myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Äiti ja vaimo, henkinen hippi, viherpiipertäjä, mökkihöperö, lukutoukka, lankahörhö, kipuilija, metsässäkulkija, ilon ja valon etsijä

lauantai 31. elokuuta 2013

Haaste


Nappasin haasteen Mamma Ankan blogista ihan näin lauantai-illan viihdykkeeksi. Saa napata mukaansa!

kengät // usein lenkkarit, joskus jopa korkkarit

farkut  //lempivaatteeni töissä ja kotona, joustavat pitää kyllä olla!

t-paita // lempiasujani myöskin sekä töissä että kotona. Laadukas pitää olla ja mieluusti kotimainen.

alusvaatteet //sloggeja ja sporttirintsikoita, tosi sexyä siis!


 laukku  // tunnustaudun Kassi-Almaksi, eli laukkuja on joka lähtöön. Useimmat kirppareilta hankittuja.


lompakko  //toteisin juuri, että se on erittäin kulahtanut ja uuden hankinta voisi olla ajankohtaista. Ei ole valitettavasti kovin paksu.

aurinkolasit //kaipaisivat myös päivitystä. Instrusta aikanaan vahvuuksilla hankitut, silmälasit ovat vaihtuneet tämän jälkeen jo kahdesti joten vahvuudet eivät ehkä ole ihan ajantasalla. 


korut //
minulla on paljon pronssisia kalevalakoruja, pidän myös hopeasta. Juhliin tykkään laittaa helmikoruja.


TV // tuolla yläkerrassa pauhaa iltaisin jonkun sortin tauluteevee. En katsele telkkaria juuri koskaan, leffoja joskus dvd:ltä jonka käyttöön minulla on tyttären tekemä rautalankaohje.


kännykkä // Lumia, vanha malli, tyttäreltä peritty. Tykkään kovasti sen navigaattorista, koska suuntavaistoni on olematon.



MP3 // tytöllä on joskus ollut sellainen, minä en omista enkä varmaan oppisi käyttämään :).


meikit  // käytän paljon kotimaista Lumenea, hinta-laatusuhde on siinä mielestäni kohdallaan. CC cream on suosikkini!

kasvovoide  //Lumenea myöskin

deodorantti  //Nivean dry comfort, ollut jo vuosia

 hammastahna  // Pepsodent white now


shampoo/hoitoaine // Tresemmen tuotteista pidän, hoitoaineena on kampaajalta ostettu värihoitoaine. Pysyy tukka vähän kauemmin harmaantumatta.



saippua  // Palmoliven mustikka on ihana. Ylellisyytenä, jota en raaski edes käyttää on Saippuapaletin
Annen ihanat käsintehdyt saippuat!


tuoksu  //Vera Wangin Princess. Tykkään myös Tommy Hilfingerin Tommy Girlistä.

mineraalivesi  //soda streamilla itse tehty

viini  // vähätanniininen punaviini. Ja ihana italialainen mansikanmakuinen kuohari Fragola.

drinkki  //en juo väkeviä, varsinkaan en drinkkejä. Joskus harvoin juhlissa konjakki kahvin kanssa.

leipä //Oululaisen kaurakorput. Itse tehty maalaisleipä.

ruoka //ihan proosallisesti Rainbowin pinaattikeitto keitetyn munan kanssa ;) (mun syöttäminen tulee halvaksi). Harvoin ulkona syödessä pizzaa tai jotain kanaruokaa.

jäätelö // olen heikkona jäätelöön, kaikki menee. Mintunmakuinen Viennetta on ihanaa, ja kaikki Puffetit


karkit  //Lumipantterit, Maraboun suklaa

sänky  //Oma sänky kotona tai mökillä.

lakanat // puhtaat, puuvillaiset, ei missään nimessä silkkiä tai satiinia. Mieluusti kivannäköiset ja -väriset.

