myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kirjastotäti Etelä-Suomesta kirjoittelee omaksi ja toivottavasti vähän muidenkin iloksi. Asustelen maalla ja perheeseeni kuuluu mies ja lapsia kotona ja maailmalla. Tavoittelen ekologista ja humaania elämänasennetta. Elämääni iloa tuovat luonto, mökkeily, puutarhanhoito, käsityöt, kirjat ja keittiössä puuhastelu. Pidän tanssimisesta ja käyn mielelläni teatterissa ja konserteissa. Minussa asuu myös pieni karavaanari. Omat haasteensa päiviini tuo fibromyalgia sekä liuta muita sairauksia. Blogistani löydät juttua ja kuvia minulle läheisistä asioista sekä kaikenlaista pohdintaa maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Peitto valmis!!!

Heippa taas ja maanantaita! Ihan ensimmäiseksi, arvonnassa onnettareni nosti arpalipun jossa luki (rumpujen pärinää...!!!): Anneli! Paljon onnea, toivottavasti tykkäät kirjasta. Laitoinkin sinulle jo sähköpostiviestiä, että saisin osoitteen johon pakettia laitan. Kiitos kaikille mukana olleille!

Ja sitten (lisää rumpujen pärinää...): Mummonneliöpeitto sitten otti ja valmistui viikonlopun aikana, ja tässä se nyt roikkuu pyykkinarulla:
Ronja myös kuvassa mukana.



Tein Annelin vinkin mukaan pari pylväskerrosta peiton ympäri, ja tulikin ihan viimeistellyn näköinen tuosta reunasta. Viimeisen kerroksen tein kiinteillä silmukoilla, että reunasta tulisi napakka:
Hiukan käväisi mielessä, että olisipa kiva tehdä mökillekin joku sini-ruskeasävyinen peitto uuden sohvan kaveriksi, mutta ajatus kyllä kaikkosi nopeasti. Ei ihan heti ainakaan isoäitejä. Ehkä pari tyynyä, talvemmalla...inspiraatiota odotellessa.

Nyt vielä nautitaan kesästä, aurinkoista alkanutta viikkoa!

9 kommenttia:

  1. Kiitos, kiitos ja vielä kerran kiitos ♥
    Olen kyllä onnentyttö :)
    Nyt jään odottamaan postia !!

    Tosiaan kiva kun teit tuon reunan, minusta se sopii hyvin ja ryhdistää koko peiton. Nyt vaan uutta putkeen :D

    VastaaPoista
  2. Kaunis on siunkin peittosi. Näissä tilkkupeitoissa on sit'ä jotain, kummaa joka aina saa näihin innostumaan vaikka peiton valmiiksi saatua tuntuu siltä, ettei enää uutta kiitos.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Anneli ja Anne-Mari! Ihan muuten kaimoja ootte, minä olen oikeasti Anne-Maija. Annelille vielä onnittelut, yritän huomenna saada sulle postia lähtemään. Minulle tuo peitto oli ensimmäinen laatuaan, ja pahaa pelkään ettei jää viimeiseksi. Ei muuten ollut ihan hellepäivän käsityö tuo yhdistäminen, kun peitto sylissä kasvoi ja kasvoi...

    VastaaPoista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos Suvi! Ei ole ainakaan tylsä väreiltään...

      Poista
  5. ♥ onneksi olkoon! teit aivan ihanan peiton!

    VastaaPoista
  6. Ihana peitto, kauniit värit, tämä kannustaa jatkamaan, sillä olen aloittanyt tyttärentyttärelle NUKENSÄNKYYN (aloitan siis ns varovasti) tämmöistä. Onko nuo palta virkattu yhteen eli tajuanko kuvan oikein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllä olen virkkaamalla yhdistänyt, kun olen huono noissa yhdistämishommissa. Ja vielä niin, että tuo virkattu osuus jää peiton päällipuolelle. Nukenpeitosta on hyvä aloittaa, sitten vauvanpeitto, ja kohta oma!

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!