Hae tästä blogista

Tietoja minusta

Oma kuva
Elämäniloa ja maailmantuskaa. Valosta varjoon - ja takaisin. Tervetuloa matkalle mukaan!

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Kevätillan mietteitä

Ihanaa, kaunista ja keväistä lauantai-iltaa! Toivottavasti olette ehtineet nauttia keväisestä viikosta! Minulla on mennyt viikko tiukasti töiden merkeissä, 6 päivää tuli taas puskettua ja kaikenlaista hankaluutta on mahtunut tähänkin viikkoon. Mutta mahtava auringonpaiste on kyllä päihittänyt pikku harmit. 

Tänään olikin sitten ihan pakko töiden jälkeen rynnätä ensin koirien kanssa lenkille ja sitten vielä vähän pihalle puuhastelemaan. Narsisseja istuttelin tuossa aikaisemmin viikolla kotiintulijoita ilahduttamaan.
Tänä vuonna halusin ehdottomasti yhden tällaisen perunanarsissin. Jospa sen saisi kukkapenkissä uudelleenkin kukkimaan. 

Eipä näissä tavallisissakaan mitään vikaa ole:
Ihania aurinkoisia hyvänmielentuojia!

Koirien talviset terveisetkin tuli kerättyä pihalta pikavauhtia. Tässä taas yksi raakaruokinnan hyötyjä: jätökset tosiaan ovat murto-osa siitä mitä muina keväinä on tuolta pihalta saanut haravoida, ja nuokin vähät kuivia pipanoita. Olen lueskellut Malin Ekholmin kirjaa Koiran luonnollinen ruokinta, ja tullut taas kerran siihen tulokseen, että oikeilla jäljillä ollaan kun on tuohon raakaruokintaan siirrytty. Takaisin teolliseen kuivaruokaan en ihan heti siirtyisi. Hiukan kalliimmaksi tulee ruokkia kolmen koiran laumaa raakaravinnolla kuin kuivamuonalla, mutta uskon että hinta tulee takaisin muussa kuin rahassa. Ehkä myös rahallista säästöä tulee pitkässä juoksussa, jos joiltain sairauksilta näin vältytään ja näin ollen säästetään eläinlääkärikuluissa. Olen tehnyt aikamoista hintavertailua, ja päätynyt ostamaan Maikin lemmikkikellarista Lahdesta ruoan isoissa pakkauksissa. Luut ostan 10 kilon satseissa ja jaan kotona annospusseihin. Lihat ostan Mushin 2,5 kilon pötköissä, joihin sitten sekoittelen mahalaukkua ja muita sisäelimiä, lohta ja kasvissosetta. Näin tehden selviän laumamme ruokinnasta noin satasella kuussa. Eivätkä nuo todellakaan näe nälkää, vaan ovat tässä talven aikana jopa hiukan pulskistuneet. Tämä ongelma yleensä kyllä kesällä häviää kun luontaista liikuntaa tulee enemmän mökillä ja kotipihalla viipotellen eikä vaan makoilla takan edessä. 

Kun kymmenen vuotta sitten aloittelin barffausta ensimmäisen käppänäni kanssa, yleinen mielipide oli useimmiten teollisen ruoan kannalla. Pelättiin kai sitä, että koira ei saa ruoasta kaikkea mitä tarvitsee.  Siihen aikaan myös raakaruokinta oli aikamoista salatiedettä (tai ehkä koirani kasvattaja teki siitä sellaista). Ruokiin lisättiin jos jonkinlaista (teollista) vitamiinia ym. vaikeastikin saatavia lisiä. Nythän on tutkittu, että kun koira saa pitkällä aikavälillä 3-4 eri eläintä, sisäelimiä, kasvissosetta ja lihaisia luita, mitään lisäravinteita ei tarvita. Joissakin ohjeissa kehotetaan lisäämään silloin tällöin ruokaan loraus kylmäpuristettua kasviöljyä, koska E-vitamiini ei välttämättä kestä pakastamista. 

