Hae tästä blogista

Tietoja minusta

Oma kuva
Elämäniloa ja maailmantuskaa. Valosta varjoon - ja takaisin. Tervetuloa matkalle mukaan!

torstai 25. heinäkuuta 2013

Röllin tuvassa

Edellisen postaukseni jälkeen meille tuli tyttäreni kanssa molemmille sellainen olo, että tuota Röllimökkiä olisi kiva käydä tutkailemassa tarkemmin. 15 vuotta olemme tässä asuneet, ja tuossa ihan vieressä on mökki kököttänyt, tosin näkymättömissä pusikon keskellä. Mutta eiköhän olisi jo aika tutkailla asiaa tarkemmin.

Eilen sitten varustauduimme hanskoilla, paksuilla saappailla  ja sorkkaraudalla seikkailumielellä, ja ryhdyimme tuumasta toimeen. Sisäänpääsy osoittautui yllättävän hankalaksi, sillä mökkiä ympäröi joka puolelta tiheä pöheikkö.
Ovella oli jykevä munalukko, emmekä sentään ovea alkanut murtamaan. Se ei ollut edes tarpeen, sillä katto oli romahtanut, ja pari seinälautaa irtosi helposti potkaisemalla, joten menimme seinän kautta sisälle.
Tämän kuvan julkaisemiseen on ihan lupa! Muutama naarmu tuli noihin hymyileviin kasvoihin, kun neiti romahti seinälautojen päällä keikkuessaan alas, mutta onneksi ei pahemmin käynyt.

Sisällä näky oli lohduton.
Eipä näytä Röllillä täällä kovin lokoisat oltavat olevan. 
"Hiukan" vesivahinkoa. Vasemmalla vanha heteka ja oikalla pöytä ja tuolit. Jääkaappikin näkyy olevan tuolla etualalla. Onkohan kaasuversio, kun en usko että mökissä on sähköjä ollut. 
Asumisen merkkejä, hammasharja ja pippuripurkki hiukan kärsineellä muovimatolla.
Kumihanskat olivat säilyneet ihan käyttökelpoisina muovipussissa. 
Röllin paita löytyi myös ihan hyväkuntoisena lipastosta. 

Verhot ja tapetit, retroa!
Jotain löytöjä. Mahtaisivatko tillit ja nauriit vielä itää? Radio tuskin toimii. Tuon kahvipurkin nappasin muistoksi mukaan. Tyttären kommentti: voithan sä viedä sen mökille ja laittaa siihen kukkia. Kun niitä kerran potassakin kasvatat. 

Ei kyllä tuntunut yhtään hullummalta päästä raikkaaseen ilmaan tuosta torpasta. En tiedä mikä on tontin ja mökin kohtalo, sen on omistanut eräs perikunta, jolta sitä eräät ystävämme olisivat ostaneetkin, kun olisi ihan kiva talonpaikka. Meitäkään ei olisi haitannut, vaikka tontti olisi raivattu ja olisimme saaneet kivat naapurit siihen. Ketään ihmisiä ei tontilla ole näkynyt tämän 15 vuoden aikana, kun olemme tässä asuneet, ja epäilen, että tuon perikunnan jäsenetkin ovat jo kuolleet. Tontin nykyistä omistajaa ei taida kukaan tietää. Siinä se villiintyy, vuosi vuodelta vähän lisää.

Viikonloppu lähestyy, isännällä alkoi loma  ja minulla on maanantaina viimeinen sairauslomapäivä ja ortopedin aika, jännää! Sitä ennen on kuitenkin jotain kivaa tiedossa:



Kesäteatteri on aina ihanaa, ja musiikkinäytelmät varsinkin meidän makuun! Viime viikonloppuna olimme katsomassa ihan harrastelijateatteria, kivaa sekin. Mutta huomenna mennään Pyynikille katsomaan ihan ammattilaisten esitystä. Kävimme aikanaan Tampereen Työväenteatterissa katsomassa Vuosi 85 -musikaalin, ja pidimme kovasti. Tämä on nyt jatkoa sille. 
Olen käynyt vuonna -87 esikoista odottaessani Pyynikillä, ja voinut huonosti pyörivässä katsomossa. Toivottavasti nyt on parempi olo! Täältä sitten jatketaan suoraan mökille, johon koirat tulevat pojan ja miniän kyydillä. Logistiikka pelaa!

