myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kirjastotäti Etelä-Suomesta kirjoittelee omaksi ja toivottavasti vähän muidenkin iloksi. Asustelen maalla ja perheeseeni kuuluu mies ja lapsia kotona ja maailmalla. Tavoittelen ekologista ja humaania elämänasennetta. Elämääni iloa tuovat luonto, mökkeily, puutarhanhoito, käsityöt, kirjat ja keittiössä puuhastelu. Pidän tanssimisesta ja käyn mielelläni teatterissa ja konserteissa. Minussa asuu myös pieni karavaanari. Omat haasteensa päiviini tuo fibromyalgia sekä liuta muita sairauksia. Blogistani löydät juttua ja kuvia minulle läheisistä asioista sekä kaikenlaista pohdintaa maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Talviturkki lähti


Aurinkoista vappupäivän iltaa! Näin kauniisti kukkivat krookukset mökillä, josta iltapäivällä kotiuduimme. Olkoon nämä myös kiitoskukkasina lukijoilleni. Kiitos taas ihan valtavasti käynneistä ja kommenteista ja tervetuloa uudelleen!

Vietimme vappua ihan kahdestaan mökillä isännän kanssa, tytär meni kaverilleen vapunviettoon. Tai viisihän meitä oli, eihän koirakolmikkoa sovi unohtaa. Vappuaaton pikku projektina oli saada divaaninräyskä, johon olen totaalisen kyllästynyt ja hermostunut, mökistä pihalle. Se tuli ostettua torista mutta oli fiasko jo ostettaessa, likainen ja kangas hajoili sieltä sun täältä. Ei edes hyvä nukkua, vaikka vuodemekanismikin siinä on. Ongelma oli se, että kun sohva tuotiin sisään, piti ikkuna irroittaa, eikä sitä tietysti uloskaan saanut ilman vastaavaa projektia. Isäntä sitten puuhasteli, minusta käsivaivaisena ei ollut muuhun kun pitämään sohvan kulmasta kiinni. Mutta kahtena kappaleena sohva tuli kuin tulikin pihalle. Olemme etsineet uutta sohvaa, mutta sopivaa ei ole vielä kävellyt vastaan, joten nämä korituolit tulivat nyt väliaikaiseksi (tai ehkä pysyväksikin) ratkaisuksi:




Nuo päälliset ja tyynyt olen väkästänyt muutama vuosi sitten. Kylläpä tuli tilaa ja valoa, mutta eiväthän nämä tietysti yhtä mukavat ole kuin kunnon sohva. 

Vanha divaani saa toistaiseksi palvella terassisohvana:


Ajattelimme, että joskus kun on enemmän porukkaa paikalla, punnerramme tämän parvekkeelle, mutta tuntuikin toimivan tosi hyvin tällä paikalla! Pöytäkin piti paikalle saada, että päästiin vappupiknikille:


Tuulista ja sateista oli vappuaaton sää, mutta onneksi oli katto suojana ja viiniä lämmikkeenä:


Piknikeväinä ihan retrosti lämpimiä voileipiä.

Koirat olivat hiukan ihmeissään, kun tuttu nukkumasohva häipyi ulos. Mutta ei hätää, koirille laitettiin petejä ihan lattiatasoon. Mutta eihän tämä taas ihan mennyt niinkuin oli suunniteltu:


Ronja pienenä ja vikkelänä ehti valtaamaan isomman korin, ja Pinja ressukan piti ahtautua pienempään. Aika ahtaalta näyttää, vai mitä:


No mutta Pinja on ainoa koirista, joka uskaltaa kiivetä jyrkät portaat mökin yläkertaan, ja pääsee siitä hyvästä mamman jalkopäähän nukkumaan kuten kotonakin.

Veeralla oli rappujen alla kivasti tilaa ja lokoisat oltavat:


Menkööt nyt hetken aikaa näin, sohva on kyllä edellen etsinnässä, mutta hyvää kai kannattaa odottaa.

Illalla tietysti lämmitettiin sauna, ja laiturin edusta oli sulanut sen verran, että pääsi sen talviturkin heittämään, kuten perinteisesti on vappuna meillä tapana.


Vesi kyllä oli ihan niin kylmää miltä näyttääkin, mutta neljä kertaa tänne piti pulahtaa. Välillä tietysti kunnon löylyt!

Raparperin alla sammakolla koti oli kultainen...

Jokakeväiseen tapaan myyrät olivat jyränneet nurmikkoa.


Onneksi nämä käytävät oli helppo tasoitella haravalla.

Kukkakukkula on heräillyt kevääseen:


Tuo betoniruukku on viime kesän kokeilujani, kuten myös nuo raparperinlehdet. Eipä vaan ollut betonityöt käsivaivaisen heiniä, tai ainakin pitäisi olla joku hyvä kone millä massaa sekoittelee. 

Edellisessä postauksessani kehuin zumbanjälkeisissä endorfiinihuuruissa, että polvi on hyvässä kunnossa, mutta eipä ole enää. Kyllä se kierukan pahus taitaa olla sökönä. Käsi ei onneksi kellahduksestani tykännyt kovin huonoa, puutuilee kyllä edelleen, joten ilmeisesti toinenkaan leikkaus ei tuonut toivottua tulosta. Näiden kanssa pitää nyt vaan opetella elämään, ja käsivoimia pitäisi yrittää jollain lempeällä keinolla vahvistaa. Punttisalille minua ei saa, ja muutenkin olen sitä mieltä, että liikunnan pitää olla kivaa ja mieluista, että sitä jaksaa pitkällä tähtäimellä tehdä. Harmittaa kyllä, kun polvi alkoi temppuilla juuri kun aloin päästä juoksemisen makuun, nyt on kävelykin aika tuskaa. 

Mutta valitus seis, aurinko paistaa joten kohti loppuviikon metkuja! Nautitaan keväästä!

2 kommenttia:

  1. Hui kamalaa, olet jo käynyt vedessä.
    Minä en pysty vielää moneen aikaan :)
    Kivaa meillä ainakin oli mökillä kahden, ja sai olla rauhassa ja hiljaisuudessa :)
    Mukavaa viikkoa ja pian alkavaa viikonloppua ♥

    VastaaPoista
  2. Kyllä se meillä kuuluu vapun perinteisiin, hoitelen sillä kylmällä vedellä myös noita kolotuksiani. Mutta kyllä sinne mökille tekee mieli aina kun vaan on tilaisuus lähteä.Välillä on kiva olla ihan rauhassa omalla väellä, ja joskus on mukavaa kun on paljon porukkaa. Kivaa loppuviikkoa ja viikonloppua myös Anneli-ystävälleni!

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!