myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kirjastotäti Etelä-Suomesta kirjoittelee omaksi ja toivottavasti vähän muidenkin iloksi. Asustelen maalla ja perheeseeni kuuluu mies ja lapsia kotona ja maailmalla. Tavoittelen ekologista ja humaania elämänasennetta. Elämääni iloa tuovat luonto, mökkeily, puutarhanhoito, käsityöt, kirjat ja keittiössä puuhastelu. Pidän tanssimisesta ja käyn mielelläni teatterissa ja konserteissa. Minussa asuu myös pieni karavaanari. Omat haasteensa päiviini tuo fibromyalgia sekä liuta muita sairauksia. Blogistani löydät juttua ja kuvia minulle läheisistä asioista sekä kaikenlaista pohdintaa maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

maanantai 6. tammikuuta 2014

Vuoden 2013 lukemiset



Heippa, ja hyvää loppiaista! Ilokseni huomasin, että tänne on löytänyt tiensä muutama uusikin lukija, hurjan paljon tervetuloa teille! Kiitos myös kaikille kävijöille (joiden määrä aina jaksaa ihmetyttää) sekä teille jotka olette kommenttejakin kirjoitelleet!

Loma on sujunut erittäin laiskoissa merkeissä. Syöty, lenkkeilty, värkkäilty pakastimesta viimeiset torttutaikinat tortuiksi asti, päikkäreitäkin nukuttu. Luultavasti olen ollut juuri tämän tarpeessa! Päikkäreistä tulee yllättävän äkkiä tapa ja riippuvuus. Tänään on yritetty sitkeillä ilman niitä, sillä illalla pitäisi hankkiutua tosi ajoissa nukkumaan, että ehtisi muutaman tunnin nukkua ennen lentokentälle lähtöä. Voihan matkakuume!

Kävin tuossa läpi lukupäiväkirjaani viime vuoden osalta. Viitisen kirjaa vähemmän on tullut kahlattua läpi kuin vuonna 2012, vaikka käsipotilaanakin olin peräti kahteen otteeseen! Eikä kovin paljoa tullut käsitöitäkään tehtyä. Toisaalta tietokirjojen osuus tässä erittäin tieteellisessä tilastossa ei näy, sillä niitä harvoin luen kannesta kanteen, vaikka ahkerasti selailenkin. Tällaiselta tilastoni näyttävät:

Ulkomaiset jännityskirjat 22 kpl
Kotimaiset jännityskirjat 12 kpl
Ulkomainen romantiikka-osio 4 kpl
Kotimainen romantiikka 12 kpl
Novellikokoelmia 2 kpl
Muita kaunokirjoja 8 kpl
Elämäkertoja 5 kpl
Sarjakuvat 2 kpl (tämä luku on oikeasti isompi, ainakin Viiviä ja Wagneria on kyllä tullut ahmaistua useampikin, jostain syystä jääneet päiväkirjasta pois)

Yhteensä luettu kannesta kanteen 67 kirjaa. Tässä ei siis ole mukana kesken jääneet, joita ei siis kovin montaa ole sillä yleensä kun alkuun pääsen niin luen kyllä kirjan loppuun asti. Tietokirjoja tulee selailtua "koko ajan", mutta kun en tosiaan lue niitä sanasta sanaan niin en ole myöskään kelpuuttanut tähän mukaan. Ruanlaitto-leipominen-sisustus-käsityö-lääketiede-terveys/hyvinvointi -rintamalta näitä tulee silmäiltyä aika lailla jo ihan työnkin merkeissä. 

Jotenkin ei yllättänyt taaskaan tuo dekkaripitoisuus. Toisaalta tilastot olivat vielä enemmän siihen suuntaan kallellaan kuin viime vuodenvaihteessa, jolloin olin lukenut 19 kotimaista ja 16 ulkomaista jännityskirjaa. Joten vielä enemmän on nyt painottunut dekkaririntamalle. Jännitystä pitää elämässä olla vaikka sitten kirjan merkeissä jos ei muuten! En tässä lukuharrastuksessa painota mitään korkeakirjallista, vaan luen ihan tavallisia, viihdyttäviä kirjoja, eli juurikin niitä mitä asiakkaatkin useimmiten kyselevät. Silmäilen toki myös palkittuja ym. korkealle noteerattuja kirjoja, jotta tiedän mistä puhutaan ja mitä kysellään. 

Tänään lopettelin tämän herkkupalan:
 


Eli taas yksi lisää ulkolaisten dekkareiden osastolle, Ohlsson on kyllä ehdottomasti kärikaartia siinä kategoriassa. Muutenkin olen tykästynyt näihin pohjoismaisiin naisdekkaristeihin. Kotimaisista Outi Pakkanen on mielestäni kehittynyt jättiharppauksin ja jättää omassa arvojärjestyksessäni esim. Leena Lehtolaisen jo taka-alalle, niin kotimaisten kuningatar kuin Lehtolainen on pitkään ollutkin. Pohjoismaisista Camilla Läckberg, Anna Jansson, Åsa Larsson ja Liza Marklund pitävät tietysti pintansa, joskin viimeisin Marklund oli minulle pieni pettymys. Loppukesästä ja alkusyksystä nautin myös kovasti Mons Kalletoftin kirjoista, jotka lukaisin kaikki peräperää. Kallentoftin kirjoissa myös kuolleet puhuvat ja kuiskivat elävien korvaan arvoitusten ratkaisuja. Tämä tuntui aluksi perin oudolta, mutta viehätyin kerrontaan kirja kirjalta enemmän. Yllätyin myös kotimaisten sarjassa iloisesti Pirjo Tuomisesta dekkarikirjailijana (Tuonelan joutsen 2011, Muistatko Marjatan 2013). Aluksi teksti tuntui vanhahtavalta ja henkilötkin ovat iäkkäitä, mutta kirjat ovat kovin todentuntuisia ja uskottavia. Reijo Mäestä pidän kovasti, vaikka kielensä onkin ronskinpuoleista ja kirjat ehkä enemmän miehille suunnattuja, mutta Vares pitää aina pintansa. Matti Rönkä menee miesten sarjassa vielä Mäenkin edelle, Levantin kyy oli taas "karmean nautinnollista" luettavaa.

