myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kirjastotäti Etelä-Suomesta kirjoittelee omaksi ja toivottavasti vähän muidenkin iloksi. Asustelen maalla ja perheeseeni kuuluu mies ja lapsia kotona ja maailmalla. Tavoittelen ekologista ja humaania elämänasennetta. Elämääni iloa tuovat luonto, mökkeily, puutarhanhoito, käsityöt, kirjat ja keittiössä puuhastelu. Pidän tanssimisesta ja käyn mielelläni teatterissa ja konserteissa. Minussa asuu myös pieni karavaanari. Omat haasteensa päiviini tuo fibromyalgia sekä liuta muita sairauksia. Blogistani löydät juttua ja kuvia minulle läheisistä asioista sekä kaikenlaista pohdintaa maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Pohdintaa ruoasta ja maailmanmenosta

Eksyin tässä jokin aika sitten monelle varmaankin tuttuun Kemikaalicoctail-blogiin. Sittemmin käteeni sattui myös ko. blogin kirjoittajan Noora Shinglerin kirja Marjoja & Mascaraa. Kosmettiikkapuoli on varmaan luku sinänsä, mutta enemmän on nyt käynyt mietityttämään, mitä kaikkea sitä ruoan mukana saa elimistöönsä.
 Natriumglutamaatista on kohistu viime aikoina paljonkin, eikä ihan turhaan.
Sitä on vaikea välttää, jos käyttää valmisruokia, lihaleikkeleitä ja valmiiksi marinoitua lihaa ja kanaa.Se on aromivahvenne, joka tuo ruokaan ns. umami-maun. Natriumglutamaatilla on huono maine, sillä se saattaa aiheuttaa monenmoisia oireita, mm päänsärkyä, allergisia oireita (hengenahdistusta ja ihottumaa), ja sen on sanottu aiheuttavan myös riippuvuutta. Sitähän on runsaasti erilaisissa perunalastuissa ja muissa naksuissa, ja jokainen tietää, mitä tapahtuu kun on kerran kätensä työntänyt tällaiseen pussiin. 

Natriumglutamaatti sisältää nimensä mukaisesti myös natriumia, joka on suolan verenpainetta nostava ainesosa. Tällä myös johdetaan kuluttajia harhaan, eli kun elintarvikkeen suolaprosentti ilmoitetaan prosentteina, se ei välttämättä sisällä  natriumglutamaatin osuutta. Natriumglutamaattia on joissain ruoissa myös luontaisesti, mutta jostain syystä luontainen natriumglutamaatti ei aiheuta allergiaoireita.

Nitriitti on myös eräs vältettävä aine. Pieni lapsi saa viikon nitriittiannoksen täyteen jo kahdesta nakista. Liikaa käytettynä nitriitti aiheuttaa vatsavaivoja, päänsärkyä ja allergiaoireita. Entäs sitten nämä atsovärit, jotka jo kertaalleen Suomessa kiellettiinkin? Käsittääkseni ne ovat EU:n myötä jossain määrin palanneet sallittujen aineiden joukkoon, joskin ovat (onneksi) Suomessa harvinaisia. Tässä taanoin lueskelin tuoteselostetta vaahtokarkkipussista, jonka tyttö nappasi Prisman kansainvälisten ruokien hyllystä. Pussin kyljessä oli varoitus, että tuotteen sisältämät aineet saattavat aiheuttaa lapsilla ylivilkkautta. Pussi oli kuitenkin varsin värikäs ja houkuttelevan näköinen, ja varmasti lähti monen lapsiperheenkin ostoskärryyn Joten ei tuo tuoteselosteiden lukeminen ihan turhaa touhua ole.
 Ja melkoista salatiedettä on, jos haluaa jotain ainetta välttää. Kun tajusin, että lähes päivittäisessa ruoanlaitossa käyttämäni lihaliemikuutiot sisältävät runsaasti tuota E621-aromivahvennetta, ajattelin olla fiksu ja ostin Reformin luomu-lihaliemikuutioita. Kunnes totesin, että ne sisältävät hiivauutetta, joka on sama aine.Olen myös aikaisemmin käyttänyt paljon hunajamarinoitua broileria, koska tuo marinadi on mielestäni hyvänmakuinen ja on maistunut hyvin muullekin perheelle - umami-makua sekin.

Ja nämä kaikki edellämainitut ovat siis Suomessa täysin sallittuja lisäaineita, vaikka ne selvästi aiheuttavat haittaa ainakin osalle ihmisistä. Jostain luin, että Migreeniliitto suosittelee migreeni-ihmisiä välttämään E621-lisäainetta, mutta tämä on siis toisen käden tietoa.

