myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Äiti ja vaimo, henkinen hippi, viherpiipertäjä, mökkihöperö, lukutoukka, lankahörhö, kipuilija, metsässäkulkija, ilon ja valon etsijä

torstai 12. syyskuuta 2013

Riippuvuuksia


Huomenta!

Kohta viikko vierähtänyt sairauslomaa, ja kuten arvasin, aika kypsähtäneitä tässä aletaan olla. Onneksi olin lomaillessani ennen leikkauksia kaukaa viisas ja laittelin ränsistyneiden kesäkukkien tilalle vähän uutta syysiloa, joita nyt on sitten kiva katsella kun kotinurkissa pyörin. Rautapadassa krysanteemi, asteri ja hopealanka. 

Kylässä pyörähtänyt ystäväni toi vielä lisää silmäniloa, näitä kaksin kappalein.Toinen on keittiön pöydällä ja toinen tuossa terassilla toivottelemassa kotiintulijoita tervetulleiksi:
Toipuminen on kuoliaaksi pitkästymisestä huolimatta sujunut hyvin. Polvi on lähestulkoon kivuton, ja eilen palautin käyttämättömän kynnersauvankin terveyskeskukseen. Sinne tuli asiaa, kun minulle nousi pikku lämpö, ja pyysivät käden haavan nähtäville. Iso side purettiin ja lääkäri vilkaisi haavaa. Mielestäni siinä oli hiukan tulehduksen merkkejä, mutta lääkäri oli sitä mieltä että haava on ihan ok ja lämpöily johtuu jostain muusta. Nyt sitten vaan seuraillaan tilannetta, ja tänä aamuna olokin on ollut ihan hyvä. Hyvää tuossa visiitissä oli se, että pääsin eroon jo melkoisen nuhraantuneesta käden siteestä ja sain tilalle puhtaan, valkoisen, hiukan kevyemmän siteen. Maanantaina sitten pääsen eroon koko sidoksesta. Iltaani piristi eilen myös pyörähdys kaupungissa tapaksilla miehen kanssa kahdestaan.

Kun on oikein kiireinen ja työstä uuvuksissa, niin mistä muusta sitä haaveilee kuin täydellisestä levosta. Omasta ajasta, jolloin voi nukkua pitkään, lueskella ihania kirjoja, katsella leffoja silloin kun sattuu huvittamaan. Ilman suurempia koti- ja pihatyövelvoitteita tai pakkoa lähteä yhtään mihinkään. Vapaata jopa liikunnasta ja koirien ulkoilutuksesta. 

Mielestäni en ole koskaan ollut mikään liikunnallinen ihminen, pikemminkin laiskanpulskea ja pyöreyteen taipuvainen. Yllättäen tässä toimettomuudessa kaipailenkin nimenomaan liikuntaa ja ulkoilua. Olo on jotenkin kummallisen turvonnut, ruoka ei maistu ja uni on katkonaista. En keksi muuta selitystä kuin että keho kaipaa liikuntaa ja ulkoilmaa. Kolmen koiran emäntänä olen tottunut jonkunlaisen lenkin tekemään lähes joka päivä. Usein tarvomme pitkäänkin metsäpolkuja, minä keräilen sieniä tai ihmettelen vaan muuten luontoa,koirat touhuilevat omia touhujaan pitkin pöheikköjä. Tyttären kanssa zumbaillaan ihan kunnon hiet usein parikin kertaa viikossa. Hassua, että nyt kun liikkuminen ei ole mahdollista, niin odotan nimenomaan sitä, että pääsisin edes pikku lenkille. Onneksi polvi on niin hyvässä kunnossa, että haaveilen zumbailevani ja lenkkeileväni jo viikon päästä. Käden haavaa tässä parannellaan vielä pitkän aikaa, mutta sehän ei liikkumista estä. Varmaan tuo liikkuminen, ja nimenomaan zumbailu on vahvistanut polven lihaksia niin paljon, että olen päässyt todella helpolla tuon polvitähystyksen parantelussa. 

Pitääpä muistaa näitä aikoja sitten, kun elämä on taas hektisen kiireistä. Nyt voisi taas ottaa hetkeksi kirjan käteen ja päivän suorituksena voisi olla kaupassa käynti. 

Ihanaa päivää kaikille lukijoilleni!

7 kommenttia:

  1. nautihan lomasta...se on vain muisto taas,kun oot työ-kunnossa...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi, niinhän se on. Ja joka päivä on vähän edellistä parempi toipumisen kannalta.

      Poista
  2. Kauniita kukkia, nekin piristää ja auttaa toipumisessa.
    Mukavaa toipumislomaa :>)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mate! Minäkin ajattelin, että pirteän väriset kukat piristävät mieltä, ja totta se onkin! Pakko vielä hehkuttaa, että äsken kierrettiin tytön ja koirien kanssa pieni, vartin lenkki. Ja se se vasta piristikin!

      Poista
  3. ♥ kauniit kukat toivottavasti piristävät tosiaankin!

    VastaaPoista
  4. Uskomattoman nopeaan sinä oletkin toipunut.
    Lepää nyt, kyllä sinä lenkille ehdit, myöhemmin.
    Voi kun muistaisin sitten muistuttaa, mistä sinä tykkäät :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos Anneli ja Riitta Sinikka! Juu, sopii muistutella!

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!