myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Äiti ja vaimo, henkinen hippi, viherpiipertäjä, mökkihöperö, lukutoukka, lankahörhö, kipuilija, metsässäkulkija, ilon ja valon etsijä

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Kaikenkarvaisia potilaita

Tässä taas viikon verran yhtä nelijalkaista potilasta hoivailtuani olen miettinyt, että olisikohan tähän touhuun rahkeita jos olisi vielä pieniä lapsia. Eli, jos sinulla ei lapsosia ole tai ovat jo kasvaneet isoiksi, mutta hoivaviettiä riittää, niin otapa koira tai pari. Meillehän näitä risupartaisia on kasaantunut peräti kolme, kuten olette lukeneet. Jos et ole rikas kuin kroisos, niin suosittelen lämpimästi koirien sairauskuluvakuutusta. Jos vakuutusta ei ole, niin vuorenvarmasti kohdallesi sattuu yksilö, jota saa useamman kerran vuodessa kuskata eläinlääkärille. Ja vakuutus on tietysti siitä hyvä, että voit aina hankkia ystävällesi parhaan mahdollisen hoidon kustannuksia ajattelematta. 




Tällä kertaa sairastuvalla on Pinja. Sillä on ollut harmittoman oloinen patti tuossa olkapäässä. Viikko sitten mökillä se onnistui nirhimään patin auki. Oli ilmeisesti taas änkenyt itsensä saunan alle, mihin se ei todellakaan mahdu. Mutta kun Ronja sinne menee niin tottakai Pinja perässä. Kaikki mahdolliset aukot on koitettu tukkia, niin etteivät koirat sinne pääsisi, mutta aina ne jonkun raon löytävät mistä pääsevät sinne. Varsinkin poistulon kanssa on isommalla Pinjalla vaikeuksia, ja olen jo muutaman kerran suunnitellut saunan terassin purkamista, kun onneton koira on piipittänyt terassin alla. Tähän asti on kuitenkin päässyt omin avuin pois.

Auki nirhaantunut patti pääsi vähän tulehtumaan, joten lääkärireissuhan siitä tuli. Antibiootit, kipulääkkeet ja leikkausaika patin poistoon. Patin näyttäminen lääkkeineen maksoi satasen verran, ja leikkaus tulee maksamaan arviolta n. 500 euroa. Aika mahdoton juttu ilman vakuutusta. Nyt kyllä näyttää siltä, että leikkausta ei edes tarvita, sillä patti on tyhjentynyt itsestään kun olen sitä pari kertaa päivässä suihkutellut. Pinja ottaa kaiken irti sairaudestaan. Itkee ja valittaa, jos haavaan päin edes katsoo, saati jos siihen menee koskemaan. Suihkuttamisesta se onneksi pitää.



Nyt pitää uimareissut jättää vähäksi aikaa väliin, ettei haavaan pääse pöpöjä.

Edellisen kerran, kun Pinja oli lääkärissä normi rokotuksissa, sillä todettiin hammassairaus, jonka seurauksena 9 hammasta jouduttiin poistamaan narkoosissa. Leikkaus maksoi 600 euroa, jota vakuutus ei korvannut, koska hammassairauksia ei korvata, jos ne eivät ole tapaturmasta aiheutuneita. Ja miksiköhän, jos saan kysyä. Mutta pitihän hampit hoitaa kuntoon joten ei auttanut kuin itkeä ja maksaa.

Kuten pienet lapset, koirat osaavat myös valvottaa yöllä. Kun Ronja alkaa juoksennella huoneesta toiseen tassujen rapistessa lattiaan, on äipän syytä pompata peiton alta ja avata ulko-ovi nopeasti. Ai miksi juuri äipän? Siksi kun isännyys ei tuohon rapsutukseen juurikaan heräile. Jos ei ovea avata, aamulla on pianon vieressä läjä tai lätäkkö. Jos ovi avataan, koko kolmen koplalle tulee samantien kova hätä ulos. Onneksi tästä hädästä selvitään meillä oven avauksella. Kerrostalossa koirilla varmaan olisikin vähän erilainen kuri. Koirien sisään saaminen onkin toinen juttu. Öiseen aikaan pihalla on kaikenlaisia mielenkiintoisia hajuja. Yöllä ei myöskään viitsi alkaa huutamaan kurkku suorana oven raossa koiria sisälle, jos ei halua että koko talon väki ja myös naapurit heräävät. Eli siinähän sitten vaihdat jalkaa ovenraossa kun koirat ihmettelevät pihalla öistä kuutamoa.