Voidaan miettiä myös barffausta siltä kannalta, että koira on syönnyt teollisia ruokia vasta n. 50 vuoden ajan. Sinä aikana koirien sairaudet ovat huimasti lisääntyneet. Itse en usko - ja huom! tämä on ihan oma vaatimaton mielipiteeni - että sairauksien lisääntyminen johtuisi pelkästään jalostuksesta. Oma osuutensa silläkin saattaa olla asiaan, jos ajatellaan ulkonäköominaisuuksien korostamista terveyden kustannuksella. Mutta nykyään jalostuksen kriteerit ovat niin tiukat, että vain terveet rotukoirat läpäisevät ne. Rekisteröimättömiä pentuja voidaan sensijaan teettää sairaillakin koirilla, kukaan ei valvo niitä. Mutta esim. koirien allergioiden ja syöpäsairauksien lisääntymisen uskon johtuvan juurikin teollisen ravinnon lisäaineista. Oli kyse rotukoirasta tai sekarotuisesta, voisin kuvitella että koira voi paremmin, kun se syö sitä ravintoa, mitä sen elimistö on luontaisesti tarkoitettu käyttämään hyödykseen. Meillä myös nirsoilija Ronja on alkanut syödä hyvällä halulla aina kun kupin eteensä saa, eikä jämiä jää. Tämä on mielestäni myös hyvä asia, kuppiin jäävän ruoan ravintoarvo on koiralle nolla.

Luonnonmukaisia ruokkijoita on montaa koulukuntaa. Moni vannoo yrjölän puuron nimeen, ja syöttää lisäksi raakaa lihaa ja luita. Toiset antavat raakaruoan lisäksi myös hapanmaitotuotteita. Itse olen kai sitä tiukinta koulukuntaa, joka ei anna koirilleen ollenkaan viljoja eikä maitotuotteita. Ihmisen kanssa eläessään koiran elimistö on oppinut pilkkomaan viljoja, mutta luonnollista ravintoa se ei sille ole. Kuivamuonissa eri viljat on usein eritelty  tuoteselosteissa omiksi ruoka-aineikseen, ja näin saatu liha suurimmaksi ainesosaksi. Mutta jos kaikki ruoan sisältämät viljat lasketaan yhteen, pääraaka-aineeksi tuleekin vilja. Myöskään maitotuotteita koira ei luonnossa käytä pentuaikojensa jälkeen. Toki meilläkin lipsutaan, ja koirille livautetaan herkkuina pikku juustopaloja (hui, suolaa!) ja leivänjämiäkin ne välillä saavat, ym pikku tähteitä mitä ei haluta roskiin heittää. Tämä on kuitenkin vaan murto-osa niiden ravinnosta ja ekstraherkkua. Minua tiukkapipoisempia tässä ruokinta-asiassa taitavat olla vain totaaliset luomuilijat, jotka syöttävät koirille kokonaisia saaliseläimiä ja antavat muutenkin niiden elää mahdollisimman lajinmukaista elämää. Tästä seuraava vaihtoehto olisi kai paluu susilaumaan.

Huh, tulipa taas vaahdottua tuon sydämenasian puolesta. Ehdottomasti olen kuitenkin sitä mieltä, että jokainen koira on yksilö ja omistaja tietää mikä sille on parhaaksi, ja myös oma elämäntilanne vaikuttaa ruokinnan laatuun. Sydämestäni kuitenkin haluan kannustaa, että jos joku tätä vaihtoehtoa koiralleen (tai kissalle!) harkitsee, mutta on epävarma, niin ehdottomasti kannattaa kokeilla. Tietoa on nykyään runsaasti saatavilla, ja ruoan saatavuus on hyvä. Ruokia myyvissä kaupoissa palvelu on asiantuntevaa ja niillä ohjeilla pääsee alkuun. Minulle saa myös laittaa viestiä, jos ketä kiinnostaa, ja neuvon parhaan taitoni ja kokemukseni mukaan. Ja tarvittaessa ohjaan asiantuntevamman tiedon lähteelle. 