Lihan syömistä olen miettinyt paljon viime aikoina. Punaista lihaa olen välttänyt jo jonkin aikaa, koska olen huomannut sen lisäävän fibrosärkyjä. Kanaa ja kalaa olen syönyt ihan huoletta, myös broileri- ja kalkkunaleikettä. Joissakin näissä paketeissa lukee isolla: ei sisällä natriumglutamaattia. Mutta lukaiskaapa, mikä on broilerin/kalkkunan alkuperämaa. Brasilia. Kaupan eineslihapullia ei kai saisi edes lihapulliksi nimittää, koska niiden pääraaka-aine ei ole liha. Joku onkin ehdottanut uudeksi nimitykseksi "lounaspyöryköitä". Nämä sisältävät runsaasti esim. jauhettua broilerinnahkaa. "Broilerinnahkapyörykkä" kuulostaisikin tosi houkuttelevalta. 

Eettinen puoli ja hiilijalanjälki on lihansyönnissä alkanut myös mietityttää. Luomuliha olisi kai hyvä vaihtoehto. Kyselinpä tuossa viime viikolla luomujoulukinkun hintaa: kilohinta oli yli kaksikymppiä! Vähän nyt näyttää siltä että meille tulee tänä(kin) jouluna ihan perinteinen S-marketin kinkku, kotimainen kylläkin. Luomu olisi kai kohtalaisen turvallinen vaihtoehto, hiukan tosin mietityttää ostaako ihan kotimaista tomaattia vai maapallon toiselta puolelta rahdattua luomusellaista. Ja monta kertaa valinta osuu ei-luomuun tuotteeseen jo pelkästään hinnan vuoksi. Eilen ostin reilun kaupan luomubanaaneja, ja täytyy sanoa, että maku ja rakenne oli ihan erilainen (=parempi) kun tavallisissa banskuissa. Ja oletteko koskaan käyneet popsimassa mansikoita luomutilan pellolta? Minulla on mökillä oma luomumansikkamaa, ja ne muutamat marjat mitä se on tuottanut, ovat kyllä olleet herkullisia. 

Herää kyllä kysymys, että kun luomusta tykkään, niin miksi puutarhurin tytär ei viljele itse perunoitaan ja juureksiaan. Kolmen hengen perheessä käyttö on kuitenkin niin vähäistä, että mielestäni ei maksa vaivaa. Ennemmin ostan kaupasta sen luomupussukan ja maksan siitä vähän enemmän.

Luku sinänsä on tuo koirien barffaus, jonka puolesta olen hehkuttanut kovastikin. Silkkaa liharuokaa siis, eikä varmastikaan luomua! Voisi vaan miettiä mitä tulisi maksamaan koirien luomubarffaus....lohduttaudun sillä, että nuo koirien barf-ruoat ovat pitkälti lihateollisuuden sivutuotteita, jotka menisivät roskiin, jos ei niitä koirille syötettäisi. Broilerin kauloja, kalkkunan selkärankoja, rustoluuta, mahalaukkua, sisäelimiä...

En ole päässyt mihinkään lopputulokseen näissä ruokapohdinnoissani. Henkisesti voisin olla kasvissyöjä, mutta arkinen kiire ja "normiruoan" helppous ovat toistaiseksi vieneet voiton. Hiukan olen silti alkanut katsoa, mitä sitä itselleen ja perheelleen syöttää. Tänään söimme poroa, joka tiettävästi on juossut vielä jokin aika sitten vapaana tunturissa. Nuorempi poikani sitä ystävällisesti hankki suoraan pohjoisesta ja toimitti meille pakastimeen, eli hänelle suurkiitos! Lapakäristyslihat muhivat hiljalleen leivinuunissa lähimetsän suppiksien ja sipulin kanssa kermaan upotettuna, syötiin mökin saunan takaa kerätyistä puolukoista itse keitetyn hillon kanssa. Ei parempaa herkkua voi edes kuvitella!

Herkullista viikkoa itse kullekin, viikon päästä on jo ensimmäinen adventti! Ja tänään tasan kuukausi jouluaattoon! Terkuin se anti-jouluimmeinen!


lauantai 23. marraskuuta 2013

Valoa pimeään

Jouluihminen tai ei, näistä joulu/syys/talvivaloista tykkään, ja niitä meillä viritellään tässä hiljalleen sekä sisälle että ulos.
Olkkarin ikkuna sai tähtiverhot.
Vanha vaarinkaljapullokin valaistui, tämä oli isännän idea. Mielestäni aivan mahtava sellainen!

Ulkosaunassa ei ole sähköä, mutta jatkopiuhalla sinnekin saatiin tallilyhdyt räystäälle ja valoa hohtamaan myös ikkunasta.

Hiukan olen saanut jo joululahjojakin ostettua. Viikolla oli  vapaapäivä, ja vein nuoria neitosia shoppailemaan. Samalla sain itsekin muutaman joululahjan hankittua. Helpottaa stressiä kun on päässyt alkuun, eikä tule niitä viime hetken turhuuksia ehkä sitten ostettua. Tänään jatkoin kierrosta, kun odottelin tyttöä kampaajalta.