kampaaja //Sarita Tuulosen hyvinvointikeskuksessa on huippu. Osaa keksiä uusia juttuja minunkin lyhyisiin hiuksiini.

päivälehti // Etelä-Suomen sanomat

lehti // Kodin Kuvalehti, Maalla, Ihana, Moda, Suuri Käsityölehti, Novita....olen kirjastossa töissä ja lehtiä tulee selattua aika lailla

Loma on edennyt puoleenväliin. Eilen olimme miehen, tyttären, pojan ja miniän kanssa Vanhan Porvoon Ostosten yössä tunnelmoimassa. Pimenevä ilta, ravintoloista tulevat tuoksut ja kapeille kaduille sytytetyt lukuisat lyhdyt ja kynttilät loivat illuusion etelän maiden illoista. Juurikaan ei shoppailtu, pakollinen Brunbergin visiitti piti taaskin tehdä sekä muutama pikku kirppisjuttu. Söimme kuitenkin hyvin ja fiilistelimme täysillä!

Lähestyvät operaatiot aiheuttavat kummaa touhotusta, on pitänyt siivota ja jopa pestä ikkunoita. Olisi ehkä sitten vähän paremmat fiilikset vetää lonkkaa kun ei tekemättömät työt häiritse. Jotain pientä on syntynyt sekä puutarhassa että virkkuukoukulla, palaillaan niihin ensi viikolla! Mukavaa lauantai-iltaa ja leppoisaa sunnuntaita!

Teksti hyppelehtii nyt jotenkin oudosti, johtuu jotenkin siitä kun kopioin tuota haastetta. Koittakaa kestää!

torstai 29. elokuuta 2013

Me karavaanarit


 Tervehdys taas! Olisikohan nyt aika esitellä se matkailuajoneuvo, josta tässä aikaisemmin mainitsin.Meistä tuli sattuman kaupalla karavaanareita 2000-luvun alussa, kun saimme edullisesti ostaa ensimmäisen matkailuvaunumme, vanhan Kaben. Silloin tytär oli vielä pikkuinen ja mukana reissasivat nyt jo aikuset poikani. Kabe vaihtui piakkoin kotimaiseen Soliferiin, missä oli paremmat tilat jengillemme, johon oli liittynyt myös reissukoira, kääpiösnatseri Siru.

Aikamme reissattuamme ja kausipaikallakin oleilemista kokeiltuamme meistä tuli sitten - taas vähän kuin sattuman oikusta - mökkiläisiä. Pidämme mökkeilystä kovasti, kuten blogini lukijat ovat varmaan hyvin huomanneet. Mutta sanonta "kerran karvavaanari, aina karavaanari" taitaa pitää paikkansa, sillä vaikka mökillä on ihanaa, aina välillä tulee halu päästä taas tien päälle.

Loppukesästä Solifer, joka on toiminut lähinnä lisämajoitustiloina mökillä, lähti sitten uuteen kotiin, ja aloimme toden teolla miettiä tuota auton hankkimista. Ei ollut ihan helppoa löytää sopivaa, kun meillä oli aikamoiset vaatimukset tilojen suhteen. Auto ei myöskään saanut olla kallis, että jäisi sitten rahaa reissatakin sillä. Muutamaa kävimme katsomassa, ja yksi sitten vastasi toiveitamme.
 Meillä on tykästytty näihin ranskalaisiin, pihassa seisovat jo Citroen sekä Renault, ja nyt oli sitten Peugeotin vuoro. 
Siinä se nyt on, iso kuin kuorma-auto. Vanhahan tämä on, vuosimallia ysäri, 2000-luvun alussa Suomeen tuotu Saksasta ja välillä ollut useita vuosia seisomassakin, kunnes on taas päässyt tien päälle. Tällä hetkellä siihen etsitään kuumeisesti uusia jousia ympäri Eurooppaa, vanhat jouset ovat kuoleentuneet ja matkustusmukavuus ei sen vuoksi ole ihan huippuluokkaa. Mutta sisätilat vastaavat tarpeitamme. Kun mukana matkustaa - toivottavasti vielä monta vuotta - teiniprinsessa ja kolme koiraa, on oltava hyvät sisätilat.
Myös tuo sivussa näkyvä markiisi oli yksi vaatimus. Se on helppo kelata alas ja alle saa pöydät, tuolit, grillit ja tietysti matkaajat sateelta suojaan.