Veeran haava on parantunut todella hyvin, mitään tulehduksen merkkejä tai turvotusta ei ole ollut. Ihanaa jos tuosta ikävästä vaivasta nyt vihdoin on päästy. Olisi pitänyt tehdä tuo operaatio jo aikaa sitten eikä tankata antibiootteja kuurikaupalla. Toivottavasti nyt ei enää niitä tarvita kun tämä kuuri maanantaina loppuu. Pikku kotiriitakin meillä tässä oli, ja Pinja sai Veeralta hiukan hammasta kylkeensä. Onneksi ei tullut kovin pahaa jälkeä, pikku reikä vaan. Pinjalla on paha tapa "aukoa päätään" Veeralle ja asettaa tuota johtajuutta kyseenalaiseksi, ja vaikka Veeralla on lehmän hermot, se parin-kolmen kuukauden välein katsoo tarpeelliseksi palauttaa Pinjan ruotuun. Siihen ei tarvita kuin yksi leukojen louskautus, ja Pinja on loppupäivän pöydän alla piilossa vaikka vaan vähän karvat pöllähtäisivät. Tämä on sitä lauman hierarkian etsimistä, Pinja on tässä suhteessa harvinaisen luupäinen tapaus. Ronjalla ei ole kummankaan isomman koiran kanssa ollut ikinä mitään hankausta. Se tuli taloon ennen Pinjaa, joten Pinja ei puutu sen asioihin, ja Ronjalla on niin iso ego ettei se ole missään vaiheessa kokenut Veeraa kilpailijaksi. 

Vähän olen elvytellyt neuleharrastusta edelleen, ja yhdet pitsisukat valmistuivat eilen:
Alkaa jo varmaan näyttää tutulta tämä malli ;). Kädet eivät kauheasti tykkää, mutta ihan kokonaan en aio luovuttaa. Seuraavaksi ajattelin tehdä MLL:lle vauvasukkia, joita he lahjoittavat paikkakunnan vastasyntyneille vauvoille. Novitan Woolia löytyi lankakopan kätköistä, ja eiköhän siitä muutamalle vauvelille jalanlämmikettä tule. 

Leppoisaa lauantai-iltaa ja mukavaa sunnuntaita, muistakaahan siirtää kelloja!

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Sunnuntairuokaa

Hei taas! Ja isot kiitokset taas lukijoille ja kommentoijille, ihanaa kun jaksatte poiketa täällä!

Mitäs teillä muilla on sunnuntain aterialla syöty? Minä olen tainnut täällä aikaisemmin postailla pulled porkista eli nyhtöpossusta, mistä on tullut yksi suosikeistamme. Huippuhyvää ja edullista liharuokaa. Netti pursuilee nyhtöpossun ohjeita, omani olen saanut työkaverini mieheltä, joka myös savustaa lihan ennen uuniin laittamista. Minulla ei ole ollut siihen mahdollisuutta, joten olen vaan paistanut lihan. Hyvää tulee niinkin. Tällä kertaa liha sai muhia savipadassa leivinuunissa noin sadan asteen lämmössä yön yli. Aamuyöstä heräilin ihanaan tuoksuun ja kävin kiepauttamassa lihan ympäri padassa.
Nyhtöpossu tehdään siis edullisista ruhonosista, kuten lavasta tai etuselästä. Meillä oli tällä kertaa reilu kilo possun lapaa, hintaa kimpaleella rapiat neljä euroa. Hieroin lihan pintaan suolaa, grillimaustetta ja viherpippureita, tähän suositellaan myös valkosipulin kynsiä mutta jätin ne ympäristösyistä pois. Kun liha oli maustunut pari tuntia (voi olla myös yön yli jääkaapissa maustumassa), laitoin lihan pataan ja lisäsin vettä lihan puoleenväliin. Veteen laitoin pari laakerinlehteä, pari lusikallista juoksevaa hunajaa, n. kymmenen maustepippuria ja hiukan lisää suolaa. Ohjeessa mainittiin myös 3-4 rkl omenaviinietikkaa ja taas ne valkosipulin kynnet, mutta nämä jätin tällä kertaa pois. 