Aurinkoista viikonloppua kaikille!


tiistai 23. heinäkuuta 2013

Röllimetsässä

Tuossa meidän takapihamme aidan takana on villiintynyt, tyhjä tontti, jossa on joskus ollut puutarha. Pienoinen murheenkryyni näin keskellä taajama-asutusta, mutta kun varustautuu pitkillä housuilla ja kumisaappailla, saattaa löytää uusia maailmoja.
Vanha omenapuu kuin kaariportti. Käykää peremmälle!
 Ei uskoisi, että vanha puu jaksaa vielä kantaa hedelmää ja kasvattaa muutaman omenan. 
On täällä joskus asuttukin. Verhot on vielä ikkunassa, ja huonekalujakin sisällä, kun käy ikkunasta kurkkimassa. Nyt täällä voisi asua vaikkapa Rölli.

Arvatkaapas mitä lähdin täältä etsimään:
Nämä ovat puutarhavadelmista villiintyneitä, joten kohtalaisen isokokoisia, mutta näissä on kuitenkin se metsävadelmien aromi, mitä puutarhavatuissa ei ole, niin hyviä kuin ovatkin. Kipeän polven kanssa ei ole nyt mustikkametsään asiaa, mutta näitä voi kerätä pystyasennossa, eikä tosiaan tarvinut kauas kotoa lähteä!
Yhtä villiintynyttä on tämä humala, ja toinen toistansa tukien voivat vattujen kanssa erinomaisesti.
Kaivoin muutaman humalan mukaan puutarhaamme villliinnyttämään. Saas nähdä lähtevätkö kasvamaan, vai haluavatko olla villejä ja vapaita tässä naapuritontilla. Tai sitten saan niistä ikuisen riesan...
Tulihan sitä saalistakin! Tänään hain vielä vähän lisää.
Tuoreita vattuja pakastemarjojen kaveriksi rahkan sekaan. Namnam!

Meikäläinen viluvarvas tarvitsee kesälläkin villatöppösiä varpaidensa lämmikkeeksi. Naapurin Tuija tämän tietää ja tekee minulle jouluksi monta paria, joita käytän yötäpäivää. Kunnes viimeinenkin pari meni niin pahasti puhki, ettei mikään parsiminen enää auttanut vaan piti tarttua puikkoihin. Onneksi oli seiskaveikan jämiä vielä torkkupeiton jälkeen hiukan jäljellä.
Harmaita tossuja piristämään neuloin muutaman pinkin raidan. Jalkaterän päälle tein tuollaista valepalmikko-pitsineuletta, ja reunan ympäri virkkasin piparkakkua. Näyttävät tässä ihan vauvan tossuilta, mutta kyllä ne minun jalkaani mahtuvat!
Jippii, taas tarkenee! Taitaisi ilman töppösiäkin tarjeta, hellettä tulossa, nautitaan vielä kun on kesää jäljellä! 


lauantai 20. heinäkuuta 2013

Kotinurkissa




Hei taas! Olen "lapsenvahtina" tämän viikonlopun täällä kotosalla. Omalla kylällä on kesätapahtuma, joten mökille ei nyt menty. Itse käväisin vaan aamulla pikaisesti markkinoilla, mutta tytär, poika ja miniä tulevat ja menevät ja minä olen tässä huoltojoukoissa. Pitkästä aikaa on ollut aikaa ja keliä kupsutella tuolla omalla pihalla. Mökkipihaa olenkin teille esitellyt moneen otteeseen.

Kesäkukkina meillä on ollut tänä kesänä mm. näitä petunioita. Monta vuotta boikotoin näitä, koska nyppiminen oli mielestäni niin vaivalloista. Mutta tämän ahkerampia kukkijoita saa etsiä, ja se nyppiminenkin on loppujen lopuksi ihan terapeuttista.



Tämä pata on ollut ihan sateen armoilla, mutta ei ole siitä pahemmin kärsinyt.

Myös näistä väreistä olen kovasti pitänyt tänä kesänä. 

Sammakot pääsivät pelargonian seuraksi lyhtyyn kesäksi. Hyvin ovat täällä viihtyneet, kun ovat sateeltakin suojassa.

 Viiniköynnöksiä olen välillä kurittanut kovalla kädellä, välillä hellästi taivutellut kasvamaan sinne suuntaan minne toivon. Tuo "partakukka" laatikossa pelargonian kaverina on myös rönsyillyt ihan kiitettävästi.