Kuten lapsille, myös koirille iskee ripuli ja oksupoksu yleensä juuri yöllä. Useimmiten heräät oksennuksen ääneen, ryntäät vuoteesta pää kolmantena jalkana, ja huomaat että myöhäistä on. Koira oksentaa ja ripuloi aina matolle, meillä yleensä olkkarin ryijymatolle, joka on mahdollisimman vaikea puhdistaa. Eikun matto kylppäriin odottamaan aamua ja takaisin sänkyyn. Juuri kun olet vaipumassa uneen, pääset toteamaan että siinä meni eteisen matto pesuun.



Minulle koiran oksentaminen aiheuttaa aina suunnatonta huolta ja hysteriaa, oikeastaan näin käy koko meidän perheelle. Meidän rakas Siru-käppänämme kuoli neljän vuoden ikäisenä munuaiskeräsairauteen, joka oireili rajuilla oksennuksilla. Sirun hyväksi tehtiin kaikki mahdollinen, se jopa vietti viimeisen yönsä Viikin eläinsairaalassa, missä sitten todettiin, että ei ole muuta tehtävissä kuin päästää koira kärsimyksistään. Viikin hoitopäivämaksu oli silloin n. 400 euroa vuorokaudelta, minkä, kuten kaikki muutkin sairaudesta aiheutuvat kulut vakuutus korvasi. Se korvasi jopa koiran hinnan. Mutta ei tuonut Sirua takaisin luoksemme.

Toinen rajua oksentelua aiheuttava juttu on vatsalaukunkiertymä, johon menetimme suursnautseri Bertan, joka ehti olla meillä vaan 3 viikkoa. Kiertymän ollessa kyseessä koira on saatava parissa tunnissa leikkauspöydälle, tai hengenlähtö on tosiasia.

Arvaatte että kauhu oli suuri tuossa keväällä, kun suursnautserimme Veera alkoi rajusti oksennella. Soittelimme useammalla eläinlääkärille, mutta kaikki olivat sitä mieltä, että kannattaa katsella pari päivää, koska kysessä on todennäköisesti koirilla keväisin hyvin tavallinen suolistotulehdus, joka paranee itsestään parissa päivässä. Veeran kohdalla huomattiin pian, että vatsalaukunkiertymästä ei onneksi ollut kyse, koska jotakin meni vatsaan ja pysyi siellä hetken aikaa. Kiertymässä ylös tulee pelkkää vaahtoa. Kaikkea ei Veerankaan peltivatsa sitten kestä, sylttytehdas ilmeisesti oli ylivuotinen oravanraato, jonka Veeruska ehti ahmaista lenkillä. Se kun on äärettömän nopea noissa ruokailuasioissa. Ja parani onneksi entiselleen parissa päivässä.



Pienen koiran ollessa kyseessä ei tuo suolistotulehduskaan ole mitenkään vaaraton. Ronja sai jokunen vuosi sitten rajun sellaisen, ja kun koiruli painaa vaan seitsemisen kiloa, on kuivumisen vaara suuri. Ja taas oltiin  lääkärissä. Labrakokeet ja röntgen, jossa todettiin, että suolistossa ei ole tikkua, luuta tms. vierasesinettä. Ja lopuksi Ronja jäi pariksi tunniksi koppihoitoon nesteytykseen ja piristymään. Lasku oli 700 euroa, minkä vakuutus taas kiltisti korvasi.

