Hae tästä blogista

Tietoja minusta

Oma kuva
Elämäniloa ja maailmantuskaa. Valosta varjoon - ja takaisin. Tervetuloa matkalle mukaan!

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Mustikkakukko kiekuu



Yhteishyvän ruokalehdestä löytyy aina välillä hyviä ohjeita, kuten tämä mustikkakukko, jota päätin tänä aamuna kokeilla. Hyvää tuli, ja miten terveellistä, mustikoita ja ruisjauhoa! Voita ja sokeria tietenkin lisänä hyvää mieltä ja makua tuomaan. Vaahdotettua vanijakastiketta lisukkeena. Kohtahan tuota satoa saa taas metsästäkin (kypsiä mustikoita bongattu!). Tähän käytin kuitenkin pakastimen satoa. 

Mustikkafanit, kokeilkaapa! Ohjetta täällä

Oikein mukavaa viikonlopun jatkoa!

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Mökkeilyä ja vegeherkkua

Mukavaa perjantai-iltaa! Tosi lämpimästä viikosta on saatu nauttia. Tai kuka on nauttinut, kuka kärsinyt...eilen sitten helle purkaantui ukkosiksi. Olin palaamassa mökiltä, kun jouduin Padasjoen kohdalla elämäni ukkosmyrskyyn, ja erään tovin istuin autossa bussipysäkillä odottelemassa sateen laantumista. Takakontissa oli kolme kauhuissaan olevaa koiraa. Kaksi pysyivät tukevasti häkissä, mutta Veera könysi selkänojan yli takapenkille ja yritti kovasti etupenkillekin tulla, mutta päätin, etten kyllä jatka ajamista suursnautseri sylissäni ja komensin Veeruskan takapenkille. Sieltä sen sateen lakattua siirsin takaisin takakonttiin turvallisemmille vesille. Tänään sitten kuulin radiosta, että Padasjoki on se paikkakunta, missä eilen on mitattu eniten salamia, ja tuohon myräkkään sitten osuin. Turvallisesti kuitenkin kotiin päästiin. 

Vietin pari ihanaa hellepäivää koirien kanssa mökillä. Ihanaa siksi, että sain pulahtaa viilentävään veteen silloin, kun siltä tuntui. Yritin myös voimistaa kipeää polvea vesijuoksemalla, ja ihan hyvältä tuntui seuraavaan yöhön asti, jolloin polvi taas äityi särkemään oiken kunnolla. Eli uskottava on, että vaivaisia ollaan ja liikuntaa ei voi harrastaa ennenkuin polvelle on jotain tehty.

Nyt onkin sitten ihan kummallinen olo, kun isäntä on vuorostaan koirien kanssa nauttimassa mökkielämästä. Minä jäin tällä kertaa tyttären seuraksi kotiin, kun tytöllä on vielä kesätöitä. Hassua kun risuparrat on poissa, kun olen 24/7 viettänyt niiden seurassa. 

Mökkilammellamme asustaa telkkäperhe neljän poikasen kanssa. Pitääköhän paikkansa, että telkkä kävelyttää pesueensa uimaan ja syömään ihan eri lammelle kuin missä on pesinyt. Toissapäivänä, kun tulin kyliltä, telkkä-äippä ja neljä poikasta marssivat mökkitiellä vastaan. Kieppasivat auton edessä ympäri, ja sitten ajeltiin telkkien kävelyvauhtia mökille saakka, missä koko joukko pulahti turvallisesti lampeen. Mihin lie olivat matkalla?!? Illalla sitten isä-telkkä saapui samasta suunnasta paikalle huudellen kovasti rouvaa ja pesuetta. Liekö ollut isäntä huonoilla teillä kun niin kovasti anteeksipyydellen palasi? Tarina ei kerro ainakaan vielä, huoliko rouva isännän takaisin. 

Tein rippijuhliin vegaanisen maapähkinävoi-suklaatortun, joka maistui kovin hyvin myös lihansyöjillle! Yleisön pyynnöstä laitan ohjetta tähän. Ja tosiaan, tätä ohjetta ovat pyydelleet ihan ei-vegaanit, ja äsken sitä taas värkkäsin tyttärelle töihin mukaan huomisen viimeisen työpäivän kunniaksi.

