myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kirjastotäti Etelä-Suomesta kirjoittelee omaksi ja toivottavasti vähän muidenkin iloksi. Asustelen maalla ja perheeseeni kuuluu mies ja lapsia kotona ja maailmalla. Tavoittelen ekologista ja humaania elämänasennetta. Elämääni iloa tuovat luonto, mökkeily, puutarhanhoito, käsityöt, kirjat ja keittiössä puuhastelu. Pidän tanssimisesta ja käyn mielelläni teatterissa ja konserteissa. Minussa asuu myös pieni karavaanari. Omat haasteensa päiviini tuo fibromyalgia sekä liuta muita sairauksia. Blogistani löydät juttua ja kuvia minulle läheisistä asioista sekä kaikenlaista pohdintaa maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Koukussa

Heippa taas!

Toivottavasti Eino-myrky on kohdellut teitä hellin käsin. Meillä oltiin aamulla peräti kaksi tuntia ilman sähköä, yleensä meillä  on päästy aika vähällä näiden katkosten suhteen. Hiukan jo hermoja kiristi, kun aamukahvia saatiin vasta yhdentoista maissa. No, varmaan monilla muilla on ollut paljon isompia ongelmia.

Tänään tapahtui kumma juttu. Pari vuotta kaapissa hiljaa lojuneet - varsin räväkän väriset - trikookuteet alkoivat yllättäen pitää ääntä itsestään: "Täällä ollaan, voisit jo vaihteeksi meitäkin vähän jalostaa".
Mikäs siinä sitten auttoi muuta kun alkaa keriä vyyhtejä keriksi, mikä olikin helpommin sanottu kun tehty.
Tässä vaiheessa näyttää vielä ihan hyvältä. Mutta hetken päästä vyyhti olikin sitten tuhannessa solmussa. Jostain syystä minulle käy aina näin. Paitsi kuteiden, myös erinäisten johtojen, jouluvalojen yms. kanssa.Tätä kuvaa seurasi työvaiheita, joista ei sitten kuvia otettukaan. Onneksi armas siippa riensi avuksi, hänellä on huomattavasti pidempi pinna kuin minulla, ja aika monta kerää saatiin aikaiseksi. Muutama vyyhti jäi vielä kaappiin odottelemaan uutta inspiraatiota.

Tämän projektin jälkeen itse virkkaus olikin sitten ihan piece of cake.
Mattonen valmistui iltapäivän ja illan aikana, kuvassa se odottelee vielä painon alle pääsyä ja kupruilee hieman. Uskon, että siitä tulee vielä kelpo pikku vessanmatto. Ohjeen löysin Virkkuri-kirjasta, ja sovelsin sitä hiukan. Tein mm. viimeisen kerroksen pylväitä ketjusilmukoiden sijaan, että sain reunasta napakan. 

Sunnuntailounas venyi sähkökatkon vuoksi pitkälle iltapäivään, täksi päiväksi meille oli nimittäin suunnitteilla varsinaista slow foodia tyyliin "pulled pork". Ohjeesta kuuluu kiitos ystävälleni Maikille ja siipalleen Ollille! 
Minun versioni ei ole ihan oikeaoppinen, tämä ruoka kuuluu nimittäin tehdä halvoista ruhonosista, esim lavasta tai etuselästä. Meidän lihamme oli ulkopaistia. Liha maustetaan ensin suolalla, valkosipulilla, grillimausteella ja viherpippurilla ja annetaan maustua yön yli jääkaapissa. Sitten sitä kuuluisi - jos mahdollista - savustaa 45 min leppälastuilla. Meillä oikaistiin tässä kohtaa, sillä liha oli valmiiksi pintasavustettua. Lihaköntti upotetaan liemeen, jossa on vettä, omenaviinietikkaa, laakerinlehtiä, pippuria, hunajaa, lisää valkosipulia...saa muhia hiljaisella lämmöllä 4-5 tuntia, eli oivallinen leivinuuniruoka. Tämän jälkeen liha revitään kuumana syiden suuntaan säikeiksi, jotka upotetaan vielä liemeen ja laitetaan vartiksi uuniin. 

Ei siis mikään pikaruoka, mutta varsin helppo kunhan aikaa on. Paistaminenhan hoituu itsestään, riittää kun lihan kiepauttaa ympäri pari kertaa paistamisen aikana. Samalla uuninlämmöllä kypsyivät Rosamunda-uuniperunat suolapedillä.
Kyytipojaksi kermassa haudutettuja suppiksia ja kanttarelleja, salaattia ja kermaviilikastiketta perunoille. Kyllä maistui, ja jäi vielä huomiseksikin päiväksi murkinaa. 

Mukavaa viikkoa, jokohan se talvi tekee tuloaan?

9 kommenttia:

  1. "Eino" oli katkaissut meilä yöllä sähköt, mutta aamuteen sai nauttia ilman ongelmia.
    Kaunis matto ja lounas, nam nam :D
    Mukavaa alkavaa viikkoa !

    VastaaPoista
  2. Meitä Eino piti kohtuullisen hellästi. Aamuyöllä ravisutteli hereillekolkutellen ulkona milloin milläkin karahkalla, mutta kaffet antoi keitellä ja muutkin sähköiset härpäkkeet saivat olla rauhassa.

    Hieno matto!

    VastaaPoista
  3. Kiitokset Mate ja Katrimaija! Hienoa että Eino ei pahempaa tuhoa tehnyt.

    VastaaPoista
  4. me päästiin vähällä,pikkasen vaan tuo Eino pelotteli,mutt niin saatiin sähköt pitää.vaikka 1km.n päässä kauppa oli kiinni ja kirkossaki jumalanpalvelus ilman sähköjä( sattu olemaan vielä piispantarkastus-reissu)

    VastaaPoista
  5. Kaunis matto! Kiva kun pystyt virkkaamaan! Yöllä en kuullut mitään tuulen tuiverrusta, eikä, tuulisuus haitannut päivän kävelylenkkiäkään. Paitsi epäilin saaneeni päänsäryn tuulikalliolla olemisesta, vaikka päässä olikin lämmin panta.

    VastaaPoista
  6. Upea matto - vähänkö sä olet nopea virkkaamaan! Ja nätti mallikin. Meillä tuuli napakasti ja katto paukkui. Koirut tykkäävät tuulesta ja on kiva katsoa kun ne nuuhkivat kuonot tuulen suuntaan :) Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  7. Kiitos ihanaiset kommenteista, ja hyvä että Einomies ei pahemmin riepottanut.

    VastaaPoista
  8. Olipa hyvä että kudevyyhti alkoi pitää ääntä itsestään. Nyt sinulla on sitten kaunis uusi matto. Eikä siinä kauaa nokka tuhissut kun se valmistui :)
    On se hankalaa olla ilman sähköä. Sitä pitää niin itsestään selvänä, ettei normaalisti edes tajua, miten sitä tarttee kaikkeen .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anneli! Matto on nyt jopa suoristunut kun oli pari yötä painon alla, ja ihan kelvollinen siitä tuli. Nyt ymmärrän että sinulla sormia syyhyttää virkkaus....trikookude on vaan käsille aika kovaa virkata.

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!