myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Äiti ja vaimo, henkinen hippi, viherpiipertäjä, mökkihöperö, lukutoukka, lankahörhö, kipuilija, metsässäkulkija, ilon ja valon etsijä

torstai 29. elokuuta 2013

Me karavaanarit


 Tervehdys taas! Olisikohan nyt aika esitellä se matkailuajoneuvo, josta tässä aikaisemmin mainitsin.Meistä tuli sattuman kaupalla karavaanareita 2000-luvun alussa, kun saimme edullisesti ostaa ensimmäisen matkailuvaunumme, vanhan Kaben. Silloin tytär oli vielä pikkuinen ja mukana reissasivat nyt jo aikuset poikani. Kabe vaihtui piakkoin kotimaiseen Soliferiin, missä oli paremmat tilat jengillemme, johon oli liittynyt myös reissukoira, kääpiösnatseri Siru.

Aikamme reissattuamme ja kausipaikallakin oleilemista kokeiltuamme meistä tuli sitten - taas vähän kuin sattuman oikusta - mökkiläisiä. Pidämme mökkeilystä kovasti, kuten blogini lukijat ovat varmaan hyvin huomanneet. Mutta sanonta "kerran karvavaanari, aina karavaanari" taitaa pitää paikkansa, sillä vaikka mökillä on ihanaa, aina välillä tulee halu päästä taas tien päälle.

Loppukesästä Solifer, joka on toiminut lähinnä lisämajoitustiloina mökillä, lähti sitten uuteen kotiin, ja aloimme toden teolla miettiä tuota auton hankkimista. Ei ollut ihan helppoa löytää sopivaa, kun meillä oli aikamoiset vaatimukset tilojen suhteen. Auto ei myöskään saanut olla kallis, että jäisi sitten rahaa reissatakin sillä. Muutamaa kävimme katsomassa, ja yksi sitten vastasi toiveitamme.
 Meillä on tykästytty näihin ranskalaisiin, pihassa seisovat jo Citroen sekä Renault, ja nyt oli sitten Peugeotin vuoro. 
Siinä se nyt on, iso kuin kuorma-auto. Vanhahan tämä on, vuosimallia ysäri, 2000-luvun alussa Suomeen tuotu Saksasta ja välillä ollut useita vuosia seisomassakin, kunnes on taas päässyt tien päälle. Tällä hetkellä siihen etsitään kuumeisesti uusia jousia ympäri Eurooppaa, vanhat jouset ovat kuoleentuneet ja matkustusmukavuus ei sen vuoksi ole ihan huippuluokkaa. Mutta sisätilat vastaavat tarpeitamme. Kun mukana matkustaa - toivottavasti vielä monta vuotta - teiniprinsessa ja kolme koiraa, on oltava hyvät sisätilat.
Myös tuo sivussa näkyvä markiisi oli yksi vaatimus. Se on helppo kelata alas ja alle saa pöydät, tuolit, grillit ja tietysti matkaajat sateelta suojaan.

