myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kirjastotäti Etelä-Suomesta kirjoittelee omaksi ja toivottavasti vähän muidenkin iloksi. Asustelen maalla ja perheeseeni kuuluu mies ja lapsia kotona ja maailmalla. Tavoittelen ekologista ja humaania elämänasennetta. Elämääni iloa tuovat luonto, mökkeily, puutarhanhoito, käsityöt, kirjat ja keittiössä puuhastelu. Pidän tanssimisesta ja käyn mielelläni teatterissa ja konserteissa. Minussa asuu myös pieni karavaanari. Omat haasteensa päiviini tuo fibromyalgia sekä liuta muita sairauksia. Blogistani löydät juttua ja kuvia minulle läheisistä asioista sekä kaikenlaista pohdintaa maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

torstai 29. toukokuuta 2014

Kelit kohdillaan?

Hei vaan! Helteet on tiessään, mutta uskon vahvasti ilmojen lämpiämiseen. Ensi viikon jälkeen nimittäin alkaa kesälomani ja viimeistään silloin sitä hellettä taas pukkaa! Tänään on juhlittu erästä nuorta ammattimiestä, ylioppilasjuhlia ei tänä vuonna olekaan tiedossa, mutta toivotaan viikonlopun juhlijoille parempia kelejä. Eli ihan valtavasti onnea kaikille teille, jonka ahkeruus nyt palkitaan! Minusta on muuten upea juttu että ammattiin valmistuneitakin on alettu juhlia ihan kunnolla, he jos ketkä ovat juhlansa ansainneet. Meillä on myös yksi tärkeä merkkipaalu saavutettu, kun tyttärellä on edesään viimeiset päivät peruskoulua. Meillä ei sen kummempia juhlia ole, sillä kesälaitumille nuoret kirmaavat ihan oman joukon voimin. Ehkä jossain vaiheessa ihan oman perheen voimin tapausta juhlistetaan vaikka käymällä yhdessä syömässä. 

Siitäpä tulikin aasinsilta, tein nimittäin tänään erästä netistä löytämääni ohjetta mukaillen melkoisen makoisaa broilerpastaa.
Kypsensin pannulla pari pakettia broilerin paistisuikaleita, yhden paprikan ja yhden sipulin. Hauduttelin kypsäksi ja lisäsin purkin Creme Bonjour Cuisine -sipuliseosta. Keittelin simpukkapastaa ja laitoin koko hoidon uunivuokaan, sekoittelin ja lisäsin sekaan ja päälle juustoraastetta. Puoleksi tunniksi uuniin pariinsataan asteeseen (ei kannata paistaa liian kuivaksi). Hyvä ruoka kohtalaisen vähällä vaivalla, kokeilkaapas! Luulen että tämä kelpaa vähän nirsommallekin mukulalle ;). 

Raparperipehkoni on kasvanut komeaksi, ja siitä innostuinkin piirakan tekoon, ohje täällä.
Ajattelin, että kun piirakkaan tulee rahkaa ja kermaviiliä, se ei kummempia lisukkeita kaipaa, mutta eipä tuo olisi pahastunut lorauksesta vaniljakastiketta tai siivusta vaniljajäätelöä. Hyvää oli ihan pelkiltäänkin. 

Jos jossain kesäkadulla tapaatte naisihmisen, jonka vasemman solisluun alapuolella on tällainen kuva, niin se olen sitten minä:
Monta vuotta on tehnyt mieli tatuointia, mutta kun olen kipuherkkä niin en ole koskaan uskaltanut. Nyt sitten äitienpäiväkortissa oli lupaus sponssata tatska, niin ajattelin, että nyt tai ei koskaan. Kipu ei ollut ollenkaan niin paha kuin etukäteen pelkäsin, iho turtui äkkiä ja loppuajasta jo torkahtelin tatuoijatytön tuolissa. Kuvaan etsin netistä prototyypin, ja tatuoijatyttö suunnitteli siitä minulle ihan oman kuvan. Sen kummempaa symboliikkaa kuvalla ei ole, jotain herkkää halusin ja päädyin sydämeen, koska kuva on lahja omilta rakkailta.

Loppuun vielä eräs joka osaa ottaa rennosti. Tätäkö varten viime keväänä virkkasin viikkotolkulla isoäidinneliöitä yhdistettäväksi??? Tytär myös tykkää nukkua peiton alla päikkäreitä, olenkin luvannut testamentata peiton hänelle (voipi olla että kuitenkin jossain vaiheessa virkkaan hänelle ihan oman peiton).

 Nytpä ei sitten muuta kuin odotellaan aurinkoa esiin! Tsemppiä kaikille juhlia järjestäville ja muille muuten vaan mukavaa loppuviikkoa!

10 kommenttia:

  1. Oi, Sinun tatska on hieno. Minäkin olen jonkin aikaa haaveillut pienestä tatskasta, uskaltaisikohan☺
    Otetaan rennosti kuin "eräs" ja odotellaan taas helteitä♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos minä uskallan, niin kyllä sitten kuka vaan! Liian kauan tuli mietittyä.

      Poista
  2. Oi mitne kaunis tatska!! Herkkä ja hienosti tehty! Mulla on niskassa ollut jo vuosia yksi itsesuunnittelema mutta haluisin käydä korjauttamassa sen nätimmäksi, on vuosien saatossa vähän tuhraantunut. Törmäisinpä joskus niin näkisin livenä :) Ihanaa kun muut nauttivat sun kättesi jäljistä! Mulla alkaa loma samoihin aikoihin kuin sulla - saa tulla lämmintä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peppermint, poikkea katsomassa mua kirjastolla kun oot maisemissa niin esittelen tätä mielelläni. Vaikka taidetaan siis olla lomalla samaan aikaan. Niskaan olen alkanut havitella toista kuvaa, mulla kun on ja tulee aina olemaan lyhyet hiukset.

      Poista
  3. No onpa kaunis tatuointi.
    Muista nyt kesällä sitä näytellä. Jos tuollaisen näen, taatusti koputan olkapäähän.
    Mukavaa pian alkavaa lomaa :)

    VastaaPoista
  4. Nätti tatska. Sydäntä oon itellenikin joskus mietiskelly :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sydämestä voi muotoilla vaikka minkä näköisen!

      Poista
  5. Kirjastotäti ottaa tatskan, johan sitä kaikkeen ehtii. Kivan näköinen, ja paikassa joka ei ainakaan vanhetessa ryppyynny. Rohkeutta olla pitää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih juu, kyllä niitä tatskoja on kirjastotädeilläkin! Rentoon suuntaan on menty sillä puolella ja vekkihameiset nutturapäät taitaa olla jo historiaa - onneksi!

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!