Satoa on tulossa! Olen raksinut lehtiä pois rypäleterttujen tieltä että ehtisivät kypsyä. Eihän näistä kaksista satoa tule, mutta tulee ihan hirmu hienonmakuinen mehu kun aronian kanssa keittelee. Naapurin isäntä, Espanjan tuntija, saa näistä ihan valtavan sadon, ja oli oppaanani syksyllä leikkelemässä näitä minunkin puskiani, mutta en ole sitten jaksanut näihin sen enempää perehtyä. Alunperin ostin nämi villiviini-tyyppisinä kasveina, ja pari kertaa hieraisin silmiäni, kun rypäleitä alkoi pukata...ovat tosi aurinkoisella paikalla takaterassillamme, ja ovat viihtyneet tässä jo 15 vuotta. Muistan vielä kasvien hinnankin, kun ne ostin. 8 markkaa!

Myös karhunvadelmista on satoa tulossa:
 
Nämä ovat meidän isännän lempikasveja ruohonleikkuupäivänä, tarttuvat nimittäin mahtavilla piikeillään ruohonleikkaajaa milloin mistäkin kiinni, vaikka kuinka yritän köyttää niitä aitaa pitkin kasvamaan. Mutta hyviä nuo mustat vatut ovat, kunhan kypsyvät!

Ja sitten, niitä herukoita... 20 ämpärillistä kerättiin yhteensä näistä pensaista viime vuonna.
Sitä mehun määrää...mutta yllättävän vähiin se on käynyt tuolla pakastimessa, kun olen sitä jaellut lasten perheisiin ja meilläkin sitä menee. Kaupan mehuja ei juurikaan ostella. 

Kuritimme puskia oikein kunnolla viime syksynä, mutta ihan yhtä runsaalta näyttää silti tänäkin vuonna.
 Ja jos joku on luomua, niin nämä. Puskat ovat ikivanhoja. Ostimme aikanaan tontin, josta oli talo palanut, ja kun aloimme rakentaa uutta taloa, kaivinkone siirsi nämä puskat tontin reunaan talon tieltä. Ne eivät tienneet siirrosta mitään, vaan ovat tuottaneet ihan valtavasti satoa, vuosi vuodelta enemmän. Usein olen ihan tuskastunut marjojen määrään, ja rukoillut, että tulkaa nyt joku keräämään. Mutta ihan mahtava runsauden sarvi ja rikkaushan nämä ovat. Mitään torjunta-aineita ei ole ikinä käytetty, ja koirat hoitavat lannoituspuolen, eli siihenkään ei ole keinoaineita käytetty. Muutama mustaherukkakin löytyy, itse istutettu, ja nekin jo satoa tuottavat ihan mukavasti. Mutta nämä punaiset ovat ihan omaa luokkaansa.
Ihan kohta kypsiä...

Koirien ruokajuttuun sen verran päivitystä, että tiukkojen laskelmien jälkeen olen päätynyt kuitenkin barffaukseen. Vom-barf -linjalla mennään niin kauan kun tuolla pakastimessa Vomia riittää, mutta sen jälkeen on tarkoitus sitten siirtyä kokonaan barffaamaan. Tähän tulokseen tulin, kun poikkesin tuolla Maikin lemmikkikellarissa. Tarjontaa oli ihan valtavasti ja hinnat varsin kohtuullisia. Koirat ovat nyt herkutelleet Vomin lisäksi broilerin kaularangoilla, liha-luumurskeella ja kasvissoseella. Hyvin on Pinjakin saanut huonolla hampaillaan kauloja narskuteltua, eikä riitaakaan ole tullut. Mikä parasta, ruoka-ajat ovat nyt koirille todellisia juhlahetkiä, eikä nirsoilusta ole tietoakaan. Onhan se niinkin, että kuppiin syömättömänä jääneen ruoan ravintoarvo on nolla. Myös sellaisen varsin positiivisen seikan ole huomannut, että koirien jätökset ovat supistuneet olemattomiin, kun vertaa edelliseen, kuivanappula-aikoihin. Ruohonleikkuupäivänä ihan mukava asia, ja onhan helpompi kakkapussiinkin koota muutama kuivahko kikkara kuin kunnon pläjäys ;). Saapa nähdä, mitä barffaus sitten pitemmällä aikavälillä tuo tullessaan, nyt näyttää ainakin tosi hyvältä!

Mukavaa viikolopun jatkoa!
 



