myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kirjastotäti Etelä-Suomesta kirjoittelee omaksi ja toivottavasti vähän muidenkin iloksi. Asustelen maalla ja perheeseeni kuuluu mies ja lapsia kotona ja maailmalla. Tavoittelen ekologista ja humaania elämänasennetta. Elämääni iloa tuovat luonto, mökkeily, puutarhanhoito, käsityöt, kirjat ja keittiössä puuhastelu. Pidän tanssimisesta ja käyn mielelläni teatterissa ja konserteissa. Minussa asuu myös pieni karavaanari. Omat haasteensa päiviini tuo fibromyalgia sekä liuta muita sairauksia. Blogistani löydät juttua ja kuvia minulle läheisistä asioista sekä kaikenlaista pohdintaa maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Suomalaista voimaruokaa

Tässä talvikuukausien kuluessa olen ollut monta kertaa iloinen siitä, että loppukesästä tuli rämmittyä mökkimetsissä hyttysiä uhmaten ämpärin ja poimurin kanssa. Kotimaista superfoodia eli mustikoita tuli kerättyä isännän kanssa (koirien ollessa tietenkin myös asiassa mukana) peräti 26 litraa!

 Mielestäni mustikoiden puhdistaminen on ollut aina tuskastuttavan työlästä hommaa, mutta viime kesänä keksimme koneistaa tämänkin hommelin. Eli marjat uunipellille, ja hiustenkuivaaja puhaltamaan. Roskat lentävät pois ja marjat kuivahtavat sen verran että on helppoa nyppiä loputkin roskat marjojen seasta. Yllättävän nopeaa! Homma kannattaa tietysti toteuttaa pihalla.

 Mustikkametsässä yhdistyy monta hyötyä: saa hyvää liikuntaa vaihtelevassa maastossa, voi nauttia luonnon ihmeistä ja metsässä juoksentelu on hyvää liikuntaa myös koirille. Puhumattakaan ihanista marjoista! Koirat muuten pitävät myös mustikoista, söivät niitä suoraan varvuista. Pinja yritti kyllä aina salaa tulla syömään myös ämpäriin jo kerättyjä mustikoita, mutta sai kyllä nopeat lähtöpassit. Minä suunnistuksen ihmelapsena onnistuin monta kertaa hukkaamaan mustikkasankoni metsään, kun lähdin poimurin kanssa hortoilemaan, ja epätoivoisesti sitä aina sitten etsiskelin. Opettelin sitten katsomaan jonkun maamerkin, että muistin minkä männyn juurelle olin astiani unohtanut.

Monet piirakat näistä on paistettu, mustikkakeitto ei ole niinkään käypää kamaa meillä. Olen miettinyt missä noita antioksidanttipommeja voisi käyttää kypsentämättöminä. Mustikkarahka on ollut kovinkin suosittua, ja siihen saa marjoja upotettua aika kivasti. Nyt sitten keksin lisäillä niitä viime aikoina kovasti suosituksi tulleeseen smoothieen. 


Tämän päivän voimajuomaan laitoin rahkaa, karpalomehua, kohmeisia mustikoita, yhden jo vähän pehmenneen banaanin sekä proteiinijauhetta. Maistui välipalana minulle, mopokoulusulkeisia pitävälle isännälle sekä äippää moikkaamaan poikenneelle eräretkeläiselle palautusjuomaksi. Jos tuosta haluaa ihan herkkua, voi tietysti heittää tehosekoittimeen myös hiukan vaniljajäätelöä. Rahka ja protskujauhe saavat aikaan täyteläisen olon, ja nälkä ei ihan heti yllätä. Sekaanhan voi lisätä myös esim jugurttia, muitakin marjoja, tai mitä ikinä sattuu kaapista löytymään.

Toivotaanpa hyvää mustikkasatoa myös ensi kesäksi!

2 kommenttia:

  1. Heissan vaan "ammattisiskoni", kiitos kauniista lohdutuksen sanoistasi. Miten voikaan olla raskasta eloa ihmisellä. Meillä on ja ollut koiria jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Yhtä aikaa parhaimmillaan kolme vipeltäjää touhotti pirtissä. Nyt kun tuo viimeinen lähti sanojesi mukaan silitelle tuntuu kun osa minua olisi lähtenyt mukana.Joka paikka huutaa kaveria perässä kulkemaan.Avaat mikä oven tahansa iskee muistot päälle kuin nuijalla lyöden. En tosiaan tiennyt sen olevan näin kamalaa.Lenkit ilman koiraa on kuin varkain olisit tekemässä jotain kiellettyä. Kiitos Sinulle kun jaksat jakaa suruni.
    Voi kohta tulee taas mustikka-aika. Lempimarjani on juuri mustikka josta saan ah niin monta herkkua.
    Ihania kevätpäiviä elämääsi toivottelee toinen kirjastotäti

    VastaaPoista
  2. Kiitos Kaisa, kyllä tosiaan osaan kuvitella miten tyhjältä tuntuu, ihan kuten meillä lukee seinälautasessa "Koti ei ole koti ilman koiraa". Mutta eteenpäin vaan on mentävä. Kiva kuitenkin tavata ammattisisko, vaikkakin ikävissä merkeissä.

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!