Iltasella värkkäilin lumiukkosoppapusseja:
Pussukkaan sujautetaan annospussi kaakaota, pari suklaanamua, vaahtokarkkeja sekä "lumiukon keppi" sekoitusta varten. Ainekset kuumaan juomaan ovat valmiina. Viime joulun aikaan työkavereiden kanssa suunniteltiin ihan uudenlaista sekoitusta nimeltään "puliukkosoppa", mutta jätetäänpä sen ainesosat arvailujen varaan...

Mukavaa lauantai-iltaa ja leppoisaa pyhäpäivää!

tiistai 19. marraskuuta 2013

Jouluihminen...vai ei?

Tänä aamuna, kun kello pärähti kuuden maissa soimaan, päässäni oli vain yksi ajatus: tämän huushollin jouluvalojen kunto on välittömästi tarkistettava. Näin sitten tapahtuikin ennekuin ryhdyin mihinkään muihin aamutoimiin. Nyt luulette varmaan, että täysi joulufriikki täällä kirjoittelee. Asia ei kuitenkaan ole ollenkaan noin selkeä, vaan minulla on varsin ristiriitainen suhde ko. vuodenaikaan. Jokin aika sitten tein facebookissa (erittäin luotettavan) testin, jonka mukaan en ole ollenkaan jouluihminen, vaan vietän sitä ainoastaan, koska niin kuuluu tehdä. Eräs vanha joululaulu kuvaa hyvin joulutunnelmiani.

Mistä tuntee joulun?
Sen sanoa voi sanoin muutamin.
Lapset jätti koulun,
ja talossa on kaikki sekaisin.
Eilen hukkasin jo ostoslistan kolmannen,
on kinkku tilaamatta, vielä ehkä ehdin tehdä sen...
Joulutähtikin on ostettava kuusehen,
piilopaikat uudet keksittävä lasten lahjojen. 

Joskus syyskuussa se alkaa hiipiä mieleen, mutta työnnän sen vielä päättäväisesti taka-alalle. Onhan vielä aikaa...toisaalta voisi jo kaivaa puikot esille ja tehdä muutaman lahjan, hyvissä ajoin. Ihan salaa silmäilen joulukorttimalleja. Joskus olen jo syyslomalla ryhtynyt toimeen ja alkanut värkätä joulukortteja. Joka joulu en niitä itse tee, vaikka kortteilu onkin mielipuuhiani. Tämä syksy on ollut kiireinen ja ostin kortit sovinnolla kaupasta, vaikka vähän harmittaakin, kun on löytynyt monta kivaa ideaa kortteihin.

 Siitä tuntee joulun,
kun öisin unta rauhaisaa ei saa.
Siitä tuntee joulun,
kun aina täytyy mieliin muistuttaa:
mikä Elma-tädin lahja oli viimeinen?
Me hälle annoimmeko kirjan vaiko purkin avaimen?
Onko tyttö vaiko poika lapsi Virtasen;
kuinka lahjan sopivan mä keksin kun mä muista en? 

Yksi asia, mistä en joulussa niinkään välitä, on tuo lahjarumba. Aina päätän, että tänä vuonna en lähde kilpavarusteluun mukaan. Mutta toisaalta halu muistaa rakkaita on suuri. Yritän panostaa itsetehtyyn (tänä syksynä ovat käsivaivat rajoittaneet, joten itsetehtyä tulee vähemmän :(.), ruokalahjoihin, lahjakortteihin, elämyksiin, välttäen turhaa krääsää mitä kaikilla on nurkat pullollaan ja mitä itsellenikään en toivoisi.Toisaalta tietty määrä krääsääkin kuuluu jouluun, ainakin lapsilla, ja ainakin kummilapsille haluaisi aina keksiä jotain ihanaa muistamista. Omat ovat jo isoja, ja vaikeampia lahjottavia...ideoita otetaan vastaan!

Siitä tuntee joulun,
kun sula lakka poltti kynnet taas.
Siitä tuntee joulun,
kun radiosta kuuluu: " Rauha maas' !"
Missä joulukorttilista viime vuotinen,
mä tänne laatikkooni aivan varmaan talteen panin sen
- mitä merkitsee tuo villi huuto lapsien...?
Ne on taikinan kai löytäneet nyt piparkakkujen! 

Entä sitten ne asiat, mitä joulussa rakastan? Tietyt joululaulut saavat aina vedet silmiini, niin on jo käynyt tänäkin vuonna, kun tyttö on aloittanut joululaulujen harjoittelun pianon säestyksellä. Viime vuonna suosikikseni nousivat "Tulkoon joulu" ja "Taivas sylissäni". Pidän kovasti myös Adamin Jouluyöstä ja Ave Mariasta. En käy ikinä kirkossa "Kauneimmat joululaulut" -laulutilaisuudessa, koska vanhoissa joululauluissa on monia sellaisia puhkikulutettuja, joita en kestä kuulla ollenkaan. Tähän sarjaan kuuluvat esim. Varpunen jouluaamuna, Sylvian joululaulu, On hanget korkeat nietokset, En etsi valtaa loistoa...nöyrä anteeksipyyntöni teille jotka näitä lauluja rakastavat. 