Aamulla sitten revin lihan kuumana kahdella haarukalla suikaleiksi. Ohjeen mukaan myös läskit laitetaan sekaan mutta meillä kyllä läskit sekä myös luut menivät koirille (joiden mielestä tämä on myös mainio ruoka). Siivilöin liemen ja laitoin suikaleet liemineen vielä n. vartiksi uuniin. Hyvää tuli taas kerran:
Tämä ei nyt ole maksettu mainos, mutta oletteko koskaan kokeillut näitä Apetitin valmiita pakastegratiineja?
Näitä voin kyllä lämpimästi suositella, kaikki ovat todella hyviä, mutta punajuurigratiini on ehdottomasti suosikkini. Ja ruoanlaitto on helpoimmasta päästä, gratiini voideltuun vuokaan ja uuniin, sekoitetaan kerran paistamisen aikana. Lopputuloksena on ihana juustoinen ja kermainen gratiini.

Poika ja miniä pölähtivät parahiksi meille, ja sekä gratiinit että possut katosivat nälkäisiin suihin nopeaan tahtiin. Laitoinpa pakastimesta lisäksi uuniin myös Lidlin broilerin rintaleikkeitä ja ranskalaisia. Kun ensin oli pesty ja imuroitu autoja ulkosalla, niin eipä paljon jäänyt ruokaa tähteeksi. Sehän on aina kokille ilo. Kun liharuoka oli todellista slow foodia, niin nämä muut olivatkin sitten helppoja ja nopeita puolivalmisteita. 

Veeran kuulumiset vielä, haava paranee edelleen hyvin, ja Veera ei tunnu sitä edes huomaavan. Antibiootit ottaa kiltisti nakinpalaan piilotettuina. Koko laumasta on mukavaa, kun Veera saa lääkettä, sillä pitäähän Ronjan ja Pinjankin saada nakkia samalla vaikka eivät lääkettä saakaan. 

Narsissien myötä toivottelen teille aurinkoista viikkoa!

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Lomamietteitä

Hei immeiset! Ja kiitos kaikista ihanista kommenteista edelliseen postaukseen!

Loma on mennyt nopeasti ja vaihtelevissa säissä. Useampia harmituksen aiheitakin on tähän viikkoon mahtunut. Onneksi tuli kuitenkin lähdettyä mökille, vaikka pitkään arvoin lähteäkö vai eikö, kun lumipyryä oli luvassa ja hiukan hirvitti nuo mökkitiet. Yllättäen kuitenkin mökkimaisemissa oli lunta vähemmän kuin kotipuolessa, ja selvisin autoiluista hyvin. Jätin kyllä auton vähän kauemmaksi ja kiskoin pulkalla tavaroita mökille ja sieltä pois. Hiukan siivoilin ja tuulettelin petivaatteita yläkerrassa, saunoin tuntikausia ja vaeltelin koirien kanssa metsässä, missä pieni lumikerros ei kulkua haitannut. Kaipaan välillä kovasti näitä hetkiä ihan omassa (ja koirien) seurassa, ja uskon että olen parempi äiti ja vaimo kun saan välillä ladata akkuja ihan omissa oloissani (tämä asia kannattaa tietenkin varmistaa kotijoukoiltani). Kamerakin unohtui mökkireissulta pois, joten eipä stressannut edes valokuvaaminen.

Hiukan tuli neulottuakin mökkireissulla:
Nämä miesten Nostalgia-sukat valmistuivat, ja kuinka ollakaan Nostalgia loppui vähän kesken, joten kärjistä tuli valkoiset. Tuskinpa se käyttöä haittaa. 

Tästä pitsimallista en vaan pääse eroon, ja taas on yhdet työn alla:
Katsotaan koska valmistuvat.  Hyvin on malli muistissa enkä enää ohjettakaan tarvitse.