Ikävä kyllä mukanani matkustaa alati myös Herra Fibro, vaikka mieluusti tämän kumppanin jättäisin ensimmäiselle pysäkille. Koska se ei ole mahdollista, on Herra Fibron vaatimukset otettava myös huomioon. Ensimmäinen niistä on kunnon sänky, alakerrassa eikä missään parvessa. Tämä vaatimus karsi pois monta kelpo kulkupeliä, useimmissa ainoa parisänky oli alkovi ohjaamon päällä, ja nämä alaosan sängyt pöytäryhmistä kyhättyjä varavuoteita. Tämä vaatimus kasvatti sitten auton pituutta vuoteen verran. Silloin kun Herra Fibro heittäytyy hankalaksi, minkä se usein reissussa tekee, varsinkin jos ilmat ovat kosteat, niin ei kiipeillä tikapuita mihinkään yläsänkyihin. Uskon että tässä uni maistuu. Ja Pinja mahtuu jalkopäähän, niin senkin reissu on pelastettu.
Hytin päällä oleva alkovi on sekin ihan mukava, ja jää sitten tyttären käyttöön. Vetreillä jaloilla tuonne kipuaa helposti. Ja viereen mahtuu nukkumaan myös kaveri.
Teksti kertoo ehkä hiukan karavaanariaatteesta. Hiljaa kulkien, ympärilleen katsellen, uusia ja vanhoja ystäviä tapaillen. 
Reissussa tehdään ruokaa yleensä matkagrillissä, mutta pikku kyökki on toki hyvä olla. Tässä on kaikki tarvittava käden ulottuvilla. Halusin myös keittiön ja ruokailuryhmän keskelle autoa, en takakeittiötä, mikä useissa autoissa on. Takaosaan kulkeminen tietäisi aina nukkujien ohi puikkelehtimista.
Ruokailuryhmästä saa tarvittaessa lisää nukkumatilaa, kun tuon pöydän laskee alas ja leväyttää patjat. Kuosit ovat kovasti ysärihenkisiä, ja tytär oli sitä mieltä että sohvat pitää ehdottomasti verhoilla uudestaan. Kankaat ovat kuitenkin siistit ja hyväkuntoiset, ilmeisesti juuri jollakin pesurilla pestyt, joten emme ihan ensi hätään tuohon hommaan ryhdy. Varsinkin, kun meillä reuhuaa autossa kolme koiraa, ja kankaat ovat varmasti kovilla. 
Wc on mielestäni yllättävän siisti näinkin vanhan auton hyyskäksi. Ajattelin virkata trikookuteesta pienen maton valkoista tilaa piristämään ja askelia pehmittämään. 
Kulahtaneita kohtia piti hiukan peitellä tauluilla sun muilla krumeluureilla. Myös keittiön kaapit kaipaavat pientä tuunausta, niissä on jotain teipinjälkiä joita olemme suunnitelleet korjailevamme kontaktimuovilla. Vanha on vanha ja elämisen jälkiä näkyy. Ja varmasti niitä jää myös meidän jäljiltämme. Toisaalta on hyvä juttu, kun ei tarvitse kamalasti varoa ja huolehtia paikkojen nuhraantumisesta, kun ei lähtötilannekaan ihan luksusta ole.