Koristeita laittelen varsin säästeliäästi. Punaisen olen heivannut jouluväreistä jo muutama vuosi sitten, sitä näkee mielestäni muualla ihan tarpeeksi. Kotiini en sitä halua. Kuusenkoristeetkin päivitimme tyttären kanssa muutama vuosi sitten sinisiksi ja hopeisiksi. Kuusi on ollut jo useita vuosia elävä sellainen, yleensä mökkimetsästä haettu. Niin tulee olemaan tänäkin vuonna. Saas nähdä kokeeko joulunpunainen comebackin jonain vuonna meille. Jouluvaloja tykkään viritellä, ja eläviä kynttilöitä rakastan. Joskin nuo kolme hännänheiluttajaa asettavat omat rajoitteensa kynttilöiden polttamiselle. 

Leipominen on ihanaa. Vuodesta toiseen piparien leipominen ja koristeleminen on minun ja tyttöseni mielipuuhaa. Teen taikinan itse, ja sitä pitää riittää myös sellaisenaan syötäväksi! Leivon myös pullaa, torttuja, taatelikakkua, joululimppua....niistä läheskään kaikkea ei ehditä eikä jakseta joulun aikaan syödä, mutta onneksi meillä on joulun jälkeen myös synttäripippaloita, missä tuhotaan loput leivonnaiset. 

Ruoanlaitosta en niin välitä. Ja yhtään en kestä sitä joulunpyhien ruokarumbaa, kun yrittää saada kaikki laatikot yhtaikaa lämpöisinä pöytään, ja sitten jälkeenpäin yrittää survoa niitä pullistelevaan jääkaappiin. Tapaninpäivänä jouluruokia tulee jo korvista ulos, ja tekisi mieli tilata pizzaa, jos se ei olisi niin syntistä, kun joka paikka pullistelee ruokaa.

Varmaan tuonkin touhotuksen voisi jotenkin välttää. Yksinkertaistaa. Jättää jotain pois. Mutta mitä? Kun yksi rakastaa perunalaatikkoa, toinen syö ainoastaan maksalaatikkoa, kolmannen mielestä makaronilaatikkoakin olisi kiva olla. Porkkanalaatikkoa nyt ainakin. Kinkkua tietenkin, ja savukalaa. Mieluusti myös graavilohta, ja silliä. Rosollia ehdottomasti. Rosollia syömättömille jotain muuta salaattia. Piparijäädyke on must! jälkiruoka, vaikka ei sitä kukaan jaksakaan syödä. Loppuja kinkkuja sitten pakastetaan ja keitetään hernekeitoksi. Taas otetaan vinkkejä vastaan! Kaikki ovat varmaan yhtä mieltä siitä, että näin ei tarvitse olla. Mutta mistä lähdetään oikaisemaan? Laatikkojen teon olen monena vuonna jättänyt jonkun toisen tehtäväksi, silloin niitä ei tule tehtyä niin valtavia määriäkään. Tänä vuonna ainakin vaan pieni kinkku (ja pienin mikä kaupasta löytyy on tietysti kahdeksan kilon köntsä)!

Ruoan jälkeen tulee tietysti joulupukki! Meillä kun ei ole pieniä joulunviettäjiä, niin oikeaa pukkia ei ole enää näkynyt. Meillä on sitten käynyt valepukuinen muori, joka esiintyy pukkina. Pimputtaa vimmatusti ovikelloa, eikä anna lahjoja ennenkuin kaikki aikuiset ihmiset ovat pyörineet piirissä ja laulaneet "Joulupuu on rakennettu". Koirat ovat aina seonneet ihan täysin tuossa vaiheessa. Kuka ihme on tuo meluisa partainen olento, joka tuoksuu etäisesti tutulle? Ja mihin se emäntä katosi?

Joulusaunassa käydään jo iltapäivällä. Olen täälläkin esitellyt tuon ihanaisen, vanhan pihasaunamme. Siellä saunotaan aina jouluaattona, ja se tuo joulunviettoon ihan oman fiiliksensä. Myös haudoilla käyn jo aattoaamuna. Sinne on myös ihana tehdä pieni iltalenkki ruokailun jälkeen.
Niin paljon en joulua rakasta, etten voisi sitä joskus jättää väliinkin. Yhden mainion joulunajan vietimme Lanzarotella. Lapset olivat silloin sopivan ikäisiä, tyttö ei vielä tajunnut jouluhössötystä ja pojat olivat jo niin isoja, että ymmärsivät "lahjattoman" joulun pointin, siis sen että matka oli koko perheen yhteinen joululahja ja muita lahjoja ei ostettu. Toki lahjoja tuli sitten jälkeenpäin kummeilta ja sukulaisilta, ja reissussakin jotain kivaa ostettiin. Mutta yhtään ei haitannut, kun aatonaattona käänsin kylkeä uima-altaalla. Sitä fiilistä en olisi kinkunpaistoon vaihtanut.

