Lomamietteitä

Hei immeiset! Ja kiitos kaikista ihanista kommenteista edelliseen postaukseen!

Loma on mennyt nopeasti ja vaihtelevissa säissä. Useampia harmituksen aiheitakin on tähän viikkoon mahtunut. Onneksi tuli kuitenkin lähdettyä mökille, vaikka pitkään arvoin lähteäkö vai eikö, kun lumipyryä oli luvassa ja hiukan hirvitti nuo mökkitiet. Yllättäen kuitenkin mökkimaisemissa oli lunta vähemmän kuin kotipuolessa, ja selvisin autoiluista hyvin. Jätin kyllä auton vähän kauemmaksi ja kiskoin pulkalla tavaroita mökille ja sieltä pois. Hiukan siivoilin ja tuulettelin petivaatteita yläkerrassa, saunoin tuntikausia ja vaeltelin koirien kanssa metsässä, missä pieni lumikerros ei kulkua haitannut. Kaipaan välillä kovasti näitä hetkiä ihan omassa (ja koirien) seurassa, ja uskon että olen parempi äiti ja vaimo kun saan välillä ladata akkuja ihan omissa oloissani (tämä asia kannattaa tietenkin varmistaa kotijoukoiltani). Kamerakin unohtui mökkireissulta pois, joten eipä stressannut edes valokuvaaminen.

Hiukan tuli neulottuakin mökkireissulla:

Nämä miesten Nostalgia-sukat valmistuivat, ja kuinka ollakaan Nostalgia loppui vähän kesken, joten kärjistä tuli valkoiset. Tuskinpa se käyttöä haittaa. 

Tästä pitsimallista en vaan pääse eroon, ja taas on yhdet työn alla:

Katsotaan koska valmistuvat.  Hyvin on malli muistissa enkä enää ohjettakaan tarvitse.

Tämän päivän jännitysmomenttina on ollut Veeran pikku operaatio. En muista, olenko täällä kertonut noista Veeran niskan fisteleistä. Niitä on hoidettu kolmella antibioottikuurilla, ja aina vaan märkivät, joten tänään olin taas eläinlääkäriin yhteydessä. Leikkausta on siirretty, koska nuo fistelit saattavat ulottua syvälle kudoksiin ja olla varsin hankalia poistettavia. Nyt kuitenkin päätettiin, että toimenpide on pakko tehdä koska antibiootit eivät pure. Oli tarkoitus mennä tänään vaan näyttämään tilannetta ja sopimaan toimenpideajasta, mutta tohtorillamme olikin tullut peruutus ja hän sanoi, että sopisi leikata vaikka heti. Minä tietenkin suostuin, koska olin vapaalla ja parempi säästyä turhalta jännittämiseltä.

Täytyy myöntää, että melkoisen hermostunut olin kun odotushuoneessa istuskelin. Ison 8-vuotiaan koiran nukutus ei ole ihan riskitön toimenpide. Kaikki meni kuitenkin mallikkaasti. Fistelit eivät olleet niin syvällä kudoksissa kun oli pelätty, ja lääkäri esitteli minulle poistetun patin, joka oli varsin siistin näköinen (harmi kun ei ollut kameraa mukana, olisin mieluusti esitellyt sen teillekin). Nukutetun 40-kiloisen koiran siirtely ei ole ihan kepeää hommaa, tuntui kuin sementtisäkkiä siirtelisi. Varsinkin kun tohtorimme kärsi noidannuolesta. Veera saatiin kuitenkin autoon, ja siellä se sai vielä herätyspiikin. 

Kotiin oli hälytetty naapuri avuksi, koska isäntä oli työvuorossa. Veera oli jo hereillä kun olimme ajelleet viiden minuutin matkan kotiin, mutta ei vielä pysynyt tolpillaan, joten taas oli kantamista tiedossa. Ihan uskomattoman nopeasti ikäneito kuitenkin oli tolpillaan ja lähes entisellään, pihalla jo juoksi kun viitapiru kun oven avasi. Haavakaan ei ole kovin pahan näköinen. On ommeltu "lehmän langalla", jotta pysyisi Veeran vauhdissa kiinni. Kuvaa en suosittele herkkiksille, vaikka haava ihan hyvältä näyttääkin:

Nyt sitten parannellaan, kävellään kiltisti kävelyteillä, ei pyöritä penkoissa eikä riehuta metsässä pariin viikkoon. Onneksi tuli otettua kunnon hepulit mökillä ennen operaatiota. 

Ihanan viikonlopun toivotukset kaikille!