Chick lit -kirjallisuus on parhaimmillaan aivan mainiota viihdettä. Siinä sarjassa on sattunut kohdalle sekä hyviä että huonompia tuttavuuksia. Pidin kovasti Niina Within "Taisit narrata, Stella" -kirjasta jossa tosin loppuratkaisun arvasi jo ensi lehdeltä. Laura Paloheimon OMG taas jäi jotenkin ohueksi ja epäuskottavaksi, kuten myös saman kirjailijan Klaukkala, joka kai yrittää olla kotimainen versio Himoshoppaajasta. Kira Poutasen "Rakkautta al dente" ja "Rakkautta on the rocks" taas ovat oivaa kamaa tässä sarjassa. Ilmeisesti riippuu aika paljon mielentilasta, miten lukemansa kokee. 

Kotimaisista on vielä pakko mainita kaksi ihanaa tuttavuutta, Anna-Leena Härkösen "Laskeva neitsyt" on loistava  (koostuu Anna-lehdessä julkaistuista kolumneista). Jos osaisin, kirjoittaisin juuri näin. Anna-Leena kuuluu muutenkin suuriin suosikkeihini, hän jos joku on oivaltanut mitä valokynä naiselle voi merkitä. Toinen ihana lukukokemus viime vuonna oli Enni Mustosen "Paimentyttö", jota tuli suorastaan ikävä kun se loppui. Onneksi sille on tulossa jatko-osia, toivottavasti pian.
 Paimentyttö
Siinähän niitä. Paljon muitakin mainitsemisen arvoisia olisi, niistä ehkä toisella kertaa lisää. Nyt jatkan matkakuumeen potemista. Mukavaa viikkoa!
-Maija-


7 kommenttia:

  1. Kiitos paljon lukuvinkeistä. Minä oon jämähtänyt noihin kotimaisiin kirjailijoihin, enkä ole muistanut tehdä luetteloa lukemistani kirjoista. Täytyykin nyt aloittaa tehdä.
    Loppuvuoden olen lukenut Pirjo Tuomisen kirjoja monta ja menossa on Kotiopettaja. Tykkäsin paljon hänen nykyaikaan sijoittuvista kirjoista esim Silkkipunos.
    Enni Mustosen kirjat luen aina kun vaan saan kirjastosta niitä käsiini, samoin Pirjo Rissasen kirjat. Pirkko Arhipan kirjoja luin muistaakseni viime talvena :)
    Joillakin kirjailijoilla on taito vetää lukija heti ensimmäisellä sivulla, ettei tahdo jättää kirjaa käsistään.
    Oikein mukavaa kuumeetonta matkaa! :)

    VastaaPoista
  2. Voi mahoton, minkä määrän olet lukenut.
    Minulla on nyt ollut niin huono muisti, tämän sairauden aikana että en ole lukenut mitään.
    Ajattelin että olisikohan ne äänikirjat mun juttu ?

    Mukavaa loppiaisen jälkeistä aikaa :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista Anneli ja Emilie! Kyllä on ihan mukava pitää kirjaa lukemisistaan, varsinkin jos lukee paljon. Itse laitan muistiin kirjan nimen, tekijän ja kategorian ja kirjoitan muutaman sanan henk.koht. arvioinnin mitä olen kirjasta pitänyt. Lukupäiväkirjaa selailemalla voi taas muistaa esim.jonkun unohduksiin jääneen kirjalijan. Anneli, äänikirjat vois olla tosi hyvä juttu sulle, siinä voi vaikka virkata samalla kun kuuntelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri sitä ajan takaa, ja jos muistaisin paremmin kun ei itse lue. Ja voisi viedä ajatukset pois itsestäni.
      Mies vaan tuumasi : nehän on näkövammaisille !
      Mutta vamma kuin vamma !!!

      Poista
    2. No ei tosiaan ole näkövammaisille, niitä kuuntelee ihan kaikenlaiset ihmiset. Tiedän erään kotitöitä inhoavan, joka pistää siivouspäivänä luurit korville ja äänikirjan pyörimään soittimen vyölaukkuun, ja menee kuulemma vessanpesukin ihan itsestään. Jotkut kuuntelee niitä autossa työmatkoja ajellessaan, ja moni tosiaan käsitöitä tehdessään. Hassu juttu muuten tuo muistamattomuus, kun itse sairastelin niin luin monta kirjaa mistä en jälkeenpäin muistanut yhtään mitään. Kun parempana hetkenä luin uudestaan, niin joku henkilö saattoi olla etäisesti tuttu, mitään muuta ei ollut kirjasta jäänyt mieleen. Toisaalta, haittaako sekään jos kirja juuri lukuhetkellä kuitenkin viihdyttää?

      Poista
  4. Pidin joskus lukupäiväkirjaa ja joskus postasin blogiin. Nyt pitää taas alkaa vuoden alusta... kiitos rohkaisusta siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pappilanmummolla käynnistä ja kommentista! Lukupäiväkirja on kyllä hyvä juttu, on kiva tsekata jälkeenpäin mitä kaikkea on tullut kahlattua läpi. Ja etsiä vaikka vinkkejä tuleviin lukemisiin.

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!