Jouluateria syötiin sitten meren äärellä samettisessa etelän illassa. Ruoka maistui, kun kukin sai tilata listalta sitä mitä halusi. Pojat taisivat syödä mustekalaa.
Ja perheen pienimmälle spagetti maistui!

Kuvien laatu ei päätä huimaa, kun on paperikuvasta kuvattu, mutta tunnelma varmaan välittyy.

Yksi loistava joulu vietettiin myös tunturin kupeessa, kun eräänä vuonna matkasimme isolla jengillä Luostholle lusthinpittoon. Mukana olivat pojat ja tyttöystävät, tytär, mieheni ja minä sekä pari koiraa. Pinja oli silloin alle puolivuotias pentu ja aiheutti oman säpinänsä reissuun (oppi mm sillä reissulla katselemaan maisemia ruokapöydällä seisten, ja homma toimii vieläkin). Hiihdettiin, lasketeltiin, kinkkukin paistettiin. Ja koko jengi oli kiltisti joulukirkossa, kipakassa pakkasessa ja viimassa tunturin juurella joulupäivän aamuna klo 7.00!

Nyt on vuorossa ihan perinteinen kotijoulu, sen tarkkaa miehitystä en vielä tiedä. Juhlan tuo, kun saa näitä rakkaitaan maailmalta mahdollisimman monta kerralla saman pöydän ääreen. Silloin ruoanlaittokin on pelkkää juhlaa.

  Siitä tuntee joulun,
kun kadonneet on voimat ihmisen.
Siitä tuntee joulun,
kun kiire saapuu ylivoimainen.
Ohi joulu kun on viimein tiedän hyvin sen,
taas kestää kuukausia kaiken tämän unohtaminen...
Siitä joulun tuntee, mutta silti kiellä en:
joulu mielestäin on kaikkein paras, juhla juhlien!

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Koukussa

Heippa taas!

Toivottavasti Eino-myrky on kohdellut teitä hellin käsin. Meillä oltiin aamulla peräti kaksi tuntia ilman sähköä, yleensä meillä  on päästy aika vähällä näiden katkosten suhteen. Hiukan jo hermoja kiristi, kun aamukahvia saatiin vasta yhdentoista maissa. No, varmaan monilla muilla on ollut paljon isompia ongelmia.

Tänään tapahtui kumma juttu. Pari vuotta kaapissa hiljaa lojuneet - varsin räväkän väriset - trikookuteet alkoivat yllättäen pitää ääntä itsestään: "Täällä ollaan, voisit jo vaihteeksi meitäkin vähän jalostaa".
Mikäs siinä sitten auttoi muuta kun alkaa keriä vyyhtejä keriksi, mikä olikin helpommin sanottu kun tehty.
Tässä vaiheessa näyttää vielä ihan hyvältä. Mutta hetken päästä vyyhti olikin sitten tuhannessa solmussa. Jostain syystä minulle käy aina näin. Paitsi kuteiden, myös erinäisten johtojen, jouluvalojen yms. kanssa.Tätä kuvaa seurasi työvaiheita, joista ei sitten kuvia otettukaan. Onneksi armas siippa riensi avuksi, hänellä on huomattavasti pidempi pinna kuin minulla, ja aika monta kerää saatiin aikaiseksi. Muutama vyyhti jäi vielä kaappiin odottelemaan uutta inspiraatiota.

Tämän projektin jälkeen itse virkkaus olikin sitten ihan piece of cake.
Mattonen valmistui iltapäivän ja illan aikana, kuvassa se odottelee vielä painon alle pääsyä ja kupruilee hieman. Uskon, että siitä tulee vielä kelpo pikku vessanmatto. Ohjeen löysin Virkkuri-kirjasta, ja sovelsin sitä hiukan. Tein mm. viimeisen kerroksen pylväitä ketjusilmukoiden sijaan, että sain reunasta napakan. 