 



tiistai 16. heinäkuuta 2013

Pohdintaa koirista, terveydestä ja elämästä

Vaikka en mikään vannoutunut luomuihminen olekaan, niin entistä enemmän tulee katsottua, mitä laittaa omaan suuhunsa ja mitä syöttää perheelleen. Ihan normaaleja elintarvikkeita käytän ilman sen kummempia rajoituksia. Pyrin tekemään ruoan itse jos on aikaa ja mahdollisuuksia. Punaista lihaa hiukan vältän koska olen huomannut sen lisäävän fibrosärkyjä.

Nuo neljalkaiset ystävät eivät voi itse valintojaan tehdä, vaan me emännät ja isännät teemme ne niiden puolesta ja toivottavasti niiden parhaaksi. Välillä, kun noita terveysongelmia on ollut, on tullut mietittyä mitä noiden teollisten koiranruokien seassa koirille tulee syötettyä. Melkoisia lisäainepommeja taitavat olla.

Pinja selvisi onneksi ilman leikkausta, patti tyhjeni itsekseen ja haavakin on jo paranemaan päin:



Tänään loppui antibioottikuuri, toivottavasti nyt ei enää mitään tulehduksia tule. Tämä kesä tuntuu kyllä olevan tulehdusten kulta-aikaa, lämpöä ja kosteutta on riittänyt pöpöjen kasvuun.

Tuossa kun etsiskelin eläinlääkäriä, jolle olisi näin heinäkuussa saanut ajan, tein mielenkiintoisen löydön. Kalliolan eläinklinikka Hollolassa toimii Vom og hundemat -tuotteiden jälleenmyyjänä. Vomia meillä joskus käytettiin, mutta sen saatavuus oli ongelma. Silloin saimme sitä erään rekikoirayrittäjän kautta 20 kg:n jäisinä levyinä, joita sitten kirveellä pilkottiin pakastettaviksi paloiksi. Ja usein oli toimituksissa katkoja. Nuo jälleenmyyjät Suomessa näyttävät olevan yhden käden sormilla laskettavissa, joten ilahduin todella kun huomasin, että Vomia on näinkin lähellä saatavana ja mikä parasta, kilon pakkauksissa!

Vom on pakastettua koirien täysravintoa, joka ei sisällä lisäaineita. Ja maistui silloin aikanaan meidän hurtille erittäin hyvin. Veerallehan ruoan maistuminen ei ikinä ole ollut mikään ongelma, päinvastoin, mutta Ronja ja Pinja osaavat myös nirsoilun jalon taidon. Varsinkin nappuloille usein nyrpistelevät. 

Aika ja ajatukset tuntuivat siis olevan kypsiä takaisin Vomiin siirtymiseen, ja niinpä ajoimme tyttären kanssa tänään tuonne Kalliolaan ja lastasimme kylmälaukun täyteen Vomia.


17 kiloa sinne mahtui, eli parin viikon eväät meidän laumalle. Hinta oli vähän noussut, kilohinta oli nyt 4,40. Ihan suorinta tietä en aikonut ruokavaliota vaihtaa, ettei tule mitään ikäviä yllätyksiä tai vatsavaivoja, vaan vähitellen entisen ruoan ohella tähän siirrytään. 


Vom sisältää naudan- ja sianlihaa, pötsiä sekä lohta tai broileria vaihtoehtoisina makuina. Myös junnuruoka löytyy. Illalla sitä sitten ryhdyttiin maistelemaan.
Hei haloo...mitä ihmettä meille nyt tarjoillaan? Tuoksuu oudolle?
No sen kun syöt vaan, tätä on ollut meillä ennenkin. Hyvää, etkö muista?
 Jos ei teille maistu niin minä voin kyllä syödä teidänkin annoksenne. Tämä on sitä ihanan tuoksuista herkkua, jota silloin kerran yritin syödä jäisenä kun sitä oli mökin hyllyllä sulamassa.

Kaikki söivät kuitenkin oman ruokansa hyvällä halulla!