Saas nähdä päästäänkö vielä tänä syksynä reissuun! Se riippuu pitkälti siitä, saadaanko niitä jousia ja milloin ne saadaan vaihdettua. Remonttia odotellessa voi tehdäkin sitten reittisuunnitelmia. Jospa ensi kesänä vaikka Norjaan tai Baltiaan...ensin olisi toki hyvä hiukan harjoitella tätä autovaanarin elämää ja testata, että kaikki toimii!











lauantai 24. elokuuta 2013

Puutarhan loppukesää...ja muutama pikku värkkäys

Heippa taas! Ihana aurinkoinen viikonloppu, ja meikäläisellä KESÄloma! Joten älkäähän puhuko syksystä vielä mitään...minullahan loma keskeytyi ja muuttui sairaslomaksi tuon polvivaivan vuoksi, nyt on sitten kaksi viikkoa lomailua tiedossa ennen leikkaukseen pääsemistä/joutumista.

Pihalla on kaikki kasvanut ihan valtavasti, eikä vähiten nurmikko. Satoa tulee sitten vähän niin ja näin, viinirypäleterttujakaan ei ole tänä vuonna kuin muutama kypsymässä.

Itse köynnökset kyllä rehottavat niin, että olen jo luovuttanut niiden kurittamisen ja yritän vaan ohjailla köynnöksiä soveliaille reiteille.

Eipä tuota terassin säleikköä tuolta juurikaan ole näkyvissä. Seassa rehottavat myös goji-marja ja köynnösruusu. Goji-marjan pitäisi tuottaa toisena vuonna satoa, mutta meillä ne kasvavat jo kolmatta vuotta eikä marjan marjaa ole näkyvissä. Mikähän vikana? Myös köynnösruusu, joka viime kesänä kukki kauniisti, pukkaa nyt vaan varta eikä kukkanuppuja näy ollenkaan. 

Luumuja sentään jonkun verran on tulossa.
Käyn nykyisin iltapalalla puutarhassa napsimassa luumuja ja karhunvattuja. Luumut kypsyvät aina kaikki niin yhtaikaa, ettei millään meinaa ehtiä ja jaksaa syödä kaikkia. 

Myös tämä "partakukka" on vallannut jo puoli terassia.
Ihan hiukan olen ehtinyt käsitöitäkin tehdä. Ronja pitää näistä isoäidinneliöistä kovasti. Nämähän ovat jo aikaisempaa tuotantoa.
Mustasta koirasta on kyllä hankala saada kuvaa, näyttää aina mustalta möykyltä. Ronja tässä kuitenkin lekottelee tyynyjen seassa.

Tänään olimme pikku juhlissakin. Synttärisankarille tein kukkasiksi sytykeruusuja, sekä korin niille trikookuteesta.

 Kortissa olemme minä ja synttärisankarin tytär. Viltillä mukana nuket ja eväät. Huomioi minihame ja polvisukat!
Olipas mukava tavata ja muistella menneitä, yli neljän vuosikymmenen takaisia aikoja! 

Säärystimet tein syksyn zumbailuja ajatellen. Ihan vielä ei näitä tarvita, onneksi!
Ensi viikolla ajattelin hurutella koirien kanssa mökillä ja tehdä vähän betonitöitä. Tällä kertaa otan mukaan koneen betonin vääntämistä varten, kun meikäläisen kädet ei sitä kestä. Saapas nähdä mitä saan aikaiseksi...

Aurinkoista viikonlopun jatkoa!



sunnuntai 18. elokuuta 2013

Porvoon mitalla

Taas on sunnuntai-ilta ehtinyt! Lupasin esitellä noita Porvoon kuvia muualtakin kuin Fredrikan puutarhasta. Ihastuin tähän Vanhaan Porvooseen ihan todella! Tuli mieleen Tallinnan vanhakaupunki, joskin hintataso oli tietenkin toisenlainen.

Tässäpä vähän pihoja ja katuja:






Eikös näytäkin viehättävältä? Keskellä kaupunkia tällainen miljöö! Näin hieno snautserikylttikin oli eräässä portissa:
Torilta tunnelmia:
Torisoittaja ja kitara:
Gabrielin terassilla kävimme pitsalla, joskin rapsakka sadekuuro tyhjensi terassin pikavauhtia sisätiloihin.