Sunnuntailounas venyi sähkökatkon vuoksi pitkälle iltapäivään, täksi päiväksi meille oli nimittäin suunnitteilla varsinaista slow foodia tyyliin "pulled pork". Ohjeesta kuuluu kiitos ystävälleni Maikille ja siipalleen Ollille! 
Minun versioni ei ole ihan oikeaoppinen, tämä ruoka kuuluu nimittäin tehdä halvoista ruhonosista, esim lavasta tai etuselästä. Meidän lihamme oli ulkopaistia. Liha maustetaan ensin suolalla, valkosipulilla, grillimausteella ja viherpippurilla ja annetaan maustua yön yli jääkaapissa. Sitten sitä kuuluisi - jos mahdollista - savustaa 45 min leppälastuilla. Meillä oikaistiin tässä kohtaa, sillä liha oli valmiiksi pintasavustettua. Lihaköntti upotetaan liemeen, jossa on vettä, omenaviinietikkaa, laakerinlehtiä, pippuria, hunajaa, lisää valkosipulia...saa muhia hiljaisella lämmöllä 4-5 tuntia, eli oivallinen leivinuuniruoka. Tämän jälkeen liha revitään kuumana syiden suuntaan säikeiksi, jotka upotetaan vielä liemeen ja laitetaan vartiksi uuniin. 

Ei siis mikään pikaruoka, mutta varsin helppo kunhan aikaa on. Paistaminenhan hoituu itsestään, riittää kun lihan kiepauttaa ympäri pari kertaa paistamisen aikana. Samalla uuninlämmöllä kypsyivät Rosamunda-uuniperunat suolapedillä.
Kyytipojaksi kermassa haudutettuja suppiksia ja kanttarelleja, salaattia ja kermaviilikastiketta perunoille. Kyllä maistui, ja jäi vielä huomiseksikin päiväksi murkinaa. 

Mukavaa viikkoa, jokohan se talvi tekee tuloaan?

perjantai 15. marraskuuta 2013

Viikon varrelta

Heippa kaikki, taas ollaan perjantaissa!
Kiitos täällä poikenneille ja uusille lukijoille lämpimästi tervetuloa!!!

Syksy on ollut varsin hektinen tahdiltaan sairasloman hiljaiselon jälkeen, joten päätin buukata tälle viikolle pari lomapäivää. Hassusti keskellä viikkoa, otin tarkoituksella lomapäivät siten ettei ollut mitään iltamenojakaan tiedossa. Vietin varsinaisen luksuslomasen! Varasin erämaahotellista sviitiin, nautin kylpyläpalveluista, söin gourmetruokaa ja käytin hotellin liikuntapalveluita hyväkseni. Tuonne hotelliin sai ottaa jopa koirat mukaan!

Eli ihan mökillähän sitä tuli viihdyttyä pari päivää koirien kanssa. Joskus on pakko ottaa pikku irtiotto kaikesta ja olla ihan itsekseen, niin on taas mukava olla muiden seurassa. Fibrossa on sellainen kummallinen oire kuin ääni(yli)herkkyys, ja mökin täydellinen hiljaisuus on parasta lääkettä siihen. Kylpyläpalveluina toimivat mökkisauna ja vilakka Lehmäjärvi, jonne pulahtelin useamman kerran. Gourmetruoaksi maistui kiuasmakkara. Ja liikuntapalveluina toimi rivakka haravointi. Nyt mökkipiha odottelee siistittynä ensin lumipeitettä ja sitten uutta kevättä!

Mökkitien maisema oli muuttunut hakkuiden myötä aika surullisen näköiseksi. Ymmärrän kyllä metsänhoidolliset toimenpiteet ja vihreän kullan arvon, mutta silti tämä muuttunut maisema veti vähän apeaksi:



Koiratkin olivat varsin kummissaan maisemista.








Onneksi varsinainen mökkimaisema oli kuitenkin ennallaan, joten kun perille pääsi niin tiesi taas missä ollaan.
Hotellisviitin vuode ei ollut sieltä mukavimmasta päästä. En nimittäin alkanut ihan vaan itseäni varten lämmittää mökin yläkertaa, vaan nukuin erittäin epämukavasti sohvalla, jota ei ole nukkumiseen tarkoitettu. 

Eikä paljon mukavampaa tainnut olla koirillakaan. Paitsi Ronjalla tietysti, joka ehti vallata isomman korin.
Pinjalla oli taas kerran vähän ahtaammat oltavat:
Luulisi tuossa niskan tulevan kipeäksi. 

Veera on kuvaa otettaessa vielä onnellisesti omalla patjallaan portaiden alla:
Mutta kuinkas sitten kävikään, kun yö joutui. Ronjalle ei enää iso kori riittänyt, vaan valloitti Veeran patjan. Veera ahtautui marttyyrin elkein Pinjan koriin, ja Pinja jatkoi uniaan Ronjan pienenpienessä korissa. Arvaatte varmaan, millaista nitinää ja natinaa nuo rottinkikorit pitävät, kun isot koirat änkevät itsensä liian pieneen tilaan. Yön kuluessa jouduin häätämään koirat koreistaan, käänsin ne nurinniskoin etteivät pääse takaisin, ja kippasin tyynyt lattialle koirien pedeiksi. Aamun koittaessa Ronja taisi olla ainoa, joka oli nukkunut kunnolla. Me muut olimme sitten enemmän ja vähemmän uupuneita ja jäsenet jumissa. 