Barffausta olen myös harkinnut (barf = bones and raw food). Hinta on hiukan hirvittänyt, mutta taitaa tämä Vom tulla yhtä kalliiksi. Barfissa on myös mietityttänyt se, saako koira siitä kaiken mitä tarvitsee, vaikka nyt rutinoituneet barfaajat varmaan vakuuttavat, että kyllä saa. Vomiin kallistuin, koska se on täysravintoa ja sisältää kaiken mitä koira hyvinvointiinsa tarvitsee. Veera on kuitenkin jo ikääntynyt iso koira, jonka kanssa en halua riskeerata. Barfiinhan kuuluvat myös olennaisena osana lihaisat luut, jotka meillä pitäisi varmaan hankkia liha-luujauheseoksena. Koirat eivät ole tottuneet syömään luita, Veera hotkii ja saattaisi niellä liian suuria palasia, ja ihan varmasti tulisi riita näistä herkuista. Mietin myös osabarffausta, jossa Vom toimisi liha-sisäelin-kalaosuutena. Siinä kun toteutuu myös se, että koiran pitäisi saada vähintään kolmen eri eläimen osia sekä myös sisäelimiä voidakseen hyvin. Tämä on nyt vielä mietinnässä, mutta jos Vomia edelleen on hyvin saatavana, niin luulen että siihen kokonaan siirryn. Barfin saatavuushan on nykyään hyvä kun kaikkea saa valmiina pakasteena esim. Mustista ja Mirristä. Barf olisi kyllä kotimaista, Vom tulee Norjasta. Siinäpä sitä miettimistä. Mieluusti otan tästä aiheesta mielipiteitä kommenttien muodossa vastaan.



Veeralla on vähän aikaa ollut kaulapannassaan tällainen magneetti. Veerahan on varsin vetreä ikäneito, eikä sen tahti ole hidastunut vielä lainkaan, mutta kohta 8 vuotta on suursnautserille jo melko korkea ikä. Itsehän käytän magneettia kipeän polveni kivunlievittäjänä, ja ajattelin että ehkä Veerallakin on jo jotain vanhuuden kolotuksia, joihin tästä voisi olla apua. Testimielessä kokeillaan, pitääkö magneetti myös punkit loitolla. Jos pitää, niin hankin ilman muuta koko poppoolle tällaiset. Magneetin hinta on 15 euroa eli vähemmän kuin kuukauden Expot-satsi. Expotit on meillä olleet käytössä, koska mökkipöpeliköissä kolutessaan koirat olisivat ilman sitä täynnä punkkeja, mutta aikamoista myrkkyähän tuo tuote on. Viime kesänä syötin koirille päivittäin hevosten valkosipulia, joka oli melko tehokasta punkkien ehkäisyssä, mutta haisi niin järkyttävälle, että minulle esitettiin toive, että sen käytöstä luovuttaisiin. 

Polvi on nyt ollut hiukan paremmassa kunnossa. Enimmäkseenhän ollaan nyt oltu mökillä, missä koirille ei hihnoja näytetäkään. Mutta neiti 15 wee on näyttänyt kyntensä zumbaohjaajana, ja keikkaa pukkaa. Sihteeri-autonkuljettaja-äippääkin keikat ovat työllistäneet, mistä asiasta olen pelkästään hyvilläni. Nuoruuden liikuntaharrastus usein jatkuu myös aikuisiässä, ja liikunnastahan saa hyvän kunnon lisäksi niin paljon muutakin. Keikat sekä isännän työt ovat pitäneet meidät nyt kotinurkissa, ja koiria on pitänyt vähän liikuttaa. Eilen selvisin niiden kanssa uimapaikalle ja vielä takaisinkin taksia soittamatta. Tänään kävelin pienen matkan ja vein ne sorakuopalle riehumaan keppien kanssa. Hiukan jännittää, mikä on ortopedin "tuomio" polven suhteen. Onko kyseessä todella kierukkavamma, eturistiside vai ihan vaan joku lihasperäinen juttu. Vai voisiko kyseessä olla "vain" fibromyalgiakipu. Fibrokivut kyllä yleensä vaihtavat paikkaa, mutta siihen diagnoosiin sopisi se että särkylääkkeet eivät tehoa. Mutta annetaanpa lääkärin tehdä diagnoosi eikä mennä asioiden edelle.

Olipahan pohdiskelua, kiva jos jaksoit lukea! Ollaan taas kuulolla!


 

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Peitto valmis!!!

Heippa taas ja maanantaita! Ihan ensimmäiseksi, arvonnassa onnettareni nosti arpalipun jossa luki (rumpujen pärinää...!!!): Anneli! Paljon onnea, toivottavasti tykkäät kirjasta. Laitoinkin sinulle jo sähköpostiviestiä, että saisin osoitteen johon pakettia laitan. Kiitos kaikille mukana olleille!