Tämän päivän jännitysmomenttina on ollut Veeran pikku operaatio. En muista, olenko täällä kertonut noista Veeran niskan fisteleistä. Niitä on hoidettu kolmella antibioottikuurilla, ja aina vaan märkivät, joten tänään olin taas eläinlääkäriin yhteydessä. Leikkausta on siirretty, koska nuo fistelit saattavat ulottua syvälle kudoksiin ja olla varsin hankalia poistettavia. Nyt kuitenkin päätettiin, että toimenpide on pakko tehdä koska antibiootit eivät pure. Oli tarkoitus mennä tänään vaan näyttämään tilannetta ja sopimaan toimenpideajasta, mutta tohtorillamme olikin tullut peruutus ja hän sanoi, että sopisi leikata vaikka heti. Minä tietenkin suostuin, koska olin vapaalla ja parempi säästyä turhalta jännittämiseltä.

Täytyy myöntää, että melkoisen hermostunut olin kun odotushuoneessa istuskelin. Ison 8-vuotiaan koiran nukutus ei ole ihan riskitön toimenpide. Kaikki meni kuitenkin mallikkaasti. Fistelit eivät olleet niin syvällä kudoksissa kun oli pelätty, ja lääkäri esitteli minulle poistetun patin, joka oli varsin siistin näköinen (harmi kun ei ollut kameraa mukana, olisin mieluusti esitellyt sen teillekin). Nukutetun 40-kiloisen koiran siirtely ei ole ihan kepeää hommaa, tuntui kuin sementtisäkkiä siirtelisi. Varsinkin kun tohtorimme kärsi noidannuolesta. Veera saatiin kuitenkin autoon, ja siellä se sai vielä herätyspiikin. 

Kotiin oli hälytetty naapuri avuksi, koska isäntä oli työvuorossa. Veera oli jo hereillä kun olimme ajelleet viiden minuutin matkan kotiin, mutta ei vielä pysynyt tolpillaan, joten taas oli kantamista tiedossa. Ihan uskomattoman nopeasti ikäneito kuitenkin oli tolpillaan ja lähes entisellään, pihalla jo juoksi kun viitapiru kun oven avasi. Haavakaan ei ole kovin pahan näköinen. On ommeltu "lehmän langalla", jotta pysyisi Veeran vauhdissa kiinni. Kuvaa en suosittele herkkiksille, vaikka haava ihan hyvältä näyttääkin:
Nyt sitten parannellaan, kävellään kiltisti kävelyteillä, ei pyöritä penkoissa eikä riehuta metsässä pariin viikkoon. Onneksi tuli otettua kunnon hepulit mökillä ennen operaatiota. 

Ihanan viikonlopun toivotukset kaikille!

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Talvilomailua?

Hyvää sunnuntaiaamua  rakkaat lukijat. Tässä kuva koiraystävistämme toissapäivältä. Tänään onkin sitten piha hiukan erinäköinen, eli takatalvihan se sieltä sitten tuli, mutta eipä anneta sen haitata. Minulla alkoi nimittäin loma, olkoon nyt sitten vaikka talviloma kun lumisissa maisemissa sitä vietän.

Onkin pitkä aika kun viimeksi kävin teitä moikkaamassa. Elo on ollut kovin kiireistä, työn ohessa ollaan tyttären kanssa zumbailtu välillä neljäkin iltaa viikossa. Mikäs siinä, silloin on taottava kun rauta on kuumaa. Tyttären tilipussi siinä pullistuu ja meidän molempien kunto kohoaa. Kunnon flunssakin piti tuossa sairastaa, isännän kanssa olimme molemmat kuumeen kourissa useamman päivän. En edes muista koska isäntä olisi ollut sairauden takia töistä poissa mutta nytpä tuli sekin ihme nähtyä. Nyt ollaan onneksi molemmat kunnossa. 

Flunssan jälkeen iski äkillinen luomisen tuska, ja kaivelin kangas- ja nappikoreja ja ompelin kangaspäälliset parille muistikirjalle:



Pienempään muistikirjaan kirjoittelen lukupäiväkirjaa, saas nähdä meneekö isompi jossain vaiheessa vaikka lahjaksi jollekin. Kivaa puuhaa, näitä voisi tehdä useammankin! Sydämiin laitoin vähän vanua että tulevat pulleammiksi. Näihin voi mukavasti upottaa tilkkuja ja nauhanpätkiä. 