Maapähkinävoi-suklaaherkku (vegaaninen)



100 g + 2 rkl vegaanista margariinia (laktoositon, "sininen" Keiju) (erikseen)
0,5 dl riisimuroja huolella murskattuna
1 pieni prk (n 350-400 g) maapähkinävoita
0,5 l tomusokeria
(1 tl vanilja-aromia)
100 g vegaanista tummaa suklaata (esim. Pandan hurmaava tumma tai Maraboun tumma suklaa)

Voitele vuoka.
Sulata 100 g margariinia. Sekoita keskenään riisimuromurska, maapähkinävoi, tomusokeri, sulatettu margariini ja vanilja-aromi. Painele seos tasaisesti voideltuun vuokaan. 
Sulata suklaa ja 2 rkl margariinia kattilassa. Levitä seos tasaisesti maapähkinävoiseoksen päälle. Jäähdytä huolella (1-2 tuntia jääkaapissa) ja leikkaa pieniksi neliöiksi.
Varo ettei vatsasi repeä. 

Jos laitat nonparelleja koristeeksi, katso etteivät ne sisällä E120-väriainetta. Tämä on eläinperäinen lisäaine, johon tosivege ei koske. Mutta tosiaan ei tarvitse olla kasvissyöjä nauttiakseen tätä herkkua. Montaa palaa ei voi peräkkäin syödä, on sen verran tuhtia tavaraa.

Yhden kortin väkästin, sunnuntaina on nimittäin meillä tiedossa taas juhlaa, tällä kertaa ihan iloista, sillä tuplasynttäreitä juhlitaan naapurissa!




Nautitaan viikolopusta, toivottavasti aurinkoisesta!


maanantai 24. kesäkuuta 2013

Rippijuhlat

Hyvää juhannuksen jälkeistä elämää! Palailen vielä noihin reilu viikko sitten juhlittuihin rippijuhliin, enimmäkseen kuvien merkeissä.



Päivä oli täynnä tunnetta, itkua ja naurua, ystäviä ja sukulaisia. Tyttärelle niinkuin äidillekin nämä juhlat olivat ikimuistoiset ja kaiken vaivannäön arvoiset.

Aloitetaan kutsuista:



Kattaus:


Mikä tuo nenäliinatollo tuossa on??? Kynttilöitä ei ole vielä sytytetty.

Kukka-asetelmat tein ihan ex tempore. Tällaisia en ole ennen kokeillutkaan tehdä. Ihan kauniita tuli. Materiaalina oasis-sientä, kimppu Pirkka reilun kaupan ruusuja sekä puutarhan vihreää.

Juhlateltta ennen vieraiden tuloa:



"Vieraskirja":





Eli tapettiahan nuo kaitaliinat olivat. Jokainen "sivu" on rullattu talteen. Tämä selvästi innosti vieraita taiteilemaan enemmän kuin perinteinen, kiertävä vieraskirja.

Lahjoja tuli ihan valtavasti:
Ihanaa Pentikiä.
Muitakin kapioita.
Koruja, tässä vaan muutama niistä. Useimmat menivät käyttöön ennenkuin ehdin kuvata.
Lahjakortteja.

Hiukan tarjoiluja:

Tämä ihana voileipäkakku on ystäväni Kirsin käsialaa. Upea päältäpäin ja maistui mainiolle!

Minä tein tämän laktoosittoman ja gluteenittoman version:


 Ruusuja, paljon...