Ja sitten (lisää rumpujen pärinää...): Mummonneliöpeitto sitten otti ja valmistui viikonlopun aikana, ja tässä se nyt roikkuu pyykkinarulla:
Ronja myös kuvassa mukana.



Tein Annelin vinkin mukaan pari pylväskerrosta peiton ympäri, ja tulikin ihan viimeistellyn näköinen tuosta reunasta. Viimeisen kerroksen tein kiinteillä silmukoilla, että reunasta tulisi napakka:
Hiukan käväisi mielessä, että olisipa kiva tehdä mökillekin joku sini-ruskeasävyinen peitto uuden sohvan kaveriksi, mutta ajatus kyllä kaikkosi nopeasti. Ei ihan heti ainakaan isoäitejä. Ehkä pari tyynyä, talvemmalla...inspiraatiota odotellessa.

Nyt vielä nautitaan kesästä, aurinkoista alkanutta viikkoa!

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Tilkkutäkki

Tilkkutäkkiä lauloivat rippilapset alttarilla tyttären konfirmaatiopäivänä.
Muistaakohan kukaan, kun keväällä väsäilin seiskaveikan jämistä isoäidinneliötilkkuja? Tavoite oli hurjat sata kappaletta, mutta seitsemänkymmenen kohdalla tuli totaalikyllästyminen.

Sitten tulikin käsileikkaus, ja tilkut jäivät muovipussiin odottelemaan että joku ne joskus yhdistäisi torkkupeitoksi. Pussi kulki pariin kertaan mökillä mukana, mutta mitään ei tapahtunut. Inspiraatio oli totaalisesti hukassa.

Kunnes, viime viikolla, koirien kanssa mökillä, innostuin järkkäilemään tilkkuja väreittäin pinoihin. Siitä sitten jaoin erivärisiä tilkkuja seitsemään pussiin, kuhunkin siis 10. Nuo kymmenen sitten ydistin aina väreittäin ihan randomisti pitkiksi soiroiksi.

Tässä kuvassa on viisi soiroa valmiina, tätä kirjoittaessa jo kaikki seitsemän on "nyplätty" yhteen (poikani nimitys, käsityösanasto ei ole ihan hanskassa) ja kolme soiroa jo toisissaan kiinni. Mitään muuta logiikkaa ei värien suhteen ole, kuin että kahta samanväristä ei tule rinnakkain. Eipä näihin mitään logiikkaa olisi löytynytkään kun värejä on miljoona erilaista. Mutta tulee värikäs peitto, eikä minua ensi talvena palele kun tämän alle käperryn. Hiukan isompi olisi saanut olla, mutta kyllä nyt on tilkut vähäksi aikaa tässä.


Tästä ihanasta kukka-asetelmasta on kiittäminen vielä ihanampia työkavereitani. Kiitos, kiitos! Tämä ilahduttaa ihan valtavasti!

Muistakaapa muuten käydä osallistumassa arvontaan täällä! Maanantaihin vielä aikaa!

Aurinkoista viikkonloppua!

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Kaikenkarvaisia potilaita

Tässä taas viikon verran yhtä nelijalkaista potilasta hoivailtuani olen miettinyt, että olisikohan tähän touhuun rahkeita jos olisi vielä pieniä lapsia. Eli, jos sinulla ei lapsosia ole tai ovat jo kasvaneet isoiksi, mutta hoivaviettiä riittää, niin otapa koira tai pari. Meillehän näitä risupartaisia on kasaantunut peräti kolme, kuten olette lukeneet. Jos et ole rikas kuin kroisos, niin suosittelen lämpimästi koirien sairauskuluvakuutusta. Jos vakuutusta ei ole, niin vuorenvarmasti kohdallesi sattuu yksilö, jota saa useamman kerran vuodessa kuskata eläinlääkärille. Ja vakuutus on tietysti siitä hyvä, että voit aina hankkia ystävällesi parhaan mahdollisen hoidon kustannuksia ajattelematta. 




Tällä kertaa sairastuvalla on Pinja. Sillä on ollut harmittoman oloinen patti tuossa olkapäässä. Viikko sitten mökillä se onnistui nirhimään patin auki. Oli ilmeisesti taas änkenyt itsensä saunan alle, mihin se ei todellakaan mahdu. Mutta kun Ronja sinne menee niin tottakai Pinja perässä. Kaikki mahdolliset aukot on koitettu tukkia, niin etteivät koirat sinne pääsisi, mutta aina ne jonkun raon löytävät mistä pääsevät sinne. Varsinkin poistulon kanssa on isommalla Pinjalla vaikeuksia, ja olen jo muutaman kerran suunnitellut saunan terassin purkamista, kun onneton koira on piipittänyt terassin alla. Tähän asti on kuitenkin päässyt omin avuin pois.