Eilen tehtiin Tampereen retki. Poikkesimme Ikeassa sekä vanhemman poikani luona kylässä. Ikeasta ei oikein muuta jäänyt käteen kuin jotain keittiökaluja mökille ja kotiin. Kylppärin hyllyä ja naulakoita, mitä etsimme, ei sitten löytynyt. Pojan kanssa nähdään ihan liian harvoin, ja oli mukavaa tavata. Yritän olla puuttumatta liikaa lasten elämään, mutta kyllä äidin on joskus hyvä nähdä ihan omin silmin että jälkikasvulla on kaikki hyvin. 

Automatkaa varten kaivoin pitkästä aikaa myös puikot esiin, ja vielä muistin miten sukan kantapää tehdään:
Lanka on Seiskaveikan Nostalgiaa, mistä pidän kovasti. Tästä syntyy perussukat jollekin miehistäni. Lomalla ajatelin vähän muutenkin neuloa, ehkä kädet sen kestävät nyt ei työt niitä rasita. 

Lomalle ei ole mitään sen kummempia suunnitelmia. Kolme iltaa menee zumban merkeissä, jos tyttö nyt pysyy terveenä. Mökille ajattelin ehtiä pariksi päiväksi, nythän siellä on hyvä tehdä "kevätsiivousta" kun pakkasella voi tekstiilejäkin hyvin tuuletella. Kotona jo hiukan aloittelin kevätsiivouksia, olen pessyt ikkunoita, verhoja ja tuolinpäällisiä. Ikkunoiden pesu tuntuu edelleen parin päivän jälkeen jäsenissä, se on laji missä fibroihmisen pitäisi muistaa pysytellä kohtuudessa. Minä en muistanut, vaan pesin kaikki alakerran ikkunat (myös väleistä) samalla kertaa, ja nyt on sitten pakko ottaa pari päivää vähän rauhallisemmin.

Ostin kerran epähuomiossa valkoiset tuolinpäälliset, jotka nyt vaihteeksi virittelin keittiön tuoleihin:

Pidän kyllä enemmän noista Pentikin ruudullisista, mitkä meillä yleensä on keittiössä. Ne ovat napakat toisin kuin nämä jotka ovat aika "lerput". 
Mutta olkoot nyt hetken aikaa keittiötä valaisemassa. Eipä siinä montaa päivää mene, kun näiden helmat on mustissa koirankarvoissa. Eikä valkoinen nyt muutenkaan ole paras mahdollinen väri ruokapöydän tuoleihin. Onneksi kestävät pesua. Pentikit ovat pestynä kaapissa odottamassa, millon näiden kanssa menee hermot totaalisesti.

Isäni oli puutarhuri, joka kasvatti maailman parhaita tomaatteja. Hänellä oli oma lajike, joka ei ollut niin satoisa kun nykyiset kaupassa myytävät tomaatit, mutta paljon, paljon maukkaampi. Koska nykyiset kaupan tomaatit eivät makuhermojani kutkuttele, päätin että nytpä alan itse tomaatinviljelijäksi. Mielestäni avomaantomaatit ovat maultaan lähinnä noita isän tomaatteja, joten mieheni nikkaroi minulle laatikon, missä ensi kesänä aion yrittää itse kasvatella tomaatteja ja ehkäpä myös tilliä, persiljaa ym. pikku yrttejä. Kasvimaasta en välitä, mutta ehkä tällaista laatikkoviljelmää jaksaisin hoidella:
Tarkoitus olisi laittaa laatikko tuohon aurinkoiselle seinustalle, jospa siinä tomaatit jaksaisivat kypsyä meheviksi. Tosin nyt on laatikko lumen alla, joten ihan vielä en pääse ajatustani toteuttamaan. Taimet ajattelin ostaa ihan valmiina, en niitä ryhdy itse kasvattamaan ainakaan vielä tämä vuonna.

Nyt jatkan kahvittelua ja neulon tuon ensimmäisen sukan valmiiksi. Mukavaa talvista sunnuntaipäivää!