Siinäpä juhlatunnelmia! Rippijuhlien jälkeen on vietetty myös hautajaiset, joihin tein tämän fetakakun. Laitan tähän myös ohjeen, tämä on mielestäni kiva ja raikas ja kesäinen:


Fetakakku

Pohja: 1 pussi ruisleipää (Real 420 g)
100 g voita tai leivontamargariinia

Täyte:
4 liivatelehteä
2 dl kuohukermaa
3 dl turkkilaista jugurttia
200 g fetaa
3 dl raastettua kurkkua
1/2 dl silputtua ruohosipulia
1 tl sitruunapippuria
2 rkl sitruunamehua
+ koristeita, mitä haluat

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Valmista sillä aikaa pohja. Murenna leipäviipaleet monitoimikoneessa hienoksi. Sulata voi ja lisää leipämurujen joukkoon. Pingota irtopohjaisen kakkuvuoan pohjalle leivinpaperi. Painele leipäjauhelma tiiviiksi pohjaksi.

Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi. Raasta feta ja pesty kurkku karkeaksi raasteeksi. Silppua ruohosipuli. Yhdistä kermavaahto, turkkilainen jugurtti, raasteet ja sitruunapippuri. Kuumenna sitruunamehu kattilassa. Puserra liivatelehdet kuiviksi ja laita liukenemaan kuumaan mehuun. Lisää liivateseos massaan tasaisesti. Levitä massa ruispohjan päälle ja nosta kylmään hyytymään vähintään kuudeksi tunniksi.

Irrota kakku vuoasta ja nosta tarjoiluvadille. Koristele mieleiselläsi tavalla.

Kakusta saa myös täysin laktoosittoman kun käyttää laktoositonta salaattijuustoa ja laktoositonta kermaa ja turkkilaista jugurttia. Ja gluteenittomankin, jos tekee pohjan gluteenittomasta leivästä. "Kevennetty" versio voileipäkakusta. Suosittelen!

Juhannus on vietetty perinteisesti mökillä perinteisessä seurassa, eli varsin ihanaa oli! Tulin välillä kotiin käymään selvittelemään pyykkivuoren, ja luultavasti menen huomenna takaisin mökille koirien kanssa liottelemaan kipeää kinttua kylmässä vedessä. Jalka vihoittelee kovasti, ja luultavasti kaikki reissut jäävät tältä kesältä tekemättä. Töihinkään tuskin on asiaa ennenkuin jalalle on jotain tehty. Tässä vielä muutama mökkikuva. Kukkakukkula kukkii kovin keltaisena, sininen luonnonkukkatupsu näyttää kasvavan Veeran kaulassa!
 Muutama punainenkin kukka on joukkoon eksynyt. Luulin noita ensin rikkaruohoiksi ja meinasin kitkeä pois, onneksi ensin katsoin mitä niistä kehkeytyy:

 Se sininen kukka, mitä taannoin kyselin, oli muuten nimeltään kevätkaihonkukka, ja ihan puutarhakasvi, vaikka luonnonkukaksi luulin. 

Ihanaa, lämmintä alkavaa viikkoa, näitä helteitä on talvella kaipailtu joten nautitaan nyt!







keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Hyvää juhannusta!


Heippa pitkästä aikaan! Tulin ihan pikaisesti toivottelemaan juhannustoivotukset ja yhtä pikaisesti päivitän myös kuulumiset. Ensi viikolla yritän sitten tehdä ihan kunnon kirjoituksen rippijuhlista ym. 

Juhlat menivät ihan loistavasti, joskin hommaa riitti valmisteluissa ja jälkien korjaamisessa. Mutta tunnelma taisi olla juuri sitä mitä toivoinkin, eikä koleus ja illan sateinen sääkään saanut juhlafiilistä latistettua. Päinvastoin, juhlateltassa oli sateen aikana tosi tiivis tunnelma. Tyttö oli onnellinen ja tyytyväinen kaikista ihanista lahjoista ja huomionosoituksista, ja jaksoi ihmetellä sitä, että niin paljon ihmisiä tuli juhlistamaan juuri hänen juhliaan! Eli suurkiitos kaikille mukana juhlineille ja prinsessaamme muuten muistaneille! Juhlatunnelmia lisää myöhemmin ja paremmalla ajalla.

