myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kirjastotäti Etelä-Suomesta kirjoittelee omaksi ja toivottavasti vähän muidenkin iloksi. Asustelen maalla ja perheeseeni kuuluu mies ja lapsia kotona ja maailmalla. Tavoittelen ekologista ja humaania elämänasennetta. Elämääni iloa tuovat luonto, mökkeily, puutarhanhoito, käsityöt, kirjat ja keittiössä puuhastelu. Pidän tanssimisesta ja käyn mielelläni teatterissa ja konserteissa. Minussa asuu myös pieni karavaanari. Omat haasteensa päiviini tuo fibromyalgia sekä liuta muita sairauksia. Blogistani löydät juttua ja kuvia minulle läheisistä asioista sekä kaikenlaista pohdintaa maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Tilkkutäkki

Tilkkutäkkiä lauloivat rippilapset alttarilla tyttären konfirmaatiopäivänä.
Muistaakohan kukaan, kun keväällä väsäilin seiskaveikan jämistä isoäidinneliötilkkuja? Tavoite oli hurjat sata kappaletta, mutta seitsemänkymmenen kohdalla tuli totaalikyllästyminen.

Sitten tulikin käsileikkaus, ja tilkut jäivät muovipussiin odottelemaan että joku ne joskus yhdistäisi torkkupeitoksi. Pussi kulki pariin kertaan mökillä mukana, mutta mitään ei tapahtunut. Inspiraatio oli totaalisesti hukassa.

Kunnes, viime viikolla, koirien kanssa mökillä, innostuin järkkäilemään tilkkuja väreittäin pinoihin. Siitä sitten jaoin erivärisiä tilkkuja seitsemään pussiin, kuhunkin siis 10. Nuo kymmenen sitten ydistin aina väreittäin ihan randomisti pitkiksi soiroiksi.

Tässä kuvassa on viisi soiroa valmiina, tätä kirjoittaessa jo kaikki seitsemän on "nyplätty" yhteen (poikani nimitys, käsityösanasto ei ole ihan hanskassa) ja kolme soiroa jo toisissaan kiinni. Mitään muuta logiikkaa ei värien suhteen ole, kuin että kahta samanväristä ei tule rinnakkain. Eipä näihin mitään logiikkaa olisi löytynytkään kun värejä on miljoona erilaista. Mutta tulee värikäs peitto, eikä minua ensi talvena palele kun tämän alle käperryn. Hiukan isompi olisi saanut olla, mutta kyllä nyt on tilkut vähäksi aikaa tässä.


Tästä ihanasta kukka-asetelmasta on kiittäminen vielä ihanampia työkavereitani. Kiitos, kiitos! Tämä ilahduttaa ihan valtavasti!

Muistakaapa muuten käydä osallistumassa arvontaan täällä! Maanantaihin vielä aikaa!

Aurinkoista viikkonloppua!

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos Riitta Sinikka! Hiukan vaiheessa vielä mutta taas on uskoa että joskus valmistuukin...

      Poista
  2. Nätti peitto, eikä tuolaisen kasaamisessa pidä mitään kummempaa järjestystä olla.
    Jos sinulla on vielä tuota vaaleaa, virkkaa muutama kerros koko peiton ympäri pylväitä, se suurenee ja saa jotenkin "ryhtiä" !
    Älä nyt loukkaannu, minä en vaan osaa olla neuvomatta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli, ja kyllä minua saa neuvoa ;). Mietinkin tuota ympärystää että miten sen tekisi kun selkeästi jotakin kaipaa. Pylväät on varmaan hyvä vaihtoehto. Ja tuota vaaleaa harmaata joudun varmaan joka tapauksessa hankkimaan yhden kerän lisää kun yhdistänkin virkkaamalla niin lankaa hupenee.

      Poista
  3. On siinä komeeta isoäidin neliöitä, hieno peitto tulossa.
    Kukka-asetelma kaunis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset Mate! Nyt on ilo ilmoittaa, että peitto on valmis, ja tuskin maltan odottaa että pääsen esittelemään sitä täällä!

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!