myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kirjastotäti Etelä-Suomesta kirjoittelee omaksi ja toivottavasti vähän muidenkin iloksi. Asustelen maalla ja perheeseeni kuuluu mies ja lapsia kotona ja maailmalla. Tavoittelen ekologista ja humaania elämänasennetta. Elämääni iloa tuovat luonto, mökkeily, puutarhanhoito, käsityöt, kirjat ja keittiössä puuhastelu. Pidän tanssimisesta ja käyn mielelläni teatterissa ja konserteissa. Minussa asuu myös pieni karavaanari. Omat haasteensa päiviini tuo fibromyalgia sekä liuta muita sairauksia. Blogistani löydät juttua ja kuvia minulle läheisistä asioista sekä kaikenlaista pohdintaa maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Ihanat wanhat tawarat

Aurinkoista sunnuntaiehtoota! Mökkiviikonloppu on taas takanapäin, ja aina se aurinko tuntuu paistavan täydeltä terältä kun pitäisi kotiin lähteä...

Perjantai-iltana mökille tullessa oli kova ukkosmyräkkä, ja koirat tietysti kauhuissaan kun pelkäävät kovasti ukkosta. Ronja keksi hyvän piilopaikan, se kömpi vaatekomeron alimmaiseen koriin maalausvaatteiden päälle ukkosta pakoon:



 En ole mikään keräilijä,mutta pidän kovasti vanhoista esineistä. En niitä juurikaan kunnostele, vaan annan kertoa omaa tarinaansa kuhmuineen ja ruosteineen. Aina parempi, jos kapineelle löytyy joku uusi käyttötarkoitus (useimmiten tungen niihin kukkasia). Idolini tässä suhteessa on Romulyyli , joka ilottelee estottomasti vanhojen ja uusien materiaalien kanssa, käyttää rohkeasti värejä ja ilostuttaa tekemisillään. Terkkuja Riitta Sinikalle, jos käyt täällä kurkkimassa!

Enimmäkseen kaikkea vanhaa on tainnut kertyä mökille, kotona isäntä pitää minut jotenkin ruodussa tässä suhteessa mutta korven kätköissä voi vähän enemmän hullutella. Useimmat esineistä taitavat olla jo tuttuja aiemmista postauksista, mutta kokosin niitä vielä tähän:

Vanhat ovet ovat ihania! Nämä on pelastettu meidän vanhasta ulkorakennuksesta. Mökkipöydäksi:


Ihan vaan seinälle "valeoveksi":



Nuo vanhat, sotkeentuneet verkot ovat isäni, eläkepäivillään kalamieheksi intoutuneen, peruja. Pääsivät tähän aitan päätyseinään Kalle Emilin muistoksi.

Ja tässä näitä kukka-astioita:
Kielokannun löysin kirpparilta 50 sentillä. Se on tummunut ja kolhuinen mutta mainio kukkamaljakko!
Tähän sinkkisankoon muistelen pikkutyttönä poimineeni mustikoita, jotka muuten alkavat olla jo aika kypsiä!


Kuhmuinen kattila päätyi amppeliksi heinäseiväsaidan päähän. Eipä sitten kukaan vahingossa telo itseään terävän seipään päähän. Niin, ja se aita muuten valmistui viikonloppuna.




Olen puutarhurin tytär, ja näillä punnuksilla on lapsuudenkodissani puutarhalla punnittu kurkkuja ja tomaatteja. Vanhat silitysraudat löysin ryöstöretkellä siskoni mökille.

Myös tämä pyyheliinateline on lapsuudenkodistani, nyt saunan eteisessä mökillä. Tuon pyyheliinapeiton löysin kirppikseltä. Ja tosi vanha, kauniisti ruostunut öljylamppu on naapurin varastosta peräisin.

Isännän ammatista kertoo tämä vanha, käsikäyttöinen paloruisku letkuineen. Se on aitan terassilla sateensuojassa, ettei ruostu ihan pilalle. Näitä olemme nähneet museossakin. 

Siinäpä niitä, vanhuksia. Mökin pihalamput ovat nekin elämää nähneet, ja tytär on niitä kunnostellut mökkiprojektinaan. Tämä vielä odottaa kunnostusta:


Ja tässä hiottu ja spraymaalattu kaverinsa. Kuin uusi, vai mitä!


Mökillä on lintulauta edellisten asukkaiden jäljiltä. Me emme ole talvella niin paljoa mökillä, että voisimme lintuja ruokkia, kotona kylläkin. Niinpä lintulaudalle on muuttanut pari tonttua:
Köyttä pitkin kulkevat taloonsa. 

Laitoin terassisohvamme ylle hyttyskatoksen. Tänne voi nyt mennä vaikka päikkäreille itikoilta suojaan:


Luomutarhurin mansikat ovat vielä raakoja. Muutama oli homehtunutkin, kun on ollut niin kosteaa. Kypsymistä odotellessa:
Siinäpä sitä tämän viikonlopun kuvasatoa. Nytpä taidan alkaa suunnitella sitä arvontaa...

Oikein mukavaa tulevaa viikkoa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!