Tänään on juhlittu toisissa merkeissä, eli mieheni veljen hautajaispäivä oli tänään. Surun läsnäolosta huolimatta tunnelma oli jotenkin ihana sekä kappelissa että muistotilaisuudessa. Ikäänkuin rakas vainaja olisi viipyillyt vielä läheistensä joukossa ja saanut muistelemaan kaikkia mukavia muistoja hänen elämänsä matkalta. Ja saattanut yhteen sukulaisia ja ystäviä toisilleen tueksi ja lohduksi. Nämä surujuhlat voivat olla raskaudestaan huolimatta hyvin eheyttäviä ja jättää lämpimän olon sydämiin. Näin oli tänään, kiitos teille jotka olitte surun keskellä jaksaneet järjestää kauniin siunaustilaisuuden ja lämminhenkisen muistotilaisuuden. 

Pääsin jo aloittamaan kesäloman, joka sitten ikävästi muuttuikin sairaslomaksi. Kipeä polvi, josta oli jo ortopedille aika tulossa, äityi juhlajärjestelyissä ja korkokengillä - joskin varsin maltillisilla -  kävelemisestä niin pahasti, että maanantaina suunnistin työterveyslääkärille. Hän oli sitä mieltä, että noin särkyisenä ei tarvitse lomailla vaan kirjoitti sairasloman ortopedin vastaanottoon saakka, joka on 29.7. Viikko kuluu vielä silti omavastuuna kesälomaa, loput kaksi sitten siirtyvät. Järeät keinot on otettu käyttöön kipulaastareiden muodossa, mutta kun niistäkään ei ole apua ollut, niin työterveyslääkäri passitti päivystykseen sairaalaan, missä sitten vietin eilisen illan. Polvi kuvattiin, mutta nivelrikkoa tai kulumaa siitä ei edelleenkään löytynyt, joten vika on ilmeisesti sitten polvikierukassa, joka on rustoa eikä siis näy kuvissa. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että rikkinäinen kierukka ei yksin aiheuta näin kovia leposärkyjä, vaan muutakin vikaa polvessa täytyy olla. Ehkä venyneet eturistisiteet. Huomenna kuulen, mitä mieltä ortopedi on asiasta, tarvitaanko ehkä magneettikuvausta ja miten kipua hoidetaan siihen asti, kun polvelle päästään tekemään jotain. Eli nyt on kaikki auki, sairausloman pituus, milloin vietän loput kesälomat, tähystetäänkö polvi ja jos niin milloin. Pehmeänä keinona on nyt käytössä magneettisydän teipattuna polveen, kiitos tästä Pienten sydänten Tuijalle! Jännää lämpöä tuo magneetti polveen tuo, vaikutuksesta särkyyn en vielä tiedä, mutta kaikki apu on nyt tervetullutta. 

Mutta juhannus on tulossa, ja ilmeisesti lämmin kesäsää palaamassa! Polvelle tiedossa kylmähoitoa Lehmiksessä. Tiedossa myös ihanien ystävien sekä omien läheisten seuraa, hyvää ruokaa, saunomista, leppoisaa oloa. Juhannus on nyt päätetty viettää hyvin leppoisissa merkeissä, koska kaikilla meillä on ollut jos jonkinlaista järjestämistä, ystävillä lakkiaiset ja meillä rippijuhlat ja hautajaiset, lapsilla muutto. Nyt ei stressata eikä pingoiteta, vaan löhöillään sään mukaan joko shortseissa tai verkkareissa. Ai biksut? No jos ei sentään, hiukan itsekritiikkiä meikäläisellä on vielä jäljellä vaikka se tuntuu iän myötä mukavasti vähenevän ;).

Lyhyestä virsi kaunis, niinhän sen piti olla mutta tulipa taas lätistyä yhtä sun toista. Asian ydin on kuitenkin tämä: Ihanaa, lämmintä, rakkaudentäytteistä ja ennenkaikkea turvallista juhannusta teille kaikille lukijoille!

torstai 6. kesäkuuta 2013

Kesäinen tervehdys

Lämpöinen alkukesän tervehdys rakkaat ystävät! Luvattoman kauan on siitä kun viimeksi ehdin tänne kirjoitella. Taitaa olla niin, että kun elämässä tapahtuu paljon, niin postailut jää vähemmälle.

