myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kirjastotäti Etelä-Suomesta kirjoittelee omaksi ja toivottavasti vähän muidenkin iloksi. Asustelen maalla ja perheeseeni kuuluu mies ja lapsia kotona ja maailmalla. Tavoittelen ekologista ja humaania elämänasennetta. Elämääni iloa tuovat luonto, mökkeily, puutarhanhoito, käsityöt, kirjat ja keittiössä puuhastelu. Pidän tanssimisesta ja käyn mielelläni teatterissa ja konserteissa. Minussa asuu myös pieni karavaanari. Omat haasteensa päiviini tuo fibromyalgia sekä liuta muita sairauksia. Blogistani löydät juttua ja kuvia minulle läheisistä asioista sekä kaikenlaista pohdintaa maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Lisää potilaita

Pinjan tulevasta sterilointileikkauksesta täällä jossain välissä jo mainitsinkin. Eilen oli sitten varattu aika eläilääkärille ko. operaatiota varten. Isännän kanssa yhdessä olimme Pinjan kanssa reissussa, minulla kun ei käsi vielä kestä nostella potilasta. Homman piti olla ihan rutiinijuttu, mutta toisin kävi.

Yhdeltätoista oli määrä olla valmista, ja olimme hyvissä ajoin odotushuoneessa odottelemassa. Kun kello lähenteli kahtatoista, alkoi hermostus ja kylmä hiki hiipiä pintaan. Nyt on pakko olla jotain pielessä. Vihdoin sitten lääkäri tuli leikkaussalista todeten "elämäni vaikein sterilointileikkaus". 

Pinja ei ole mikään lihava koira, mutta sillä oli ollut kuitenkin vatsaontelossa reilusti rasvaa, mikä vaikeutti kovasti leikkausta. Toinen munasarja oli erittäin "piilossa" ja hankalassa paikassa. Pinjalla oli ollut myös runsaasti tihkuvuotoa, mikä vaikeutti leikkausta. Samassa yhteydessä poistettiin myös napatyrä, joka vaikeutti hommaa entisestään.
Tässä potilas eilen reporankana pyjamassaan, minkä olen tuunannut suurimmasta vauvan bodysta minkä kaupasta löysin. Suojaa haavaa rapsutuksilta, eikä tarvitse koko aikaa pitää inhottavaa kauluria.

Eilisen päivän mieluusti kyllä pyyhkäisisin olemattomiin. Koska Pinjalla oli selvästi verenvuototaipumusta leikkauksen aikana,oli myös sisäisten verenvuotojen vaara suuri. Jos sellaisia olisi tullut, olisi tilanne ollut kriitinen. En uskaltanut potilaan vierestä väistyä koko päivänä ja iltana, ja tarkkailin ikenien väriä varmaan vartin välein. Niin kauan kun ne pysyivät kauniin vaaleanpunaisina, ei vaaraa ollut. Yölläkään en juuri uskaltanut nukkua. Pinja itkeskeli patjallaan sänkyni vieressä, ja kuulostelin koko ajan hengitystä ja tarkkailin koiran kuntoa.

Aamun tulo oli sitten helpotus. Kun tähän päivään päästiin onnellisesti, ei verenvuodon vaaraa enää ole. Toki on riskejä olemassa vieläkin, esim. haavainfektio, mutta toivotaan nyt että siltä vältytään. Tänään on sitten ollut toisenlaiset huolet. Kun kunto on parantunut, on vilkasta koiraa vaikea pitää aloillaan. Hyppyjä ym. äkkinäisiä liikkeitä pitäisi välttää, mutta heti kun silmä välttää, koira on sohvalla tai sängyn päällä. Olen nyt antanut sen pötkötellä omassa lempinojatuolissaan, kun on siinä selvästi tyytyväinen elämäänsä. Ruokakin on Pinjalle maistunut eilisen paastopäivän jälkeen. Varovasti on evästä tarjoiltu huonovointisuuden välttämiseksi. 