Eihän nuo koirien vakuutukset ihan halpoja ole, mutta meillä ainakin ovat maksaneet itsensä takaisin moneen kertaan. Parasta on tietoisuus siitä, että jos/kun koira sairastuu tai tulee joku tapaturma, se saa kaiken mahdollisen avun. Kyllähän moni ajattelee, että näitä lemmikkejä hoidetaan nykyään paremmin kuin ihmisiä konsanaan, ja saattaapa sekin pitää paikkansa. Mutta itse olen sitä mieltä, että kun lemmikin ottaa, on myös velvollinen huolehtimaan sen terveydestä.

Noita patteja on Veeralla ja Pinjalla jonkun verran ollut. Yleensä ne ovat vaarattomia, tukkeutuneita talirauhasia, mutta saattavat tietysti muuttua pahanlaatuisiksikin. Tässä vaiheessa tulee mieleen ajatus, että mitä kaikkea sitä tulee koirille syöttäneeksikään kuivamuonan seassa. Tarkkaan tutkittua tavaraahan ne ovat, eikä meillä ihan mitään halpisruokaa syödä, mutta silti olen alkanut taas miettiä jotain luomumpaa ratkaisua. Barffaus olisi ihanteellista, mutta tulee aika kalliiksi tämän lauman kanssa. Yksi ratkaisu voisi olla meillä jo kokeiltu ja hyväksi havaittu Vom og hundemat, joka on pakastettua täysravintoa ilman mitään lisäaineita. Koirien mielestä varsinaista herkkua! Vomin saatavuus on ollut ongelma, ja silloin kun sitä sai, se tuli meille 20 kilon jäisinä levyinä, mistä sitten kirveellä hakattiin päiväannoksi sulamaan. Nyt löysin jälleenmyyjän, joka myy Vomia kilon paloina pakastimesta, joten taidanpa taas siirtyä siihen ainakin osittain. Jos kiinnostuit, ainakin Lahden alueella jälleenmyyjä löytyy täältä.




Oma polveni magneettikuvattiin tänään, olipa muuten aikamoinen kokemus kun en ole moisessa putkessa ennen ollut. Onneksi sinne ei tarvinnut mennä kokonaan. 29.7. sitten kuulen ortopediltä, mitä polvelle tehdään vai tehdäänkö mitään. Kipeä on mokoma, edelleen. 

Käykäähän muuten ahkerasti kommentoimassa edellistä postausta ja osallistumassa arvontaan, aikaa ensi maanantaihin! Ja kiitos teille jo osallistuneille! Edelleen kivaa viikkoa!

4 kommenttia:

  1. Ai teillä on noin monta mustaa kaveria !!!
    Toivottavasti pipi paranee.
    Myös sinun polvesi ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan Anneli, näitä on meille "kasaantunut". Ja kaikki kovin rakkaita. Pinja voi jo aika hyvin, minun polveni taitaa tarvita pikku operaation parantuakseen. Kiitos taas käynnistä!

      Poista
  2. Ihania karvatassuja sinulla. meilläkin asui ennen saksanpaimenkoira Tara mutta sitten tuli aika päästää kaveri sateenkaarisillan toiselle puolen. Uutta karvatassua en ole pystynyt ajattelemaankaan Taran jälkeen, kukaan tai mikään ei pysty sitä paikkaa täyttämään. Koittakaahan parannella itsenne. ja kiitos kun käväisit blogissani jota olen luvattoman harvoin päivittänyt. t. Nallemamma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myös Nallemammalle käynnistä! Koirasta luopuminen on aina todella raskasta, mutta hyvä isäntä/emäntä tietää myös milloin on aika tehdä se viimeinen palvelus ystävälle. Meille otettiin kahden raskaan menetyksen jälkeen pentu heti, muuten ei oltais pystytty ottamaan ollenkaan. On tosiaan koiria, joiden paikkaa ei kukaan koskaan pysty täyttämään, mutta kaikki nämä ovat omia persooniaan, vähän kuin saman perheen lapset ovat erilaisia.

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!