Pari viikkoa sitten teimme pitkästä aikaa asuntovaunureissun.


Kuten kuvasta näkyy, matkaseurana olivat kivat naapurimme matkailuautollaan. Kiitos Tuijalle ja Veli-Pekalle mukavasta reissuseurasta! Kuvasta näkyy myös, että reissun aiheena oli musiikki. Matkakohteena oli Seinäjoki ja Joupiska soi -pelimannimusiikkitapahtuma. Kyseessä oli vähän varttuneemman väen "festarit", mutta hyvin sinne sekaan mahtui meidän neiti kevyemmän musiikin ohjelmistollaan. Homman idea on, että ennalta sovittujen tapahtumien lisäksi kuka tahansa voi mennä esiintymään "nimi listaan" -periaatteella. Tytär soitti ja lauloi pari puolen tunnin keikkaa, ja kuulijoita riitti ja kovasti tykättiinkin. Näkyi siinä "Hallelujah" -biisin aikana muidenkin kuin äipän silmä kostuvan....kaiken kaikkiaan varsin onnistunut reissu, ja sääkin suosi kesän ensimmäisillä kunnon helteillä. Meidän koirakolmikko järjesti ihan omaa sisältöä reissuumme, mutta se onkin jo toinen juttu...mutta kerran karavaanari, aina karavaanari. Haitarimusiikkia tuli kyllä tällä reissulla koko kesän kiintiö täyteen, mutta voin kyllä suositella tapahtumaa tanssin ja musiikin ystäville!

Viime viikonloppuna sitten onniteltiin ylioppilaita. Lakkiaisia sattui meidän kohdalle tänä keväänä peräti kolmet! 





Kauniita nuoria naisia kelpasi kyllä onnitella kortein, ruusuin ja lahjoinkin. 
Sonja sai "hilloa", kahisevaa sellaista...


Hillot on vielä purkittamatta kuvaa ottaessa. 

Julialle ja Taijalle tein sukat, joiden varsiin sitten laitettiin hiukan säästöjä:




Malli on tuo tuttuakin tutumpi pitsisukka. Toivottavasti tänä kesänä eivät kuitenkaan ole villasukat tarpeen. Mutta kyllä se syksykin sieltä tulee. Ja ovathan värit kesäisen hempeät. 

Viimeisiin juhliin tuli sitten suruviesti, joka kosketti isoa osaa juhlijoista. Harvoin näin konkreettisesti ilo ja suru ovat läsnä samassa tilaisuudessa. Tätä suru-uutista osattiin odottaa, mutta ainahan ne tulevat hiukan "puun takaa". Hautajaiset on taas meillä edessä, neljännet jo viime pyhäinpäivän jälkeen. 

Yksi aamu vielä herättävä, ja sitten meikäläisellä alkaa l-o-m-a!!! Eka viikko menee rippijuhlia järjestäessä. Vaikka meillä on nyt suruakin, niin kuopukselle järjestetään silti iloiset juhlat! Suurin osa tarjoiluista on jo valmiina pakastimessa, talo ja piha pitäisi vielä saada juhlakuntoon. Tarkoitus olisi nyt panostaa tunnelmaan ja siihen että kaikilla olisi mukava tulla meille, ei niinkään siihen että kaiken pitäisi olla viimeisen päälle kunnossa. Talo elää tavallaan ja vieraat tulee ajallaan. Stressaantunut emäntä ei varmaankaan kohota juhlatunnelmaa,joten pois se minusta! Kauan eläköön facebook, jonka kautta löysin myös apukäsiä keittiöhommiin. Ehdin sitten itse seurustella vieraiden kanssa. 

Lomalla lupaan kirjoitella säännöllisen epäsäännöllisesti. Ainakin juhlatunnelmista tulen raportoimaan! Jutun aiheet voi olla vähän "kesäterässä", mutta älkää välittäkö. 

Veera kesähattuineen toivottelee aurinkoista loppuviikkoa ja viikonloppua!