Auki nirhaantunut patti pääsi vähän tulehtumaan, joten lääkärireissuhan siitä tuli. Antibiootit, kipulääkkeet ja leikkausaika patin poistoon. Patin näyttäminen lääkkeineen maksoi satasen verran, ja leikkaus tulee maksamaan arviolta n. 500 euroa. Aika mahdoton juttu ilman vakuutusta. Nyt kyllä näyttää siltä, että leikkausta ei edes tarvita, sillä patti on tyhjentynyt itsestään kun olen sitä pari kertaa päivässä suihkutellut. Pinja ottaa kaiken irti sairaudestaan. Itkee ja valittaa, jos haavaan päin edes katsoo, saati jos siihen menee koskemaan. Suihkuttamisesta se onneksi pitää.



Nyt pitää uimareissut jättää vähäksi aikaa väliin, ettei haavaan pääse pöpöjä.

Edellisen kerran, kun Pinja oli lääkärissä normi rokotuksissa, sillä todettiin hammassairaus, jonka seurauksena 9 hammasta jouduttiin poistamaan narkoosissa. Leikkaus maksoi 600 euroa, jota vakuutus ei korvannut, koska hammassairauksia ei korvata, jos ne eivät ole tapaturmasta aiheutuneita. Ja miksiköhän, jos saan kysyä. Mutta pitihän hampit hoitaa kuntoon joten ei auttanut kuin itkeä ja maksaa.

Kuten pienet lapset, koirat osaavat myös valvottaa yöllä. Kun Ronja alkaa juoksennella huoneesta toiseen tassujen rapistessa lattiaan, on äipän syytä pompata peiton alta ja avata ulko-ovi nopeasti. Ai miksi juuri äipän? Siksi kun isännyys ei tuohon rapsutukseen juurikaan heräile. Jos ei ovea avata, aamulla on pianon vieressä läjä tai lätäkkö. Jos ovi avataan, koko kolmen koplalle tulee samantien kova hätä ulos. Onneksi tästä hädästä selvitään meillä oven avauksella. Kerrostalossa koirilla varmaan olisikin vähän erilainen kuri. Koirien sisään saaminen onkin toinen juttu. Öiseen aikaan pihalla on kaikenlaisia mielenkiintoisia hajuja. Yöllä ei myöskään viitsi alkaa huutamaan kurkku suorana oven raossa koiria sisälle, jos ei halua että koko talon väki ja myös naapurit heräävät. Eli siinähän sitten vaihdat jalkaa ovenraossa kun koirat ihmettelevät pihalla öistä kuutamoa.

Kuten lapsille, myös koirille iskee ripuli ja oksupoksu yleensä juuri yöllä. Useimmiten heräät oksennuksen ääneen, ryntäät vuoteesta pää kolmantena jalkana, ja huomaat että myöhäistä on. Koira oksentaa ja ripuloi aina matolle, meillä yleensä olkkarin ryijymatolle, joka on mahdollisimman vaikea puhdistaa. Eikun matto kylppäriin odottamaan aamua ja takaisin sänkyyn. Juuri kun olet vaipumassa uneen, pääset toteamaan että siinä meni eteisen matto pesuun.



Minulle koiran oksentaminen aiheuttaa aina suunnatonta huolta ja hysteriaa, oikeastaan näin käy koko meidän perheelle. Meidän rakas Siru-käppänämme kuoli neljän vuoden ikäisenä munuaiskeräsairauteen, joka oireili rajuilla oksennuksilla. Sirun hyväksi tehtiin kaikki mahdollinen, se jopa vietti viimeisen yönsä Viikin eläinsairaalassa, missä sitten todettiin, että ei ole muuta tehtävissä kuin päästää koira kärsimyksistään. Viikin hoitopäivämaksu oli silloin n. 400 euroa vuorokaudelta, minkä, kuten kaikki muutkin sairaudesta aiheutuvat kulut vakuutus korvasi. Se korvasi jopa koiran hinnan. Mutta ei tuonut Sirua takaisin luoksemme.