Mutta kyllä tämän mökkireissun voimalla jaksoi taas loppuviikon pakertaa. Viettäkäähän kaikki oikein rentouttava viikonloppu, älkää eksykö vieraisiin peteihin ;). Minä käyn huomenna vielä vähän paiskimassa töitä ja sunnuntaina aion nukkua oikein pitkään ja makeasti omassa, mukavassa sängyssäni. 

Auringon pilkahduksia!

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Isänpäivä pulkassa

 Kiitokset taas edellisen postauksen kävijöille ja kommentoijille! Ihanaa kun ei tarvitse ihan issesseen täällä höpötellä.

Isänpäivää on vietetty perinteisin menoin. Menukin oli hyvin perinteinen, perunamuusia, uunissa haudutettua naudanpaistia, lapsosille jauhelihakastiketta, vihreää salaattia, "oman" metsän kanttarelleja. Niin kovin tavallista oli etten niitä edes valokuvaillut. Kahvin kanssa mokkapaloja. Perinteistä lämmikettä sai myös meidän isukki lahjaksi, paitaa, hanskaa ja brandya. Eiköhän niiden voimalla tarkene.

Omalle isälleni kävin sytyttämässä kynttilät haudalle. Ajatuksissani on hänkin ollut tänään. Tuonne syysmyrskyyn on yritetty sytytellä myös lyhtyihin kynttilöitä sekä ulkotulia, melko huonolla menestyksellä.

Viime viikko tuntui verottaneen voimia ihan todella. Päivätyön lisäksi riitti iltamenoa joka illalle. Mieluista sellaista, mutta kyllä ihminen "tässä iässä" tarvitsee aikaa ihan vaan oleiluun. Onneksi olin kaukaa viisas ja buukkasin pari lomapäivää ensi viikolle. Aion livistää koirineni mökille ja olla vaan. Kirjoitella ehkä (tänä vuonna kaupasta ostettuja) joulukortteja, neuloa ja lueskella. Lämmittää saunan ja käydä uimassa. Jos jaksan ja sää sallii niin ehkä haravoin viimeisiä lehtiä. 

Huomenna pitää vielä jaksaa tehdä töitä ja zumbailla. 

Yhdet piirakkasukat ovat valmistuneet.
Eipä tuossa Nostalgia-langassa juuri tuo kuvio erotu, mutta kun lankaa oli kotona niin siihen tartuin. Ja ihan perussukkaa on mielestäni tylsä tehdä. Kuvio näkyy kyllä paremmin kun sukan vetäisee jalkaan. Nämä menevät joulupakettiin, saas nähdä kenelle. 

Lämpimiä ajatuksia teille kaikille alkavalle viikolle!

lauantai 9. marraskuuta 2013

Verenpunaista ja pinkkiä

Huomenta ja hyvää lauantaita! Kiitos vierailuista ja kivoista kommenteista uusille ja "vanhoille" ystäville! Ette tiedäkään miten paljon iloa tuotatte!

Ihanaa kun on päästy viikonloppuun. Onneksi aina ei viikkoa aloittaessa tiedä, mitä kaikkea koettelemuksia viikko tuo tullessaan. Tällä viikolla niitä on riittänyt, joskin myös runsain mitoin erityisen ihania hetkiä vastapainoksi. Ehkä keskityn tässä postauksessa niihin.

Kuvan perusteella voisi luulla, että meillä on ollut pahemmanpuoleinen perheriita. Onneksi ei ihan murhia ole täällä tapahtunut, noista barffaajista on tälläkin kertaa kysymys ja hevosenluista, jota suurempaa herkkua ei ole taidettu tässä talossa ainakaan koirien mielestä nähty.
Tässä enää pienimmät kuvassa, eilen oli isommat luut kehissä. Lienee turha mainita että kolmikko siirtyi varsin pian ulkoruokintaan.
Harvoin ovat viihtyneet niin kauan pimeällä ja kylmällä pihalla keskenään. Veeraa piti komentaa ihan kunnolla, että saatiin se yöksi sisälle. Yöllä se oli olevinaan hädissään, mutta kavala tarkoitus olikin salakuljettaa herkkupala yön pimeydessä sisälle. Kaluamisääni paljasti Veeruskan, ja herkku päätyi takaisin pihalle. Yrittäkäähän arvata, onko Veera tällä hetkellä ulkona vai sisällä ;)!
Kuva sisältää tuotesijoittelua
Eiköhän tällä arsenaalilla lähde tuo pikkumattokin puhtaaksi. Kuvan pointti on ainoastaan nuo kauniin pinkit pesuainepakkaukset, jotka mielestäni muodostavat niin esteettisen kokonaisuuden, ettei niitä meinaa raaskia kodinhoitohuoneen kaappiin piilottaa!