Yritin houkutella isäntää kuuluisaan Timbaaliin etanoita syömään, mutta eipä hän oikein innostunut. Kahvilla käytiin kuitenkin Timbaalissa. Kansainvälinen meininki!
Tässäpä rouva itse kahvikupposensa ääressä:
Timbaalin terassilta oli tällaiset näkymät. Nuo aitat ovat hotellihuoneita.

Pikku putiikkeja riitti. Käsitöitä, lankoja, vintagea, huonekaluja, sisustusta, leluja...



Sää oli varsin vaihteleva, välillä oli todella lämmin ja välillä tuli kunnon sadekuuroja, joita oli sitten hyvä paeta putiikkien suojaan.
Tietysti myös Brunbergilla piti käydä maistelemassa ja myös ostoksia tekemässä. 
Kaikki on jo syöty...

Aivan ihana päivä tosiaan, ja niin lähellä! Vanhassa Porvoossa on 30.8. ostosten yö, jolloin kaupat ovat pitkään auki ja ravintoloissa ja kadulla elävää musiikkia. Saapa nähdä tulisiko silloin lähdettyä tänne uudestaan! Mieli kyllä tekisi.

Kerronpa vielä, että tuohon viime postauksessa mainitsemaani matkailuautokuumeeseen on tullut helpotusta, ja vanha ja elämää nähnyt kulkupeli on nyt pihassamme! Vaatii pikku remonttia ennen reissuun lähtöä, mutta ehkäpä siitä tulee hyvä...kerron siitä sitten myöhemmin.

Isännän koiralenkkisaalis:
Suppiksia tulee kuulemma taas ihan valtavasti, meillä on vielä viimevuotisiakin pakastimessa.

Vielä yksi pikku askartelu eräälle synttärisankarille:
Yritin tehdä tästä rouheanmiehekästä, vaikka hiukan pitsiä onkin somisteena.

Koirat ovat nyt barffanneet kuukauden verran, ja hyvin on sujunut. Pikku punkeromme Ronja on ehkä hiukan hoikistunut. Ruoka maistuu, varsinkin broilerin kaularangat ovat suurta herkkua. Kyllä koira on lihansyöjä! Ronjaa on koko sen iän vaivannut silmien rähmiminen, mikä johtuu ahtaista kyynelkanavista, ne on pentuna jopa tutkittu. Mielestäni rähmiminen on nyt hiukan vähenemään päin. Toivottavasti loppuu kokonaan. Tässä pieni ja iso kaveri köllivät tyytyväisinä vierekkäin vatsat täynnä:



Minulla vielä viikko töitä, sitten pari viikkoa lomaa, 6.9. polven ja käden puukotukseen ja sitten muutama viikko sairaslomaa. Sitten onkin jo syksy ihan tosiasia...

Mutta nautitaan vielä näistä leppeistä elokuun illoista. Veeran ja Ronjan lokoisien tunnelmien myötä toivottelen kaikille lukijoille leppoisaa viikkoa!

tiistai 13. elokuuta 2013

Fredrikan puutarha

Hiukan uuvahtanut tervehdys täältä ruudun takaa! Töihin paluu ja mehunkeitto ovat vieneet nyt voimat täydellisesti. Onneksi puskat ovat nyt tyhjinä ja 16 ämpärillistä marjoja mehustettuna pakkasessa. Kyllä helpottaa!

Lisäksi olemme isännän kanssa kuumeen kourissa. Eikä minkä tahansa kuumeen, vaan autokuumeen. Eikä edes minkä tahansa autokuumeen, vaan matkailuautokuumeen. Niin se vaan taitaa olla, että vaikka kuinka mökkeilystä nautitaan, niin kerran karavaanari, aina karavaanari. Vanha, aikansa palvellut matkailuvaunumme on luultavasti lähdössä viikonloppuna uuteen kotiin, ja hyvää ja halpaa matkailuautoa etsitään.