Ikävä kyllä mukanani matkustaa alati myös Herra Fibro, vaikka mieluusti tämän kumppanin jättäisin ensimmäiselle pysäkille. Koska se ei ole mahdollista, on Herra Fibron vaatimukset otettava myös huomioon. Ensimmäinen niistä on kunnon sänky, alakerrassa eikä missään parvessa. Tämä vaatimus karsi pois monta kelpo kulkupeliä, useimmissa ainoa parisänky oli alkovi ohjaamon päällä, ja nämä alaosan sängyt pöytäryhmistä kyhättyjä varavuoteita. Tämä vaatimus kasvatti sitten auton pituutta vuoteen verran. Silloin kun Herra Fibro heittäytyy hankalaksi, minkä se usein reissussa tekee, varsinkin jos ilmat ovat kosteat, niin ei kiipeillä tikapuita mihinkään yläsänkyihin. Uskon että tässä uni maistuu. Ja Pinja mahtuu jalkopäähän, niin senkin reissu on pelastettu.
Hytin päällä oleva alkovi on sekin ihan mukava, ja jää sitten tyttären käyttöön. Vetreillä jaloilla tuonne kipuaa helposti. Ja viereen mahtuu nukkumaan myös kaveri.
Teksti kertoo ehkä hiukan karavaanariaatteesta. Hiljaa kulkien, ympärilleen katsellen, uusia ja vanhoja ystäviä tapaillen. 
Reissussa tehdään ruokaa yleensä matkagrillissä, mutta pikku kyökki on toki hyvä olla. Tässä on kaikki tarvittava käden ulottuvilla. Halusin myös keittiön ja ruokailuryhmän keskelle autoa, en takakeittiötä, mikä useissa autoissa on. Takaosaan kulkeminen tietäisi aina nukkujien ohi puikkelehtimista.
Ruokailuryhmästä saa tarvittaessa lisää nukkumatilaa, kun tuon pöydän laskee alas ja leväyttää patjat. Kuosit ovat kovasti ysärihenkisiä, ja tytär oli sitä mieltä että sohvat pitää ehdottomasti verhoilla uudestaan. Kankaat ovat kuitenkin siistit ja hyväkuntoiset, ilmeisesti juuri jollakin pesurilla pestyt, joten emme ihan ensi hätään tuohon hommaan ryhdy. Varsinkin, kun meillä reuhuaa autossa kolme koiraa, ja kankaat ovat varmasti kovilla. 
Wc on mielestäni yllättävän siisti näinkin vanhan auton hyyskäksi. Ajattelin virkata trikookuteesta pienen maton valkoista tilaa piristämään ja askelia pehmittämään. 
Kulahtaneita kohtia piti hiukan peitellä tauluilla sun muilla krumeluureilla. Myös keittiön kaapit kaipaavat pientä tuunausta, niissä on jotain teipinjälkiä joita olemme suunnitelleet korjailevamme kontaktimuovilla. Vanha on vanha ja elämisen jälkiä näkyy. Ja varmasti niitä jää myös meidän jäljiltämme. Toisaalta on hyvä juttu, kun ei tarvitse kamalasti varoa ja huolehtia paikkojen nuhraantumisesta, kun ei lähtötilannekaan ihan luksusta ole.

Saas nähdä päästäänkö vielä tänä syksynä reissuun! Se riippuu pitkälti siitä, saadaanko niitä jousia ja milloin ne saadaan vaihdettua. Remonttia odotellessa voi tehdäkin sitten reittisuunnitelmia. Jospa ensi kesänä vaikka Norjaan tai Baltiaan...ensin olisi toki hyvä hiukan harjoitella tätä autovaanarin elämää ja testata, että kaikki toimii!











8 kommenttia:

  1. vautsi,aivan ihana auto!Toivotaan monia,monia yhteisiä,ihania kilometrejä teille:)Pitäis minunki joku päivä kuvata meidän vaunua sisältä...(justiinsa ku sain sen siivottua talvi-säilytystä varten)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi, tiedä tuosta ihanuudesta...kiva ois nähdä teidän vaunukuvia, laitahan blogiin kun ehdit!

      Poista
  2. Onnea vaan uudesta kulkuneuvosta.
    Kyllähän tuolla ajelee vaikka ympäri eurooppaa.
    Vähän tuunausta ja saat sen oman näköiseksi.
    Turvallisia kilometrejä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli! Katsotaan mihin asti uskalletaan lähteä kun on kuitenkin jo kilometrejä takana tuolla kulkupelillä. Ja pitää myös selvittää, minkälaisia passeja ym papereita koirille tarvitaan jos niitä kuskaillaan ulkomaille. Kunhan nyt saadaan auto siihen kuntoon että reissuun päästään!

      Poista
  3. Todella mukavaa, että löysitte mieluisan matka-auton. Näyttää hyvältä - ja sitten varmasti saamme lukea matkaraportteja;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan Mummo, pahaa pelkään että matkakertomusta on tiedossa ;). Tuskin kuitenkaan kovin paljoa ennen ensi kesää.

      Poista
  4. voih. tuo se varmaan on hienoa reissaamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan siinä oma vapautensa, ei ole riippuvainen reiteistä eikä majoituksista. Sadesäällä ei aina niin hohdokasta.

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!