Ihan yllättävän koville otti eilinen päivä. Tulin jo eläinlääkärin vastaanotolla huonovointiseksi, ja pyörrytys ja paha olo jatkui koko illan. Haavaa en voinut vilkaistakaan, tai silmissä musteni. Samoin Pinjan valitus sai minut lähes kyyneliin. Vaikka koiran parasta tässä on haettu myöhempien vaivojen, esim. märkäkohdun välttämiseksi, niin jotenkin oli valtava syyllisyys siitä että on aiheuttanut ystävälle kärsimystä toiminnallaan. En yleensä näin herkkä ole, vaikuttaakohan ikääntyminen näin? Vannoin jo eilen, että kun nykyisistä koirista aika jättää, niin enää en eläintä ota. Vannomatta paras. Tietysti asiaan vaikutti sekin, että olemme yhden koiran menettäneet steriloinnin jälkeen. Ensimmäisellä kääpiösnautserillamme oli munuaiskeräsairaus, joka aktivoitui leikkauksessa, ja koira eli vaan viikon sen jälkeen. Onneksi nyt näyttää siltä, että tällä tarinalla on onnellisempi loppu. Nyt kun itsekin olen tässä vielä käden vuoksi pari viikkoa toipilaana, niin ehdimme Pinjan kanssa toisiamme hoivailla.

Siskoni myi mökkinsä, mikä on sekin aika surullista. Mökki on tässä meidän lähellä, ja usein lenkkeilin sinne koirien kanssa kesällä. Koiratkin sitten pääsivät kivasti uimaan. Mutta aikansa kutakin, siskolle varmaan pian puhaltavat uudet tuulet. Muutama ihana tavara päätyi meillekin, kun niille ei siskon kaupunkikodissa ainakaan vielä ole paikkaa. Kuten tämä vanha fillari samettiruusuineen:
Se löysi heti paikkansa tuosta pihasaunan seinustalta.

Tätä vuodesohvaa kantamaan tarvittiin eilen pari riuskaa miestä:
Painavampi kuin kuvasta katsoen luulisi, tässä kun on tosiaan kunnon vuodesohvamekanismi. Kuvassa näkyy myös märkä läntti, joka tuli sohvalle vuotaneesta höyrysilistysraudasta. Onneksi on pelkkää vettä.
Vaarilta perityt laiskanlinnat vietiin nyt yläkertaan, saas nähdä mikä niiden loppusijoituspaikka on . Tummanruskeat, vanhat nahkanojatuolit eivät ole kovin trendikkäitä nykysisustuksessa, mutta ne ovat hyväkuntoiset, yltympäriinsä nahkaa, ja äärettömän hyvät istua, joten toivoisin niiden pääsevän hyvään kotiin. Onneksi ei ole hätää luopua niistä.

Räntää ja aurinkoa vuorotellen on tämän päivän sää ollut. Olisikohan se päikkäreiden paikka kun viime yö meni tosiaan aika vähillä unilla. Leppoisaa pikkulauantaita!

7 kommenttia:

  1. Olipas teillä kova leikkauskokemus! Saihan potilas kipulääkettä, ettei raasun tarvi itkeskellä monta päivää?

    VastaaPoista
  2. Kiitokset kommentoijille! Roz, oli tosiaan melkoinen kokemus. Kyllä on kipulääkkeet käytössä ja potilas on jo todella pirteä, vähän liiankin. Täysi työ yrittää pitää sitä lattiatasossa ettei tikit ratkea hyppiessä sänkyyn ja sohvalle.

    VastaaPoista
  3. Voi teita sairaita :(
    Onneksi sinä nyt alat parantua.
    Koittakaa jaksaa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli, kyllä täällä jo ihan valoisalta näyttää

      Poista
  4. voima-halit sinne <3 sekä koiralle että emännälle...kun kelit on pihallaki nyt kylmän koleat,sisällä toipilaana oleminen on parasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi. Mikäs tässä enää on takan ääressä loikoillessa, kun lenkkikaverikin on jo hyvässä hapessa!

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!