uintia, sekä makkaranpaistoa. Ainoa varjopuoli oli joka paikassa lilluva siitepöly, mutta emme antaneet senkään häiritä, vaan huiskimme harjalla isoimmat siitepölyt sivuun ennen uimaan pulahtamista. Vesi oli lämmennyt jo yli 20-asteiseksi! Lehmiksen pohjan lähteet tekevät pikku ylläreitä uimareille, kun yhtäkkiä osuukin jääkylmään lähdekohtaan.

 Mökille tullessani pesin letkulla sekä terassin että parvekkeen siitepölystä, ja siinä samalla huuhtelin auton päältä pölyt pois ja kastelin kukkakukkulan. Ja sitten kävikin sellainen juttu mitä ei ole ennen tapahtunut, nimittäin kaivosta loppui vesi! Onneksi vesipulaa ei kauaa kestänyt, vaan hetken päästä sitä taas tuli iloisesti hanoista. Ihan hyväkin välillä saada kaivo tyhjäksi ja vesi vaihtumaan siellä.

Ruoka- ja juomakassien lisäksi tulijoilla oli ihana mökkituliainen, joka löysi heti paikkansa kukkakukkulan kupeesta. 
Onkos iloisempaa veijaria nähty?

Kiitos Ihanaiset tästä viikonlopusta, tällä ilolla mennään taas pitkälle!

Hetkeen en ole jaksanut blogia päivittää, sairastuin nimittäin varsin ikävään vaivaan reilu viikko sitten. Sain huuleeni rakkulan, jota luulin ensin herpekseksi (jota minulla ei ole ollut 20 vuoteen!), mutta rupi lähtikin siten leviämään ja turvotti kaularauhasia, joten lääkäriin piti lähteä. Hän oli sitä mieltä että kyseessä olikin vyöruusu. Kovalla lääkekuurilla sekin saatiin taltutettua, mutta aikamoinen näky olin eikä juuri tehnyt mieli ihmisten ilmoille lähteä. Onneksi lääke puri nopeasti ja nyt olen taas ihan kunnossa. Muutamat tossukat tuli tehtyä sairastellessa:

Pinkki-mustat otin heti käyttöön ja valkoiset pitsikuvioiset säästelen pikku lahjaksi jollekin. Lanka on Nallea joten menee kesäiltoinakin ihan täydestä. 

Nytpä sitten vaan jännittävää illan jatkoa kaikille, älkää huutako ääntänne käheiksi!

7 kommenttia:

  1. Kylläpäs vesi olikin jo lämpöstä :-O
    Vyöruusu kuulostaa ikävälle…mulla oli männä viikolla nimenomaan kerrostalon kokonen herpes naamassa ja ei oo ollu 20 vuoteen sen kokosta…mutta ei sentään rauhaset turvponnu mulla joten en valita. Nyt on komee rupi jälellä ;D
    Kivoja tossukoita sait aikaseks :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Sanna-Mari. Sama virus taitaa olla kysymyksessä herpeksessä ja vyöruusussa, lääke on ainakin sama. Vyöruusussa vaan annostus on 4 kertaa isompi kuin herpestä suun kautta lääkitessä. Juu varsinainen ruusu olin kyllä, onneks pahaa arpea ei taida jäädä. Nuo tossukat on mukavia ja helppoja kesäkäsitöitä.

    VastaaPoista
  3. Hyvä tosiaan selvitä siitä ajoissa ettei leviä, vielä kasvoissa kun on. Paranemista!

    VastaaPoista
  4. Ai kauhee mikä vaiva suhun iski! Hyvä että menit heti lekuriin! Ja ihanaa kun on tuollaisia ystäviä joiden kanssa voi jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin - tekee hyvää ruumiille ja sielulle! ja supersuloiset on tossukat kuten myös uusi puutarhaotus :) (mäkin jaksoin päivitellä omaa blogiani pitkästä aikaa, tästä se taas lähtee)

    VastaaPoista
  5. Kiitos kaikille kommenteista ja myötäelämisestä! Vyöruusu tosiaan parani pikavauhtia lääkkeillä, vähän jo pelästyin että on uusimassa mutta taidan olla vähän neuroottinen sen suhteen nyt. Peppermint, ystävät on tosiaan elämän suola ja kävinkin jo kuulumisesi lukemassa, ihanaa että olet taas tolpillasi!

    VastaaPoista
  6. ♥ pikaista paranemista! Söpöjä tossuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta Sinikka, kyllä täällä voidaan jo ihan hienosti!

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!