Matkakuumetta hiukan helpottaaksemme teimme viime sunnuntaina päiväretken ihanaan Porvooseen. Uskokaa tai älkää, mutta ensimmäistä kertaa olin tutustumassa tähän ihanaan kaupunkiin, mutta en varmasti viimeistä. Ihan kuin olisi ulkomailla käynyt. Kipinän lähtemiseen sain Maalla-lehdestä, missä mainittiin Fredrika Runebergin historiallinen kaupunkipuutarha, jonka halusin nähdä.



Tässä näkymä Runebergien kotitalon portailta pikkuruiseen puutarhaan, jonne oli saatu mahdutettua hämmästyttävä lajien runsaus.

Kasvien välissä kiemurteli hiekkakäytäviä, joita voi kuvitella Fredrikan käyskennelleen kasvejaan hoitelemassa ja ihailemassa.


Minua viehätti erityisesti tapa, millä hyöty- ja koristekasvit olivat puutarhassa sulassa sovussa. Yllä päärynät kypsymässä.

Istuikohan Fredrika runoilijansa (tai ystäviensä) kanssa tässä lehtimajassa iltapäiväkahvilla?


Puutarhassa oli runsaasti myös yksivuotisia kasveja. Kaariportti tuoksuherneestä.



Vieläkö kukkapenkki tästä voisi komeammaksi tulla? Kukat olivat tietenkin perinteisiä lajikkeita, vanhoja ja hyviksi havaittuja. Valtavia daalioita, juurellaan krassia.
Kaivokin piti tietenkin olla, että kasvit saivat vettä.

Aittaan oli tehty lapsille vähän erilainen leikkipaikka. Tässä sai leikkiä vanhanajan kauppaa.

Ja kokeilla kankaankudontaa. Aitassa oli myös aitauksia, missä oli puisia hevosia ja possuja, mitä sai käydä hoitelemassa, mutta aitan nurkka oli niin pimeä etten saanut kunnon kuvia.

Matka jatkui Vanhaan Porvooseen, missä poikettiin tuomiokirkossa ja tietysti Brunbergilta haettiin suut makeaksi. Kuvia on niin paljon että näytän niitä teille joskus toisen kerran, kunhan saan ne muokattua ja siirrettyä kamerasta koneelle.

Tänään tuli tekstari päiväkirurgiselta, tarjosivat polvileikkausaikaa jo 6.9. Tietenkin hyväksyin ajan, ihanaa saada polvi kuntoon. Mutta sitten hetken päästä tuli puhelinsoitto samasta paikasta, ja kyselivät, mitä tuumaisin jos käden hermopinne ja risa polvikierukka operoitaisiin samalla kertaa. Hetken aikaa nikottelin, mutta päätin sitten suostua.Tuleehan sitten kertarytinällä toivottavasti koko akka korjattua. Varmaan pari viikkoa operaatioiden jälkeen olen täysin autettava potilas, mutta pikku juttujahan nämä molemmat ovat vaikka oman aikansa paraneminen sitten viekin. Toivottavasti pääsen pian zumbailemaan tai ainakin auton rattiin, tyttö on buukattu ensi syksynä ohjaamaan zumbaa moneen paikkaan, ja ihana Evattaren Eva lupasi äippä-autonkuljettajalle ilmaisia tunteja luontoisetuina niin paljon kuin ehdin käydä. Joten vähän äkkiä pitäisi saada ainakin polvi kuntoon!

Ennen sairaalareissua ehdin pitää vielä pari viikkoa lomaa, tämä ja ensi viikko vielä töissä. Palailen kertomaan tilannetiedotusta matkailuautorintamalta sekä näyttämään teille loppuja Porvoon kuvia, kunhan taas ehdin. Mukavaa viikkoa kaikille!