Kiireisen ja rankan viikon keskellä on ollut ihana takertua arjen pieniin hyviin hetkiin. Jonakin iltana istuimme isännän kanssa tuossa olkkarissa vaihtamassa päivän kuulumisia. Takassa paloi tuli, jaloissa ja sohvalla rötkötti tyytyväisiä, kylläisiä, lenkitettyjä koiria. Viereisessä huoneessa tytär soitti pianoa ja lauloi. Mietin mielessäni (olisi pitänyt ääneenkin sanoa), että kyllä nämä on juuri niitä hetkiä mistä ihmiselon kohokohdat muodostuvat. Toinen ihana hetki oli, kun zumbaendorfiineissä ennen nukkumaanmenoa vietimme iltahetkeä tyttären ja kaikkien kolmen koiran kanssa parisängyssä röhnöttäen, kaikenlaisille pikku sattumuksille hihitellen. 

Eilen oli myös ilta, jonka tuottamalla ilolla mennään pitkälle. Työpaikan kaamoksentorjuntarykmentti oli järjestänyt meille ihanan retken laavulle. Siellä taskulamppujen valossa ja nuotion loimussa paistoimme makkaraa, joimme glögiä ja maistelimme torttuja ja pipareita. Visailimme ja harjoitimme suklaameditaatiota. Ja nauroimme vatsamme kipeäksi. Valitettavasti ei kameraa ollut mukana. Kiitokset vielä kaikille mukana olleille ja erityisesti järjestelyistä huolehtineille! Kyllä meillä oli hauskaa!

"Tänään me leivomme rinkeleitä, 
tänään ei mikään huoleta meitä.
Tänään mehumaljoja juomme,
sankarille lahjoja tuomme.
Kakkuun me laitamme mansikoita,
mikään ei näitä juhlia voita!"

Eli tänään on vielä kivoja hetkiä luvassa kummitytön 5-vuotissynttäreiden merkessä. 

Huomenna sitten juhlitaankin isiä. Hyvää isänpäivää kaikille isille ja sellaisiksi aikoville! Ja kaikille muillekin ihanaa viikonloppua! Tarttukaa hetkeen!

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Pyhäinpäivänä

Huomenta!

Toivottavasti kaikilla on ollut mukava pyhäinpäivä, olittepa sitten viettäneet sitä hartaudella tai halloweenmeiningillä. Meillä on ollut vähän kumpaakin teemaa ohjelmassa.

Haudoilla käynti kuuluu ehdottomasti pyhäinpäivään, ja siellä poikkesin kynttilöitä sytyttelemässä jo perjantaina. Illalla suuntasimme lasten halloween-discoon, missä tytär tanssitti hurjannäköisiin asuihin pukeutuneita discoilijoita zumban tahdeissa. Kuski-äippä seuraili menoa vähän sivummalta, mutta pakostikin tuli hymy huulille lasten hauskanpitoa katsellessa. 

Eilen saimme vihdoin aikataulut natsaamaan ja ystäviä kylään. Vietimme iltaa mukavan jutustelun, viinin sekä suolaisen ja makean purtavan ääressä. Laitanpa tähän hiukan noita ruokakuvia.


Tonnikalasaalaattiin laitoin tonnarin lisäksi raejuustoa, kurkkua, vihreitä herneitä ja kurkkua. Kun laittaa öljyyn säilöttyä tonnikalaa, ei salaatinkastikettakaan
tarvita.









Viime kesänä sain maistaa eräissä juhlissa Waldorfin salaattia, ja nyt kaivoin ohjeen esille ja kokeilin itskin.Waldorfiin tulee selleriä, omenaa, ananasta, viinirypäleitä ja pähkinärouhetta. Kastikkeeksi sitruunalla maustettua kermaviili-majoneesisekoitusta. Minä jätin majoneesin pois ja laitoin pelkkää kermaviiliä.





Maalaisleipää tottakai.










Rieskarullien sisään pyörittelin ruohosipulituorejuustoa ja kylmäsavunaudanpaistia.

Rullateema jatkuu! Lämpimän munakasrullan sisällä kalkkunaleikettä ja tuorejuustoa.

Suolapalana oli myös jauheliha-sienipiirakkaa, josta ei nyt tullutkaan kuvaa otettua.

Kahvin kanssa kaneliomenakuppikakkuja, sekä tämä hyytelökakku, jossa halloweenteemaa toteutettu tuon silmän verran.
Saimme myös ihania tuliaisia. Kauniin lyhdyn kynttilöineen.
Sekä tämän aivan fantastisen upean kukkakimpun:
Kyllä ystävien tapaamisesta tulee hyvä mieli pitkäksi aikaa, ja kaikki kolotuksetkin hetkeksi unohtuu. 

Sunnuntain ohjelma on vasta suunnitteilla, mökillekö ehkä?

Ihanaa pyhäpäivää kaikille!