Toinen rajua oksentelua aiheuttava juttu on vatsalaukunkiertymä, johon menetimme suursnautseri Bertan, joka ehti olla meillä vaan 3 viikkoa. Kiertymän ollessa kyseessä koira on saatava parissa tunnissa leikkauspöydälle, tai hengenlähtö on tosiasia.

Arvaatte että kauhu oli suuri tuossa keväällä, kun suursnautserimme Veera alkoi rajusti oksennella. Soittelimme useammalla eläinlääkärille, mutta kaikki olivat sitä mieltä, että kannattaa katsella pari päivää, koska kysessä on todennäköisesti koirilla keväisin hyvin tavallinen suolistotulehdus, joka paranee itsestään parissa päivässä. Veeran kohdalla huomattiin pian, että vatsalaukunkiertymästä ei onneksi ollut kyse, koska jotakin meni vatsaan ja pysyi siellä hetken aikaa. Kiertymässä ylös tulee pelkkää vaahtoa. Kaikkea ei Veerankaan peltivatsa sitten kestä, sylttytehdas ilmeisesti oli ylivuotinen oravanraato, jonka Veeruska ehti ahmaista lenkillä. Se kun on äärettömän nopea noissa ruokailuasioissa. Ja parani onneksi entiselleen parissa päivässä.



Pienen koiran ollessa kyseessä ei tuo suolistotulehduskaan ole mitenkään vaaraton. Ronja sai jokunen vuosi sitten rajun sellaisen, ja kun koiruli painaa vaan seitsemisen kiloa, on kuivumisen vaara suuri. Ja taas oltiin  lääkärissä. Labrakokeet ja röntgen, jossa todettiin, että suolistossa ei ole tikkua, luuta tms. vierasesinettä. Ja lopuksi Ronja jäi pariksi tunniksi koppihoitoon nesteytykseen ja piristymään. Lasku oli 700 euroa, minkä vakuutus taas kiltisti korvasi.

Eihän nuo koirien vakuutukset ihan halpoja ole, mutta meillä ainakin ovat maksaneet itsensä takaisin moneen kertaan. Parasta on tietoisuus siitä, että jos/kun koira sairastuu tai tulee joku tapaturma, se saa kaiken mahdollisen avun. Kyllähän moni ajattelee, että näitä lemmikkejä hoidetaan nykyään paremmin kuin ihmisiä konsanaan, ja saattaapa sekin pitää paikkansa. Mutta itse olen sitä mieltä, että kun lemmikin ottaa, on myös velvollinen huolehtimaan sen terveydestä.

Noita patteja on Veeralla ja Pinjalla jonkun verran ollut. Yleensä ne ovat vaarattomia, tukkeutuneita talirauhasia, mutta saattavat tietysti muuttua pahanlaatuisiksikin. Tässä vaiheessa tulee mieleen ajatus, että mitä kaikkea sitä tulee koirille syöttäneeksikään kuivamuonan seassa. Tarkkaan tutkittua tavaraahan ne ovat, eikä meillä ihan mitään halpisruokaa syödä, mutta silti olen alkanut taas miettiä jotain luomumpaa ratkaisua. Barffaus olisi ihanteellista, mutta tulee aika kalliiksi tämän lauman kanssa. Yksi ratkaisu voisi olla meillä jo kokeiltu ja hyväksi havaittu Vom og hundemat, joka on pakastettua täysravintoa ilman mitään lisäaineita. Koirien mielestä varsinaista herkkua! Vomin saatavuus on ollut ongelma, ja silloin kun sitä sai, se tuli meille 20 kilon jäisinä levyinä, mistä sitten kirveellä hakattiin päiväannoksi sulamaan. Nyt löysin jälleenmyyjän, joka myy Vomia kilon paloina pakastimesta, joten taidanpa taas siirtyä siihen ainakin osittain. Jos kiinnostuit, ainakin Lahden alueella jälleenmyyjä löytyy täältä.




Oma polveni magneettikuvattiin tänään, olipa muuten aikamoinen kokemus kun en ole moisessa putkessa ennen ollut. Onneksi sinne ei tarvinnut mennä kokonaan. 29.7. sitten kuulen ortopediltä, mitä polvelle tehdään vai tehdäänkö mitään. Kipeä on mokoma, edelleen. 

Käykäähän muuten ahkerasti kommentoimassa edellistä postausta ja osallistumassa arvontaan, aikaa ensi maanantaihin! Ja kiitos teille jo osallistuneille! Edelleen kivaa viikkoa!